No kyllä ei ole hoitoon vienti kotityö! :D sehän on pelkkää chillailua enää siinä vaiheessa kun autoon astutaan. Se joka vie, hoitaa myös esivalmistelut! Näin meillä :)

Täällä myös yksi metatyöntekijä. Miehet ei ajattele mitä kaikkea lapsi tarvitsee jo pelkästään vaatteita, saati sitten kaikkea muuta. Joskus tekisi mieli heittää hanskat naulaan ja olla mies!

Lähetin miehelleni linkin tuohon metatyö-kirjoitukseen, kun se julkaistiin.
Vähän loukkaantui tuo mies ensin.
Itse taas ihastuin: kerrankin oli näkyväksi tehty se, mistä "työlistani" koostuu.
Lohdutin miestäni, ei kyseessä ole kilpailu.
Tiedän oikein hyvin, että vaikka perheen päivittäiset asiat eivät ole hänen metatyötään, koostuu hänen "metalistansa" esimerkiksi oman yrityksen asioiden hoitamisesta.

Meillä mies jo tympääntyi koko sanaan, metatyö. Kuulostaa kuulemma hölmöltä. ...jospa sanoma vain osui oikeaan kohtaan :D

Uskon miehillä olevan vastaavan listan omia hommiaan, saisivat tuoda omat versionsa esille!

Se kolumni kolahti myös muhun sekä vapauttavalla että ärsyynnyttävällä tavalla (siis pitääkö mun kaikki hoitaa, kuitenkin!). Ja sitten tämä sun listaus. Allekirjoitan kaikki kohdat. Se on ihan just näin meilläkin! Siihen päälle vielä sitten se kausien taitekohta, kun pitää miettiä, mitä vaatekappaleita pitää vielä ostaa vai pärjätäänkö näillä. Ja helppohan se on lähteä reissuun, kun tarvii pakata ne omat kalsarit ja that's it. Samalla joku muu hoitaa ne lasten kamat, yhteiset jutut, tyhjentää jääkaapin ja siivoaa kodin. Hassu juttu, kun yhtä vähän kiristää noi lähtemiset. Nyt on vähän iisimpää, kun lapsille voi pakata aika samat jutut, toista oli silloin kun toinen oli vauva ja omasi omat erityiset tarpeet.

Argh! Toki mies hoitaa meillä monia muita juttuja ja yritänkin pestä käteni niistä täysin. Mutta. Kas kun sähkösopimuksia ym ei tarvitse solmia joka päivä. Siinä on se pikku ero.

P.S. oli ihan *piip* kiva ylläri löytää illalla päikkyrepusta pissavahinkoylläri, kun ei ollut tullut mieleen a) viedä niitä pesuun tai edes b) kertoa asiasta mulle!

Samaisesta asiasta on meillä kiistelty niin kauan kun on ollut yhteisiä lapsia. Yksi hyvä esimerkki on pakkaaminen. Vauvan ja taaperon kanssa kun lähtee esim. viikoksi mökille joutuu pikkasen miettimään mitä pakataan mukaan ja mitä ostetaan kaupasta. On vähän pinna kireällä kun kaveri pakkaa huolellisesti oman pikku reppunsa vieressä. Oivalsin joskus että ei kannata haalia liikaa vastuuta vaan välillä voi sitten antaa hänen hoitaa homman. Ja yllätys yllätys kyllähän hän pystyy siihen ihan hyvin. Jotain saattaa jäädä puuttumaan ja mukaan tulla jotakin outoa mutta ihan hyvin on pärjätty sitenkin. Ja ai vitsi että on mahtavaa pakata vaan ne omat kamat ja istua odottelemaan :)

Mä koin myös valtavan ahaa-elämyksen, kun luin tuon Hintikan kolumnin. NIIN TOTTA! Innostuin sen myötä vastaamaan blogissani Ylen kyselyyn perheen metatöistä. Siinä oli 25 kysymystä, jotka koskivat sekä (tyypillisiä) miehen että naisen metatöitä lapsiperheessä. Tajusin, että vaikka lapsiin liittyvät metatyöt jäävät melkein aina mun harteille, Tuomas hoitaa meillä _kaikki_ omakotitalon huoltamiseen ja lämmitykseen sekä autoon liittyvät metatyöt. Ja niitäkin on ihan turkasen paljon. Joten vähin äänin hivutin marttyyrinviitan pois olkapäiltäni. :DDDDD Sitä kyllä jäin miettimään, että jos asuttais kerrostalossa ilman autoa, olisko kaikki lapsiin liittyvä silti mun vastuulla???!!!

http://villafox.bellablogit.fi/2015/11/kumpi-huomaa-etta-lapsen-kurahous...

Täytyy kyllä sanoa että meillä, kahden äidin perheessä, metatyötkin jakautuvat pääsääntöisesti tasan. Ainoastaan nyt, kun itse olen äitiyslomalla ja vaimo töissä, minun osuuteni lasten- ja kodinhoidosta (konkreettisesti ja metatasolla) on selkeästi ja ymmärrettävästi lisääntynyt. Uskon kuitenkin, että sitten kun olemme molemmat taas työelämässä, vastuunjako on taasen tasaisempaa, sillä erityisesti ennen poikamme syntymää, minä olin monessa asiassa se "meidän suhteen mies" ja vaimo hoiti kodin askareet. Työtaakka kevenee huomattavasti kun moni asia suunnitellaan ja tehdään yhdessä ja sitten molemmilla on vielä ns. omia vastuualueita. Esimerkiksi tänään kun pakkasimme reissua varten, teimme sen yhdessä ja homma olikin helppo kun vaimo oli aiemmin jo vähän kartoittanut mitä täytyy mukaan pestä ja minä taasen olin pessyt ne vaatteet sekä suunnitellut muita käytännön juttuja kuten kyydityksen juna-asemalle. Tässä asiassa sateenkaariperheellisenä taitaa siis olla rutkasti helpompaa :)

Minusta kolumni oli aivan uskomaton enkä allekirjoittanut juuri lainkaan, vaikka metatyöntekijö olen itsekin. Parhaimmat kommentit ja keskustelut oli kommenttiketjussa alun komppauksien jälkeen. Mitäpä jos Esko hoitaisi päiväkotiin liittyvän metatyön? Onko niin väliä, että kampaus ei ole viimeisen päälle ja paita ja mekko ei mätsää? Minä teen metatyöt, koska HALUAN tehdä ne juuri niin perfektionismillä kuin sinäkin. Mutta en siksi, että saisin siitä kunniaa ja gloriaa, mies voisi ja osaisi tehdä samat asiat ihan varmasti.

Minun miehen metatyöhön kuuluu hänen oma työnsä,harrastuksensa, auto, vakuutukset ja kaikki laskut. Minä olen Kodin hengetär ja organisaattori. Teen perinteiset naistenjutut. On perfektionistin vikaa ja olen myös konservatiivinen joissain asioissa. Vaikka "metatyösavu" nouseekin päivittäin päästäni. En valita, hyvä näin. Ei miehet osaa ajatella niin monimutkaisesti eikä esteettisesti kuin naiset. Eikä minua jaksa kiinnostaa kilpailuttaa vakutusyhtiöitä, enkä sitä paitsi edes uskalla ajaa autoa! :)

Mikset anna Eskon hoitaa näitä? Onko kyseessä lopulta oma halusi pitää langat käsissäsi?

Meillä ei ole lapsia, mutta kun mieheni kanssa tästä aiheesta taannoin jo ennakoivasti keskusteltiin, päädyttiin tämmöiseen tulokseen: nainen omaksuu projektipäällikön roolin, koska yleensä äiti on se, joka lapsen kanssa on pidempään kotona. Siksi äiti helpommin määrittää myös tietyt rutiinit, joita toisen vanhemman pitäisi osata tehdä tietyllä tavalla. Ja koska mies kokee, että hänen toimiaan tarkkaillaan ja arvioidaan, hän ehkä suosiolla jättää metatyön sille, joka sen tekee "paremmin". Jos mies olisi se, joka jäisi lapsen kanssa kotiin pitkäksi aikaa, luultavasti hän tekisi metatyötä luonnostaan enemmän tai vähintään yhtä paljon kuin äiti. Tämä on vain pohdintaa ja arvailua, mutta tiedän kyllä isejä, jotka huolehtivat muustakin kuin näkyvistä askareista.

Teoria metatyöstä toimii muissakin kontekseissa: työssä sekä parisuhteessa yleensä. Tunnistan itsessäni metatyöntekijämarttyyrin: koen vastaavani huushollissamme useimmista asioista ja heikoimpina hetkinäni (etenkin nälkäisenä) siitä myös jaksan muistutella. Toisaalta en kuitenkaan osaisi luopua huolehtimisesta, sillä haluan liian tiukasti pitää langat käsissäni. Ehkä naiset vain kantavat enemmän huolta kaikesta ja miehet osaavat ottaa rennommin?

Tämä oli kyllä puhutteleva kolumni ja kivan napakasti otit blogissasi asiaa esille! Minäkin tämän kolumnin fbssä jaoin kysymyksen kera: miten metatyö ja sen määrä yhden aikuisen lapsiperheessä? Kun ei edes ole toista aikuista kenen kanssa jakaa vastuuta kodista ja perhearjesta, on metatyön määrä väliin kohtuuton! Monesta asiasta on joutunu pakostakin hellittämään, ihan itseä säästääkseen. Välillä silti tuntuu, että kyllä tämä lasteni isä pääsee turhan helpolla, kun näkee ja osallistuu lastensa elämään vain joka toisena viikonloppuna!

Sehän se niin hassua onkin, että usein (kaikissa tuntemissani perheissä) äiti on se, joka hoitaa metatyön (organisoi kokonaisuuden) siitäkin huolimatta, että hoitovapaat ois jaettu tasaisesti. Eli vaikka isällä ois halua olla pitkäänkin lapsen kanssa kotona ja hoisipa hän kuinka kunnialla ruuan laitot ja lapsen hoidon, äiti on kuitenkin se, joka työpäivän jälkeen kotona miettii seuraavan päivän aikataulut ja kaikki suuremmat linjat ja valmistelut. Eikä kyse siis ole näiden isien laiskuudesta tms. Omakin mieheni hoitaa pyytäessäni kaikki mahdolliset asiat, mutta jos jättäisin hänelle suunnittelu/organisointivastuun, kävisi köpelösti. Kokeiltu on monta kertaa. Kyllä kaikki elossa pysyisivät, mutta iso osa asioista jäisi toteutumatta. Tämä äitien ja isien ero ei ole mulle ongelma. Lähinnä tätä on mielenkiintoista pohtia.

Ja kun tää ei edes rajoitu lapsiperheisiin! Asumme yhdessä, eikä meillä vielä edes haaveilla lapsista, mutta jo nyt huomaan, miten paljon enemmän teen juurikin "metatyötä", oikeista kotitöistä puhumattakaan. Mieheni menee laput silmillä ja ihmettelee, kun joku kestää tai kiroilee kun kaupasta jäi ostamatta tämä ja tuo, jos ei listaa ole valmiina. Ja juurikin se kun saa sitten osakseen sitä hoputtamista, vaikka herrakin voisi olla avuksi.

Tosi hyvä postaus Karoliina! Täytyy näyttää tämä miehelle, joka salaa jo blogia lukeekin.

Isoäitini kuitenkin sanoi, ettei se vaihtamalla parane.. :D

Ehkä pitäisikin olla noin...

Amen, Karoliina!

Minua ihmetyttää tässä(kin) keskustelussa toistuvasti esiin nouseva kommentointi siitä, miten "naisten tulisi laskea vaatimustasoaan, ja kuinka silloin isimiehetkin pystyisivät asioita hoitamaan". Wtf, pardon my French!?

Siis MIKSI ei voi vaatia toista osapuolta tekemään asioita kunnolla? Miksi miehelle voidaan hyväksyä imurointi keskilattialta sängynaluset ja nurkat kiertäen, ruoan laitto keittiötä sen jälkeen siivoamatta, uimahallireissu märät kamppeet muovikassiin viikoksi marinoitumaan jättäen...shall I go on? Ihan älytöntä.

Eikö aikuiselta ihmiseltä saa vaatia? Että "olisit kiitollinen, kun se kuitenkin jotakin tekee, älä nyt lannista toista, kannusta tekemään". Vähän niinkuin nyt blogeissa kiertävä IKEAn kamppis, jossa kehotetaan ottamaan lapset kivasti mukaan keittiöpuuhasteluun ja unohtamaan hetkeksi siitä todennäköisesti aiheutuva sotku, kaaos ja oman työn lisääntyminen.

Ikävä on todeta, että kyllä myös täällä allekirjoittaneen perheessä hommat menis täysin reisille, mikäli "olisin vähän vähempi vaativa, ja vain jättäisin miehen hoidettavaksi". Herralla kun ei ole _minkäänlaista hajua_ käytännön arkirumban pyörittämisestä, metatyöstä juurikin.

Helppoa on ajatella, että lapsen hoito tosiaan on sitä, että kivasti kotona saa olla, välillä lapselle sosetta syötellä ja siinä sitten Netflixin parissa viettää sarjamaratoneja päiväkahvia ryystäen.

Kyllä, hän tekee kovasti töitä ja pitää perheen leivän syrjässä, mutta on se aika ankeaa, että kodin hoito ja kaikki siihen liittyvä lankeaa sitten minulle.

Hän saa ihastuttavia ideoita milloin mistäkin retkistä ja menoista, ja suuttuu sitten mun reaktioon, kun en saman tien olekaan innoissani juonessa mukana. Oma ratas alkaa nimittäin pyörittää silloin sitä isoa rengasta. Kyllä te tiedätte: mitä pakata mukaan, voi hitsi nyt en ehdikään pestä sitä lakanapyykkiä jonka kiskoin juuri aamulla sängyistä irti ja sitten kotiin tullessa ei ole puhtaita lakanoita a) olemassa ja b)sängyissä joten ne pitää sitten tultua askarrella jotenkin yömyöhään, enpä ole muuten vielä niitä talvikenkiä ehtinyt ostaa eli mitä lapselle sinne jalkaan, neuvola on sovittu perjantai-aamuksi eli pikamatkalta täytyy selvitä takaisin myöhään torstaina ja miehellä menee herne nenään koska reissusta tulee sitten typistetty versio, jne jne jne. Tyhjäähän minä selitä, tiedätte.

Lisäksi ärsyttää se puoli tässä metatyön yksipuolisesta jakautumisesta, että tulevaisuudessa on hyvin helppo nähdä se good cop-bad cop-skenaario; minä olen aina se hankala, ikävä ja ankea tyyppi, joka suhtautuu asioihin nahkeasti, nillittää märkien hanskojen kuivumaan laitosta ja naputtaa leivänmurujen pyyhkimisestä iltapalan jälkeen. Kiva kyttä kun ei edes ymmärrä huomauttaa moisista, joten roolijako lienee helppo.

Ennenkuin joku ehtii nyt kommentoimaan, että "mitäs menit moisen puolison valitsemaan", täytyy todeta, että tavatessamme herra oli itsenäinen ja asioistaan huolta pitävä aikuinen, mutta jotain ihmeellistä tässä vuosien varrella on niille piirteille tapahtunut. Mitä???

Se olisi aika kivaa :)

Todellakin saisivat. Pyydän Eskoa listaamaan omat metatyönsä joku päivä!

Hienoa, Joona! Kiitos, että kommentoit tähän miesnäkökulmaa. Hyviä pointteja :)

Olet oikeassa. Pitäisi itse myös osata jakaa vastuuta.

Hei hyvä kirjoitus!

Tuo kuulostaa tasapainoiselle elämälle! Hyvä te :)

Kampauksella tai asulla ei ole väliä. Mutta jos hanskoja ei ole tai allergialääke unohdettu ottaa, se vaikuttaa jo F:n vointiin, ja sitä en halua!

Moni kommentoi näihin aivan kuin miehet olisivat edelleen tässä maailmassa ainoita, jotka käyvät töissä. Minä maksan myös laskut, harrastan, käyn töissä jne jne. Ja silti kykenen miettimään perheasioita. Uskon, että jos miehet HALUAISIVAT, he voisivat myös pitää koko homman paketissa.

Hmm. Ei ehkä halusta, mutta varmasti olen itse edesauttanut sitä, että tilanteeseen on ajauduttu. En esim. siedä sitä, jos meillä syödään eineksiä päivästä toiseen tai F lähtee kylille tukka silmillä roikkuen.

Tuo pakkotilanne varmasti pistää hommiin vauhtia. Olette jakaneet hienosti vastuut!

Oi kyllä! Todella, todella hyvä pointti sinulta!

Hah :D Kiitti!

Maria. Nyt mä virtuaalipussaan ja -halaan sua!!

Olet ytimessä. Se, että miesten sallitaan tekevän asiat huonosti, ei ole tasa-arvoa, vaan paapomista. Ja se, että aikuiselta ihmiseltä vaatii asioiden huolellista tekemistä, ei ole minusta kovinkaan paha vaatimus. Aivan sama, kuin jättäisi jauhelihakastikeen teon siihen vaiheeseen, että jauheliha on paistettu. "Hei olkaa tyytyväisiä kun mä edes yritin tehdä kastikkeen.Tää on mun tapa tehdä."

Pus

[…] Kolmistaan-blogin Karoliinan kirjoituksen ” Metatyö, matafakaas!!”. Ja sillä samalla sekunnilla, kun sain tekstin esiin, minulle tuli olo. Tossahan puhutaan […]

Just ihan samaa ehdin juuri kommentoimaan! Etenkin tuo "lähdetään ja tehdään"- kohta.Ei oo niin yksinkertaista...

Nappifarkkuhame BikBokista :)

On pakko kommentoida vaikka tästä metatyö-gatesta onkin jo jonkin aikaa. Meillä ei ole lapsia eikä edes asuta yhdessä, mutta tunnistin tästä silti tietyn käyttäytymismallin, joka aiheuttaa tiettyä tympääntymistä minussa. Tunne siitä, että "mun pitää aina kaikki hoitaa", on tuttu.
Olisiko kyse jostain miehen ja naisen rooleista, jotka vihdoin voisivat muuttua? Nykymimmit ei enää suostu siihen mikä ennen oli normi?
Olen kokeillut myös olla sitten tekemättä, jos on alkanut ahdistaa. Asiat on menneet eri tavalla, mutta ihan hyvin kuitenkin. Molemmilla osapuolilla on tässä sarkaa, mutta hienoa että termi metatyö on nyt olemassa!