Mun sisko järjesti eilen ihanat synttärijuhlat pienellä naisporukalla. Hipu on usein kyllä pitänut synttärijuhlia, joskus isoja, joskus pieniä, mutta tällä kertaa juhlia tuli odotettua extrapaljon. Koko kevät sisätiloissa ja kollarihousuissa huusi glitteriä ja drinkkejä.

Hipu oli kokannut mitä ihanampia tarjoamista ja sitten me yksinkertaisesti vaan höpistiin ja naurettiin. Porukassa oli muutaman nainen, jotka ei tuntenut kuin Hipun etukäteen, mutta ryhmädynamiikka toimi silti loistavasti. Naurettiin ja hohotettiin silmät vesissä.

Mutta niinhän siinä kävi, että mulle iski väsymys jo yhdentoista aikaan. Ennen viittä herääminen alkoi painaa silmää ja kävin välinukkumasaa tunnin. Onneksi pääsin vielä puolen yön aikaan hetkeksi ylös syömään pitsaa ja juttelemaan loppujen vieraiden kanssa. Yöksi kömmittiin siskonpetiin Hipun vierashuoneen sohvalle.

Tajusin juhlien aikana, etten ole kertaakaan ollut tyttöjen syntymän jälkeen juhlimassa. Sellainen itsesuojeluvaisto kuitenkin iski, että vaikka mulla oli viiniä mukana, ei tullut juotua muutamaa lasia enempää. Tiesi, että olit ja väsymys iskisi takaisin korkojen kera.

Kotona oli tapahtunut tosi pelottava juttu mun ollessa pois. Tampereella oli illalla paha myrskypuuska. A oli ollut vauvojen kanssa vaunulenkillä ja aivan meidän talon edessä vanha  puu oli kaatunut heidän silmiensä edestä. Siinä oli mennyt mäsäksi autot ja aidat. Onneksi suojelusenkeli oli ollut matkassa ja tytöille ja miehelle ei ollut käynyt mitään. Joku silminnäkijä oli ehtinyt kuitenkin  paikalle kameran kanssa ja niinpä mies ja vaunut komeilivat monenkin  lehden myrskytilannekuvissa.

Sellaista tälle sunnuntaille. Esikoinen lähti päivällä mummolaan ja meillä on Tampereella ensi viikko täynnä töitä ja asuntoasioita. 

Kivaa alkavaa viikkoa! 

-Karoliina-

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
Heinäkuu
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat