OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi kirjoitussyksyn parhaista puolista on ollut se, että olen saanut päättää oman unirytmini. Ei ole ollut pakko herätä joka aamu 5.45, vaan olen saanut nukkua jopa seitsemään. Täällä Hankasalmella, kun F:n rytmikin on vähän kääntynyt, jopa kasiin.

Uni on kyllä asia, jonka merkityksen tajuaa vasta kun on ihan puhki. Tai vaihtoehtoisesti ihan hemmetin virkeä. Viime viikonloppuna nukuin yhtenä aamuna puoli kymppiin (kiitos mummon ja papan, jotka heräsivät F:n kanssa taas kerran aikaisemmin), ja kun heräsin, olo oli aivan mielettömän hyvä. Lapsiperhearjessa ja ehkä osin tämän oman luonteeni ja puuhienikin takia kun sitä saattaa porskutella monta kuukautta ilman riittävää unta, eikä enää oikein osaa virkeämpää oloa toivoakaan. Semiväsymyksestä tulee ikäänkuin normi.

Vaikka toki selkeä mieli, onnellisuus, stressittömyys ja fyysinen hyvä olo ovatkin asioita, jotka vaikuttavaat uneen eniten, ei hyvän sängyn, raikkaan nukkumisilman, mankeloitujen lakanoiden ja kauniin yöpuvun merkitystä voi väheksyä.

-Karoliina-

P.S. Polarn O. Pyretillä alkoi tänään yöpukukamppis, jonka aikana kaikki PO.P:n yöpuvut ovat -20% alennuksessa. Ihania unia!

*kuvan yöpuvut saatu

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (2)

Henu
1/2 | 

Mä oon lapsesta asti ollut iltavirkku ja aamutorkku. Nyt työelämässä ollessa tuntuu että en vaan sopeudu aikaisiin aamuihin. Nukun keskimäärin kahdeksan tunnin yöunet, mutta riippumatta siitä, nukunko 9 vai 5 tuntia, niin oon aamulla aikaisin herätessö tosi väsynyt. Ja aikaisin on mulle kello yhdeksän. Monesti kellon soidessa tekisi oikeasti mieli vaan itkeä, kun olo on niin väsynyt. Oon miettinyt, oireileeko toiset väsymyksestä helpommin kuin toiset, vai sopeutuuko väsymykseen olosuhteiden pakosta, esim lapsiperhearjessa.
Oon aiemmin tehnyt työtä, jossa pystyin nukkumaan aamulla niin, että heräsin luontaisen unirytmin mukaan, enkä kellonsoittoon. Silloin en kokenut juuri koskaan olevani väsynyt, ja työpäivän jälkeenkin oli energiaa. Valitettavasti tällähetkellä tuo osa-aikatyö ei ole mahdollinen, ja muutenkin alallani lähes kaikkie työ on noin klo 8-16 välillä. Oon useasti miettinyt että miten ihmeessä jaksan olla työelämässä vielä noin 40 vuotta, jos kaikki energia tuntuu menevän aamulla heräämiseen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat