Heippa,
20130606-205125.jpg
oi juku! Kyllä elämä ja eritoteen matkustelu alkaa olemaan aika helppoa niinkin ison tytön, kuin 2,5 vuotiaan kanssa. Ja hei, tämä ei ollut edes sarkasmia :D Oikeasti! Junamatkat menevät nykyisin iPad-ravintolavaunu-leikkivaunu -kaavalla, ja mukaankaan ei tarvitse - edes pitkäksi viikonlopuksi - pakata muuta kuin Brion Ponyt ja Skip Hopin pöllömatkis.

Olen aina tykännyt kulkea joukkoliikennevälineillä. On jotenkin vapauttavaa istuskella aivan toimettomasti ilman, että täytyy ollenkaan huolehtia liikennesäännöistä tai tienviitoista. Niin ja kai minua viehättää se täyteen ahdetun bussin/junan/sporan/metron tunnelmakin. Kaikki menossa jonnekin, tulossa jostain. Elämisen fiilis!

20130606-205106.jpg

Kun Neiti-F syntyi, ajattelimme, että emme edes hommaa autoa. Pian kuitenkin kävi selväksi, että vauva kaikkine romppeineen on aikaslailla vaikea siirtää satojen kilometrien päähän mummolaan, tai vaikka vain kuumeisena lääkäriin kymmenen kilometrin päähän. Niinpä päätimme, että meille tulee vauvan lisäksi myös tila-auto.

Nyt kun elämäme etsii tänä kesänä muutenkin uusia uria, tai oikeastaan vain niitä parin vuoden takaisia, tuttuja, on autoasiaankin tullut muutos. Emme ole palanneet nyt kuitenkaan aivan kokonaan autottomaan elämään, mutta farmari vaihtui sentään pienempään ja halvempaan kauppakassiin. Pieni koti, pieni auto :) Uusi mottomme taitaakin olla "Less is more" :)

20130606-205349.jpg
Yritämmekin käyttää joukkoliikennettä aina, kun se on vain mahdollista. Helsingin lähettyvillä joukkoliikenne toimiikin upeasti, mutta jo Lahdessa kerran tunnissa kulkevan bussia odotellessa kiusaus oman auton ratin taakse hyppäämiseen nousee jo melkoisesti. Niin ja maaseudun bussiyhteyksistä puhumattakaan. Kaksi kertaa päivässä ohi hurahtava linja-auto ei nimittäin kannusta ketään kulkemaan julkisilla (nimimerkillä:Hankasalmen tyttö). Joten tässä(kin) asiassa maamme taitaa olla kyllä jakautunut hyvinkin eriarvoisiin alueisiin! Kaupunkilaisten on siis turha syyllistää maaseudun väkeä autottomilla päivillä, tai vihreillä puheilla, jos toisaalla joukkoliikenne ei ole  mitenkään mahdollinen tapa kulkea edes viikottaisia työmatkoja.

Toinen joukkoliikenneärsytykseni liittyy muuten juniin. Tai oikeastaan tarkemmin ottaen junamatkojen hinnoitteluun. Miksi ihmeessä junailusta on tehty niin pirun tyyristä? Opiskelijakortilla matkojen hinnat olivat vielä siedettäviä, mutta nyt täysihintaisen lipun ostaminen lohkaisee rahapussista liian suuren palan. Vaikka junamatkustaminen onkin mielestäni ihanan kätevää ja miellyttävää, on vaikea tukea ekologista junamatkailua, jos henkilöautolla sama matka tulee yli puolet halvemmaksi. Esimerkiksi meidän jengimme junamatka Lahdesta Hankasalmelle maksaa edestakaisesti 200euroa, kun saman matkan kulkeminen autolla vie bensoineen noin 40 euroa.

Mikä on oma suhteesti joukkoliikenteeseen? Pärjääkö lapsiperhe ilma autoa, ja suositko henkilöauton sijaan junaa tai bussia?

Torstaiterkut: Karkki

F: Mekko,Me&I (second hand) // Sandaalit,H&M

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Tilla
1/1 | 

Kiva postaus! Meidän perheessä (1,5-vuotias lapsi) ei ole autoa, eikä sellaista ole tarkoitus hankkiakaan. Asutaan Helsingissä,ja täällä kyllä pääsee muutamia poikkeuksia lukuunottamatta helposti julkisilla liikkumaan. Tykätään kävellä, ja oppiipahan pikkuinenkin aktiivisen elämäntyylin. Ihmiset kyselee ihmeissään että miten pärjätään... Helposti. Enemmän harmaita hiuksia minulle aiheuttaisi kaikki autoiluun liittyvä oheisduuni, ja tietenkin rahanmeno.
Nuo mummolareissut on sitten asia erikseen.. Me ollaan suosittu lentämistä, mikä on helppoa ja nopeaa. Nykyään VR on tosiaan hinnoitellut itsensä ulos tästä pitkien(kin) matkojen kilpailusta. Lippujen hinnat ovat minustakin törkeän kalliita, kun ottaa huomioon että silti esim. matka täältä Ouluun kestää väh. 6h. Lentämällä olet tunnissa perillä samaan hintaan. Tämä harmittaa kovasti, sillä olin vuosia vannoutunut junailija! Junassa todella on tunnelmaa, ja on ihana olla liikkeessä. Tosin mukaan on sattunut parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa myös todellinen horror-matka, jolloin kaikki mahdollinen meni pieleen :D Mutta näitä sattuu.

Kivoja kuvia junamatkasta, ja tosiaan se matkustaminen helpottuu kun lapsi kasvaa. Mekin mentiin ensin kantorepun kanssa lentoreissut, ja nyt on jo luksusta kun pikkuinen kävelee itse :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat