Me ollaan A:n kanssa aloitettu pakkaaminen ja tavaroiden läpikäynti muuttoa varten pikku hiljaa. Kun on saatu tytöt nukkumaan iltaisin, ollaan tuotu telkkarin ääreen yhden tai kahden kaapin sisältö, ja alettu perata sitä.

Kasoja on yleensä tullut viisi:

  1. Ne tavarat, jotka jätetään vielä kaappiin ihan viimeistä viikkoa varten.
  2. Ne, jotka pakataan meneväksi uuden kodin kaappeihin.
  3. Ne, jotka pakataan meneväksi uuden kodin varastoon.
  4. Kirppikselle tai muuhun kiertoon menevät asiat.
  5. Roskiin menevät.

Näiden lisäksi on myös kasoja, jotka vaativat esimerkiksi ennen pakkaamista jonkinlaista pesua tai huoltoa. Esimerkiksi eilen illalla mä pesin kaikkien Joutsen-takkieni kaulukset, joissa oli viime talven meikkivoiteet. Oli turha pestä koko takki, niin tein tällaisen osittaispesun.

Joka kerta, kun ollaan saatu kaappi inventoitu ja saan kirjoittaa laatikkojen ja pussine kylkeen "K, A, F talvitakit. Varasto." tai "Ohuet pipot, yläkerta", tulee todella riemastunut olo. Tuntuu, että ollaan askel askeleelta lähempänä muuttoa.

Mä olen yleensä tämäntyyppisiin hommiin ryhtyessä tosi nopea ja tykkään painaa urakalla työt läpi. Vauvojen kanssa sellainen on kuitenkin lähes mahdotonta. Toki me A:n kanssa puhuttiin, että jossain vaiheessa täytyy varmasti ottaa "maratonipäiviä", että toinen ottaa kopin tytöistä ja toinen vaan pakkaa. Mutta tämä on nyt hyvä alku.

Olen miettinyt, olenko tällaisen hulluuden kanssa yksin, mutta mä saan aivan julmetut kiksit siitä, kun kaaos alkaa askel askeleelta selättyä. Meidän kodin perussiisteyttä on nimittäin verottanut muutama juttu viime aikoina: Ensinnäkin asunnon myyntiä ja esittelyä varten tasoja tyhjätessä jouduttiin sullomaan monia tavaroita minne tahansa kaappien sisään. Eikä niitä olla palautettu sen koomin omille paikoilleen. Toisekseen vauvojen noustua seisomaan kaikki heidän ulottuvillaan olevat tavarat on nostettu ylös. Ts. tasojen päälle röykkiköksi, kun tuntuisi turhalle keksiä enää näin vähäksi aikaa joku oikea säilytyspaikka noille tavaroille.

Enää haaveilen sellaisen kunnollisen Dymo-laitteen ostosta (omistan vain karvalakkimallin), jotta voin dymottaa kaikki lootat ja uuden kodin jokaisen nurkan.

Hei Jes. Ensi viikolla sadetta ja viileämpää! Olenko kesän pilaaja, kun riemuitsen siitä?

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat