P1010957 (1).JPG
P1010957 (1).JPG

Pakattiin äsken koulureppu. Laitettiin vaatteet pinoon eteisentuolille, katsottiin vielä kerran säätiedotus. Asennettiin kello soimaan. Varmuuden varalta kaksi. Yöpaidan puserossa intoa ja jännitystä. 

Tänään oli kesän viimeinen päivä. Heitettiin hyvästit päälaelleen kääntyneelle unirytmille, aamuköllöttelyille, aamupalalla pelattaville Uno-matseille ja ulkona syödyille perhelounaille. Heitettiin jäähyväiset ”mitähän tänään tehtäisiin -ololle”, liian myöhään menneille pyörälenkeille ja hetkille, jolloin ei tarvinnut tehdä tai ajatella yhtään mitään.

Viime kesä oli elämäni kesä. Se oli kesä, jolloin kaikki muuttui kertarysäyksestä. Kesä, jolloin juoksin hengästymiseen asti, että ehdin kokea, nähdä ja maistaa kaiken sen, minkä olin koomavuosina jo unohtanut.

Tämä kesä oli toisenlainen. 

Juoksemisen sijaan tuli madeltua. Mentyä hitaasti ja välillä takapakkiakin. Uuden kokeminen kun oli nyt niin konkreettista. Ei ole tarvinnut juosten etsiä jotain uutta, kun sitä on tullut eteen ilman kyselyjäkin. Kuinka monta kertaa sitä onkaan tullut makoiltua illalla vuoteessa ja katseltua puoliksi tutun ja puoliksi tuntemattoman ikkunan heijastumia. Katseltua niitä kattolistoja ja pohdittua, mitä kaikkea elämä onkaan tuonut tulleessaan. Mietittyä, kuinka voisin muistaa jokaisen näistä hetkistä vielä paremmin. Nauttia nyt – tässä hetkessä – kaikesta onnesta ja rauhasta, joka kuitenkin tuli eteen vähän yllättäen niin, että välillä olo on ollut vain hämmentynyt. 

Istuimme viime viikolla autossa. Minä ja kaksi rakkaintani. Sade ropisi kattoon, oltiin ihan hiljaa. Siinä parissa neliömetrissä, hurisevan auton sisällä, oli kaikki, mitä varten kesä – sateinenkin – syksy, talvi ja kevät ovat kaikki parasta vuodenaikaa ilman, että tarvitsee enää ryntäillä yhtään minnekään.

Joten kiitos kesä. Ja tervetuloa syksy. Taas ihan uusi ja ihmeellinen. Kuten elämä on.  

-Karoliina-

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat