Mä luin viikonloppuna Eveliina Huttusen blogista siitä, mitä kaikkea ”normaalin” lapsiperhekodin tavaroita ja huonekaluja heiltä puuttuu. Postaus oli ihan supermielenkiintoinen (!), ja sai itsenikin ajattelemaan – taas kerran – kuinka vähällä sitä tulisikaan ihan oikeasti toimeen. Eikä oikeasti tulisi vain toimeen, vaan saisi elämän jopa paremmin rullaamaan kuin suuren tavaramäärän keskellä.

Mä en oikeastaan meidän kodissa ajattele sitä, että meidän kodin olisi oltava minimalistinen, tai että luopuisin vaikkapa hyvästä sängystä tai kauniista taulusta. Lähinnä mietin sitä (ihaillen Eveliinan vaatekaappia), että sitä tavallisen elämän rompetta – kattiloita, kenkiä, aurinkolaseja, ”tärkeitä papereita” pesuaineita, kyniä jne – olisi vain omiksi tarpeiksi. Ei kokonaiselle armeijalle.

Mä meinasin saada loppuviikosta hermoromahduksen kun ensin lapsella oli kouluun lähtiessä kaikki hukassa ja sen jälkeen en itse löytänyt astmapiippua ja bussikorttia. Mä koen, että meillä ongelmat tulee siitä, että vaihtoehtoja vaikkapa valita kassi on liian monta. Kun sitten käyttää viikon aikana kuutta eri kassia ja ripottelee jokaiseen tavaransa, alkaa ongelmat olla jo aika lähellä.

Mä puhuin tästä asiasta jo Insta Storiesissa, mutta mietin, pitäisikö minun kehitellä meille pirskahtelun sijaan jokin sellainen tuotemääräraja, jota ei saisi ylittää. Koska mulla ainakin pirskahtelee niin moni asia. Mitä jos päättäisin, että saan omistaa maximissaan 8 housut, tietyn määrän neuleita ja vaikka kuudet kesäkengät. Toinen asia, mitä pohdin on se, tarvitseeko esimerkiksi kirjoja omistaa. Vaikka rakastan e-kirjojen lisäksi kovakantaisia kirjoja, tarvitsenko niitä aidosti. Kosken niihin lukemisen jälkeen tasan nolla kertaa. Lastenhuoneen kirjat on toki asia erikseen.

Sellaista. Antakaa kommenttia ja vinkkiä siihen, paljonko on riittävästi. Myös kaikki linkit ihanan tyhjiin kaappeihin ja karsintaan otetaan vastaan.

-Karoliina-

P.S. Huomasin, kun tulin laittamaan tätä teksti MeNaisten sivuille, että myös täällä meillä liipattiin aihetta, kun kerrottiin 6-henkisestä perheestä, joka asuu 56 neliössä. Kannattaa lukea juttu täältä. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Jennyfer
1/6 | 

Minä elän minimalistista ja ekologista elämää 31,5 neliön yksiössä, johon kanssani elämää jakamaan syntyy syyskuun alussa vauva. Olenkin jo sisustanut asunnon lähes valmiiksi minun ja vauvan tarpeisiin, josta postaan blogiini hieman myöhemmin. Ajatuksena on, että pärjäämme näissä neliöissä ainakin muutaman ensimmäisen vuoden. Viime viikolla tein postauksen siitä, tarvitseeko kaikkea omistaa itse (http://www.jennyfer1980.fi/2019/05/ekoteko-yksi-asioista-jota-kaikkien-e...) ja tulevana tiistaina tulee postaus sukistani, kuinka käytin kaikki parit totaalisen loppuun ja paljonko niitä uusia sitten tarviikaan. Minulla siis tuo vähäinen tavaramäärä kulkee käsi kädessä ekologisten arvojen kanssa sen lisäksi, että inhoan, jos nurkissani on jotain ylimääräistä, sellaista, mitä en ihan oikeasti tarvitse. Muita aiheeseen liittyviä postauksiani löytyy tunnisteen "Ekoteko" alta. Koko raskausajan olen mennyt todella minimalistisella vaatekaapilla ja kunhan pääsen näistä odottajan muodoista eroon, niin tulen varmasti postaamaan myös minimalistiseen vaatekaappiin liittyen. Kiitos myös sinun linkkivinkeistäsi postauksen yhteydessä. 

Vierailija
3/6 | 

Ei liity tähän postaukseen mitenkään, mutta joko blogiarvonta vaateihanuuksien suhteen on ratkennut? 😍😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat