OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
otsis3
otsis3
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihan oikeasti. Kukaan, kukaan muu kuin toinen otsiksen kasvattaja ei tiedä sitä tunnekirjoa, joka otshiusten kasvattaminen aiheuttaa!

Se menee jokseenkin näin...

1.vaihe. Shokki ja epäusko. "Takahiusten ja otsiksen pituusero on 10-100cm. Tämä ei voi olla todellista. Miten olen ajanut itseni tähän tilanteeseen? Enkä kaksi vuotta sitten olisi vain voinut jättää coolio cool otsista leikkaamatta."
2.vaihe. Kieltäminen. "Ehkä kun pidän otsahiukseni 24/7 taaksevedettynä noin 15 kappaleella pinnejä ja kilolla hiuslakkaa, koko ongelmaa ei edes huomaa"
3. vaihe. Kaupankäynti. "Niin ja jos vielä jaksan hetken tätä kasvatusta, säästän tooooodella paljon kampaajakuluissa, kun joka kuukausi ei tarvitse olla kynimässä etuhiuksia kampaajalla. Mitä jos käyttäisin tuon säästyneen rahan vaikkapa matkaan tai ihanaan illalliseen?"
4.vaihe. Syyllisyys. " Kaikki muut tajusivat vuonna 2012, että otsis on pian last season, mutta meikäläinen ei tulevaisuutta pohtinut. Tyhmä minä. Olen yhtä tyhmä, kuin nyt myös rumakin"
5.vaihe.  Viha. "Vetäiskö kaljuksi? Saako hiusten vuoksi itkeä? Ihan varmasti vedän kaljuksi! "
6. vaihe. Masennus. "En poistu kotoa minnekään, mihin ei saa mennä ilman pipoa. Ihan sama muukin ulkonäkö, tukka pilaa kuitenkin kaiken muun, vaikka kuinka yrittäisi. Söiskö uuden levyn suklaata? "
7.vaihe.  Hyväksyminen ja toivo. "No niin. Nämähän on nyt kuitenkin vain hiukset. Ne kasvaa. Joka päivä. Niin ja googlen kuvahausta löytyy sitä paitsi todella mageita  kuvia Sienna Milleristä ja Zooey Deschanelta, joille ylikasvanut otsis käy täydellisesti. Ehkä kasvatusvaihe onkin uusi musta"

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (36)

1/36 | 

Tässäpä syy miksi en enää IKINÄ leikkaa otsista takaisin! :-D Niin kiva kun se _aina välillä_ oliskin ja sopii mulle myös melko hyvin, niin on se vaan työläs, kun joka aamu se pitää sukia ja asetella paikoilleen ja huomata, että taas pitää kohta leikata vähän pois vaikka just toissapäivänä leikkasin ja tosta kasvatusrumbasta puhumattakaan..!!! Onneks tuo on ollu jo useamman vuoden mulle taaksejäänyttä elämää! Ja lohdutus sana sulle - se "sivuotsis"kin on aika kiva ja sopii varmasti sulle, eikä siihen oo edes pitkämatka enää! ;-)

Peura
2/36 | 

Hah, onneksi mulla on tällainen krooninen otsiskausi niin ei tarvitse huolehtia moisista! 4 vuotta jo pysynyt tässä enkä taida ihan heti olla kasvattamassa poiskaan, mitä väliä muodilla kun tämä sopii kasvoihini tuhat kertaa paremmin kuin otsiksettomuus. Pari kökköyttä kyllä löytyy ja ne on TUULI ja se, että tätä tosiaan pitää olla jatkuvasti leikkaamassa. Rahaa ei kulu kun hoidan homman itse, mutta eipä se lopputuloskaan aina niin kauhean mairitteleva ole. :'D Korjailua korjailun perään ja lopulta saa huomata näyttävänsä ihan pikkutytöltä ainakin sen pari viikkoa.

P.S. Toi sun sivupalkin kuvan tukka on ihan täydellinen, yksi esikuvistani <3

Jaana
3/36 | 

Hahaa voin samaistua NIIIIIIN täysin tähän !!! Olen kaikenlisäksi käynyt tämän rulianssin läpi ainakin kolme kertaa, mutta kun ei hitto mene jakeluun niin taas oli hetki sitten leikattava otsis ja tässä sitä taas kasvatellaan :D:D

SatuKoo
5/36 | 

Voi, muistan hyvin sen kasvatustuskan. Ei oo yhtään kivaa :(
Itse jouduin kasvatusprosessin aikana leikkauttamaan otsista useammankin kerran, sen verran paksut hiukset on, ettei kasvatusvaiheessa olevan otsiksen kanssa tullut kerta kaikkiaan toimeen, ellei sitä kevennellyt vähän väliä. Muistaakseni omassa kasvatusprosessissa kesti puoli vuotta. Vaikka hiukset tuntuu kasvavan muuten huimaa vauhtia, niin musta tuntuu, että niiden kasvu pysähtyy kun yrität kasvattaa otsista pois :D

Daniella
6/36 | 

Mä taisin kasvatella vaiheittain vähitellen. Ensin leikattiin sellanen vino-otsis sivujakauksella ja sitä sitten muokkailtiin sitä mukaa kun tukka kasvoi. Ja aika on selvästi kullannut muistot, en muista yhtään näitä tunteenpurkauksia, joita kyllä varmasti oli :D

Maria/PalikoiDesign
7/36 | 

Täällä menossa sama vaihe. Joka kerta kun se ahaa-leikkaampa otsiksen idiotismi iskee, alkaa sen jälkeen yli vuoden kasvatusprojekti. Tällä kertaa aion napsia kuvia aina väärään suuntaan taipuisasta ja ylöspäin sojottavasta, hapsottavasta ja hiukan ylipitkästä ärsykkeestä niin paljon etten enää lankea sitä leikkaamaan! Hyvään aikaan sattui tämäkin postaus siis :D sympatiani, et ole yksin!

Hanna
8/36 | 

Ja se otsatukan suoristaminen, koska suoristamatta se menee vähän joka suuntaan. Ja vaikka muu tukka olisi puhdas, niin otsis on aina päivän päätteeksi rasvainen, kun otsa rasvoittuu. Ja pipon kanssa otsis menee aivan littanaksi jne jne. Mutta silti käyn vaan n.6 viikon välein leikkauttamassa otsiksen enkä ilmankaan osais enää olla. Hullua! Pari kertaa aloittanut kasvatusprojektin, mutta hermot menneet jo heti alussa. Tsemppiä siis!

Anni
9/36 | 

Mulle ei oo ollu tuskaa. Ylikasvaneella otsiksella voi kikkailla vaikka mitä. Letit, totsät, pinnit, punonnat, ym. Sit kun tykkään Charlien enkelit tyyliin kääntää latvat ulospäin, ylikasvanut otsis kääntyy nätimmin, kuin raskas pitkä otsis.

Eveliina
10/36 | 

Hei!
Vinkkinä, jos pidät leteistä, voit tehdä ranskiksen etuhiuksiisi kun ne alkavat olla ylipitkät eivätkä mene vielä "ylös" pinneillä ja ovat ikävästi silmien edessä.

Tsemppiä projektiin! :)

Kolmistaan-Karoliina
12/36 | 

TUULI!! I know! Niin ja sitten sellainen sade, jota otsiksettomat ei edes huomaa, lähmää heti tämän tukan karmeaksi!

Kolmistaan-Karoliina
13/36 | 

Juuuuu...Kyllä mäki ihan varmasti vielä joskus taas leikkautan tämän muotoonsa ;D

Kolmistaan-Karoliina
14/36 | 

Olet ihan oikeassa. Ja olin jo itsekin leikkaamassa. Onneksi mun luottiskampaaja kieltäytyi moisesta, ja totesi : "Nyt sä kasvatat tämän!"

Kolmistaan-Karoliina
15/36 | 

Mulla on kanssa jo kerran rikottu tätä, ja nyt tuntuu, että pitäisi tehdä prokkis kohta uudelleen...Huoh!

Kolmistaan-Karoliina
16/36 | 

Sivuotsis ei oikein tämmöisessä meikäläisen liukkaassa tukassa toimi. Muilla se näyttää aina ihanalle!

Kolmistaan-Karoliina
19/36 | 

Anni! Sä oletkin luonnonoikku! Sun hiukset on aina - millä mallilla tai värillä hyvänsä - ihanat!!

20/36 | 

Juuri suunnittelen otsahiukset taas haluavani. Sellaiset aina silloin tällöin tulee leikattua, mutta pois kasvattamisen tuskaa en kyllä muista.

Edellisellä kerralla kasvatin ne pois juurikin niin, että otsahiukset leikattiin kerran vinoon. Siinä ne kasvavat kevyemmin pois. Samoin jos raaskii luopua niistä sivuilla kasvavista hiuksista myös vähän, taitava kampaaja leikkaa kasvavan otsatukan äkkiä sopimaan malliltaan yhteen muiden hiusten kanssa.
Ennemmin kuin itse pähkäillä, kannattaa pyytää ideoita omalta kampaajalta!

tanja
21/36 | 

Hahaa, tiedän tunteen. Mulla on tuo sama ongelma jatkuvasti, mutta koko tukan kanssa! :D Leikkaan siis jatkuvasti tukan ihanihan lyhyeksi ja sitten hetken päästä kasvatan taas. Viimeksi pääsin lähelle olkapäämittaa ja nyt taas on lyhimmät 2cm ja pisimmät 10cm mitassa :P Nyt olen vielä tässä onnenhuumassa, enkä ihan heti oo kasvattamassa, mutta tiedän, että se aika tulee vielä :D

sanna
22/36 | 

Täällä kiukulla, kovalla työllä, lukuisilla pinniviritelmillä ja lukemattomalla määrällä lakkaa saatu otsatukka kasvatettua muiden hiusten kanssa samaan mittaan. Kunnes muutama kuukausi sitten parturini pyynnöstäni saksi otsiksen takaisin lyhyeksi :D Muutaman vuoden työ parturin lattialle muutamassa minuutissa :) otsis vaan sopii mulle paremmin ja tuo sitä jotakin ♡ vielä tyytyväinen valintaani.. :)

Saana
23/36 | 

Musta sulle sopii otsis tosi hyvin! kysy vaikka Eskolta :) Läheskään kaikille ei sovi. Mitä sää sit meinaat, kun oot saanut kasvatettua sen pois?

Heta
24/36 | 

Mä niin tiedän ton tunteen! Vuosi siinä meni, että otsis pysyy sivulla ilman yhtään pinniä tai lakkaa. On kyllä ollut kasvatusvaiheessa monet viritykset sen kanssa, joten nyt voi huolasta helpotuksesta :D Ja kyllä sullekkin se aika kohta koittaa :D

25/36 | 

Olen aikoinaan kokeillut kaikki mahdolliset otsikset ja viime vuosina välillä haaveillut otsiksen leikkaamisesta. Mutta sitten peliin puuttui ne raivostuttavat muistot sen pois kasvattamisesta. Tsemppiä, kyllä se onneksi kasvaa! :D
Menin muuten niin pitkälle otsis himoissani, että tilasin klipseillä kiinnitettävän otsiksen netistä! :D

Jenni
26/36 | 

Vaikka muakin välillä potuttaa otsis tuulen, vesisateen ja hikoilun aikana niin kyllä tää on silti niin ihana :) mä pesen ja suoristan joka ikinen aamu, kyllä se on sen arvoista. Itse saksin aina kun alkaa kasvaa silmille. Sulle sopii tuollainen pidempi versio otsiksesta :)

Kolmistaan-Karoliina
27/36 | 

Kiitti :) Olen tehnytkin nyt niin, että olen tehyt joko kaksi ranskista tai sitten päänympärilettiyrityksen. Totta tosiaan, että leteissä tukka menee paremmin taakse kuin pelkillä pinneillä!

Kolmistaan-Karoliina
29/36 | 

Hih :) Se onnenhuuma on muuten hauska. Aina muutaman ekan kuukauden uusi malli tuntuu niin mahtavalle! Kunnes taas kyllästyy!

Kolmistaan-Karoliina
31/36 | 

Munkin mielestä sopii, mutta ei näiden lyhyiden takahapsujen kanssa. Tulee sellainen täti-look. Sopi paremmin pitkien hiusten kanssa!

Kolmistaan-Karoliina
34/36 | 

Mäkin pesin ja laitoin otsiksen joka aamu! Niin ja hiuspuuterit/kuivasampoot on otsiksen kanssa aivan must!

Veera L
35/36 | 

En kestä! Täällä on aivan samat fiilikset SIVUSIILIN kasvattamisen kanssa. Leikkasin sen hölmönä muutama kuukaus sitten ja nyt oon aivan kypsä.. Vedettiin kampaajan kanssa mulle keskijakaukselle tää tukka, että saa siilin piiloon kasvamaan JA leikattiin vielä otsis... Nyt tässä hiukan kyseenalaistaa noita omia päätöksiä kun tahtois sen pitkän tukan takaisin, jonka sais helposti hätänutturalle pahana hiuspäivänä. Nimim. polkkatukka otsiksella :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat