OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…kun en päässyt Mielensäpahoittaja-leffan ensi-iltaan.

Koska niinhän siinä kävi, että tauti ei talttunut, ja mä jouduin jättäytymään leffaillasta pois. Ja vaikka en itse olisi ollut kipeä, olisi ilta voinut jäädä muutenkin kokematta, nimittäin niin F:n oikea hoitaja kuin varahoitajakin sairastuivat molemmat myös kuumeeseen ja flunssaan.

Tämä on kyllä niin lapsiperhe-elämän kuin syksynkin kääntöpuolia. Koskaan ei tiedä, milloin tauti iskee, kuka voi jäädä kotiin hoitamaan ja keneen se pöpö sitten tarttuukaan seuraavaksi.

Vaikkei kyse olekaan onneksi (kop,kop) mistään vakavasta, on kurjaa, että aina saa pelätä, meneekö joku kiva suunnitelma mönkään tautien takia. Ja vielä kun meidän kodissa kohtaa kahden koulun ja yhden päiväkodin pöpöt, on bakteerikeitto valmis.

Hassua muuten, miten tämmöisessa tilanteessa alkaa helposti päähän hiipiä hölmöjä ajatuksia. Olin odottanut Eskon ja mun yhteistä ilta niin, että aloin eilen jo vakavissani miettiä, josko olo olisi jo sittenkin parempi: Ehkä mä olenkin huomenna työkuntoinen ja samalla iltamenokuntoinen. Mittarin lukema 38.6 kuitenkin palautti maanpinnalle. Itketti ja pänni. Se täytyy myöntää.

Enkä mä todellisuudessa olisi lähtenyt itseni ja työpaikkani terveyttä riskeeraamaan hölmöilyllä. Jotenkin tuli vain mieleen ne ajat lapsuudesta ja teinivuosilta, kun flunssa pilasi kauan odotetun mukavan jutun. Lapsuuden flunssapettymyksenä tuli mieleen ainakin judo-kisat, joihin olin treenannut ja joita olin odottanut, ja jotka sitten kuumeen takia jäi kokematta. Teinivuosina (äitille ja isille vaan terkkuja) taisin yhden flunssan päätteeksi pitää mittaria himppasen löysähkösti kainalossa, jotta pääsin illalla koko kylän teinien kuukauden kohokohtatapahtumaan, monitoimitalon diskoon. Tosin, käteen niistä bileistä jäi yhdet bänksit ja keuhkokuume, joten valheella sillä kertaa ainakaan ei pötkitty pitkälle.

Mikä on ollut kurjin kuumeen tai muun sairauden peruuttama tapahtuma sulla tai perheelläsi?

Näin aikuisena olen missanut ainakin yhden Italian matka maatessani aivokalvontulehduksessa sairaalassa. Viime vuosien pienempiä kurjia takapakkeja on sattunut, kun esimerkiksi vatsatauti kaatoi koko kahdeksanhenkisen perheemme pari joulua sitten, tai kun syksyllä 2012 Eskolla katkesi akillesjänne, mulla oli kuukauden kuume ja F:llä mm. mykoplasma, vatsatauti ja angiina.

Kyllä en arvosta syysflunssaa. Iloisempia aikoja!

-Karoliina-

 

 

 

 

Kommentit (25)

1/25 | 

No höh, vähänkö tylsää.
Pikaista paranemista sinne!

P.S. Olemme superonnekkaita, ei tullut yhtään tilannetta mieleen, mikä olisi sairauden takia mennyt pieleen.

3/25 | 

Voi apua, paranemisia! Ja tuo on kyllä niin tuttua. Meillä kohtaa myös yhden päiväkodin ja yhden yläkoulun pöpöt, joten flunssaa sairastetaan keskimäärin kerran kuussa - ja aina se kiertää koko perheen. Mitään extratärkeää ei olla vielä missattu, mutta olisihan se ollut mukava eismerkiksi viime viikolla päästä yksille synttäreille ja yksille lastenvaatekutsuille, jotka flunssan takia piti perua. Ulkomaanmatkojen kanssa ollaan aina sormet ja varpaat ristissä, ettei juuri silloin iskisi se pöpö, mikä tekee flunssasta korvatulehduksen...

4/25 | 

Voihan pehva ja syyslunssan ankeus :/ Sit vaan vitamiinia nassuun ja pikaista paranemista!

Oma ärsyttävin flunssamuisto on just teinibileet, jotka jäi väliin ärhäkän angiinan vuoksi. Joskus lapsena olin myös kipeänä, ollut jo monta päivää. Muistan melkein kuolleeni - tylsyyteen. Äidin ollessa iltavuorossa, meikä karkas pulkkamäkeen. Vaan velipä oli valjastettu hommiin ja niin se broidi löysi siskonsa, ja vei kotiin potemaan. Kyllä söi lasta.

tanja
5/25 | 

Mulla jäi tänä kesänä yhdet festarit väliin miehen kanssa, kun lapsi oli kipeä. Harmitti niin, ettei sanat riittäny. Mutta niin se harmitus menee ohi ja uusia tilaisuuksia tulee. Olisin saanut lapsen kyllä hoitoon, mutta toinen oli niin kipeä, etten halunnut jättää.

Pikaista paranemista!

6/25 | 

Me ollaan oikein tunnettuja siitä, että suunnitelmat menee aina munilleen vatsataudin takia. Bileet, juhlat ja matkat. Paras kerta taisi olla lapsille kehittämämme pieni yllärimatka, piknik-risteily vaan, mutta silti. Sillä kertaa päästiin satamaan asti. Kun eka laiva nähtiin, takapenkillä ykättiin. Vähän hiljaseks veti. ;)

Pikaista paranemista sinne! :)

Karoliina/ Kolmistaan
8/25 | 

Ei ole oikeasti kivaa lapsen(kaan) kökkiä pitkiä päiviä sisällä!

Karoliina/ Kolmistaan
9/25 | 

Voih! Voin vaan kuvitella!! Ja niin: En mäkään kipeää lasta voisi toiselle antaa hoitoon!

Vipe
11/25 | 

Hoitotätiltä terkkuja sairastuvalle! Sohvanpohjaa kulutetaan vielä täälläkin:/ Kuinka monta päivää kurkku saa olla kippee ennenkuin pitää mennä lekurille??

12/25 | 

Moikka! I feel you, meille kävi samoin, kun piti olla kauan ja hartaasti odotettu yhteinen ilta. Vaihtui nätit vaatteet villasukkiin ja kyrmee-ateria Kotipizaan. Buu. Löysin vastikään sun blogiin, ja vaikutatte leppoisilta tyypeiltä. Pitääpä alkaa seurailemaan!

Karoliina/ Kolmistaan
14/25 | 

Just mietin Eskon lähtiessä matkaan, että kuluneet kollarit ja punainen nenä ei kuulunut illan asuun.
Tervetuloa blogiin :D

Daniella
15/25 | 

Voi pojat, ei tarvi kauaa miettiä. 15-vuotiaana sairastettu vesirokko pakotti jäämään pois Ruisrockista!! Se oli maailmanloppu. Onneksi tauti oli niin raju, että festarit unohtuivat nopeasti.

Nyt oli hilkulla, ettei jäänyt iki-ihanan Cheekin superelämyskonsertti kokematta, kun kaksi päivää ennen iski vatsatauti. Mutta onneksi ehti mennä ohi ja ehdin toipuakin. Olisin pikkusen pahottanut mieleni!

Paranemisia sinne ja onneksi voit silti nähdä leffan myöhemmin ja järkätä jonkun toisen vielä kivemman illan Eskon kanssa. Sitä paitsi, sillä oli varmasti tylsää ilman sua!

Pautsi
16/25 | 

No voi pöh tota sairastelua :( Pikaista paranemista sinne! Ja sit täytyy sanoa, että en ehkä kestä kuinka söpöjä te olitte tänään telkkarissa. Ihania! :) Maltan tuskin odottaa, että näen lisää!

17/25 | 

Hööh, tylsyyttä tuollainen! Noh mutta bileitä tulee ja menee, eiks nii?

Tiedän silti tunteen loistavasti. Ja itseäni kiukuttaa juuri nyt suunnattomasti, että tänään(!) syntyvää vauvaamme ei pääse isoveli heti flunssan vuoksi sairaalaan katsomaan. Samoin kiukuttaa jo pelkkä ajatus siitä jos kiireellisempien leikkausten takia meidän aikaa jouduttaisiinkin siirtämään vaikka huomiselle. Vuoden kuluttua tuskin muistan edes näitä fiiliksiä, jotka nyt suorastaan vyöryvät yli.

Karoliina/ Kolmistaan
19/25 | 

Voin vain kuvitella teinin festaripettymyksen. Itse asiassa, nyt kun muistelen, jäi multa kanssa kerran Nummirock väliin maatessani sairaalassa munuaistulehduksessa.

Hyvä sentään, että pääsit Cheekiin!

Karoliina/ Kolmistaan
20/25 | 

Voi kiitos :) Mustakin tuntuu, että juttu jää aina kesken, ja haluan nähdä lisää. Vaikka tietysti "juonen" jo tiedänkin..

Juha
21/25 | 

Itse jouduin nuorena lupaavana jääkiekkoilijana jäämään vatsataudin takia pois leiriltä, jossa valittiin ensimmäinen maajoukkuemiehistö. Nyt varasijalta tilalleni noussut poika pelaa Lukossa ja tienaa luistelemalla ja kiekko lätkimällä kolminkertaisesti sen mitä itse päivätyössä :)

Karoliina/ Kolmistaan
22/25 | 

Eiiiiii! Ehkei tämä mun "en päässyt leffaan -ongelma" ei ollutkaan niin suuri.
Miettikö asiaa usein? Onko katkera olo?

Juha
23/25 | 

Kyllä sitä joskus tulee asialle hymähdeltyä, mutta tuskin musta ammattijääkiekkoilijaa olisi lopulta tullutkaan. Onneksi saan olla edelleen mukana lajissa. t. Ala-Roikko

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat