OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutama teistä kyseli viime viikolla, mitkä ovat lempikirjojani, mitä luin lapsena ja miten innostuin kirjoista.

Mä en ole koskaan ollut kai mikään perinteinen lukutoukka. En ollut se, joka kantoi repun olkaimet pinkeänä kirjastosta kotiin paksuja opuksia vaan ennemmin se, joka tankkasi yhtä kirjaa viikkotolkulla. En taida olla se edelleenkään. Olin ja olen se ronkeli lukija, joka panostaa ennemmin laatuun kuin määrään.

Se, miksi ylipäätään innostuin kuitenkin kirjoista ja opiskelin kirjallisuutta, johtuu siitä, että rakastamalla rakastan tarinoita. Pieniä ja isoja, elämää suurempia. Koskettavia sanapareja ja pisteitä, joiden jälkeen täytyy huokaista.

Mikään ei ole nimittäin niin mahtavaa, kun löytää kirjan sivuilta tunteita, joita ei ole osannut itse nimetä. Löytää hetkiä, jotka on kokenut tai haluaisi kokea. Löytää maailma, josta ei tiedä vielä mitään.

Ehkä kirjat ja kirjallisuus ovatkin minulle portti muualle ja toisaalta portti itseeni. En yhtään epäile sitä tutkimustulosta, jossa kerrottiin, että kirjat lisäävät empatiakykyä. Tietysti lisäävät! Kirjojen avulla kun pääsee niin kätevällä tavalla jonkun toisen ihmisen tajuntaan. Kirjailijan, puhujan, kertojan tai piilokertojan.

Mulla ei ole oikeastaan yhtä ja tärkeintä lempikirjaa. Kirjarakkauksiani ovat - kuten olen joskus kertonutkin - Juhani Ahon Yksin, Maria Jotunin novellit, Juha Itkosen ja Anna-Leena Härkösen kirjat ja Eeva Kilven, Arno Kotron ja Tommy Tabermannin runot. Viihteeksi luen chick lit -kirjoja ja dekkareita.

Kun joku sanoo, ettei pidä kirjoista, heitän vastapallon. Kuka voisi sanoa, ettei pidä elämästä? Koska kirjathan ovat juuri elämää. Ja oikean elämän ja kirjan löytämiseen täytyy käyttää energiaa.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (15)

Mirka
1/15 | 

Apua! ? Niin hienosti ilmaistu, etten löydä sanoja! Juuri noista syistä rakastan itsekin lukemista, oli kyse sitten kirjasta tai blogista. Kun pisteen jälkeen täytyy huokaista.. Siksikin pidän blogistasi. ? Kaikkea hyvää sinulle, kaiken keskellä. Odotan muuten innolla kirjaasi, mistä se ikinä kertookaan! ?

m.m
2/15 | 

Luin teininä pahimissa angsteissani Härkösen: Loppuunkäsitelty-kirjan ja ihastuin Anna-Leenan kirjoituksiin. Myös Joutunin novellikokoelma on suosikkejani. Lukeminen ja tarinat <3

Jos uskaltaisin lähtisin opiskelemaan kirjallisuutta.

Malla
4/15 | 

Kyllä "pisteitä, joiden jälkeen täytyy huokaista", juuri tämän takia minäkin luen! Ja kirjat ovat peili, avoin ovi, matka, suurennuslasi.. Ne avartaa, laajentaa, monipuolistaa, opettaa, syventää ja aivan varmasti lisäävät empatiakykyä. Voi kun olisi aikaa lukea enemmän, mutta koko ajan on onneksi joku kirja kesken yöpöydällä ! ?

Marika
5/15 | 

Minä rakastan kirjoja. Anna-Leena Härkönen, Kati Hiekkapelto, Leena Lehtolainen ja Outi Pakkanen kuuluvat ehdottomasti minun suosikkeihin. Yksi parhaista lukunautinnoista oli Jussi Valtosen "He eivät tiedä mitä tekevät". Tuon kirjan kertomisen kauneutta piti välillä huokaista ja ihailla. Minulle lukeminen on pään nollaamista parhaimmillaan.

Elina
6/15 | 

Hyvä postaus :) intoudun minäkin antamaan suosituksia. Veera Niemisen Avioliittosimulaattori. Aivan ihana kesäkirja, joka on pakko lukea kannesta kanteen heti<3

Riina
7/15 | 

Sama homma tän laatu korvaa määrän jutun kanssa. Lukihäiriön kanssa lukeminen on aina niin hidasta vaikka kuinka uppoutuis kirjaan ja "ahmisi" sitä. Mulle kirjan ahmiminen tarkoittaa sitä että luin tunnin ja pääsin parikymmentä sivua eteenpäin niin tällä tahdilla ei kirjoja päivässä lueta. Mutta eipä haittaa, lukutoukka se on etanakin (ja muita sananlaskuja) + ehtii ainakin reflektoida lukemaansa kun kirja ei ole yhden illan suhde.

m.m
15/15 | 

Lukihäiriö!
Jotuni muuttui Joutuniksi ?

Mutta itseasiassa katsoin eilen pääsykoe kriteerejä. ☺

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat