Juhannus takana ja kesäarkiviikko edessä. Tultiin kotiin tänään kolmen maissa. Mies lähti samalla ovenavauksella golfaamaan, lapsi kaverilleen ja minä jäin kotiin setvimään pyykkikasseja, töitä ja ylipäätään maadoittamaan itseni taas tulevaan viikkoon.

Me oltiin juhannuksena niin Muuramessa kuin lähellä Tamperetta mökilläkin. Mukaan mahtui ihmis- ja eläinystäviä. Sellaisia, joiden kanssa oli sovittu tapaamisesta jo etukäteen ja sellaisiakin, jotka tarttuivat matkaan ikään kuin vahingossa kesken jussien. Eilen illalla kuitenkin kömmittiin mökin uumeniin ihan vain kolmisin, kun vieraat oli saateltu omiin koteihinsa.  

Yöllä kävin aika todella monta kertaa kyykkypissalla mökin viereisessä metsässä.(Ylläri) Katselin – minkä ilman rillejä ja piilareitani näin – eteeni avautuvaa yötöntä yötä. Järveä, metsää ja siinä juhlavasti kyykistellessä tuli uljas olo. Alkoi ihan soimaan Finlandia päässä ja mietin, että tällaisissa kesähetkissä oli varmaan jotain samaa, kun sata vuotta sitten juhannuksina. Ajattelin, että kirjoittaisin tämän illan postauksen kansallisromanttisessa hengessä. Juhannuksen taikaa ja perhe luonnon helmassa.Oi sitä ihanuuttaa. 

Kunnes sitten koittaa aamu. Tarkalleen ottaen klo 7.09.

Käyn pissalla.

Lapsi herää oven kolahdukseen. Perkele.

Sanon, että nyt todellakin nukutaan kaikki. Isken yöllä tippuneet unilasit lapsen silmille. Mökki on kuuma ja kylpee auringonvalossa. Kotona nukutaan aina visusti pimennysverhojen suojissa.

Menee arvatenkin 2 minuuttia, kun lapsi yrittää änkeä meidän aikuisten väliin. Ärsyttää jo valmiiksi, koska tiedän jo nyt, että lapsi ei nuku. Ja sitten ei kohta nuku kukaan toinenkaan, kun hän alkaa rymistä ja kahista ja kolistella ja puuhailla.

Ajattelen olla ihana vaimo.(Virhe) Mies on ollut kipeä koko juhannuksen ja illallakin tällä oli vielä kuumetta. Silitin miehen poskea ja sanon, että hän voisi mennä nukkumaan aittaan, jotta saisi jatkaa uniaan NIIN PITKÄÄN KUN HALUAA. Minä kyllä (ihanana vaimona) voisin herätä jo. Ei reaktiota.

Toistan hempeän kehotukseni toistamiseen muutaman minuutin päästä, jolloin mies ärjäisee vihaisesti, voisinko olla hoputtamatta häntä. Oukki doukki. Vittuaks tässä yrittää olla mukava.

Lapsi alkaa kiljua, kun kiellän tulemasta viereen. Näen hänen ensimmäisestä eleestään jo sen, että tyttö on nukkunut vähintään kaksi tuntia liian vähän ja sytytyslanka on myös tämän mukainen. Minä karjun, koska lapsen äkkipikaiset ja kiukkuiset liikkeet on vähällä satuttaa mahaani. Mies pomppaa ylös sängystä, että ”mitä helvettiä täällä oikein TAAS tapahtuu”. Alkaa hieman pänniä nämä täysin väärin käytetyt adverbit, kun TAAS ei ole sattunut yhtään mitään.

”Mene sinä nyt siitä sinne nukkumaan”, karjun. Mies kaappaa peitot ja tyynyt ja poistuu.

Pakotan lapsen viereen unilasit päässä. Tulee vääntö. Kiellän päivän herkut. Tulee pahempi huuto. Uhkaan myös maanantain mahdollisilla jädeillä, rauha laskeutuu.

Maataan puolituntia hiljaa. Kumpikaan meistä ei tietenkään nuku.

”Voidaanko aloittaa aamu alusta”, ehdottaa lapsi. Aloitetaan. Kutittelulla. Raivataan yhteistuumin sängyt pois. Lapsi ei vastusta edes tätä, alan leppyä myös sisäisesti.  Katetaan aamupalapöytä. Pelataan miljoona erää Unoa. Maataan laiturilla ja luetaan vierekkäin vanhoja Tiina-kirjoja. Lapsi ui. 

Mies kömpii muutaman tunnin päästä mukaan. Ollaan laiturilla kuin mikäkin onnellinen ja seesteinen perhe. ”Onpas ihana kesäpäivä”, lapsi huokaa vilpittömästi tultuaan kolmannen kerran uimasta.

Että silleen. Välillä on semmosta ja sitten taas tämmöstä. Juhannus taputeltu.

-Karoliina-

Kommentit (19)

Taina
1/19 | 

Just näin se menee, ja silti kaikki on kuitenkin hyvin ❤️ Kiitos rehellisestä ja elämänmakuisesta kirjoituksesta.

Kaksosäiti, blogisi hiljattain...
4/19 | 

Erinomaista treeniä kaksosarkeen 👊🏻😂. Ihan parasta mielenjoustotreeniäjameditaatiota-ja-kaikkea, kun näitä yöllisiä tilanteita varmasti jokunen tulee, vaikka levollisia nukkujia tulevat pienokaiset olisivatkin (etenkin kun/jos kaksoset eivät ole niitä perheen ainuita lapsia) 😊. Ihanaa kesän jatkoa teidän sakille ❤️

Vierailija
5/19 | 

Meillä ei onneksi tuon ikäinen lapsi päätä mihin aikaan noustaan ylös...osaa makoilla sängyssä ja vaikka lueskella sillä välin tai jopa ottaa jo itselleen aamupalaa. Ehkä se johtuu siitä, että on monta pienempää lasta, joiden takia taas on pakko nousta. Ehkä isosisko jo luonnostaan osaa ottaa tämän huomioon ja antaa meidän vanhempien nukkua jos pienet nukkuu. Toivottavasti teillä käy samoin ennen vauvojen syntymää, ja voihan sitä vähän opettaakin lapselle, että jos/kun olet/olette valvoneet vauvojen kanssa yöllä, antaisi teidän nukkua aamulla. Uskon että lapsesi ikäinen osaa hyvin jo ymmärtää tämän eikä ala kiukutella. Esim. viikonloppuna jos kummallakaan ei ole menoa olisi kätevää, että vauvojen mahdollisesti nukkuessa aamulla pidempään kummankaan ei tarvisi koululaisen takia herätä.

Onnea kaksosista! <3 Innolla seuraan odotustasi kun olen itsekin parhaillaan raskaana.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mä en ajattele, että kolmasluokkalaisen on lähtökohtaisesti makoiltana sängyssä, kun herää. Samoin kun aikuisiakaan, lapsia on aika vaikea pakottaa nukkumaan, Eniten tuossa ärsytti se, että tiesi lapsen olevan väsynyt, koska unet olivat yksinkertaisesti valon vuoksi liian lyhyet. Meillä kyllä kotona lapsi puuhailee, syö ja tekee vaikka mitä herättyään, mutta mökissä, jossa on vain yksi tila, kaiken maailman puuhastelu vaan sotkee muiden unet. Eli isosisko kyllä hyvin valmiuksissa tulevaan <3 Hermot vaan menee välillä kaikenikäisillä (väsyneenä)!

Oi onnea odotukseen sinnekin <3 

Vierailija
6/19 | 

Apua mikä aamu! Eikö lapsi olisi hetken voinut hiljaa puuhastella itsekseen? Meillä 5-vuotiaskin osaa olla aamuisin hissukseen jos herää ennen muita. 1-luokkalainen tekee joskus aamupalaa itselle ja veljelleen <3 joskus me vanhemmatkin on saatu kahvit sänkyyn!

Mietin vaan että ei kai kakkosluokkalainen jatkuvaa vanhemman valvontaa enää tarvitse vai olenko väärässä? Toki jos liian aikainen herääminen tekee lapsesta kärttyisen niin lienee hyvä suostutella uudelleen unille :)

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Juu, ei tarvitse tosiaankaan valvontaa. Mökillä yhdessä tilassa on kuitenkin eri asia kuin vaikka kotona, jossa on lääniä temmeltää ja myös omat tavarat jne. 

Haluaisin nähdä lapsen, jonka saa suostuttelulla uudelleen unille :D Tai siis mun taidoilla sellainen on tapahtunut elämässä ehkä viisi kertaa. Hän jos herää, herää, vaikka olisi kuinka väsynyt. 

Iida
7/19 | 

Jes, onneksi löysin sinun blogin. Rehellisiä arjen tilanteita, ei liian siloiteltu ja laskelmoitu. Blogi päivittyy usein eikä ole täynnä mainoslinkkejä. Hyvää kesää teidän perheelle ja onnellista odotusta!

Eeva
8/19 | 

Oih ihanaa! Semmoista se elämä on. Meidän juhannus äksidentti tapahtui vasta su. Nälkäinen vaimo jonka mies vie ruokaostoksille ja tyhmä vaimo ei tajunnut vaatia ruokaa heti, ennen ruokakauppa . Aijoin olla piiitkäää vihainen mutta jouduin taas todeta etten kykene. Kun mies on leppynyt niin hänen ei tarvi kuin katsoa minua silmiin ja olen jo antanut anteeksi, sen että mieheni ei voinut tajuta minua. No joo lopulta 10v tyttö ja 12 v poika nauraa minulle kun yritän olla vihainen.

Perhe elämä on niin ihana ja monivaiheista. Hyvässä perheessä on turvallista kiukutella 😍

Vierailija
9/19 | 

Sinulla on viisas lapsi. Kunpa aikuisetkin aina osaisivat ehdottaa "aamun aloittamista uudelleen".

MariaMa
10/19 | 

Ihana elämänmakuinen postaus! Tällaisia lisää!

Toivon sinulle oikein hyvää odotusta, ja mukavia kesähetkiä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat