OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun mä olin lapsi:

  • venyttelin aina mun korvisreikiä, koska mun mielestä meidän mummon korvat, joissa painavat korvakorut olivat venyttäneet reiät pitkiksi, olivat kauniit.
  • halusin aina neuvolareissulla, että mun sormesta napataan verikoe. Muistatteko vielä sen vanhanaikaisen hemoglobiinilasin, jolle veri laitettiin? Mielenkiintoista!
  • inhosin sukkahousuja.
  • luulin, että Jaakko kullassa laulettiin "Kello-Jasi soita, Kello-Jasi soita." Luulin, että tämä Kello-Jasi oli joku henkilö, joka piti kelloista. Tai oli peräti kellonnäköinen. Vähän kuin Könni Kaunottaressa ja Hirviössä.
  • kuvittelin olevani ikuisesti viisaampi kuin pikkusiskoni.
  • unelmoin kauppojen valmiista naamiaisasuista, enkä osannut arvostaa äitini itse ompelemia tarpeeksi.
  • olin varma, että musta tulee näyttelijä.
  • luulin, että jokaisella ihmisellä on kotimummo, ja koti, jossa elää kolme sukupolvea saman katon alla.

Niin se aika muuttaa ihmistä ja ajattelua...Minä esimerkiksi yritän nykyisin aina tehdä F:lle itse naamiaisasun oman kodin tarpeista (en siis ommella, vaan kyhätä!), vaikka tottahan se on, että meiltäkin löytyy jo monta kaupan rooliasua. Viime lauantaina F oli kaverisynttäreillä leopardi. Oma haalari asuna, mun sukka häntänä ja kasvoilla meikistä tehty maalaus.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (24)

Milja
1/24 | 

Mä asuin ensimmäiset 16 vuotta siinä Hankasalmen naapurikunnassa. (Hankasalmen monnarillakin olin monessa diskossa ja vissiin mm. Popedaa katsomassa... ?) Muistan, että neuvolan täti aina ehdotti puolukkaleikkiä eli verikoetta sormesta. Mun mielestä se oli vähän huono leikki.

piia
5/24 | 

:)
Minäkin halusin neuvolassa aina sormiverikokeen! Se nipisti ja kutitti yhtä aikaa, ja samalla tuli myös voittajaolo. Sen sijaan tavallista verikoetta pelkäsin.
Halusin myös hammasraudat ja silmälasit. En saanut kumpaakaan.

Ja varmaan kouluikäiseksi asti luulin, että kaikkien mummot asuvat maatilalla. Kun ystäväni kertoi mummonsa asuvan kerrostalossa, en sisäistänyt sitä ollenkaan vaan kysyin: "niiiin, mutta missä sen maatila on?"

On jännää, miten elävänä nuo hetket ja mietteet ovat yhä mielessä. Silloin tuntui niin isolta, mutta kuinka pieni ja ihanan tietämätön sitä olikaan.

Daniella
6/24 | 

Ihan tolkuttoman ihana lepardipepardi!!! Olisikohan tuo yhtä söpöä tämmösellä 30:a lähenevän äiti-ihmisen päällä? :)

Mun tyttärellä olis toi sama haalari, joskin musta tuntuu, että se on ehkä kasvanut jo siitä ohi. Hmm. Haluan nyt jonkun pienen leopardin tänne meille! :D

P.S. Ettekö uhkaillut postaustahdin hidastuvan :O :)

Mymmeli
8/24 | 

Aivan huippua, että joku muukin mamma KYHÄÄ naamiaisvaatteita! Oma äitinikin teki aina meille naamiaisvaatteet ja olin todella ylpeä koska näytin aivan erilaiselta kuin muut lapset. Viime syyskuussa oma esikoiseni täytti 3 vuotta ja hän toivoi naamiaissynttäreitä. Sitten sitä kyhättiin pupuasua yömyöhään ja pikkusiskosta tuli perhonen. Mukavaa hommaa!

Eevis
9/24 | 

Minä halusin pienenä Tiimarin tädiksi. Halusin, että meidänkin mummilla olisi lehmiä. Äitini kysyi, että mihin mummi ne lehmät lattaisi? No parvekkeelle, vastasin itkien. Lempiruokani oli hernekeitto. Kysyin papalta, että mitä tänään syödään ja hän vastasi, että papusoppaa. Juoksin äidin luokse itkien, että pappa sanoi että me syödään papusoppaa. Äitini onneksi valisti minua ja kertoi sen olevan hernekeittoa. ?

Enni
10/24 | 

Minäkään en tykännyt sukkiksista! Enkä jos huuliin laitettiin huulirasvaa! Nämä muistot jostain kumman syystä tulevat aina käsikädessä mieleen :)

Henu
12/24 | 

Mä luulin lapsena että kaikkien muidenkin mummot ja papat on lapsena asuneet alueilla jotka nykyään kuuluu Venäjälle. Siis ehkä vasta joskus ala-asteen loppupuolella tajusin ettei asia ole niin.

höpsis
13/24 | 

Kyllä se verikoe sormenpäästä otetaan edelleen niin... ennen verenluovutusta ainakin viime viikolla?

Katri
14/24 | 

Hei kiva toi lepardiasu, mistäs moinen? Haluaisin nelivuotiaallemme jonkun kivan jumpsuitin.

t. Katruska, vakilukijasi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat