Oi jukra musta oli kiva eilen sukeltaa illan postauksen jälkeen teidän keskusteluun ja kommentteihin ruuasta ja rahasta. Niin arkinen asia kun ruoka (ja toki raha) onkin, mun mielestä siinä SATOJA aiheita, josta jutella. Kuten olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin, mulle ruoka ei ole vain ruokaa. Se on jollakin tapaa osa elämäntapaa. Mä rakastan tehdä ruokaa ja katsella, kun ruokaa tehdään. Musta on ihana syödä ja ihana puida ruokajuttuja.Fiilistellä tarjoamisia etukäteen ja puhua hyvistä herkuista jälkikäteen. 

Mulle heräsi niin monta ajatusta ja toki vastausta teidän eilisen postauksen kommenttilaatikon ajatuksista, että päätin tehdä vielä jatkopostauksen, jossa olisi helpompi kertoa vielä mun ajatuksista kun vastata vain muutamalla virkkeellä jokaiselle erikseen.

No ekana siihen viime viikon ruokalaskun summaan. Kuten mä kirjoitin, ja mitä moni kommentoi, munkin mielestä summa oli hurja. Hurjempi, mitä olin ajatellut, koska mehän syötiin kaiken lisäksi tuolla viikolla paljon myös kyläpaikoissa muiden piikkiin. Hirvittää edes pohtia, millainen viikko olisi ollut, jos olisi syöty enemmän kotona. Silti en ota asiaa kauhean vakavasti. Joskus niin ja toisinaan taas toisella tavalla. 

Toisaalta tiedostan myös sen, että jos viikko olisi ollut vähemmän repaleinen, ja enemmän kotona vietetty, ei tien päällä olisi syöty niin paljon. Tosin. Musta meneminen, tuleminen ja tietty suunnittelemattomuus on loma-ajan parhaita puolia. Joskus on kiva edetä ja mennä ilman sen suurempaa plääniä. Syödään kun syödään, nukutaan kun nukutaan, vaihdetaan maisemaa kun vaihdetaan.

Jotkut teistä kiinnitti huomioita siihen, että käytiin kaupassa useaan otteeseen viikon aikana. Ja niin muuten käytiin, vaikka mä VIHAAN ruokakaupassa käyntiä!  Alkukesästä oli kivaa elää flown viemänä, mutta nyt ollaan itse asiassa viimeiset heinäkuun viikot puhuttu, että siirrytään taas kauppakassipalveluun, josta tilataan lukuvuoden ajan viikon  (tai ainakin 2/3 viikon) safkat. Mä voin joskus piipahtaa hakemassa Ratinan K-kaupasta spessujuttuja tai hallissa, muuta kaiken arkisen haluan hoitaa niin, että kauppakassit vaan tuodaan ovelle. Se säästää hullusti aikaa, energiaa ja rahaa. Kesällä kauppakassin tilaaminen on kuitenkin tuntunut turhalle, koska ei olla tiedetty, kuinka paljon kotona ollaan ja kuinka usein kotona syödään. Ja silloin ruokahävikin jäämiselle olisi ollut suuri riski.

Ollaan muuten tilattu tammikuusta 2018 asti ruuat aina Prisman kauppakassipalvelusta. Nyt ollaan alettu kuitenkin pohtia, pitäisikö testata K-ryhmän vastaavaa palvelua. Jos joku tietää näiden kahden plussat ja miinukset Tampereella, otetaan kaikki vinkit ilolla vastaan.

Kommenttiboxissa käytiin keskustelua siitä, onko ulkona syöty vai itse valmistettu ruoka terveellisempää. Mun mielestä sellaista jaottelu ei oikein yksiselitteisesti toimi, koska sehän riippuu aivan siitä, mitä kotona tai raflassa syödään. Jos miettii vaikka meidän viime viikon road trip -safkoja tien varressa, ne ei varmasti ole niin terveellisiä, mitä kotona yleensä syödään. Joku huoltsikkahamppari, jollainen vaikka viime viikolla syötiin, on ihanan rento lennosta vedeltävä lounas, mutta ei varsinainen osoitus siitä, että kalliimmalla saa hyvää. Toisaalta sitten kun syödään Tampereella vaikkapa Pyynikintorilla olevassa Heinätorissa jokin ihana lohilautanen omatekoisella sienisalaatilla ja uusilla potuilla, on se musta ehdottomasti annos, josta kannattaa maksaa. Niin ja sekin on muistettava, että ei kotiruoka ole automaattisesti terveellistä. Itse asiassa todella monessa kodissa – ja se on fine, jos niin halutaan – syödään paljon eineksiä ja puolivalmiita, mitä taas meillä ei syödä oikeasti ikinä. Ehkä pari kertaa vuodessa kalapuikkoja ja minä muutaman kerran maksalaatikkoa (muu perhe inhoaa).Mutta kuten sanottu: Jokaiselle ruualle on varmasti paikkansa ja hetkensä. 

Se, miten ruuan hinta ja laatu korreloivat, on sitten minusta kuitenkin eri juttu. Tottakai halvalla saa myös hyvää ja terveellistä, jos poimii itse marjat, hyödyntää tarjoukset, metsästää riistan ja niin edelleen. Se on oikeasti mahdollista. Toisaalta ruuan hintojen ja laadun vertailua on helppo tehdä kaupassa ja siitä huomaa sen faktan, että terveellinen maksaa pääsääntöisesti enemmän. (Toki se, mikä on terveellistä, on suhteellista). Eineshylly, valmismarinoidut tuotteet ja vaikka prosessoitu maito - joita en siis itse pidä juuri minään - ovat huomattavasti halvempia kuin tuoreet kasvikset, luomu-liha, vähemmän käsitellyt maitotuotteet jne. Ja jos vaikkapa katsoo höttöpaahtoleivän tai hyvän ruisleivän (jossa oikeasti ruista) hintaeroa, huomaa, että höttöä saa yksinkertaisesti halvemmalla kuin kuitupitoista leipää.

Me ollaan monta kertaa esimerkiksi kiinnitetty huomiota siihen, että iltaruuaksi tehtävä salaatti (yrteillä, luomu-kasviksilla, oliiviöljyllä, kanalla/juustolla…) on huomattavasti kalliimpi ruoka kuin esimerkiksi se, että me napattaisiin jokaiselle perheenjäsenelle jokin valmisruoka kaupan hyllyltä. Tai tehtäisiin uunissa ranskiksia ja nakkeja. Mutta hurskastelu sikseen: Tehdään joskus myös ranskiksia ja nakkeja, mutta ei usein. Pääosin siksi, että niiden tarjoamisesta tulee huono omatunto ja toisaalta lapsi ei kertakaikkiaan enää oikein syö sellaista safkaa. Makuaisti tottuu siihen, mitä saa. 

Joku kommentoija halusi muistuttaa, että meidän perheen ruokakuluja maksaa A:n ja minun lisäksi myös kolmas aikuinen. Mä olen kirjoittanut jo 2016, etten tule kommentoimaan suuntaan tai toiseen meidän huoltajuussopimusten yksityiskohtia. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että tällaiset asiat eivät ole mitään yksiselitteisiä totuuksia, joten sellaisten levittelyä totuuksina en oikein ymmärrä. Se, mikä toisessa eroperheessä on automaatio, ei ole toisessa.

No sitten vielä vähän ruokaan. Mä en ajattele niin, että jos ruokaan ei tuuppaa menemään satastolkulla, ei arvostaisi ruokaa, hyvää makua tai terveellisyyttä. Itse olen ainakin aina ollut suuri ruuan ystävä ja tykännyt valmistaa safkaa, olenpa sitten elänyt opiskelijan budjetilla, perheen ainoana rahahanana tai nyt. Ruoka on kuitenkin se, josta meidän perhe viimeisten joukossa tinkisi. Tottakai ostoksia voi järkevöittää ja omia kulutustottumuksia miettiä, mutta toisaalta ihminen laittaa rahansa usein siihen, mitä arvostaa. Ja vaikka saatiin hyvää tarkoittavia kehituksia tehdä ryhtiliike, ei taidetaan oikeasti nähdä - tässä meidän arjessa - kauheasti syitä sille, miksi Ärrä-kahveja, Vichyn ostokertoja(jotka on muuten raskaana ja näillä helteillä miltei pakollisia) tai ruokamenoja tulisi radikaalisti pienentää. Ehkä siksi, että tiedetään, että arjen tullessa taas ensi viikolla taloon, moni asia automaattisesti muuttuu. Meillä kun ei kuitenkaan mene liioin juhlimiseen rahaa, ei ostella kotiin tai vaatekaappiin juurikaan mitään ja esimerkiksi meillä on vain yksi auto. Joku toinen taas kokee esimerkiksi sisustukseen samaa intohimoa, ja on valmis syömään pienemmällä budjetilla, jotta saisi himoitsemansa design-valaisimen. Silloin valinta on oikea, kun se tuntuu sille ja sen takana voi seistä. 

Tuli muuten mieleen vielä tämmöinen juttu, joka varmasti vaikuttaa mun ruokasuhteeseen. Mä olen kasvanut maalla, jossa siihen aikaan ei ollut koskaan mahdollista ottaa lennosta take away -kahvia tai pyörähtää ystävien kanssa ulos syömään, vaikka niin olisi halunnutkin. Mulle tällainen kaupungissa asumisen luksus on edelleen yksi elämän suurista iloista ja siksi varmasti myös asia, josta luopuminen olisi aivan vikana ”turhakkeena” mun listalla. Ennemmin jättäisin väliin leffassa käynnin, kynsihuollot tai vaatteiden ostot, kun sen tunteen, kun saa istahtaa kahvilaan espresson ja croissantin äärelle.

Tuli muuten sellainen mieleen, että antakaa ihmeessä vinkkejä siihen, millaisia yhteispostauksia ja kenen vaikuttajan kanssa toteutettuina toivotte jatkossa. Tämä oli superkiva homma tehdä asiat Julian kanssa yhdessä!

-Karoliina-

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (13)

Vierailija
2/13 | 

Ruoka - laatu ja hinta - ei tosiaan ole yksiselitteistä.
Ei luomu, tuore ja prosessoimatonkaan suoraviivaisesti tarkoita kalliimpaa ruokaa. Hevi-osastolta voi valita myös edullista syötävää.
Mielestäni esimerkiksi juureksia pitäisi käyttää ja arvostaa enemmän. Ne ovat ympäri vuoden edullisia ja ravitsevia, lähdellä tuotettujakin.

Meillä ei ruokaan ehkä suhtauduta yhtä intohimoisesti kuin teillä. Suhde ruokaan on lähinnä käytännöllinen. Taloudellisuus menee suurperheessä monen edelle:
Pöytään pitää saada hyvällä hinta-laatu -suhteella monipuolista ruokaa. Koska tulot ovat pienet, vain noin kolmannes suomalaisen keskiansiosta, pitää ruuasta arjessa myös säästää. Meillä säästö tehdään leipomalla leivät itse (silloin saa muuten juuri niin kuitupitoista kuin haluaa). Samoin ruoka pyritään tekemään alusta asti itse
- se maksalaatikkokin.

Suvi Maarit
3/13 | 

Olihan se summa (vajaa 600 euroa) aila hurja, mutta kun terveellisesti syö tai edes suhteellisen terveellisesti niin siihen vaan menee rahaa. Eikä kotimaiset marjat esim. ole halpoja. Itse myös rakastan hyvää ja laadukasta ruokaa sekä myös ulkona syömistä ja olen valmis siitä sitten myös maksamaan (arjensuklaasuukkoja.blogi.net)

Vierailija
4/13 | 

Kauppakassipalvelusta Tampereen seudulla molemmista ketjuista hyvää sanottavaa. Lienee enemmän tottumus-/mieltymys-/jakelualuekysymyksiä. Kannattaa siis toki kokeilla myös (Pirkkalan) Cittarin kotiinkuljetusta.

Mirka
5/13 | 

Todella hyvää ja perusteltua pohdintaa! 😊 Tuli aivan "vanhat ajat" mieleen - taisit vuosia sitten kirjoittaa tähän tyyliin enemmänkin? Itsekin satsaan ruoan laatuun mieluummin kuin siihen, kuinka voisin ruokalaskuissa säästää. Siinä, että panostaa ruokaan (sen puhtauteen, laatuun, lähituotantoon jne) panostaa samalla omaan terveyteen aivan älyttömästi. Olen sen huomannut aivan omakohtaisesti, että kun syö hyvin (puhtaasti/monipuolisesti), voin hyvin ja paljon paremmin kuin silloin, kun ruokakaupasta yritti päästä ulos mahdollisimman edullisesti. Kehon ja suoliston hyvinvointi vaikuttaa myös esim. mielenterveyteen ja vireyteen. Muun muassa näihin asioihin haluan panostaa arjessa ja se tapahtuu osittain ruokavalion ja -tottumusten kautta. Mielenkiinnolla odotan toista ruokaviikko -postausta. Kivaa loppukesää!

Vierailija
6/13 | 

Summa on hurja meillä pyritään siihen että tuon summan alle menisi kk ruokakauppakulut, mutta niin kauan kuin ihmisellä on omiin kulutustottumuksiinsa varaa niin mikäs siinä. Kyllä meilläkin varmasti olisi isommat ruokakulut kuin nyt jos tulot olisi suuremmat. Meilläkin suositaan suht paljon kotimaista ja marinoimattomia lihoja yms, mutta esimerkki luomun paremmuudesta ei olla vakuuttuneita joten sitä ei suosita. Marjat tulee pääasiassa mummoloista ja näin kesäisin kalat joesta 😊

Ibs
7/13 | 

Hyvin kiteytetty! Olen samaa mieltä. Lisäksi itsekin IBS:sää sairastavana monet halvat kasvikset ja juurekset ovat poissa laskuista. Eli kaikki kaalit (puna, valko, parsa, kukka yms), herneet, sipulit, pavut, linssit, ohra, vehnä, ruis yms yms. Yleensä juuri näitä halvalla syöjät ehdottavat ruoaksi - kaalilaatikkoa, hernekeittoa, linssikastikkeita jne. Ei paljon mieltä lämmitä halpa ruoka, jos vatsa on siitä kipeänä monta päivää. Lisäksi erikoistuotteet aina maksavat enemmän (gluteeniton leipä tai pasta esimerkiksi).

Vierailija12345
8/13 | 

Samaistun tuohon maalla asuneen/kasvaneen rooliin! Itsekin olen maalta ja noin 23 vuoden maaseutuelämän jälkeen on ollut vapauttavaa nauttia viimeiset 15 vuotta kaupungin helppoudesta ja spontaaniudesta. Me ei koskaan syöty ulkona lapsuudessa, koska se ei kuulunut kulttuuriin eikä budjettiin ja nyt aikuisena (jos rahatilanne sallisi) voisin syödä joka päivä ulkona! :) Todellisuudessa syön ulkona 1-2 kertaa viikossa ja nautin koko raha edestä.

Vierailija
9/13 | 

Tykkään siitä,että kannatatte myös pieniä lähikauppoja ja kioskeja,pikkukaupoista mekin täydennykset viikon ruokatarvikkeisiin haetaan.On varmasti osittain totta,että laatu maksaa,mutta koska miellän perheemme syövän laadukasta ruokaa ja silti viikon ruokalaskumme on ratkaisevasti pienempi myös näin kesällä ja yli tuplamäärällä perheenjäseniä,en tuota täysin allekirjoita.Ihan osto vihannesten ja marjojen varassa mekin ollaan,toki punaista lihaa meillä ei kovin paljoa syödä,kanaa ja kalaa ja kasviksia kyllä melko hurjat määrät.Olen kyllä kova ennakoimaan,joten esim.reissueväitä ja -juomia löytyy lähes aina omasta takaa,toki ravintolapalveluita hyödynnetään silti lähes joka reissulla.
Itse suosimme S-ryhmää,koska isossa harrastavassa perheessä myös ruokalaskun summalla on pitkässä juoksussa aika ratkaisevasti merkitystä ja S-ryhmässä ruoka on mielestämme edullisempaa.Laadullista tai muuta eroa en ole huomannut,jotain valikoima eroja toki on,joten varmasti kannattaa kokeilla myös sitä toista vaihtoehtoa.

Vierailija
10/13 | 

Hei, mielenkiitoinen ja rohkea postaus. Kirvoittanut paljon mielipiteitä. Mielestäni teillä meni yllättävän paljon rahaa aamu- ja iltapalojen täydennysostoihin. Meillä syödään paljon kaurapuuroa, ja sitä täydennetään sitten (kesällä) tuoreilla marjoilla, sesongin hedelmillä, leivällä ja maustamattomalla jogurtilla. Itselleni teen myös useasti tuorepuuroa kaurasta välipalaksi. Veikkaisin, ettei meillä mene noin paljoa rahaa noihin täydennysostoihin, ainakaan en tee niitä noin usein.

Stepa 59
11/13 | 

Hyvä juttu. Onhan se niinkin, että jokainen käyttää rahan miten haluaa, sekä lomalla pitää syödä rennommin ja tavaraa on liikaa, mielellään käytän rahan ruokaan. Arvasin tuon postauksen saavan paljon kritiikkiä. Olit rohkea.

Vierailija
12/13 | 

Summa oli kyllä hurja 😅 Meidän perheessä on kahden aikuisen lisäksi kaksi kilpaurheilevaa teinipoikaa. Ruokaa kuluu nykyisin tosi paljon verrattuna tilanteeseen esim. pari vuotta sitten, kun lapset olivat vielä pienempiä. Olen itse todella tarkka ruuan terveellisyydestä ja laadusta, poikien urheiluharrastukset myös edellyttävät hyvää ravitsemusta. Eineksiä en osta. Lomalla meilläkin otetaan toki rennommin ja syödään enemmän ulkona. Tuohon teidän perheen ruokalaskuun/viikko ei meillä arkena päästä (jouduta) lähellekään, eikä myöskään lomaviikkona.
Itse en nukkuisi öitäni, jos ruokaan menisi noin paljon rahaa 😂😅

Minni123
13/13 | 

"Mulle tällainen kaupungissa asumisen luksus on edelleen yksi elämän suurista iloista ja siksi varmasti myös asia, josta luopuminen olisi aivan vikana ”turhakkeena” mun listalla." -> Maalla kasvaneena, nykyisin pikkukaupungissa asuvana, allekirjoitan tämän täysin! Ah, nautin täysillä! :) A T. Minni

Nuu
14/13 | 

Hyvän ja laadukkaan ruuan hinnoissa on myös paljon eroa eri kauppaketjujen välillä. Itse olen yllätyksekseni huomannut, että meidän lähi-Alepa on monessa tuotteessa paljon edullisempi kuin paikallinen Citymarket (esim. luomujuusto, tuoreet marjat ja kahvipavut).

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat