Perjantai. Viimeinen ennen joulua. Lukuvuoden viimeinen sellainen. Päivä, jolloin F:n 3.luokasta puolet tuli suoritetuksi. Mihin tämä syksy oikein livahti?

Tai kyllähän minä tiedän, minne. Vauva-asioihin. Ensin loppuraskauteen ja sitten pienten syntymään.

Mä olen ollut tällä viikolla suorastaan hilpeä. Sanon tämän silläkin uhalla, että onnen suunta kääntyy. Tytöt ovat nimittäin itkeneet tällä viikolla HUOMATTAVASTI vähemmän kuin viimeisen kuukauden aikana. En tiedä, johtuuko se aloitetuista maitohappobakteereista, refluksilääkkeestä vai Lähineuvolan Mushkan antamista vyöhyketerapeuttisesta vauvahieronnoista*, mutta joka tapauksessa tytöt ovat olleet paljon tyytyväisempiä ja iloisempia kuin aikaisemmin. He jopa nukkuvat päivällä pitkiä pätkiä ja itkut ovat pääsääntöisesti sellaisia, että niihin aikuinen osaa vastata. Kurjinta kun on sellainen lohduton itku ja karjunta, jolle ei voi osaa mitään ja joka ei lopu sitten millään.

Ja voi hitsi, miten tämä käänne vaikuttaakaan mun mielialaan! Tuntuu, että olen ihan eri ihminen kuin pari viikkoa sitten. On ihanaa, kun iltaisin kotona on ollut rauha(hko) . Kun nukkumaanmenoaika ei ole tuntunut täydelle kaaokselle ja metelitaso on pysynyt maltilliselle. Tyytyäisemmät vauvat kun vaikuttavat ihan kaikkeen: mielialaan, kotitöidentekoon, aktiivisuuteen, käytyihin keskusteluihin, vireystilaan jne.

No jottei nyt kuitenkin mene liian ilakoinniksi tämä elo, kävin eilen lääkärissä kuukauden kestäneen flunssan jälkeen. Mähän olin sairas jo ennen vauvojen sairaalareissua, eikä tauti ole lähtenyt minnekään. Se on vaan vaihtanut paikkaa nenästä korviin ja sieltä kurkkuun jne. Havahduin kuitenkin keskiviikkoiltana, että mun henki ei kulje kunnolla ja mun olo on samanlainen kuin melkein pari vuotta sitten, jolloin ilmeisesti mykoplasma tai keuhkokuume ajoi mut todella huonoon jamaan: Ramppasin lopulta kolmesti päivässä Acutassa, liki kuukauden ajan, ottamassa spiiralla astmalääkettä, kun mikään muu ei tehonnut. Koristoniakin tuli syötyä tabletteina niin paljon, etten lopulta nukkunut ollenkaan. Tässä samassa tautikierteessä multa löytyi myös lektiinitien puutos.

Anyway. Olo oli siis keskiviikkona hyvin samanlainen kuin pari vuotta sitten ja päätin puhaltaa astmaatikoille tuttuun pef-mittariin. Ne, jotka tuosta mittarista tietävät, tietävät , ettei lukema 250 ole todellakaan hyvä. Se on jopa huolestuttava. Siksi varasin keuhkolääkärille ajan heti torstaille. Ja onneksi menin..Vasta, kun pysähdyin tuon pef-lukeman äärellä, tajusin, että mullahan on pitkään ollut todella huono olo. Itse asiassa koko mun rinnan ja kurkun lihakset oli aivan jumissa, kun olin joutunut tekemään niin paljon töitä hengityksen eteen.

Lääkäristä tuli kouraan antibiootti ja tablettikortisonit. Keuhkoissa oli ilmeisesti ollut joku virus, joka oli pitkittyessään saanut päälleen bakteerin. Nyt pidetään sormet ristissä, että tämä lääkeyhdistelmä toimii. Spiira on taas mukana kuvioissa.

Nyt sitten parannellaan mammaa ja yritetään pitää tytöt iloisina. Tänään tulee vieraita ja huomenna mennään tyttöjen kummeille kylään. Muutama lahjakin pitäisi ostaa  Sunnuntaina teen vielä vikan työpäivän ennen jouluun laskeutumista.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

*Lähineuvola-palvelu saatu

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Voin kyllä lämpimästi suositella vyöhyketerapeutin vauvahierontaa vauvan vatsankipristelyihin. Me käytettiin jopa ennaltaehkäisevästi vyöhyketarepeutin palveluja vauvallemme, koska hän selkeästi nautti hieronnasta ja nukkui aina hieronnan jälkeen tosi hyvin. Käsittääkseni alkaa olla jo ihan tutkimuksellistakin näyttöä siitä, että vyöhyketerapialla voidaan helpottaa/jopa poistaa vauvan koliikkioireita.

Vierailija
2/7 | 

Multakin lämpimät suosittelut vauvojen vyöhyketerapiaan. Meidän keskimmäinen oli tooosi huono nukkumaan ja lopulta vyöhyketerapian avulla saatiin se nukkumaan öisin. Suosittelen käymään säännöllisesti mahdollisuuksien mukaan. Onhan se hemmottelua lapsillekin. Ja toki hyödyllistä myös itse hieroa lapsia.

Vierailija
3/7 | 

Haluaisin heittää ilmoille ajatuksen, että mitä jos sun kroppa yrittää kertoa, että olisi tarpeen hiljentää vauhtia? Teet ilmeisesti paljon töitä, vaikka vauvat ovat vielä hurjan pieniä. Toki en tiedä, minkä verran oikeasti töitä teet, ainoastaan somen perusteella saanut kuvan kovasta työtahdistasi. Kroppasi on kuitenkin kokenut isoja ja mullistavia juttuja kaksosraskauden ja synnytyksen vuoksi. ♡ Kaikkea hyvää ja toivottavasti paranet pian!

Vierailija
4/7 | 

Suosittelen muuten lämpimästi vyöhyketerapiaa sinullekin. Auttaa varmasti niiden mainitsemiesi alueiden jumeihin, ja keho on varmasti tietyllä tapaa fyysisesti epätasapainossa/jumissa raskauden ja vauvojen kanniskelun jäljiltä. Tuli muuten liikutuksen tippa linssiin, kun muistelen miten kanniskelin omaa iltaitkuista esikoistani aikoinaan ympäri kotia - nyt hän on 17 - vuotias vanhojen tansseihin ja ekoihin kirjoituksiin valmistautuva nuori nainen. Ja pikkusiskonsa, jonka vauvantuoksua nuuhkin iltamyöhällä enkä raaskinut heti laskea pinnasänkyyn, kun muut olivat nukkumassa - päättää peruskoulun keväällä. Aika on ohikiitävää. Ihanaa joulua perheellesi!

Vierailija
6/7 | 

Mulla on ollut nyt tosi pitkään (siis puhutaan reilusta vuodesta) pef-arvot tuota luokkaa, enkä todellaaan vois kuvitellakaan huolehtivani vauvoista tässä tilanteessa. Toivottavasti lääkkeet toimii pian, niin että saat voimat takaisin!

Vierailija
7/7 | 

Hei. Miten kävi blogisi nimiehdotusten kanssa, löytyikö sopivaa? En muistaakseni seurannut loppuun saakka kommentteja.. miten olisi Viisikko, olikin varmaan jo ehdokkaana. :) Rauhaisaa joulunaikaa! T. E

Vierailija
8/7 | 

Varmaan on liikkeellä jotain tuollaista tautia. Minäkin puhalsin huonosti, (300) ja sai kortisonitabletit ja antibiootit. En nukkunut kuin pari tuntia yössä viikon ajan. Kortisoni antaa sellaisen buustauksen! Meni kolmessa viikossa sitten ohi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat