OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotihan on koko perheen paikka, joten se, miltä se näyttää, tulee olla myös kaikkien jäsentensä näköinen. Ja silloin siellä on tehtävä myös kompromisseja.

Nyt kun saan/joudun, toista kertaa elämässäni, sisustaa kotia vain oman makuni mukaan, onkin ollut aika haastavaa löytää se oma linja. F on saanut toki päättä oman huoneensa asiat, mutta muut tilat ovat minunnäköisiäni. Mutta mikä se minunnäköiseni nyt 31-vuotiaana mutsina oikein onkaan? Ei ainakaan sama, kuin silloin 24-vuotiaana sinkkuna, jonka koti oli vain luukku, jossa käytiin vaihtamassa vaatteet seuraavia kemuja varten. Eikä myöskään se täysin musta-valkoinen puhdaslinjainen koti, jollaisessa elelin viimeiset vuodet. Tuntuu sille, että kaipaan jotain uutta. Jotain vielä enemmän minua.

Toiveeni olisi, että tämä uusi koti olisi yhdistelmä modernia, sitä "entistä elämää" ja sitten mummolamaista ja kotikutoista. Ehkä pastellia? Vielä enemmän kirppismäistä ja second handia? Jotain boheemia?

On vaikeaa miettiä, miten uudenlainen tyyli kodissa toimii, kun on tottunut vuosia jo katselemaan tietyntyyppisiä sisustuksia. Vaikka viivynkin ihanien boheemien instragram-kuvien parissa tunteja, en tiedä, osaanko siirtää samaa tunnelmaa omaan asuntooni.

Ensimmäisen askeleen uuden kodin tyyliin tein, kun marssin viime viikolla Forumin K-Rautaan ja otin kassini täyteen Tikkurilan värilastuja. Tikkurilan sivuilla värit on esitelty hyvin, mutta olen ennenkin huomannut, että rautakaupoissa värit ovat vähän huonommin esillä. Tai siis hyvinhan ne värilaput ovat siellä seinällä, mutta ei niin ryhmiteltyinä, kuin netissä. Pitäisi olla mielestäni tarkemmin esiteltynä Vuoden värit ja vaikkapa ne perinteiset Vanhan ajan värit.

Olen tuijotellut nyt viikon verran värilastuja kotona. Pohdin, uskallanko maalata vaaleanpunaisen ruokapöydän, vai pitäisikö tyytyä turvalliseen mustaan. Niin ja mikä sinisen sävy on juuri ihana, vaan ei yhtään liian ätläkkä.

Jos yhtään saitte vinkkiä mun boheemimummolla modernilla twistillä -haaveesta, saa linkata inspiraatiokuvia ja -linkkejä.

-Karoliina-

Kommentit (20)

Henna
1/20 | 

Mulla oli vaaleanpunainen ruokapöytä, kun asuin yksin. Ei mikään äklöpinkki, vaan vähän semmonen hopeaan taittava. Kun muutin miehen kanssa asumaan, pöytä piti maalata harmaaksi. Ei kuulemma häntä miellyttänyt sitten ollenkaan ? mä tykkäsin siitä ihan hirveesti pinkkinä!

Niiskuneiti
3/20 | 

Ehdottomasti vaaleanpunainen ruokapöytä! haaveilen iteki olkkarin seinän maalaamist vaaleenpunaseks... <3

4/20 | 

Hyviltä kuulostaa ideat. Vaaleanpunainen ruokapöytä kuulostaa houkuttelevalta. Mä haluaisin kunnon pinnatuoleja kaikissa pastelliväreissä meidän keittiönpöydän kaveriksi. Boheemi tyyli sopis sulle hyvin.

Hanna
5/20 | 

Oi! Pinkki pöytä kuulostaa mahtavalta ja siihen vielä erivärisiä tuoleja ympärille! Ja ainahan sen voi halutessaan maalata uudestaan jos siihen kyllästyy :).
Meidän sisustus olkkarissa on musta-harmaa-valkoinen. Verhoissa vähän sentään kevään vihreää. Tarttis kerätä rohkeutta ja muuttaa sisustusta oikein kunnolla. Nyt, kun perheessä on lapsi, niin jotenkin kaipaa enemmän värejä sisustukseen. Kohta sentään pääsen sisustamaan tytön huonetta, kun hän (toivottavasti pian) muuttaa omaan huoneeseen meidän makkarista. Täältä varmasti saan hyviä vinkkejä lastenhuoneen sisustukseen :)

erica
6/20 | 

Minua kiinnostaisi nähdä, kuinka olet saanut toimimaan sängyn sohvana? Tämä ajankohtaista pian itselläkin, kun lapset kaipaavat jo omia huoneita....Vaaleanpunainen ruokapöytä kuulostaa houkuttelevalta! :)

piia
7/20 | 

Meillä on juuri kuvailemasi kaltainen sisustus ja suosittelen! Sillä on vain hyviä puolia: edullisuus, helppo muunneltavuus ja kodikkuus. Sopii tämmöiselle, joka tykkää tuunata sekä hienosäätää kodin ilmettä jatkuvasti. :)
Kannatan myös mustan sijaan vaaleanpunaista pöytää: ei näy pölykään! Kannattaa vaan tarkistaa, että maali tosiaan sopii kovaan käyttöön. Etenkin ruokapöytä on kovalla kulutuksella, ja jos ei ole käsitellyt pintaa kunnolla, se muuttuu nopeasti epäsiistiksi. Kaikkia lakkojakaan ei suositella pinnoille, joilla pidetään ruoka-aineita.

Ja tunnelma syntyy varmasti pikkuhiljaa, kun sopivia esineitä alkaa kirppareilta löytyä. Sehän se tämmöisessä sisustuksessa onkin parasta, kun löytää ihania aarteita, joita ei enää tehdä massatuotantona.

Omppu
8/20 | 

Moro! Odotan innolla jo sisustuspostauksia!! Tuli mieleeni, että miten teillä onnistui tavaroiden jako kun olitte kuitenkin niin pitkään yhdessä? Ystäväni on eroamassa miehensä kanssa, ja heillä on juuri se ongelma, että lähes kaikki tavarat on yhdessä ostettuja tai yhteiseksi lahjaksi saatuja (esim häälahjat jne). Kaikki ns. omat opiskeluaikojen tavarat on pikkuhiljaa myyty tai heitetty menemään uusien tieltä. Itselläni ei myöskään ole mitään kokemusta tällaisesta, kun olen vain kerran eronnut opiskeluaikoina silloisesta poikaystävästäni, ja silloin lähes kaikki huonekalut ja astiat olivat minun, sillä olin asunut jo aikaisemminkin omillani. Vaikeaa kun ei osaa yhtään neuvoa toista miten he pääsisivät sopuun tavaroidea jaosta. :/ Heillä ei ole lapsia, joten siltä kannaltakaan ei voi ajatella, että se jolle lapsi jää, saisi myös perusjutut kuten ruokapöydän jne...

Nanna
9/20 | 

Täälläkin toivetta sängystä sohvaksi ratkaisusta. Minä myös olkkarissa ja teinityttö makkarissa. Minä kun asun Jenkeissä täällä sitä aina ihmetellään kun ne ei ole tottuneita, että ihmiset asuisi pienemmässä ja yksinkertaisemmin. Mulla on nyt ollut tosi kallis ja hyvä sohvasänky, mutta pari vuotta siinä nukkuneena alkaa se pahja olla huonompi. Ja vaikka minäkin, varsinkin täältä kauempaa katottuna, tykkään kovasti suomalaisista, pelkistetyistä sisustuksista, niin on se väri poikaa. Pikku hiljaa se siitä suttaantuu. Nanna Santa Monicasta

Marsa
10/20 | 

Itse maalasin keittiöntuolit eri väreillä kun muutimme miehen kanssa yhteen. En ole mustavalkoisen sisustuksen fani, joten meillä saakin olla värikästä. Yksi tuoli on pinkki, yksi turkoosi, yksi vaaleanvihreä ja yksi violetti. En ole kuullut kuin kehuja. ;) Että josset uskalla pöytää maalata niin tuolit ovat hieman pienempiä elementtejä kuitenkin. Vaikka vaaleanpunainen pöytä kuulostaakin hauskalta. Ja voihan sen aina maalata uudestaan jos kyllästyy.

19/20 | 

Se on varmasti totta, että eri maissa on totuttu erilaiseen tilaan. Suomessa (ja varsikin Helsingissä?) on ok olla pienissä tiloissa, jossain muualla se on varmasti outoa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013