Heippa,

IMG_0861
IMG_0861

 

tämmöinen näky löytyy minun työpöytäni alalaatikosta. Suklaata, toffeeta ja hedelmäkarkkeja. Ei, en korvaa tällä kouluruokaa. Se on meidän koulussamme erityisen hyvää, ja pistelenkin sitä poskeen 1-3 annosta joka lounastauko. Tämä herkkukaappi on jälkkäri- ja huikopalavarastoni (joskus aamupalakin).

Olen aina rakastanut hyvää ruokaa ja herkkuja enemmän, kuin suurin osa tuntemistani ihmisistä. Muistan tapahtumatkin ruokien kautta: "ne oli ne synttärit, jolloin söin ensi kerran juustokakkua" tai "siellä oli maailman parhaat rahkapullat". Ensimmäiset ruokamuistoni taitavatkin olla jo vuodelta -88.

IMG_0842

IMG_0846'IMG_0843

Kun tapasin Eepin, löysi vakka kantensa monellakin tavalla. Ruokafanitus oli ja on edelleenkin yksi yhteisistä jutuistamme. Ruokaa syödään, suunnitellaan ja valmistetaan antaumuksella. Joten kuinka ruoka- ja herkkuintoilu voisikaan olla periytymättä Neiti-F:lle.

Neiti-F onkin ollut ruokailujen suhteen äärimmäisen helppo lapsi. Kaikki ruoka on hyvää, suurinta osaa ruuista otetaan vieläpä lisää. Intialainen ruoka, thai-keittiö, perinteiset suomalaiset ja roskaruokaosasto. Kaikki maistuu. Myös kasvikset, hedelmät ja jopa erilaiset juustot. Aika iisiä!

IMG_0845

Joskus tunnen huonoa omatuntoa siitä, että meillä Neiti-F:n annoksissa on yhtä paljon suolaa kuin meillä aikuisillakin, eikä herkkupäivä jää meillä vain yhteen viikossa. Perjantaikin on jo lanseerattu pitsaperjantaiksi, jolloin Kotipizzan voi hyvällä lykyllä selättää vain Mäkkäri. "Kinuskisandei" on Neiti-F:n tilaus.

Toisaalta kurkkua, banskua, rahkaa ja täysjyvätuotteitakin menee hyvällä tahdilla, joten en sitten tiedä, onko herkkuherkkujen tuhot kuitenkaan kovin suuria.

IMG_0847

Kun nykyisin monet vanhemmat ovat kieltäneet lapseltaan aivan kaikki sokerituotteet, tulee itselle helposti pahisvanhempiolo loppujen lopuksi ihan normaalista lapselle tarjottavasta ruokavaliosta. Milloin asiat kääntyivätkin niin, että mehulasillinen on lapselle myrkkyä, ja jogurttipurkkia tuijottaessa tulee mieleen vain kauhukuvat purnukan tarjoamista sokerimääristä?

Olen itse vielä vähän pihalla siitä, mihin suuntaan ruokakasvatusta meidän pitäisi mennä. Jotenkin haluaisin välillä tehdä "parannuksen" herkkuiluumme, mutta sitten kuitenkin uskon, että liika kieltäminen tekee asiasta vieläkin kiinnostavamman, ja ylilyönnit kasvaa.

IMG_0849

Mikä on teidän perheenne ruokaideologia?

-Karkki (nimikin sen kertoo)-

Kuvat:

Karkki, iPhone 4S

Neidin asu:

Mekko, Aarrekid, Puutarhassa-mallisto (saatu blogin kautta)

Aluspaita, Benetton. -70%

 

 

Kommentit (7)

äiti
1/7 | 

Hoh hoh.
Muistanpa lapseni kun noin kymmenvuotiaana kömmit aamulla huoneestasi, venyttelit nautinnollisesti ja sanoit: "Mä näin unta siitä yhdestä ihanasta kuivakakusta.."
Tervetuloa mummolan herkkupöytään pääsiäiseksi Neiti- F ja vanhemmat! :)

=)
2/7 | 

Tuttu juttu myös meillä.. :/ Herkku päivä ei jää yhteen.. :( Monesti olen miettinyt, että piilottaisin herkkukaappiin illaksi ostetut karkit ja herkut ja söisimme mieheni kanssa niitä illalla kun lapset ovat nukkumassa.. Mutta jotenkin sitä ei osaa olla "niin tuhma vanhempi" :D vaikka eihän siinä' mitään pahaa ole, koska emme täysin kiellä herkkuja lapsilta. Olen jopa itsekkin koittanut useampaan otteeseen itselleni karkki/herkku päivää viikossa ja välillä siinä jopa onnistunutkin.. en vaan tiiä, miks aina iltapäivä kahvin kanssa pitää olla jotain hyvää.. myös pitemmille automatkoille on tullut "autokarkit" ja vanhemmalle lapselle tikkari. Koska huomasin että ei sotke läheskään niin paljon kuin pikku rasia karkkia. (karkit pitkin turvaistuinta ja lattiaa) Mutta onneksi koko porukka olemme kovia pesemään hampaita. Voi kun saisi vielä opetelluksi gkysitolipastillit ruoan jälkeen..

Karoliina Sallinen
7/7 | 

=), olen keksinyt myös oivan keinon väittää lapsille tarjottavista herkuista syntyvää morkkista: Kun herkku leivotaan/valmistetaan itse, ja lapsi saa olla mukana projektissa, ei herkuttelu ole niin pahasta :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat