P8095160.JPG
P8095160.JPG

P8095168.JPG
P8095168.JPG

Niin se ensimmäinen koululuokkien välinen kesäloma vaan hurahti. Niin nopeasti, että hyvä kun perässä ehti pysyä. Tänä aamuna meillä asteli kouluun tokaluokkalainen. Se, joka oli kasvanut kesän – sen vaivaisen parin kuukauden aikana – niin, ettei toukokuussa ostetut sandaalit ja ballerinat mahtuneet enää jalkaan ja jonka housunlahkeetkin näyttivät taas liian lyhyille. Näinkö se aika juoksee, kun alkaa itse tulla vanhaksi? Näinkö ne kasvavat, kun itsestä tuntuu, että vastahan kaikki tapahtui eilen?

Vuosi sitten alkoi ekaluokka. Katselin vähän aikaa sitten meidän kotialbumista kuvia tuolta aamulta. Samalla tavalla kullanväriseksi ruskettunut tyttö söi aamupalaa samassa kohdassa pyöreää pöytää kuin tänäänkin. Tuntui silloin isolle ja pienelle yhtä aikaa. Minun vauvani.

Tänään tuo sama tyttö auringon raidoittamilla hiuksilla on yksinkertaisesti vain iso. Homma jatkui siitä, mihin se oli keväällä jäänyt. Selkään sama reppu kuin silloin. Koulussa ne samat kaverit ja opettajat. ”Nähdään iltapäivällä”, se huikkasi ja antoi suukot (hieman vastahakoisesti), kuten aina ennen lähtöä. Niin tosiaan, sen saman iltapäiväkerhon jälkeen, jonne hän nyt osaa kävellä itse teidän yli ja liikennevalojen läpi ilman aikuista.Sovittiin, että nähdään iltapäivällä kotona. 

Eilen illalla oli minun nukutusvuoroni. Maattiin vierekkäin sängyssä. Tytär lauloi jotain omakeksimäänsä laulua ”englanniksi” ja me kikatimme pöhköille sanoille. Villitsin itsekin lapsosta hömppäilyyn, vaikka se on kaikkien nukutusoppaiden vastaista.

Tyttären poski oli ihanan siloinen ja tuoksui ihanalle. Teki mieli pussailla pehmoista poskea non-stoppina, koska vielä ainakin hetken saan niin tehdä. Työntää nenäni pieneen hikiseen niskaan ja kutittaa kainalosta. Meidän rakkaimmista rakkain. Jo tokaluokkalainen. 

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat