OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harvemmin sitä lauantaiaamua aloitetaan kirkossa, mutta niinpä vain kävi, että viime viikonloppuna näin tapahtui kun pääsimme vihdoin blogin kautta maistamaan Alppilan kirkon niin paljon kehuttua brunssia.

Moni bloggaaja aiheesta onkin jo kirjoittanut, joten konsepti teille lienee melko tuttu. Ideahan on se, että brunssi järjestetään lauantaisin kahdessa kattauksessa (klo 11 ja 13) ja tarjolla on pöytiin tarjoiltu menu alkupaloineen, lämpimine ruokineen ja jälkkäreineen.

Kokosin tähän alle omat havaintoni Alppilan kirkon brunssista:

  • Brunssi pyörii pääosin vapaaehtoisvoimin, ja se näkyy pelkästään vain hyvänä asiana. Niin innokkaita, ystävällisiä ja mukavia ihmisiä!
  • Aluksi vähän jännitti, kuinka menu-tyypisen brunssin tilaaminen onnistuu, kun viiden hengen jengissämme kaksi oli kasvissyöjiä ja yksi gluteeniton. Mutta hienostihan se kävi. Jokainen sai ruuan eteensä, vieläpä hyvän sellaisen.
  • Lapsille ei ollut tarjolla alkupalakeittoa, joka vähän harmitti pieniä aamiaiskamujamme. Se olisi ehkä asia, jonka itse muuttaisin tässä konseptissa. Varsinkin, kun maa-artisokka keitto oli taivaallista.
  • Pidin siitä, että menu oli jollain tavalla rohkea. Vaikka lapsille oli tarjolla lihapullia, oli nekin tarjoiltu vähän erilaiseen tapaan kuin ruskeakastike-pottumuusiversiossa.
  • Aikuisten annoksen lammaskebab oli niin hyvää, että Eskon mielestä se voitti jopa Döner Harjun (ja se on jo paljon).
  • Hyvää musiikkia.
  • Koko brunssin kruunasi iso leikkihuone, jossa oli LASTENHOITAJA!! Miten ihanaa olikaan, kun pienet tytöt viihtyivät ihanan hoitajanaisen seurassa ja me aikuiset saimme rupatella kaikessa rauhassa. Istuimme itse asiassa vielä pöydissä, kun toisen kattauksen asiakkaat jo tulvahtivat sisälle.
  • Brunssi on sitoutunut tukemaan Kirkon Ulkomaanapua niin, että jokaista syöjää kohden myös joku nälkäinen syö toisella puolella maapalloa. Brunssi ei tavoittele taloudellista voittoa.
  • Pidän siitä tavasta, jolla Alppilan kirkko ja Kallion seurakunta tulevat lähelle ihmistä. Tästä voisi moni muukin seurakunta ottaa mallia!

Joko olet testannut Alppilan brunssin? Entä mitä itse ajattelet kirkon tavasta toimia myös tämmöisissä puhtaasti maallisissa asioissa?

-Karoliina-

P.S. Kiitos ihanalle Lähiömutsi-Hannelle ja MiniMelle seurasta <3

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Arja
2/6 | 

Koska asun periferiassa, maaseudun pikkukaupungissa, ei ole mahdollisuutta tutustua tähän. Onpas joku keksinyt mielestäni oikeanlaisen tavan lähestyä seurakuntaa. Täydet pisteet!!
Minä olen " vanhan kansan kirkkoihmisiä" vaikka en kovin usein käykään, vain muutaman kerran vuodessa.
Mutta lapsenlapset olen opettanut kirkkoon. Kesäisinhän kirkot ovat arkisinkin auki. Silloin me käymme tutustumassa mummin lapsuuskirkkoon ja nykyisin vapaa-ajankotimme srk. Lapset tulevat mielellään koska siellä on lelukori. Siinä samalla kuljetaan kirkossa, kerron maalauksista. Istumme hetken penkeissä. Minulla on tapana sanoa, että täällä me olemme lähellä Taivaan Isää jne.. Olen lapsen uskon lailla "uskovainen", osallistun häihin ja hautajaisiin, kirkon joululaulutilaisuuksiin ja jouluaattokirkkoon, en muuta.
Nykyään seurakunnatkin ovat köyhiä mutta tällainen vapaaehtoisvoimin valmistettu brunssitilaisuus on aivan "yes".

Liinu
3/6 | 

Uskoisin, ettei ko. idean tarkoitus ollut kuitenkaan perehdyttää uusiin makuihin vaan johonkin ihan muuhun.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat