IMG_2801-2.jpg
IMG_2801-2.jpg

Mä katselin viime viikolla meidän kotitaloa vähän eri suunnasta, kun yleensä sitä katselin. Tulin kotiin päinvastaisesta suunnasta ja silloin koko talo ja kotikulmat näyttivät ihan erilaisille. Tuntemattomille ja uusille. Samalla mieleeni alkoi tulvia ne ekat kerrat Tampereella, kun koko kaupunki oli täysin vieras ja ihmeellinen.

Mun eka muisto Tampereelta on joskus yläasteelta. Me oltiin perheen kanssa hotellomalla Tampereella, koulu oli alkamassa muutaman viikon päästä. Juuri ennen lähtöä löysin ihanat matalapohjaiset saappaat jostakin Hämeenkadun kenkäliikkeestä. Jäin kuitenkin empimään kenkiä, istuttiin autoon ja kaasutettiin pois. Kunnes nähdessäni kengät vielä uudelleen näyteikkunassa ajettuamme liikkeen ohi, parahdin, että haluan ne sittenkin. Iskä veti u-käännökseen ja koko perhe oli mulle aivan hiilenä. Mentiin kauppaan uudelleen, sain kengät ja sisko pilasi ne seuraavana jouluna, kun lainasi niitä ja meni potkimaan saappailla isojen ulkoroihujen steariineja.

Toinen muisto liittyy niin ikää samaan siskoon. Hipu oli asunut Tampereella jo tovin, kun minä ja F tulimme Hipulle ja tämän miehelle kylään. Matkasimme F:n kanssa Tampereelle Onnibussilla. Hipun mies oli meitä vastassa, koska Hipu oli vielä töissä. Käveltiin pitkin Sorsapuistoa, syötiin Minetin jädeä ja nautittiin sen kesän ainoista hellepäivistä. Myöhemmin haettiin sisko töistä ja kun F oli mennyt illalla unille, istuttiin siskon ja tämän miehen kanssaan heidän parvekkeellaan ja katseltiin kesäistä Kalevaa. Silloin taisin ensi kerran sanoa, että tässä kaupungissa olisi ihana asua. Kaikki tuntui olevan niin kohdallaan siinä näyssä ja fiiliksessä.

Kolmas muisto liittyy niihin hetkiin, kun oli juuri tavannut A:n. Koska hän oli lähdössä melkein heti tapaamisemme jälkeen ulkomaille, vietimme vikat viikot lähes koko ajan yhdessä. Näiltä ajoilta Tampere alkoi näyttäytyä uudessa valossa. Jotenkin erityisen ihana oli minusta Kirkkopuisto. Tuntui niin käsittämättömälle, että sen läpi käveltyä oli jo Hämeenkadun päässä, eli aivan keskustassa. Hesassa välimatkat olivat paljon mutkikkaampia ja pidempiä, joten sellaiset helpon lyhyet matkat olivat ihmeellisiä. Tampere oli ihmeellinen laivaravintoloineen, katukahviloineen, Tammerfesteineen ja ihmisineen, jotka tuntuivat tervehtivän joka käänteessä. Hassua, mutta oli ihan sellainen olo, kuin olisi ollut ulkomailla. 

Neljäs ja viimeinen muisto niin sanotusta tuntemattomasta Tampereesta liittyi näihin kemuihin. A oli vielä ulkomailla, mutta minä ja kaverini päätimme pitää A:n asuntoa etkopaikkanamme ennen Gatsby-bileitä. Muistan, kuinka jännittynyt olin, osaanko jäädä oikeassa paikassa pois bussista. Voin edelleenkin piirtää mieleeni sen hetken, kun seisoin pimeällä bussipysäkillä vain parinkymmenen metrin päästä nykyisestä kodistamme, mutta silloin piti laittaa google maps päälle, jotta osasin suunnistaa oikealle ovelle. Itse asiassa eksyin tässä korttelissa monta kertaa alussa, joka nyt tuntuu todella hassulle.

Sellaisia Tampere-juttuja tähän aamuun! Hauska nähdä, miltä tämä kaupunki vaikuttaa esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Ja kuinka lapsi kokee Tampereen sitten, kun on aikuinen. Tuo samainen Helsingin Kallioon syntynyt tenava, joka kirjoitti kesäiseen kauppalistaan tuoArejuusto. 

-Karoliina-

Kuva: Krista Puskala

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Musta on ihanaa, että muutitte tänne tampereelle. Jotenkin näkee heti miten hyvin tää vähän rauhallisempi elämänmeno sulle sopii. Vaikutat niin ihanan onnelliselta ja se jos mikä tekee susta entistä kauniimman. Ihanaa joulunaikaa teidän perheelle :)

Karoliina Pentikäinen

Mustakin on ihanaa, että ollaan täällä <3 Olet oikeassa. En olisi etukäteen tajunnut, kuinka hyvin tämä ympäristö sopiikin mulle. Täällä on tosi kotoisaa. Tutustunut jengiinkin ihan eri tavalla. Kivaa joulunaikaa :)

Blaah
2/4 | 

Ihana postaus, Tampere on ihana paikka! Nyt on kuitenkin pakko mainita, että nykyisin usein vilahtelevat kirjoitusvirheet hieman haittaavat lukukokemusta, varsinkin kun mietitään sinun koulutustasi.. Esimerkiksi "Me oltiin perheen kanssa hotellomalla Tampereella.." Näitä on aika paljon nykyään..

Kanilis

Minä olen kiinnittänyt huomion samaan. Itse olen tosin todellinen pilkunviilaaja ja virheet pomppaavat silmilleni turhankin herkästi. Ymmärrän, että kirjoitusvirheitä sattuu kaikille, mutta teksteistä tulee välillä kirjoitus- ja kielioppivirheiden vuoksi hieman hutiloitu mielikuva.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat