Lempimusaa toukokuussa 2016

21.5.2016 klo 7:14

https://youtu.be/Pr7Eu8a46mw

https://youtu.be/MwpMEbgC7DA

https://youtu.be/3tUh-x-fp8Q

https://youtu.be/3ou8PXfDhFI

https://youtu.be/2QT5eGHCJdE

https://youtu.be/zLAhRiUeJ8E

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kolmistaan

Miltä tunteet kuulostaa?

klo 7:07 | 20.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaverini jakoi somessa lehtijutun, jonka mukaan musiikilla on mieletön vaikutus ihmisen toimintaa. Jutun mukaan ihmiset muun muassa kokkaavat toistensa kanssa 33% todennäköisemmin, jos taustalla soi musiikki. Tai nauravat 15% helpommin. Jopa sanovat rakastavansa 18% todennäköisemmin, jos tilanteessa on musiikki läsnä. Eikö ole aika huikeaa? Ja silti ei kuitenkaan yhtään yllättävää.

Mä olen kuunnellut kevään (saako jo sanoa kesän?) aikana musiikkia enemmän kuin koskaan. Musiikin avulla on ollut toisaalta helppo päästä käsiksi tunteisiin, joihin muuten on vaikea päästä. Ja toisaalta: Jollain musiikilla on päässyt irti sellaisista fiiliksistä, jotka on halunnut jo unohtaa.

Toisaalta musiikille on ollut nyt elämässäni myös tilaa. Kun viettää iltoja yksin kotona, tuntuu, että hiljaisuutta pitää joskus täyttää. Tai jos ei pidä, niin ainakin sille on luonnollisesti enemmän tilaa. Sitä voi todella kuunnella, eikä se ole vain taustamelua aiheuttava lisämökä.

Millainen merkitys musiikilla on sun elämässä?
Kokosin teille huomisaamuksi muuten mun kotimusalempparit. Kivaa viikonloppua, ihanat!

-Karoliina-

Kommentit (14)

Frida

1/14 |

klo 12:23 | 20.5.2016

Mä kuuntelen lempimusaa Spotifyst päivittäin! Loop soi joka aamu ja kun teen kotiaskareita. Bussissa myös napit korvilla☺ rakastan livekeikkoja! Täl hetkel kuuntelen eniten Pyhimystä Ruger Haueria, Iisaaa ja Paperi T:tä☺?

Malla

2/14 |

klo 16:06 | 20.5.2016

Todella iso merkitys, kuten kirjoillakin. Kirjoja ehdin lukea tällä hetkellä liian vähän, mutta musiikkia kuunnellessani voin touhuta tarvittaessa melkein mitä vain. Musiikki sopii lähes joka tilanteeseen ja tunteeseen ja tuo siihen tarvittaessa lisää tai vie pois.

Veera

3/14 |

klo 16:23 | 20.5.2016

Kuuntelen paljon musiikkia. Lenkillekin tulee usein iltaisin lähdettyä vain siksi, että saisi rauhassa kuunnella, eläytyä ja antaa mennä. Usein lähtiessäni en edes tiedä, mitä tulen kuuntelemaan, mutta aina päivän päällimmäinen, vaivaava, tunne, löytää minut on tilanteeseen sopivan laulun.
Jotain vanhaa ja jotain uutta, melankolista tai aggressiivisen voimauttavaa.
Olen vaihtanut aamuisinkin radiomölyn nuoruuden klassikoihin, joilla kerään voimia ja fiilistä uuteen päivään.

Sonja

4/14 |

klo 21:01 | 20.5.2016

Mä oon aina ollut sellainen että pystyn keskittymään paremmin jos kuuntelen musiikkia. Nytkin luen yliopiston ja yamk pääsykokeisiin ja spotify laulaa samalla. Muuten ei tulis mitään :) sama oli aikanaan ylppäreissä. En vaan pystyisi elämään ilman musiikkia, se on osa mua. Ymmärrän hyvin kirjoituksesi pointin. Ihanaa kesää Karoliinalle ja F:lle :)

Katariina

5/14 |

klo 22:48 | 21.5.2016

Moikka Karoliina!
Pystyn niin allekirjoittamaan sun fiilikset musiikista. Mulle se merkitsee myös tunteiden läpikäymistä ja niiden purkua. Hauskinta on myös jälkeenpäin havaita spotify-listasta, kuinka eri musiikkigenret/biisit heijastaa hyvin eri elämäntilanteita. Vaikken muute koekaan olevani kovin musikaalinen, niin sen kuuntelu on kyllä iso osa elämääni.

Maria

6/14 |

klo 9:31 | 23.5.2016

Allekirjoitan! Musiikki vaikuttaa äärimmäisen vahvasti ja esimerkiksi Johanna Kurkelaa tai Samuli Putron tiettyjä biisejä en voi kuunnella julkisilla paikoilla kun alan porata ensi sävelestä asti. Ja toisaalta moni lenkki menee tanssahteluksi jos tulee "liian" hyvä biisi. Taidelaji se on missä muutkin!

Karoliina/ Kolmistaan

7/14 |

klo 21:11 | 23.5.2016

Ihan mun kotimaisia lemppareita kaikki nuokin!

Karoliina/ Kolmistaan

8/14 |

klo 21:11 | 23.5.2016

Juuri niin!!

Karoliina/ Kolmistaan

9/14 |

klo 21:11 | 23.5.2016

Lenkki ja musiikki, todella hyvä kombo!

Karoliina/ Kolmistaan

10/14 |

klo 21:12 | 23.5.2016

Kiitos, Sonja :) Ja sulle pääsykokeisiin tsemppiä!!

Karoliina/ Kolmistaan

11/14 |

klo 21:12 | 23.5.2016

Juurikin niin: Biisit vie aikamatkalle menneeseen!

Karoliina/ Kolmistaan

12/14 |

klo 21:13 | 23.5.2016

Todella on!

pienimerenneito

13/14 |

klo 15:56 | 24.5.2016

Musiikki on niin tärkeää. Käytän sitä kivunhallintakeinona, rentoutuskeinona, kävelyn rytmittämiseen, keskittymiseen, iloon, suruun. Olenkohan tehnyt yhtään postausta ilman musiikkia? Hmm... Kuuntelen lempikappaleita uudestaan ja uudestaan. Jos 12-vuotiaana juoksin teoriantunnilta kotiin kauheaa vauhtia, jotta ehtisin Energyn TOP-listan kärkipaikoille, jotta kuulisin lempikappaleeni No Doubtin Don't speak. Se on sitä edelleen. En osaa kuvitella elämää ilman musiikkia. Iloa päivääsi!

Frida

14/14 |

klo 12:53 | 26.5.2016

Mahtavaa!?????

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kolmistaan

Hippeilyä, paljasta pintaa ja sporttia

klo 20:34 | 19.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanaa, kun kesä on täällä. Tai melkein. (Jätän huomiotta, että auringon laskettua ulkona on vain muutama aste lämmintä.)

Mä olen viime aikoina innostunut ostamaan muutamia kevät- ja kesävaatteita. Miettikää! Sain todella sen aikaiseksi monen vuoden odottelun jälkeen.

Asiat, jotka mua tyylissä inspiroi on kyllä aika perus. Ne on niitä, joita kauppissa nyt näkyy. Tai on aikaisemmin näkynyt. Olen tyyliasioissa myöhäisherännäinen.

Tältä mun kevähimotusvaattet ja muutamat kesähankinnat 2016 näyttävät.

HIPPEILY:

Kesällä mulle iskee aina hippeilyhimo. Tekee mieli laittaa kukkia hiuksiin, kulkea pitseissa ja hapsuissa. Sujauttaa varvassandaalit tai mokkabootsit jalkaan. Yksi ehdoton uusi hippivillitykeni on tuo kuvissakin näkyvä BikBokin pitsipaita, jota voi kerrostella toisilla pitsi- ja sifonkipaidoilla vaikka kuinka paljon. Niin ja ei kai mun täydy edes sanoa, kuinka rakastunut olen näihin Uhanan kukkakorviksiin*.

SPORTTAILU:

Ensin kummeksuin, kun porukka palloili kaupungilla juoksuhousut jalassa. Nyt itseni tekisi mieli tehdä samoin. Itse asiassa : Tilasin Asokselta itselleni jo kesäksi Adidaksen koripallopaitaa muistuttavan sporttimekon. En malta odottaa, että saan sen postista.

ROKKAILU:

Farkkushortsit, t-paita ja tennarit. En keksi syytä, miksei tämä toimisi joka ikinen vuosi.

HAALAROINTI JA MEKKOILU:

Kesän mukavimmat vaatteet päällä mun mielestä - vuodesta toiseen - ovat haalarit ja mekot. Niin viileitä ja kerrostettavia.

PALJASTELU:
No joo. En tarkoita nyt mitään mautonta lyhyttä hametta tai push up -yläosia, vaan ennemminkin harkittua pintaa. Tämän kevään lemppareitani ovat olkapäät paljastavat topit, vatsan paljaaksi jättävät paidat ja ne ihanat ysärihihattomat, joissa on kyllä pieni kaula-aukko, mutta joiden olkapäälinja muistuttaa melkein painijapaitaa. (Kuvan ribbitoppi BikBokista, napapaita Monkista)

HULLUTTELU:
Joku kommentoi edellisiin postauksiin, että on ihana, että olen luopunut banaanipaidoista. Täytynee tuottaa pettymys. Addun mekossa taisi olla banskuja. Ja mitäs sanotte ananasshorteista, jotka ostin taannoin H&M:ltä? Mä vaan tulen niin hyvälle päälle vähän hassuista vaatteista.

Mitä kesävaatteita sä halajat tänä keväänä?

-Karoliina-

*saatu

Kommentit (7)

herttax

1/7 |

klo 21:18 | 19.5.2016

Aaah, ihanaa, enemmän tällaisia postauksia! Tykkään sun tyylistä, ja saan näistä hyviä vinkkejä :)

Nippe

2/7 |

klo 22:21 | 19.5.2016

Hauskoja valintoja. Hippeily ja rokahtava iskee parhaiten.
Toki yllätän myös itseni välillä ostamasta "liian nuorekkaita" hepeniä =)
Kesällä varsinkin pitää irrotella!!

3/7 |

klo 21:14 | 21.5.2016

"Kuvan ribbitoppi BikBokista" Selasin postauksen neljä kertaa etsien ribbitoppia, en löytänyt :'D

Karoliina/ Kolmistaan

4/7 |

klo 21:10 | 23.5.2016

Oi kiitti!

Karoliina/ Kolmistaan

5/7 |

klo 21:10 | 23.5.2016

Niin pitää :)

Karoliina/ Kolmistaan

6/7 |

klo 21:10 | 23.5.2016

Voi ei. Tippunut kuvista :D

Ansku

7/7 |

klo 21:59 | 24.5.2016

Tykkäys kreiseilylle vaatteissa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kolmistaan

Kaunis, rietas, onnellinen?

klo 20:42 | 17.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ripustin tuossa eilen pyykkiä. F oli jo nukkumassa. Aurinko siivilöityi kylppärin sälekaihdinten välistä vessan seinään, korvanapeissa soi hyvä musiikki. Kropassa tuntui vielä päivällä joustu lenkki. Suussa maistui iltapalajäätelö.

Tuli hirveän hyvä olo. Sellainen luonnollinen, oikea. Näinhän tämän elämän kuuluukin nyt olla. Niin minä ajattelin sillä hetkellä ja tajuan ajattelevani niin jatkuvasti jo muutenkin. Siitäkin huolimatta, etten koskaan olisi edes kuvitelmissani osannut ajatella elämää ydinperheen ulkopuolella. Siitäkin huolimatta, että ero oli elämäni vaikein päätös ja koen siitä varmasti lopun elämäni tiettyä syyllisyyttä.

On kai vaarallista sanoa, että eron jälkeen on onnellinen. Ainkaan sanoa sitä julkisesti! Mutta sanon sen silti. Ja ilman, että haluan loukata sillä ketään tai liehutella jotain kaunis,rietas ja onnellinen -lippua. Ennemminkin koen, että pitkästä aikaa olo on sellainen, että ei ahdista mikään. Että tulevaisuus tuntuu hyvällä tavalla mysteerille. Sellaiselle, jonka haluan selvittää. Sen teistä moni - jo varmasti ennen minuakin - huomasi, mikäli blogin kommenttiboksiin on uskominen.

Miksikö kerron tämän? No ihan siitä syystä, että kun monta vuotta olin jo vakuuttunut siitä, ettei elämääni voisi enää tulla yhtään iloa. Olin täysin varma, että elämäni suunta tulisi olemaan huono, teinpä minkä tahansa ratkaisun sen suhteen hyvänsä. Toinen tie tuntui himppusen verran vähemmän huonolle kuin toinen, mutta silti - huonolle sekin!

Nyt voin kuitenkin rehellisesti todeta, että olin väärässä. Totaalisesti. Ihanaa olla välillä todella väärässä!

Elämä ja äitinä olo varsinkin on kamppailua oman ja toisten hyvinvoinnin välissä. Se, mikä on hyväksi itselle, ei välttämättä ole koko muulle ympäristölle. Ja toisaalta: Itse en ainakaan voi olla onnellinen, jos läheiseni eivät ole sitä myös. Aika usein me vanhemmat unohdammekin oman olomme perheen hyvinvointia vaaliaksemme. Jos jotain olen kuitenkin tässä kevään aikana oppinut, niin sen, että oma hyvinvointi ei voi olla heijastumatta myös lapseen. Se jos mikä, on ihana kierre!

Scandinavia Music Groupin sanoin: Onni on perintöä

-Karoliina-

Kuvat: Auroora Aamurusko

takki, lainassa // paita, Mainio (saatu) // housut, Vila // kengät, Converse // huulilakka, Kicks

Kommentit (22)

Nanna Santa Monicasta

1/22 |

klo 22:30 | 17.5.2016

Ihanaa että olo on onnellinen!!! Ihan aidosti ja puhtaasti. Ja hyvä, että siitä puhut. Siitäkin. Niin tärkeää!! Iloisia päiviä sulle. Halit

Malla

2/22 |

klo 23:23 | 17.5.2016

Olipa oikein hyvän mielen kirjoitus..alkoi hymyilyttää ruudun tälläkin puolella! ?

ElisaV

3/22 |

klo 9:26 | 18.5.2016

Mahtavaa!

ulla

4/22 |

klo 14:20 | 18.5.2016

Hieno teksti ! Ja aivan oikeutettua sanoa olevansa onnellinen ! :)
Ihania kesäpäiviä sinulle ja F:lle :)

5/22 |

klo 16:11 | 18.5.2016

Ihanaa kirjoitus ♡ todella mukavaa että haluat ja pystyt jakamaan ajatuksiasi tähän tyyliin blogissa, moni täällä lukijoidenkin joukossa pohtii samoja asioita :) ja kuvistasi kyllä huokuu hyvä olosi :)

Yh mutsi

6/22 |

klo 21:21 | 18.5.2016

Itse olen lähtenyt suhteesta lapseni ollessa alle 2v ja en kadu hetkeekään. Aluksi se oli raskasta ja tunsin syyllisyyttä koska olin "rikkonut" perheen lähtemällä pois lapsen kanssa suhteesta jossa ei ollut enää mitään..ainoastaan pahaa oloa.
Monien vuosien jälkeen voin kehua itseäni että hyvä minä. Lapsi voi paremmin ja on onnellinen kun äiti on onnellinen.

Jaksamista ja älä unohda olet hyvä äiti vaikka ei aina jaksaiskaan touhuta :)

Outi

7/22 |

klo 22:02 | 18.5.2016

Kuulostaa todella hyvältä <3

8/22 |

klo 22:39 | 18.5.2016

Tiedän niin mistä puhut! Nimim.itse tehnyt saman päätöksen syksyllä, ja nyt on tosiaankin hyvä olla,vaikkakin tuota syyllisyyden tunnetta on aina ajoittain,ja tulee varmaan olemaankin.

Ansku

9/22 |

klo 9:01 | 19.5.2016

Onpa kiva kuulla että voit hyvin. Oon miettinytkin paljon sua :)

Annukka

10/22 |

klo 18:32 | 19.5.2016

Suosittelen lukemaan Marianna Stolbowin erokirjat: vanhempieni kaltainen ja erosta eteenpäin. Marianna esimerkiksi sanoo, että aikuisella voi olla monta parisuhdekokeilua, mutta lapsella vain yksi lapsuus. Ja että kun olit pieni, halusit ensisijaisesti olla rakastettu, kun kasvoit suureksi, haluat ensisijaisesti olla rakastettu. Vanhempieni kaltainen- kirjassa pohditaan, periytyykö ero?Raahasinko pätevän mykkäkoulun lapsuudenkodista omille lapsilleni malliksi? Olin juuri Stolbowin luennolla ja oli tosi pysäyttävä kokemus. Tolla vanhempieni kaltainen- kirjalla saa näppärästi aktivoitua omat lapsuudentraumat, jos sellaisia on tai ainakin nauramaan vedet silmissä, kun oivaltaa, miten toimii kuin omat vanhempansa, vaikka on aina vannonut, ettei niin tee!

Karoliina/ Kolmistaan

11/22 |

klo 21:00 | 23.5.2016

Kiitos <3

Karoliina/ Kolmistaan

12/22 |

klo 21:00 | 23.5.2016

Ihana kuulla. Ja minua tämmöiset kommentit :)

Karoliina/ Kolmistaan

13/22 |

klo 21:01 | 23.5.2016

Jes!

Karoliina/ Kolmistaan

14/22 |

klo 21:01 | 23.5.2016

Kiitos, ulla <3

Karoliina/ Kolmistaan

15/22 |

klo 21:05 | 23.5.2016

Kiitos. Ihana kuulla, jos teksteistäni saa vertais- tai ajattelutukea!

Karoliina/ Kolmistaan

16/22 |

klo 21:08 | 23.5.2016

Kiitos ihanista sanoista ja tsempistä!

Karoliina/ Kolmistaan

17/22 |

klo 21:08 | 23.5.2016

Karoliina/ Kolmistaan

18/22 |

klo 21:09 | 23.5.2016

Eikä syyllisyyys aina pahakaan ole. Uskon, että pienellä syyllisyydella voi olla jopa vähän parempi vanhempi. Silloin yrittää kaikkensa!

Karoliina/ Kolmistaan

19/22 |

klo 21:09 | 23.5.2016

Kiitos, muru! Pitäisi nähdä :)

Karoliina/ Kolmistaan

20/22 |

klo 21:10 | 23.5.2016

Kiitos vinkistä!!

Ansku

21/22 |

klo 17:42 | 24.5.2016

No niin pitäs! Tänään meinasin laittaa viestiä kun tulin stadiin mut sit jäikin luppoaikaa niin minimaalisesti ettei ois ehtinyt vai sille oliskin käynyt. Mut toisel kertaa ♡

Karoliina/ Kolmistaan

22/22 |

klo 20:31 | 25.5.2016

<3 Todellakin!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa

Facebook

Instagram

Tilaa RSS

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin).

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.

Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Muoti, Perhe, Ruoka