Kävin esikoisen ja vauvojen kanssa tänään yhdessä vaunulenkillä. Tehtiin ihan hurjia juttuja. Haettiin kuukautissiteitä maskit naamalla ja polaroid-kameraan filmiä. Uskaltauduttiin ostamaan IRTOjädet. Tuntuu, kuin elettäisiin aivan holtittomasti äärirajoilla. Mikä ilo ja valo ja kevät. Laukontorilla oli ihmisiä! 

Lenkki kuvaa loistavasti pienoiskoossa koko tätä aikaa, jossa elän. Lähdettiin auringonpaisteessa. Fiilis täysi kymppi. Pienet nukahti vaunuihin heti. Juteltiin esikoisen kanssa syvällisiä (joiden sisällöstä en kuulemma saa enempää tässä avautua). Haettiin ne jädet. 

20 minuutin kohdalla vauvat heräsivät. Kymmenen sekunnin sisällä molemmat, ilman näkyvää syytä. Eipä siinä mitään. Olivat iloisia, yrittivät repiä sukkia jaloistaan. 

Sitten tuli kuuma, meille kaikille. Kuorin vauvoja ja mietin koko ajan A) saavatko he lämpöhalvauksen vai B) paleltuvatko kevään petollisilla säillä. Esikoisella ei tietenkään ollut naamassa aurinkorasvaa. 

Puoli tuntia ennen kotia Omppu alkoi karjua täyttää huutoa. Eikä se KOSKAAN karju rattaissa. Vartin päästä aloitti myös Mesi. Minä kannoin vuoroin vauvoja ja esikoinen työnsi rattaita. Saatiin esikoisen kanssa 2 minuuttia kestänyt tulinen riita, jossa minä karjui keskellä kaupunkia. Sovittiin. Mutta eipä se paljon vauvojen oloa muuttanut. 

Soitin kettuuntuneena miehelle, että tulisi meitä vastaan, koska "ei näiden kanssa voi minnekään postiin mennä". Mies tuli vastaan, minä en jaksanut enää minnekään postiin. 

The End. 

-Karoliina-

Kommentit (6)

Vierailija
3/6 | 

Nyt on kyllä joko täysikuu tai sitten kuumuus sekoittanut meidänkin pikkusten unet. Varsinkin toinen on sitä mieltä, että 30 minuutin päikkärit on ihan jees. Ei oo, sanon minä. Käyn noin tunnin lenkillä vauvojen kans, niin on tosi ihanaa työntää tyrät rytkyen vaunuja kotiin päin, kun tietää, ettei hymyily jatku maailman tappiin. Onneksi on muillakin samaa. Melko puolilla valoilla on menty viimeiset päivät, kun päivän eka rauhallinen hetki alkaa klo 21 jälkeen.

Kateliini
4/6 | 

Oletteko miettineet, aiotteko laittaa tyttärelle myös kouluun maskin?
Itse tässä tuskailen päätöksen kanssa, laittaako kouluun, vai ei..

Vierailija
7/6 | 

On mukava lukea myös näitä todellista lapsiperhearkea tekstejä. Saa itse voimaa ja palaa itsekin maanpinnalle, että myös muilla on välillä haastavia,turhauttavia, raivostuttavia, hermoja raastavia hetkiä ja miten vain nyt näitä hetkiä haluaakaan kuvailla. 😅

Vierailija
8/6 | 

Ja siinä sivussa kaiken karjumisen ja äärirajoilla olemisen aikana ehtii kuitenkin ottaa kuvan blogiin?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat