Klisee, mutta miten nämä viikot menee niin nopsaa? Taas on viikko puolessa. Tosin mitäpä laskemaan. Korona teki jo sen, ettei aina edes muista, mikä päivä on. Kesä ei ainakaan laita päiviä enemmän ruotuun. Mutta hyvä näin. Ollaan ja lillutaan ajassa.

Tämä viikon alku on ollut tosi hyvä. Siitäkin huolimatta, että satutin viime yönä selkäni vauvaa nostaessa ja kukuin siitä syystä hereillä kolmesta eteenpäin. Onneksi luottohieroja Aki sai selän kuitenkin pikana kuntoon. Kuivaneulaus on timanttista. Jos et ole kokeillut, suosittelen. 

Mä olen viime päivinä miettinyt tosi paljon tulevaa syksyä, ja tuntuu ihanalle, että pääsen kertomaan teille uusista kuviosta heti, kun asiat ovat enemmän vielä varmoja. Muutoksia on monella tapaa tulossa. Positiivisia kaikki. 

Vaikka kevät on ollut rankka, on ollut säiden puolesta tosi hyvä tuuri. Ehkä omaa oloa univelkojenkin keskellä on helpottanut se, että vaikka heräisi kuinka aikaisin, poikkeuksetta aurinko paistaa. Vielä kun on saatu nyt lämpöä, on ainakin mun pukeutuisinto kasvanut pitkän college-housukauden jälkeen. Nyt voi laittaa farkkuhametta ja liehuhelmoja. Ihanaa. Vaikka kuinka talvella yrittää, ei pukeutuminen kivasti ole vaan niin helppoa. Tai siis on, mutta harvoin ainakaan tällaisen vilukissan päällä näkee ulkona muuta kuin isoimman mahdollisen untuvatakin. Talvipukeutumisesta katoaa helposti hauskuus. 

Nämä postauksen kuvat on muuten toukokuun alusta, kuten puiden kunnosta näkee. Mä olen sellainen kuvien hamstraaja, koska en halua "tuhlata" niitä, ja siksi joskus jotkut kuvat jää jopa julkaisematta, kun aika jyrää ohi. 

Huomenna saadaan esikoinen taas kotiin ja lauantaina mulla on mun siskon kauan odotetut minisynttärit (mini, koska #korona). Tuntuu sille, että kesä on alkanut. 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Kommentit (1)

Piia
2/1 | 

Sun lookista tuli heti mieleen Hansu ja Pirre erityisesti siis Hansu! :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat