OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkuviikon postauksen innoittamana pohdin vielä vähän maalaisuutta, kun juoksin lenkkiä keskellä tuttua peltotietä.

Kun on maalta...

  • tietää miltä tuntuu, kun joku kysyy “kenenkäs tyttöjä sitä ollaan”.
  • on ihan normaalia, että kylään astellaan ilman ennakkosoittoa.
  • on ihan tavallista, että rippi- ja ylioppilasjuhliin tulee vähintään sata vierasta. Myös naapurit ja opettajat.
  • ei ketään kummastuta, jos olet koulusta pois metsästysaikaan.
  • osaa varoa lehmänlantakasoja keskellä tietä.
  • ei toisaalta välitä, jos haisee vähän navetalle.
  • tuntee kaverinsa koko suvun.
  • kiirii henkilökohtaiset juttusi kylän tietoon alle 24 tunnin.
  • täytyi kolata piha ennen kuin pääsi talvella lähtemään kouluun.
  • tietää, mitä säkkipimeä tarkoittaa.
  • puhuu hesalaisista pieni epäluulo äänestä.
  • luulee, että Helsingissä kaikki tuntevat toisensa.
  • näkee kauppareissulla ainakin yhden sukulaisen.
  • oppii, että joukkoliikenne tarkoittaa kahta linkkiä (a.k.a bussia) päivässä.

Mitä lisäisit listaan? Entä miten jatkuisi Kun on kaupungista...?

-Karoliina-

// mekko, Ivana Helsinki // sukkikset, Lindex // kengät, Dr.Martens //

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (31)

Henu
1/31 | 

Niin totta tuo lista. :) Minulla oli aina kaipuu maalta kaupunkiin ja se oli yksi suurimpia unelmiani, päätti elämä järjestää toisin ja muutinkin miehen perässä maatilalle. Täällä on paljon hyvää, mutta harmittaa lapsille ajatellen esimerkiksi harrastus mahdollisuuksien vähyys sekä yläkoulussa vapaavalintaisten suppeus. Esimerkki kieliä ei järjestetä jollei tule tarpeeksi opiskelijoita :(

Veera
2/31 | 

Kun on maalta..

.. ei yhtään ihmetytä pihatiellä ja talon lähistöllä majaa pitävät hirvet
.. vastaan ajavat autoilijat yleensä aina morjestaa vaikkei tuntisikaan
.. jouluvalot pihalla pääsee oikeuksiinsa (varsinkii näin synkkänä syksynä)
.. koira tunnistaa tutut traktorin äänestä (haukkuu vieraita traktoreita ja autoja)
.. Hai-kumisaappaat kuuluu asuun kuin asuun
.. heijastinliiviä tosiaan pitää taikaviittana
.. kukaan ei ihmettele, että siulla on kissakin mukana lenkillä
.. matkalla kylälle (25km) sonnan haju on enemmänkii sääntö kuin poikkeus.

Siinä nyt muutamia mieleen äkkiseltään tulevia :D

Jo
3/31 | 

Samaistun täysin maalta tulleena! Voi maalaisuus! Kiitos kun kirjoitat näistäkin, se tosiaan tuo blogiinne toivotun mielenkiintoisen twistin :)

enna
4/31 | 

Tämä lista osuu niin nappiin! Olen itse pienestä eteläpohjalaiskylästä (apua, kirjoitetaanko se noin?) pääkaupunkiseudulle päätynyt kulkija, ja juuri tällä hetkellä olen vanhoilla kotiseuduilla kahden viikon ajan tehokirjoittamassa väitöskirjaa, eli poissa kaupungin houkutuksista siis. Nyt taas todella tajuan ennen muuta sen, mitä se säkkipimeä tarkoittaa :D

5/31 | 

hahah, nää on hauskoja vaikka en itse maalta olekaan. tulee serkut mieleen >:) en ole kaupungistakaan, joten en osaa jatkaa sitäkään listaa. oon ehkä vähän niinkun esikaupungista? muuramesta siis. vaikka se oma kuntansa onkin, mutta tuo sana voisi kuvata sitä fiilistä kaupungin ja maaseudun välillä :-)

Anni
6/31 | 

Kun on maalta niin voi huoletta laittaa lapsensa koulutielle turvallisesti, tuntee koko kylänsä ihmiset, kokee turvallisuuden tunnetta kun kaikki tietää ja tunnistaa toisensa, pitää huolta naapurinkin muksusta, huomaamatta kun onhan se samalta kylältä ku itekki <3 Onhan näitä!
Maalla on mukavaa! Rakastan <3

Reetta
7/31 | 

Kiitos Karoliina päivän nauruista! :) Näinhän se menee, itsekin pienen maalaiskylän kasvattina tämän allekirjoitan. Vielä vois listaan lisätä, että näkeepä kuka hyvänsä kenet hyvänsä pahan teossa, voi aina uhkailla että "tästä kerrotaan isäukolles!" koska kaikki tuntevat toisensa tai vähintäänkin tietävät kenen poikia ja plikkoja sitä ollaan ja missä vanhemmat ovat töissä jne. Hyvänä puolena on se, että kun näkee sen tutun muistisairaan mummon viipottavan kylillä, voi huoletta tarjota kyytiä ja palauttaa kotiinsa tai palvelutaloon. Tää on mun isän bravuuri, aina saattelemassa karanneet hoidokit takaisin lämpimään <3
Ja kun muuttaa maalta kaupunkiin oppii siihen, että kun juttelet niitä näitä tuntemattomalle tyypille bussipysäkillä tai vaikka kaupan tädille niin sinua katsotaan kuin kajahtanutta - sääntö numero 1. vieraille ei puhuta, ja toinen mielestäni kamala tapa: bussissa kaikki istuvat yksin, vieraan viereen ei uskalleta istua, ennemmin tukitaan käytävät ja hankaloitetaan lastenvaunuilla liikkuvien matkustamista.
Tulipa sepustus, mutta kiitos teidän perheelle mahtavasta blogista! :)

Enni
8/31 | 

-siellä säkkipimeässä lenkkeillessä laulat samalla kovaan ääneen,jotta sudet ja karhut osaavat pysyä kaukana
-ystäväsi kanssa jaat samat ihastukset, vuoron perään tietysti, koska valikoima on melko suppea
-shoppailureissu isolle kirkolle on kevään/syksyn kohokohta

:)

Malla
9/31 | 

Mahtava lista, erityisesti linkki ja säkkipimeä! Näin Jyväskyläläisenä linkki kuuluu vahvasti sanavarastoon ja on sitä ihmetelty kerran jos toisenkin muualla Suomessa. Maalla olen myös viettänyt jonkin verran aikaa ja säkkipimeän merkityksen ymmärtää todellakin vasta siellä. Muistan lapsena sen hetken, kun ensi kerran tajusin, että maalla nukkumaan käydessä ei oikeasti näe mitään, ei edes sitä omaa sormea sentin päässä silmästä. Se tuntui aika hurjalta, mutta tottuihan siihen. Ja Hankasalmellakin useasti vierailleena voin todeta, että on tosiaan ihan mahtavaa lukea näitäkin postauksia välillä ja se lienee yksi syy miksi seuraan blogianne. Tuo ehdottomasti blogiin syvyyttä ja aina on mielenkiintoista tietää ihmisen juurista, ne kun luovat perustan kaikelle. Muita syitä on sama ikähaarukka, elämäntilanne, tarpeeksi napakat postaukset ja se että postaukset kertovat kaikista teidän perheen jäsenistä. Mutta ennen kaikkea on mahtavaa lukea hyvin kirjoitettua kieltä. Se tietysti pohjaa varmaan ammtinvalintaasi, mutta virheetön äidinkieli on aina ollut heikkouteni lukijana, vaikka en sitä itse osaakaan tuottaa. Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle!

11/31 | 

Tämä maalla asuminen on aivan ihanaa. Allekirjoitan kaikki nuo asiat joista mainitsitte. Mieheni kanssa asumme pienen pitäjän pikkukylässä noin puolet viikosta. Muun ajan asumme pikkukaupungissa jossa jo ollaan vähän kaupunkilaisempia!!
Esim. ensi viikonloppuna osallistumme kyläyhdistyksen pikkujouluun kuten jo monena vuonna. Siellä ei ole hienoja vaatteita ja joku voi tuoksua vielä vähän navetallekin mutta toki puhdasta ja kaikki ovat parhaat yllään. Siellä on niin ystävällinen meininki. Pitopöytä notkuu ruokaa, pukki käy ja lopuksi vielä kahvitellaan ja meinasin unohtaa joululaulujen yhteislaulut.

Lähiön kasvatti
12/31 | 

Ei Helsingissä ole asiat kuitenkaan niiin toisin. Ainakaan minun lapsuuden lähiössäni. Meillä kaikki tunsi toisensa ja toistensa perheet ja (tosin erona ettei kuitenkaan koko sukua, mutta lähisuvun). Bussit meni keskustaan aika harvoin ja sinne erikseen lähtemällä lähdettiin. Kauppa-auto ja kirjastoauto kävivät. T-kaupasta sai ostaa perheen tilille. Kaikki naapurit tunnettiin hyvin ja kyläiltiin paljon, ilmottamatta. Metsä oli paras leikkipaikka. Tällaista ei tietenkään ole ollut joka paikassa ja tilanne on muuttunut kun Helsingissä koko ajan rakennetaan lisää. Mutta tämä paikka siis sijaitsee hyvin lähellä teidän nykyistä kotianne, joka 80-90-luvulla oli vielä aivan kaukaista laitahelsinkiä.

Mie
13/31 | 

Tosi kiva postaus :)

Itse olen syntynyt ja kasvanut Helsingin kantakaupungissa. Omalla listallani on ainakin seuraavat: kun on kaupungista

..opettelit lapsena kaikkien kavereiden ovikoodit jotta voit leikkiä kaikkien hippaleikkien kuningasta eli korttelihippaa jossa on yhden jääneen sijasta "toinen joukkue", yleensä tytöt-pojat ja sitten juostaan karkuun pitkin pihoja ja rappuja ja siirrytään vinttien ja kellarien kautta pakoon jos jollakin on avaimet. Porttikongissa kiinni jääminen on pahinta koska kaikki tytöt kiljuvat niin että korviin sattui.

..koulussa oli aljon oppilaita mutta mikäli opettaja osasi luoda hyvän luokkahengen, tuntui iso koulu oikeastaan aika makealta yhteisöltä johon kuulua siellä oman turvallisen luokan joukossa.

..tottuu erilaisiin ihmisiin pienestä pitäen, koska monet ihmiset ovat avoimesti omia itsejään. Esim. Homo liikunnanope, tatskattu rippipappi, transsukupuolinen kaupankassa

..on niin tottunut ratikkakiskojen kirskuntaan ja ujellukseen ettei niitä enää kuule, paitsi kun tulee matkoilta ja tuntee olonsa maailman kotoisimmaksi niitä kuunnellessaan

..tietää missä päin keskuspuistoa on se outo paikka josta aina löytää hirveästi käytettyjä kortsuja maasta,ja ettei koskaan kannata mennä steissillä niihin metallipurkkivessoihin sillä lähellä on monta muuta paljon sistimpääkin vessaa

..tietää millaisia nuoria viettää aikaansa a)kampissa b) kiasman nurtsilla c) ikuisen tulen luona d) kompassilla

..tietää, että stadi on hyvinkin turvallinen paikka liikkua öisin, kunhan pysyy autoteiden varsilla

Roosa
14/31 | 

Kun on maalta, on normaalia
- mennä potkurilla tai hiihtäen kouluun.
- nostaa joka toiselle vastaantulevalle tutulle autoilijalle kättä (+tunnistaa vielä toisten autot ja rekkarit!!)
- käyttää kotitalous-oppiaineesta nimitystä kotsa

ps. ihana Veeran kommentti ylempänä; kun on maalta, saa olla pidempään lapsi. I agree!

Iisa
15/31 | 

Eiks sun koskaan tuu ikävä takas maalle? Ikävä äitiä, sukua tai maaseudunrauhaa, niin että tekis mieli muutta takas.

piia
16/31 | 

1. Kun on maalta, on itsestäänselvyys, että osa parhaista ystävistä on kulkenut mukana varhaislapsuudesta asti. Osan kanssa voi olla niin erilainen, että luultavasti heidän kanssaan ei olisi aikuisiällä tullut kunnolla edes tutustuttua, mutta erilaisuudesta huolimatta pitkä, yhteinen historia pitää ystävyyden yllä näkemyseroista huolimatta, ja se on ihan mahtavaa ja elämää rikastuttavaa. Ja tietenkin kaikkien vanhemmatkin tuntevat toisensa. :)

2. Kun on maalta, ei pankissa tarvitse henkkareita, eikä pankkilainan saaminen edellytä edes tapaamista. Tuntevathan virkailijat vanhempasi ja itse asiassa koko sukusi!

3. Kun on maalta, muistelee muotisuuntauksia, joista kaupungissa varttuneet eivät ole koskaan kuulleetkaan. Nimim. Ekaluokalla turkishäntä pipossa, namskis.

29/31 | 

On kauhea ikävä äitiä, isiä,mummoa, serkkuja...mutta en mä silti haluaisi koskaan Helsingistä pois. Rahaa voisi olla enemmän, että voisi esim lentää useammin Keski-Suomeen!

Virve
31/31 | 

Säkkipimeästä tuli mieleen: olen joskus oikeasti lenkillä ollessa tipahtanut/kävellyt ojaan, kun ei vaan ole nähnyt sitä tien reunaa..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat