sidoste_nooranäppilä (1).jpeg
sidoste_nooranäppilä (1).jpeg

sidoste_nooranäppilä (2).jpeg
sidoste_nooranäppilä (2).jpeg

sidoste_nooranäppilä (4).jpeg
sidoste_nooranäppilä (4).jpeg

sidoste_nooranäppilä (8).jpeg
sidoste_nooranäppilä (8).jpeg

Huh! Aikamoinen hiki, etten sanoisi. Aamuinen tarkoitukseni oli "raivata kolme-neljä laatikkoa varastosta" ja sitten mennä Laukontorille pyörillä. Todellisuudessa huhkittiin kolmistaan ja kaksistaan tuolla yläkerran ullakolla miltei kuusi tuntia. Oikein oiva hetki siivoukselle. Ei tullut kylmä. Paahteisen katon alla olevalla ullakolla kun oli sellaiset nahkean saunan lämpötilat.

Vaikka varaston siivoaminen on ollut tavoitteissani yli vuoden, ja nyt varasto näyttää oikein hyvälle, oli koko ajan sellainen olo, ettei juuri tätä päivää pitäisi tuhlata sisätiloissa. Pitäisikö olla ulkona, rannalla, jäätelöllä, pyöräretkellä, torilla, mökillä. Niin ja vähän tehdä myös töitä jossakin välissä.

Tajusin tuossa taas pitäisi-pitäisi-voi-kun-ehtisi -ajatuksia pyöritellessä taas sen, että en ole tainnut oikein hiffata vielä tätä yrittäjän kesää lainkaan. Olen jotenkin omituisesti kuvitellut, että minulla on tismalleen sama aika lötköilyyn, parisuhteeseen, perheeseen kuin "pieniin kesäsiivouksiinkin" kuin silloin, kun minulla oli se KAHDEN JA PUOLEN KUUKAUDEN KESÄLOMA (WTF). Jotenkin olen ajatellut, että kyllä tällä yhden viikon kesälomalla kato ehtii aivan samalla tavalla mökkihöperöityä, ahkeroida, paneutua kesäkirjoihin, viettää intensiivistä perheaikaa ja vaikka sun mitä.

Pakko todeta. Ettei ehdi. Itse asiassa vaikka kesä on ollut I-HA-NA ja esimerkiksi viikonvaihteen viettäminen mökillä aivan täydellistä, on tänä kesänä ollut myös kesästressi. Stressi siitä, että ehtiikö nauttia kesästä tarpeeksi. Stressi siitä, olenko tarpeeksi F:n kanssa. Stressi siitä, mikä työ nyt taas ryystää jälkijunassa. Ja stressi siitä, että samat hommat, joihin talvella saa sen 4-8 tuntia lapsivapaata aikaa, pitäisi nyt hoitaa tuossa mansikan syönnin ja uimisen välissä.

En ole muuten pakastanut niitä perkeleen mansikoitakaan. Silleen.

Miten te muut yrittäjät/vähälomaiset händläätte tämän setin? 

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: huppari, Sidoste (Pure Waste) * // hame, TopShop 

*saatu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Naislaif
1/2 | 

En ole yrittäjä enkä vähälomalainen, mutta selviän siten, että jätän mansikat pakastamatta, matot pesemättä ja kaapit siivoamatta. Noihin puuhiin kelpaa vaatimaton talvinen iltapäivä, kun kaikki ottaa muutenkin pattiin.  ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat