PC070170.JPG
PC070170.JPG

PC070174.JPG
PC070174.JPG

PC070176.JPG
PC070176.JPG

Menin vähän aikaa sitten leipomoon ja siellä tuoksui tuore ruisleipä. Sekunnin sadasosassa hyppäsin aikamatkalle lapsuuteni perjantai-iltapäiviin. Kyynel puski väkisin silmäkulmasta, tuoksu oli niin tuttu. Ja kuitenkin jo niin kaukana.

Lapsuudessani mummoni aloitti perjantaiaamut lämmittämällä leivinuunin. Tulet olivat jo uunissa hyvää vauhtia, kun lähdin kouluun. Ja kun tulin koulusta, odotti minua aina tuore leipä tai rieska liinan alla. Siinä me sitten mummon kanssa söimme leipää. Rapealla kuorella, pehmeää sisältä. Palatolkulla punaisen voin kanssa, kyytipojaksi kahvia.

Tuoksumuistot ovat kummallisia. Ne tuovat mieleen asioita, hetkiä ja tunteita, joita ei enää muuten muistaisi. Joskus jokin hyvä musiikkikappale tekee melkein saman, mutta ei aivan. Minulle tuoksumuisto on se kaikkein vahvin.

Joskus tuoksu on kirous. Kun on kokenut jonkin tarpeeksi kurjan muiston tietyn tuoksun aikaan, tuo tuoksu - vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa haju - mieleen kurjan hetken uudelleen ja uudelleen.  Muistan, kun en voinut teininä käyttää enää lempihajuvettäni sen jälkeen, kun pidin pienen tauon sen kanssa ja yritin ottaa tuoksun uudelleen käyttöön. Silloin hajuvesi kuitenkin muistutti nenääni kotimme vesivahingosta ja siitä, kun jouduimme lähtemään kodistamme remonttipakoon aivan yllättäen jouluaaton aattona. Olin käyttänyt hajuvettä paljon tuohon aikaan. 

Onneksi suurin osa tuoksumuistojäljistä on ihania. Yhdestä tietysti hajuvedestä tulee mieleen lapsuuden joulut ja joulujuhlat, koska äitini käytti sitä noihin aikoihin juhlaparfyyminään. Kiillon keittiöpesuaineesta taas muistan aina viime kevään ja sen ensimmäiset aurinkoiset päivät. Reissussa pestyt vaatteet tuoksuvat lomalle ja en voi kun taas kerran odottaa sitä jouluaaton tuoksua, kun kinkkua on paistettu lapsuuden kotini leivinuunissa koko yö. 

Eau de parfum -suosikkini monen vuoden ajan on ollut Giorgio Armanin Si. Itse asiassa tuo tuoksu on parin Guccin lisäksi ainut, jonka voin kuvitella ihollani. Kun odotin F:ää ja voin huonosti, sain yliannostuksen ennen rakastamistani makeista hajuvesistä. Oli hassua astella tuon jälkeen tuoksukauppaan ja alkaa etsiä uutta suosikkiaan aivan alusta.

Millaisia tuoksumuistoja sinulla on?

-Karoliina-

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (10)

Lauralle
1/10 | 

Kaivelin muistojen laatikkoa 90-luvulta ja mikäs sieltä tulikaan vastaan; The body shopin Fuzzy peach :D Täytyy tässä kohtaa sanoa, että onneks ei ite hajuveden tuoksua niin haista (yläastekamut ollu iha fiiliksissä varmaan, no onneks en ollu ainoo Fuzzyilijä).

Karoliina Sallinen

Noi on niitä kollektiivisia teinimuistoja. Meillä se The Tuoksu oli Tommy Girl, jota tosin meillä maalaistolloilla ei ollut, mutta Jyväskylän coolit mimmit käytti :) 

Sussuliina
2/10 | 

Heeheee :D Olipa hauska kirjoitus!
En voi vieläkään sietää lapsuuden kotini kylmän saunan hajua.. :D Menin sinne aina pienenä itkemään.. Sitten taas löysin yllättäen vanhempieni luota yhden vanhan huulirasvan, jota laitoin huuliin, kun menin parhaaseen työpaikkaan ever töihin. Siitä tuli täydellinen flasback sinne. tuli oikein ikävä <3

Ruukin Akka
3/10 | 

Edesmennyt ukkini, sotaveteraani. Sittemmin Finlaysonin puiston puutarhurina toiminut Tampereella. Asui Finlaysonin kirkkoa vastapäätä tehtaan työntekijöille rakennetuissa puutaloissa (ovat edelleenkin olemassa, "kovan rahan"-asuntoja nykyään...). Se tuoksu, kun meni kellariin! Olen etsinyt sitä 47-vuotisen elämäni aikana viimeiset 20. vuotta. Sitä ei voi kuvailla, tai ehkä voi: salaisuuksia, marjamehuja, säilöttyjä suolakurkkuja, kalkkia, kiveä, kissan luukuista tulleita kissoja tai kuten itse nuorena kuvailin: "ihanku rypistettyä voipaperia ja hajuherneitä".... Ah, tuoksut = muistot! Itsellä nykyään käytössä (monta, monta vuotta jo) Body Shopin White Musk

Karoliina Sallinen

Oi että, mikä lapsuusmuisto. Kellarin hajusta mulle tulee mieleen edesmenneen mummoni edesmennyt mummokaveri, jonka kellarista aina haettiin jos mitäkin ruokaa. 

sannniiiis
4/10 | 

Komppaan tuota edellistä, mun mummu ja vaari asui maalla ja aina välillä pääsi alas kellariin tai ainakin kellarinluukun viereen, ja rakastin ja rakastan edelleen sitä hajua niin paljon, mummu ja vaari jo kuolleet ja antaisin mitä tahansa että saisin haistaa sen kylmän hajun. Juuri toi marjamehu, perunat, maa, en kestä. Oma lempparihajuveteni on Miss Dior, jonka viimeinkin ostin tänä vuonna itselleni joululahjaksi. Olen 13-veestä asti sitä himoinnut ja nyt 23-veenä vihdoinkin raaskin ostaa, ja oi että rakastankin. Myös AmorAmor on ihana, koska mulla on muisto siitä kuinka joskus teininä oli helteinen kevätviikko, kuorollani konsertteja joka päivä joten saatiin jättää tunteja välistä ja kuoroharkoissa kavereiden kanssa salaa vilkuiltiin vanhempia bändipoikia ja odotettiin iltojen konsertteja. Nykyäänkin kun haistan tuon niin tulee mieleen se odotus ja jännitys mikä 16-vee tytöillä on keväällä kun tuntuu että äkkiä koko elämä on niin uutta ja jännää ja kaikki vielä edessä.

Ninni.
6/10 | 

Ck One lienee ensirakkaus, mutta enää ei kyllä käytössä. Kotoinen olo tulee lapsuuden kodin autotallin hajusta :-P bensa lähinnä,mutta niin tuttu ja turvallinen. Ja tietyn merkin aurinkorasva on ikuinen loman merkki :-)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat