OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen koko tämän eroprosessin aikana huomannut, että on paljon luontevampaa olla avoin perheasioista ydinperhe-elon kuin eroperhe-elämän aikana. En tiedä, johtuuko se vain siitä, että tämä nykyinen tilanne on minulle niin hirveän uusi, vai siitä, että kirjoittaessa erosta julistautuu helposti joksikin tietynlaiseksi tyypiksi. Tajuatteko, mitä haen takaa? Parisuhteellisena sitä voi olla vaikka millainen, mutta eronneena sitä leimaantuu (ainakin minun päässäni) ERONNEEKSI. Ja silloin jos koskaan tulee tunne, että niitä ei julkisia asioita on vähemmän.

Olen kuitenkin päättänyt, että heitän oman stereotypiani ja ennakkoluuloni roskiin, ja pyrin olemaan jatkossa omista asioistani yhtä avoin kuin ennenkin. Se, mitä kerron F:stä tämän eron ja uuden tilanteen kohdalla, on kuitenkin toinen juttu.

Suhtautuipa lapsi vanhempiensa eroon kuinka ”hyvin” tahansa, ei käy kieltäminen, etteikö kyseessä olisi sellainen elämän kriisi, joka jättää jälkensä jokaiseen. Koko elämäksi! Kun kolmekymppinen ystäväni alkoi pari viikkoa sitten kertoa vanhempiensa 25 vuotta sitten tapahtuneesta erosta, hän alkoi kyynelehtiä. Tai kun toinen tuttavani kertoi omien vanhempiensa erosta, hän syttyi eloon ja kertoili, kuinka käänteentekevä – hyvällä tavalla – tuo erohetki oli koko heidän elämässään. Olipa ero lapsen tulevaisuuden kannalta negatiivinen tai positiivinen juttu, on se silti niin iso asia, etteikö siitä edes hetkellistä – yksityistä - kriisiä tulisi.

Olen koko bloggaajahistoriani ajan pohtinut viikoittain, millaisten lapsen asioiden esiintuonti on suotavaa ja mikä taas ei. Olen ajatellut, ettei niiden kuvien julkaisu, joiden ottamisesta F on nauttinut, ole kauheaa. Mutta esimerkiksi liian tarkkojen luonnekuvausten tai jopa pitkien virkesitaattien julkaiseminen menee jo sen rajan yli, joka ei ole minusta enää suotavaa.

Olen seurannut myös pitkän aikaa jo nettiä ja lapsia siellä eron aikana. Enkä tarkoita nyt vain eronneita bloggaajia tai mediapersoonia, vaan ihan tavallisia ihmisiä. Vaikka ymmärrän, ettei netiketti ole kaikille sama, olen silti kummissani siitä, kuinka avoimesti lapset otetaan somessa eroasiapyörteisiin. Moni vanhempi julkaisee lapsensa kipeitäkin tunnereaktiot muiden luettavaksi tai pui lapsen toiseen vanhempaan liittyviä asioita avoimesti eri somekanavissa. Minusta kaikki tuo on aika kauheaa. Mitä sitten, kun kymmenen vuoden päästä lapsi etsii netin pyörteistä tiedot siitä, mitä vanhempi on sinne ehkä omassakin tunnekuohussaan liian pikaisesti kirjoitellut? Ja kuinka surullista, jos lapsen yksityisestä asiasta tulee somekanavan ”viihdeuutinen”.

Moni teistä – aivan ymmärrettävästi ja kauniisti – kyseli, miten F suhtautui eroon. Mitä hän on sanonut, kommentoinut ja kuinka reagoinut. Nyt minun täytyy tuottaa teille kuitenkin pettymys. Vaikka meidän arki, asumisjärjestelyt ja minun tunteeni tulevatkin ihan varmasti päivien, viikkojen ja kuukausien aikana teille tutuiksi, päätin, että F:n oman yksityisyyden kannalta en totea hänen tuntemuksistaan muuta kuin ”tässäkin asiassa hän on ällistyttävän ihana, urhea ja älykäs tyttö”.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (39)

Niiskuneiti
2/39 | 

Hyvä päätös olla kertomatta F:n liian henkilökohtasia ajatuksia! Vaikka itteenikin kiinnostais kuulla niin omasta mielestänikin tärkeempää antaa lapsen mietteiden pysyä yksityisenä. <3

Jenny
3/39 | 

todella fiksua ajattelua! Hieno teksti! Voimia arkeen ja tulevaan ja valoisaa kevättä ?

4/39 | 

Todella järkevästi ajateltu. Teet tyttärellesi suuren palveluksen tulevaisuutta ajatellen.

tätiO
7/39 | 

Todellakin näin! Halusi tai ei, poistitpa tai et, jäljet jää nettiin "ikuisiksi ajoiksi". Facebookin alkuaikoina laitettiin kuvia (ilman tägejä) lapsista, mutta todettiin sitten että ei, sitten kun he haluavat oman kuvansa nettiin, laittakoon sitten. Nyt tuli kommentti kun joku sukulaisista laittoi lasten hiihtolomasta kuvan fb:hen joiata ei nyt heti edes tunnista et "hei, ollaanks me nyt jotain kuuluisii"

Kaikki tavallaan. Mutta oikea päätös ehdottomasti. Ja mun mielestä mitä vähemmän tietoa, sen parempi.

Sen enempää teidän asioista tietämättä, ihana kuva sun instassa e:n uudesta blogista! Tuli hyvä mieli. Enkä oo mitään muutenkaa ajatellut teistä.. Pohtinu toki omassa mielessäni kaikenlaista mutta jääköön ne piiloon.

Halit sulle ja F:lle!!!

minttu
8/39 | 

Todella hieno kirjoitus! Ajattelet todella järkevästi tyttäresi parasta ajatellen. Arvostan . Luin aikoinaan kovasti blogiasi kaksplussalla. Sitten kiireiden takia blogien lukeminen jäi. Silloin jo blogisi oli ylitse muiden. Sinulla on ihastuttava, taitava tyyli kirjoittaa-joka tempaisee mukaansa! Valloittava tyyli jatkuu-hienoa! Toivon tsemppiä ja voimia uuteen elämäntilanteeseen! Elämällä on varmasti paljon ihanaa odotettavissa:)

KevätSääLämmittää
9/39 | 

Fiksusti kirjoitettu! Itse aiemmin laitoin someen kuvia lapsistamme, nykyään valikoin tarkkaan mitä kuvia laitan vai laitanko ollenkaan, nimiäkään en mainitse kuin etukirjaimin :) olin erittäin järkyttyneen vihainen kun eräs tuttava oli facebookissaan julkaissut kuvan meidän pojasta, ilman lupaa siis, perusteluna oli selkeä ajattelemattomuus ja se että hän on pojan kanssa kuvassa. Ei sillä etteikö tästä ihmisestä olisi mennyt maku jo aiemminkin...

Nautin blogisi lukemisesta ja toivotan teille oikein ihanaa kevättä! :)

Nanna
10/39 | 

On niin ihanaa, että maailmassa on fiksuja, mahtavia ihmisiä niin kuin sinä. Tämä kirjoitus taas allekirjoitti tämän. Hyvä päätös. Ihana lukea kirjoituksiasi uudesta elämästäsikin ja nautin lukea raikkaan rehellisiä ja kypsiä tekstejäsi. Halit Nannalta Santa Monicasta

Mirkkis
11/39 | 

Mä ihailen sun tyyliä (pukeutumisessa ja elämässä) koko ajan enemmän ja enemmän, you rock! Kauneutta ja hyvyyttä kevääseen! :)

Täti Topakka
13/39 | 

Ihanasti ajateltu! Vaikka F monessa tilanteessa on julkisempi kuin moni muu lapsi, ei hänen tässä kriisitilanteessa sitä tarvitse (eikä kannata) olla. Ero on lapselle iästä riippumatta todella iso asia, ei vähiten siksi että se "räjäyttää" koko arjen ihan erilaiseksi.. Aina parempi jos sitä ei tarvi tehdä julkisesti eikä joudu vanhempien tuskan välikappaleeksi.

Voimia teille, tehkää töitä sen eteen että yhteistyö Eskon kanssa sujuu jatkossakin kunnioittavasti ja rakentavasti, se helpottaa kaikkien jaksamista - lapsen erityisesti!

Anniina
15/39 | 

En ole vielä kommentoinut uusimpiin postauksiiksi, vaikka aina välillä olenkin blogiisi kommentoinut. Ensinnäkin toivon teille kaikkea hyvää. Toiseksi, kirjoitat ja käsittelet aihetta ihan todella fiksusti. Jos olen aiemmin ihaillut sua, nyt ainakin ihailen entistä enemmän. Oot aika supernainen! Joku muukin on toivonut työhösi ja kirjaprojektiisi liittyviä postauksia, minäkin toivon. Kiinnostavat kovasti, sillä olen itsekin samalla alalla opiskelemassa.

Tähän postaukseen: hienoa. Olen seurannut huolestuneena, mitä kaikkea vanhemmat jakavat lapsistaan netissä. Lapsilla on yksityisyys, jota pitää kunnioittaa. F:lle terkkuja, hän on ihanan oloinen tyttö <3 Itse en ole kokenut vanhempien eroa, mutta se todellakin on iso asia. Sellaiset tapaukset on niin surullisia ja vaikeita, missä jompi kumpi vanhempi on lähtenyt lapsen elämästä, syystä tai toisesta. Uskon, että hoidatte kaiken hienosti.

Sanna
16/39 | 

Hei, joka toinen suunnilleen on nykyään eronnut tai karannut, että se on ihan jo arkipäivää. Pääasia, että tietää itse miten asiat ovat :)

Itse vetäisin (jos olisin bloggari) lapsen kanssa samaa linjaa kuin sinä.

Rosa
17/39 | 

On kyllä todella julmaa ja ajattelematonta laittaa someen kuva toisen lapsesta ilman lupaa! Alkoi ihan ärsyttämään :D

Sini
18/39 | 

Ihan hyvä päätös olla kertomatta F:n ajatuksia. Eron hetkellä lapselle on tärkeää kertoa että hän on täysin oikeutettu näyttämään tunteensa, ja ettei vanhempien ero ole mitenkään lapsen syytä. Omien vanhempieni erossa kävi juuri päinvastoin.
Tsemppiä teille!

20/39 | 

Tosi esimerkillinen linjanveto ja kirjoitus!

Kaikkineen koen, että elämä sosiaalisessa mediassa on jatkuvaa omien ja toisten rajojen hakemista. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka asiaa ja tämänkaltaista julkisuutta joutuu miettimään. Samalla emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Uskon, että useimmat varmasti yrittävät tehdä parhaansa, kuka syvästi harkiten, toinen ajattelemattomuuttaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat