P9061246 (1).JPG
P9061246 (1).JPG

 

Kaverini lapsella oli ollut viikonloppuna ihana paita päällä kaupungilla. Samainen, joka on F:lläkin, ja joka on yksi hänen lemppareistaan.

Paita oli herättänyt kaupungilla ihastusta. Ensin kouluikäiset tytöt olivat kehuneet lapsen paitaa "tosi siistiksi" ja sitten paikallisjunassa valistunut äiti oli tullut nykimään kaveriani hihasta : "Hieno paita, mistä se on?"

Kun kaverini oli kertonut, että paita on Lindexistä, oli naisen ilme venähtänyt. Hän ikään kuin veti kehunsa takaisten tiuskaisten tiukasti : "Jaa. No ne kyllä ovat sellaisia MiniRodini -kopioita kaikki." Kaverini jäi tuijottamaan äimänä naisen perään.

Muistan, kun pari vuotta sitten keskusteltiin siitä, kuinka alakoulussa jo ensimmäisillä luokilla lapsia, joilla oli "feikkilippikset" kiusattiin. Lipassa piti olla kultainen tarra ja logo siitä, että lippis oli kallis. Jo 7-vuotiailla, kauhisteltiin!

Kun olen seurannut enemmän ja vähemmän sivussa tätä lastenvaatehypeä useamman vuoden, en ihmette enää yhtään, jos feikkien ja ei-feikkien kyttääminen on siirtynyt lapsiinkin. Koska pahimpia - valitettavasti - tässä merkkihypetyksessä ovatkin äidit. Ne, joiden pitäisi ainakin minun käsitykseni mukaan opettaa, ettei merkeillä ja merkeillä ansaitulla statuksella ole väliä. 

Okei. Tokihan minä ymmärrän, että lastenvaatteet koukuttavat. Olen itsekin - kuten tiedätte - kuolannut monen kauniin "merkkivaatteen" perään, mutta en siksi, että ne ovat juuri sitä merkkiä, jolla voi kohottaa itsensä muiden yläpuolelle. Vaan ihan vaan siksi, että niiden ulkonäkö ja laatu ovat sitä, mistä pidän. Se, että menisin nyrpistelemään ketjuliikkeiden vaatteille, on kuitenkin jo aika karmeaa.

Jokuhan voisi tässä nyt vedota siihen, että ketjuliikkeiden "varastaessa" oikeiden merkkie ulkoasun, on piratismia, mutta en usko, että tietyt eläinkuosit tai sateenkaaret ovat patenttikelpoista kamaa. 

Oletteko te törmänneet lastenvaatemerkkien suhteen fanaattisuuteen tai ehdottomuuteen? Ja eniten kyllä haluaisin kuulla teidän minirodistien ja muiden lastenvaatemerkkifanien mielipiteen aiheesta. Olisi mielenkiintoista kuulla, millä perustelette ehdottomuuden ja ketjuliikevaatteiden katsomisen nenänvarttapitkin.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (67)

Jp
1/67 | 

Olen törmännyt ja ihmetellyt asiaa. Siis juuri niitä vaatteita tällaisina statuksen nostattajina ja sellaisina, mitä vaan "pitää" olla.

Järkyttävintä, mitä aiheeseen tulee, on se, että jotkut matalapalkkaiset/hoitotuella olevat kotiäidit oikeasti velkaantuvat noiden vaatteiden takia. Vedotaan jälleenmyyntiarvoon yms, mutta en voi ymmärtää, että lastenvaatteita varten käytetään luottoja ja pikavippejä, jos samaan tarpeeseen saisi "merkittömiä" vaatteita niillä varoilla, mitä on. Pitipähän nyt avautua, kun kerran aihe tuli esiin. :D

2/67 | 

Minusta kyllä useilla ketjuliikkeillä on kivan näköisiä lastenvaatteita ja sinänsä suurin osa on hinta-laatu -suhteeltaankin ihan jees. MUTTA en koe niiden ostamista täysin mukavaksi liittyen niiden tuotantoprosessiin: mahdolliseen halpatyövoimaan ja suuriin kemikaalimääriin. Mielelläni myös tukisin kotimaista teollisuutta, joten kalliimmat vaatehankinnat kohdistan suomalaisiin vaatemerkkeihin silloin, kun on varaa ostaa sitä kalliimpaa. Yhtään Mini Rodinia meiltä ei ainakaan vielä siis tuosta syystä löydy.

Tämä koko vaatehypetys on sinänsä juuri hankala, koska joidenkin taustalla on hyviä aatteita ja vaikka jos ei pääsääntöisesti olisi, niin silti he toiminnallaan tukevat niitä "hyviä" tekijöitä. Mutta en tiedä kyllä yhtään, kuinka välttäisi sen, että vaatteet eivät symbolisoi ihmisen arvoa tai statusta.

Niin ja tuosta kopioinnista vielä. Ymmärrän sen kritiikin sinänsä, mikä kohdistetaan ketjuliikkeisiin. Juuri äskettäin luin artikkelin, missä eräs entinen ketjuliikkeen vaatesuunnittelija kertoi, kuinka he katsovat näytöltä livenä pyörivää huippumuodin näytöstä ja piirtää samalla niiden pohjalta liikkeelle uuden malliston. Sen jälkeen, kun on katsottu, että vaate ei olisi aivan suora kopio - mutta siis samankaltainen kuitenkin - laitetaan vaate tuotantoon. Ei siis mikään kaunis tapa sinänsä, mutta mielestäni ketjuliikkeiden ongelmat ovat muualla merkittävämpiä. En onnistu ihan kauheasti sympatisoimaan sitä, jos jokin ketjuliike matkii ideoita jo joltain valmiiksi menestyneeltä tekijältä. Enkä varsinkaan kritisoisi jonkun ketjuliikevaatteita sen takia, että onpas se inhottava kopio.

Jp

Lyhyesti vain: olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että eettisyyden ja myrkyttömyyden vuoksi kannattaakin maksaa enemmän. Harmillisesti on myös monia, jotka eivät välitä tuosta tärkeästä seikasta yhtään, vaan tuijottavat ainoastaan sitä merkkiä. On kuitenkin hienoa, että monet ympäristöystävällisemmät (ja kotimaiset) merkit ovat saaneet aikaan hypeä.

Karoliina Sallinen

Sen ymmärrän, että kotimaiseen ja "turvalliseen" satstataan. Käsittääkseni MiniRodinit ja muut ovat kuitenkin yhtä pahoja/hyviä kuin ketjuliikkeidenkin tuotteet. 

Vierailija

Okei, tämmöinen teoria: lastenvaatebrändin arvo tuntuu nykyään rakentuvan (todellisille tai kuvitelluille) a) eettisyydelle b) ekologisuudelle c) omaperäiselle designille d) hyvälle laadulle (myös luotettavuudelle) e) tunnistettavalle merkille tai jollekin yhdistelmälle näistä. Hinta on sitten suhteessa brändin arvoon ja tuotantokustannuksiin. Halpavaatteissa on se ongelma, että ne tekevät eettiseen tuotantoon pyrkivien merkkien toiminnasta hankalaa, kun kuluttajilla on virheellinen käsitys siitä, mitä vaate "oikeasti" maksaa. Lisäksi halpoja vaatteita on varaa ostaa enemmän, joten ainakin itseni on vaikeaa kieltäytyä edes omalla kohdalla puhumattakaan lapsesta niistä henkan ja maukan vielä ihan kivannäköisistä houkutuksista ja säästää johonkin eettisemmin tuotettuun. Pahinta on tietysti se, että hinta ei takaa laatua tai hyviä tuotanto-olosuhteita. Kaupat kuten Nudge, joissa sisäänostaja murehtii tällaiset asiat ostajan puolesta, ovat parhautta!

3/67 | 

Meillä ei olla merkkiuskollisia sen kummemmin ja lindex yms ja rodinit mahtuvat sulassa sovussa olemaan meidän kaapissa. Mieluiten kuitenkin teen eettisiä ja myrkyttömiä valintoja. Olen sitä mieltä myös, että joku vesimelonin tai yksisarvisen kuva ei ole juuri sen merkkivaatefirman omaisuutta ja harvoin heillä se edes on ensimmäisenä. Mutta fanaattisimmat tuntuvat kuvittelevan niin. Olen järkyttynyt, että joku aikuinen voi mennä noin sanomaan lapselle, sitä paitsi, ihan hirvittävän moni ei näistä rodineista sun muista tiedä tuon taivaallista, tai varsinkaan ole kiinnostunut niistä ja tekevät ostoksiaan kaupoissa ihan vaan sen mukaan, mikä näyttää kivalta. Ja se kuulostaa minustakin hyvältä ja ennen kaikkea paljon stressittömättömältä tavalta...

Kata2
4/67 | 

Esikoisen vauva-aikana seurasin tarkemmin näitä "parempia" merkkejä ja tiedän kyllä mikä on minkäkin merkin ns.arvo ja tunnistan vaatteet aika hyvin, mutta lopulta en (onneksi) ostanut kovin montaa kalliimpaa vaatetta. Fb-kirppikseltä tein yhden todella huonon ostoksen ja siihen loppui mun todella lyhyt "merkkihulluus".

Meidän leikki-ikäisen kaapista löytyy vaatteita niin Lidl:stä Marimekkoon ja joihinkin muihin merkkeihin. Pyrin ostamaan merkkien vaatteita tarjouksesta/tehtaanmyymälöistä ja silloin iso reikä polvessa ei kirpaise niin paljoa.

5/67 | 

Voin hyvin ostaa Lindexiltä MR-näköisiä kuoseja. En kuitenkan ostaisi niitä esim Turkissa kojuista, Wishiltä, Aliexpressistä tai mitä näitä nyt on. Haluan että vaate tulee luotettavasta lähteestä.

Kaisakaa
6/67 | 

Mä taas koen, että tuote on feikki jos siinä on selkeästi jonkun brändin logo (esim. Addun raidat/LV-laukut).Eli, että yritetään olla jotain mitä ei olla. Se, että tehdään samalla tyylillä tai samantyyppisellä kuvalla ei ole feikki.
Muotimaailma nyt vaan menee niin, että ketjuliikkeet tekevät fashionista omat versionsa ja myyvät ne ns. taviksille huomattavasti halvemmalla kuin luxus-brändit.
Lastenvaatteiden jälleenmyyntihinnoista. Jos Hennesin takki on maksanut 40e siitä saa about 15e kirppiksellä. Merkkitakki maksaa vaikkapa 100e ja saat siitä 50-60e takas. Sanoisin, että aika samoissa prosenteissa pyöritään, joten mun mielestä toi kalliiden vaatteiden ostamisen perustelu jälleenmyyntiarvolla on lähinnä aikamoinen läppä.

Maijjaa

Niin ja vaatteen pitää olla vielä ehjä siinä vaiheessa, kun se myydään pois. Sama kun ei voi sanoa laukusta että se on sijoitus. No voi sijoitettu raha kadota myös aika nopeasti, mutta käyttötavara voi olla heti seuraavana päivänä ostosta olla täysin arvoton.

Niin ja mä oon samaa mieltä, että sehän on ketjuliikkeiden juttu et kopioidaan kallista jokaisen kukkaroon sopivaan muotoon. Ja se on juuri yksi tapa tuottaa halvempaa muotia. Tietysti se oli hienoa, että olisi varaa hankkia ekologisia ja suomalaisia tuotteita, mutta hyvin harvoilla siihen on oikeasti varaa.

Harmillisesti kun puhutaan lapsien käytöksestä voidaan vaan syyttää vanhempia. Kyllä lapset oppivat kaiken kotoa ja usein tuntuu että negatiivisia asioita, vaikka olisi vain kotona läpällä heitetty.

Karoliina Sallinen

Olet aivan oikeassa : Tuolla "kopioinnilla" kulkevat kaikki ketjuliikkeet. Jopa ne "kalliimmat".

riik
7/67 | 

Mun mielestä on ihan yhtä typerää nyrpistellä ketjuliikkeiden vaatteille kuin nauraa näille minirodisteille. Jokainen vaatettaa lapsensa kuten parhaaksi näkee.

Sitä ei varmaan voi kiistää kukaan, etteikö kalliimpien merkkien käyttämä luomupuuvilla (tätä onneksi näkee jo ketjuliikkeissäkin), läpinäkyvämpi tuotantoketju ja vaatteiden valmistaminen Euroopassa Bangladeshin ja muiden kaikista halvimpien tuotantomaiden sijaan olisi hyvä asia.

Mutta kukin tavallaan. Meidän vaatekaapista löytyy näitä kaikkia samoista pinoista.

8/67 | 

Mä en ole ketjuliikkeitä vastaan vaikka myös monista merkeistäkin tykkään (niin naisten kuin latenvaatteidenkin osalta). Väittäisinkin, että kuten aikuisten omissa vaatteissa suurimmalla osalla kuluttajista nämä lasten merkkivaatteet lepäävät sulassa sovussa ketjuliikkeiden vaatteiden kanssa. En myöskään ihan allekirjoita sitä, että kivojen lastenvaatteiden hankkiminen olisi kaikille pelkkä statuksen tavoittelu, vaan asia on paljon monisyisempi juttu. Ei ehkä kannata yhden tylsän kommentin perusteella leimata kaikkia "lastenvaateintoilijoita". :-)
Alista jne. Kiinakaupoista en suosittelisi kenenkään silti tilaavan lastenvaatteita vaikka halpa hinta houkutteleekin. Niiden tuotantoprosessia kun ei valvota millään lailla ja lastenvaatteissa niiden turvallisuus on yksi erittäin tärkeä asia, jota yleensä valvotaan niin merkkivaatteissa kuin ketjuissakin hyvin tarkkaan.
Mukavaa syksyä Karoliina! :)

Karoliina Sallinen

Ihanaa syksyä sullekin. Ja oikeassa olet : Varmasti jotkut tavoittelevat statusta, useimmille vaatteet ovat kuitenkin vain vaatteita :) 

Hurahtanut
9/67 | 

Myönnän, täällä kirjoittelee yksi jonka lapsen vaatekaappi täyttyy mm.gugguusta, papusta ja mini rodineista. Myös ketjuliikkeistä on vaatteita hankittu, mutta ne tahtoo loppuviimein jäädä lähes käyttämättöminä kaappiin, joten nyt ollaan tehty hankinnat taas merkkivaatteiden puolelle.

Ostan merkkivaatteita siksi, koska mielestäni laatu on älyttömän hyvää, ne on mittasuhteiltaan oikean mallisia ja ne näyttävät (ja varmasti tuntuvat) kivoilta päällä + kotimaisuus. Niissä vaan kohtaa kaikki mitä lastenvaatteilta odotan.
Ikinä en lähtisi arvostelemaan kenenkään vaatteita olipa kyseessä sitten ketju- tai vaikka perus markettivaatteet. Nämä on täysin valintakysymyksiä, toiset ostaa edullisia vaatteita ja laittaa rahat muihin juttuihin. Mulle henkilökohtaisesti on tärkeää se että lapsi pukeutuu laadukkaisiin vaatteisiin ja laitan mielellään rahaa lastenvaatteisiin kuin johonkin muuhun mikä ei olisi itselle tärkeä asia. Mutta järki päässä tässäkin asiassa täytyy olla. Ikinä ei tulisi mieleenkään ottaa edellämainittuja "pikavippejä" tai muita. Jos ei ole varaa ostaa jotain, joko myyn jonkun vähemmän mieluisan kaapista pois tai en vaatetta osta.

Jokainen lapsi on ihana, olipa päällä mitä tahansa <3

Napu
10/67 | 

Tämä aihe on niin moneen otteeseen ollut esillä ja joka kerta kysyn itseltäni: "niin, miksi siis ostan lapsille esim rodinia?"
Mistään statuksen pönkittämisestä ei voi olla kyse kun ei ole sellaista tuttavapiiriä. Puhun näistä lastenvaateasioista äitini ja yhden ystävän kanssa ja ketään muuta ei kiinnosta mikä mini rodini on.
Eli miksi ostan niitä vaikka olen lasten kanssa kotona ja tulot on pienet? Koska mielestäni parempi on vähän hyvälaatuista kuin paljon huonoa, eli kaappi täynnä vaatetta mutta ei mitään päällepantavaa. Sama fiilis tulee itselle jos kaappi on täynnä keinokuituvaatteita tai vaatteita jotka ovat menneet käyttökelvottoman näköisiksi parin pesun jälkeen ettei kehtaa enää lähteä ulos niissä. Ja en yleistä; ketjuliikkeistä löytyy myös kivoja vaatteita. Ja niitäkin on.
Kuitenkin esim. Mini rodinin puuvillavaatteet tuntuu vaan pehmenevän käytössä (toki voi haalistua ja printit kulua) kun taas jonkin ketjuliikkeen vaate tulee käyttökelvottomaksi. Pienemmällä lapsellani on herkkä iho ja mini rodinin paidat ei tunnu hiertävän kaulasta ja ne valikoituu päälle yölläkin. Mitoitus on myös mukavan reilua, vaatteet tuntuu todella mukavilta että lapsen on niissä hyvä olla. Miksipä en siis ostaisi rodinin collegeasua joka menee parhaassa tapauksessa pienemmällekin sisarukselle? Vaate, jossa lapsen on mukava olla ja liikkua, käy päivin ja öin, kaksoiskokojen pitkä käyttöaika (esim 92/98 koosta lähtien noin vuosi) ja kestää vielä seuraavalle. Eikö se ole jo sijoitus? Tosin huolenaiheena voi olla vaan että kyllästyykö samaan kuosiin :D jos vaate menee rikki niin joko parsin tai mietin voisinko käyttää kangastilkut uudelleen vaikka vauvan kuolalapuiksi.
On myös mukavaa, kun kolmelle eri ikäiselle sisarukselle voi löytää samankaltaista päällepantavaa. Esim tulee mieleen meillä kesän käytetyin vaate: collegetakki ns.french terrystä. Kaikille lapsille takit tulivat käytettyinä jo, mitä ei paljoakaan huomaa kunnosta vaikka pientä kulumaa ja parsittu reikäkin löytyy (tytöllä pinkki, pojalla sininen, vauvalle vihreä). Eli kyse ei voi olla kertakäyttökuluttamisesta että vaatetta käytetään noin puoli vuotta ja sitten roskiin.

äiti×7
11/67 | 

Kun perheessä,parisuhteessa ja elämässä on asiat hyvin ei tarvitse äitien kilpailla Gugguilla ja muilla merkeillä. Silloin äitinä sallii merkkituotteet ja kirppikseltä ostetut vaatteet,kun on asiat hyvin eikä tarvi omaa äiti-egoa pönkittää.
Itselle siis aivan sama mitä muiden lapsilla päällä ja meilläkin merkkejä sekä kirppis vaatetusta lapsilla.
Vähän kärjistetysti,mutta jos siis itse olisin hapannaama aamusta iltaan ja huutasin ja tiuskisin lapsille ja poissaoleva puhelinta räpläävä äiti ni ei siinä merkkivaatteet auta lasten päällä vaikka miten näyttäs ulospäin upeelta perheeltä. Elämä ja arki tasapainossa ni omista kaapeista saa löytyä mitä vaan ja silloin saa muillakin olla mitä vaan ja osaa olla iloinen,jos joku ostanut merkkituotteen lapselleen tai joku tehnyt kirppikseltä Lindex-vaate löydön.
Annetaan me äiti-ihmiset armoa toisillemme lastenvaate asioissa ja rakkautta lapsille vaatemerkeistä huolimatta :)

km

Hyvä kommentti, samaa mieltä. Olen aina ihmetellyt ihmisten loputonta kiinnostusta tuomita muita ja muiden tapoja toimia. Jos itsellä asiat ok niin ei tarvitse vaivata päätään muiden elämäntavoilla ja valinnoilla. Itse saan suurinta iloa kun löydän lapselle kivoja vaatteita kirpputoreilta, mutta niin tapahtuu aika harvoin, koska ostan mieluummin vähän ja siksi jo valmiiksi nukkaantuneet, huonolaatuiset, kenties tahraisetkin vaatteet jäävät kirpparille vaikka hinta olisi kuinka alhainen. Toki nettikirppareilta helpompi löytää sitä mitä hakee kun voi ostaa suosikkimerkkien omilta kirppareilta, mutta tällöin hinnat eivät aina kohtaa kunnon kanssa. Muutoin ostan lastenvaatteita lähinnä lempimerkkieni aleista. Lindexistä voin ostaa jos löydän jotain kivaa, mutta olen ehkä vähän jämähtänyt hyväksi toteamiini merkkeihin, koska haluan ostaa mahdollisimman vähän ja tällöin tiedän että vaate tulee käyttöön, on istuva ja kestää käytössä. Lempimerkkini ovat käytännöllisiä, ekologisia ja mukavan tuntuisia. Olen iloinen kun vaatekaapissani on mahdollisimman vähän vaatetta, kuitenkin kaikki tarvittava, mutta ei mitään turhaa tai sellaista joka ei kestä käyttöä.

äiti×7

Omaan elämään antaa näkökulmaa se,että ostimme talon joka olikin homeessa ja jouduimme luopua kaikesta ja alentua pyytämään apua myös vaatetukseen. Silti emme katkeroituneet muiden elämän onnesta ja hulppeista taloista ja merkkivaatteista,joita ystävillämme on. Nämä ystävät myös elivät mukana kaaoksessamme ja hyväksyivät,että vaatteemme olivat mitä sattuu merkkejä.
Nyt elämässä taas kaikki hyvin ja perhe ja parisuhde kesti ja elämä näytti ettei ystävyys,terveys ja ihmisarvo ole merkeistä kiinni. Ainakaan meidän elämässä!:)

Antisankari
12/67 | 

Mä ostin kirpparilta taannoin vauvalle yhden ökykalliin merkin (sanotaan nyt vaikka Armani) vaatekappaleen kympillä. Mut nyt en uskalla laittaa sitä vauvalle päälle kuin kotona, koska mulla on sellainen olo, että ihmiset kattoo, että oon merkkipelle. :D Karsastan merkkivaatteita, mut sit kuitenkin tavallaan kuolaan niitä.

Karoliina Sallinen

Nyt pidä hyvä ihminen sitä :) Jos toiset tekevät sen perusteella tuomionsa, on se heidän vikansa!

Vierailija
13/67 | 

Meillä on sekä HM, Lindexiä, PoP:a että joitain vaatteita minirodinia ja moloa. Minusta on vähän noloa käyttää noita jälkimmäisiä koska oma mielikuvani on että niitä käyttää lapsillaan äidit joiden elämässä ei kauheasti muuta ole ja jotka silmät tapillaan lukee lastenvaateblogeja ja odottaa koneella kynnet sauhuten koska seuraava droppi tulee. En väitä että asia on näin mustavalkoinen mutta fiksummissa piireissä ehkä lastenvaatteet ei ole se ykkösjuttu minkä eteen nähdään kamalasti vaivaa. Onneksi niissä piireissä ei ehkä myöskään niin kiinnitetä huomiota siihen mitä muiden tenavilla on päällään. Miksi minulla sitten on myös näitä vaatteita? Koska sukulaisella on lastentarvikeliike ja kannatuksen vuoksi on tullut niitä sitten ostettua. Onhan niissä kivat kuosit ja etenkin molon mitoitus on meidän lapselle sopiva. Laatu nyt ei ole niin ihmeellistä minusta. Gugguut on minusta rumia ja ylihintaisia, 80e kollegehaalaria en ikimaailmassa ostaisi vauvalle tai taaperolle eli siinä menee meidän raja.

Eli itsekin kyllä syyllistyn siihen että teen päätelmiä siitä miten vauva/lapsi on puettu. Lähinnä niin että korvista varpaisiin minirodiniin tai gugguuseen verhottu lapsi saa äidin näyttämään pikkuisen naurettavalta.

Islat

Jostain kumman syystä kyllä vähiten mölyä syntyy kuitenkin lopulta näiden ihmisten taholta jotka kannattavat ehkä juuri sitten näitä tiettyjä "kalliimpia" mutta ekologisempia ja eettisempiä merkkejä.Toki meitä on moneen junaan, ja ääripääthän on aina kaikessa. En koskaan arvioi omaa tai toisen lasta ulkoisten seikkojen saattelemana.Olen itse henkeen ja vereen täysi esteetikko ja haaveilija.Pidän kauniista ja itseäni miellyttävistä asioista.Myrkyttömyys,mukavuus ja hyvä istuvuvuus (ja tietty ne kivat värit ja mahdolliset printit) ovat niitä kriteereitä ostoksia tehdessä.Toki lapsi saa myös itse olla päättämässä.On ehkä hiukan huvittavaakin seurata näitä tämän kaltaisia keskusteluja,sillä lähestulkoon aina,vaatteisiin satsaavilla ei ole elämässään mitään muuta sisältöä tai muuten vain ollaan vähän tyhmiä :).Tuota en itse viitsi edes lähteä sen enempää spekuloimaan.Reikiä ja tahroja löytyy välillä näistä meidänkin vaatteista,tottakai.Mutta kyllä ostan mielelläni sitä,minkä vuosien varrella olen kokenut laadultaan hyväksiMyös ketjuliikkeistä löytyy välillä kivoja juttuja, ja silloin sieltä ostankin.Aihe on mielenkiintoinen ja tulee kyllä varmaan aina jakamaan kansaa kahtia.Kauneus on katsojan silmässä,mutta omaan mieleeni ei tulisi koskaan ajatella että jokin tapa pukea lasta on nolo tai väärä.Aurinkoista viikkoa kaikille!

Karoliina Sallinen

Itse en kyllä ajattele noin, mutta toki ymmärrän pointtisi. Jos vaatteesta ei tule "uskontoa", ei se mielestäni kerro persoonista niiden sisällä tai takana mitään. 

C131
14/67 | 

"Fiksummissa piireissä"? Minusta on aivan törkeää päätellä lapsen äidin tai isän tai vaikkapa isoäidin älykkyydestä lapsen pukeutumisesta, ellei lapsi ole järjettömästi tai epämukavasti sään kannalta puettu. Pukeutuminen voi olla yksilölle tärkeä tapa ilmaista itseään, ja vika on ehkä muualla kuin vaatteissa, jos päähän ei muuta mahdu. Pyrin hankkimaan lapselleni kauniita, mukavia ja eettisesti ja ekologisesti kestäviä Suomen sääoloihin sopivia vaatteita niukasti mutta riittävästi. Lapsellani on selkeä, oma maku, joka ohjaa valintoja.
Mini rodinit ovat kestäneet meillä erinomaisesti käyttöä, mitoitus on ollut ihmeellisen hyvä, ja talvivaatteet näyttävät kahdenkin talven päivittäisen loska- ja lumileikin jälkeen kuin uusilta ja menevät vielä serkulle kiertoon. Meillä on myös paljon perintövaatteita käytössä. En koe mini rodinin tai molon hintoja kalliina, vaikka olen pienituloinen. Pikemminkin viiden euronpusero herättää kysymyksiä tuotanto-oloista. Ymmärrän kyllä, että elämässä on muutakin ja joskus helppous menee etiikan edelle kulutusvalintoja tehdessä.
Tärkeintä kai on, että vaatteet sopivat lapsen elämään, ja että turhia ostoksia ei pyöri nurkissa. Meidän elämäämme eivät sovi satojen eurojen kuivapestävät juhlamekot, mutten niitäkään perheitä paheksu, joissa sellaisille on käyttöä.

Vierailija

En nyt tarkoittanut kenenkään älykkyysosamäärää vaan ennemmin yleisiä kiinnostuksenkohteita, koulutustasoa ja sosioekonomista asemaa jne. Jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin halua ja varaa on enkä ikinä kommentoisi kenenkään lapsen vaatteita negatiiviseen sävyyn livenä tai blogissa. Mutta yleisellä tasolla mielipiteen esittäminen lienee sallittua. Tottakai jokainen meistä tekee olettamuksia ulkoisten seikkojen perusteella, minulle tulee tietty vaikutelma päästä varpaisiin MR tai gugguuseen puetuista lapsista (tai siis heidän äideistään) ja se sallittakoon niin kauan kun en mene sitä möläyttämään heidän kuulleen. Voi olla että joku toinen tekee omat päätelmänsä siitä että lapsellani on lindexin paita ja molon pipo mutta mitäs sitten? Niin kauan kuin on tyytyväinen omiin valintoihinsa niin antaa muiden miettiä mitä haluavat.

...

Eikö voi olla samaan aikaan ympärillä olevista maailmantapahtumista kiinnostunut,hyvin koulutettu ja nyt esim. vaikka tänään Rodinin/Gugguun vaatteilla puetun lapsen äiti tai isä?Ymmärsinkö oikein?Ja pakko lisätä tähän vielä,että itse en kyllä seulo liikenteessä lapsia vaateyhdistelmien perusteella,hymyilisin lapsellesi joka tapauksessa vilpittömästi.En ole koskaan ajatellutkaan että kukaan,etenkään aikuinen arvioisi omaa lastani ulkonäön/vaatetuksen perusteella.Etenkin jos vaatteet on asialliset ja säähän sopivat.

C131

juuri näin❤️. Tässä alkuperäisessä tarinassahan tosin ulkopuolinen kehui vaatteiden ulkonäköä, mutta kyseenalaisti niiden eettisyyden(?), toki todella ikävänoloiseen sävyyn, mistä tälle äidille tuli syyllistetty olo, ja voi miettiä, miksi tuntematon ihminen edes avaa tuollaista keskustelua, ellei loukatakseen ja jotenkin korostaakseen omaa paremmuuttaan. Lähinnä kommentoijat kuitenkin tässä ovat paljastaneet tekevänsä äideistä tuomitsevia päätelmiä lasten pukeutumisen perusteella, mihin minusta ei ole aihetta, ellei lapsen olemus viittaa kaltoinkohteluun.

Tuuli S
15/67 | 

Mielestäni jokaisella pitäisi olla ehdottomasti oikeus pukea lapsensa juuri sellaisiin vaatteisiin kuin haluaa. Eikä kenelläkään myöskään ole oikeutta arvostella toisen ihmisen valintoja esimerkiksi näissä vaatetusasioissa. Meillä kaikilla on varmasti oma mielipiteemme monestakin asiasta, mutta itse en aikanaa lähtisi syyttelemään toista henkilöä hänen tekemistään valinnoista. Minä elän omaa elämääni omien arvojeni ja päätöksieni mukaan, ja muut elävät omaansa.

Kyseenalaistaminen on eri asia, jos sen osaa tehdä rakentavasti oikeassa tilanteessa ja oikeaan aikaan. Esimerkiksi on hienoa, että Karoliina pyydät lukioiltasi mahdollisia vastakommenttejakin aiheeseen, jos joku haluaa tätä kautta argumentoida tietyn tyyppistä käytöstään. Avoimella keskustelulla voidaan laajentaa ihmisten ajatusmaailmaa, mutta töykeät kommentit (vielä lapsen kuullen?) tai nenännyrpistäminen ei ole aikuisilta oikeaa käytöstä. Se on kiusaamista, vai olenko ihan väärässä.

Vierailija
16/67 | 

Jos on varaa ja halua käyttää rahaa lapsen tälläämiseen merkkivaatteisiin niin se on ihan ok. On kuitenkin ongelmallista jos kotoa tarttuu lapseen puheita ja mallia jossa vaatteilla ja merkeillä on jotakin merkitystä. Lapset ovat kovia vertailemaan ja rankkaamaan itseään sosiaalisessa hierarkiassa. Jos äidit (tai isät) höpöttelevät näitä merkkivaatejuttuja ääneen niin kyllä aika pian lapsi osaa nähdä kellä tarhakaverilla on kulahtaneet isoveljen henkkamaukat päällä ja kenen vaatteita koristaa se äidin hypettämä logo. Ja tämä vanhoissa vaatteissa kulkeva lapsi sen varsinkin tietää. Lapsi ei ole mikään aikuisten nukke, lasten kanssa ollessa huomion pitäisi olla ihan muissa jutuissa kuin vaatteissa.

Karoliina Sallinen

Olet niin oikeassa. Tämä puhe ja arvomaailma kun tarttuu niin helposti lapsiin!

EMerituuli
17/67 | 

Hhah en edes tiedä mikä MiniRodini oikein on, mutta ilmeisesti joku kallis merkki? :D Lasten ulkovaatteisiin panostan omasta mielestäni hirveitä summia, mutta pojat ulkoilevat niin paljon, että halvemmat/ huonolaatuisemmat vaatteet hajoaisivat hetkessä ja pilaisivat myös ulkoilukokemuksen laskemalla vettä sisään yms. 

Hyvät kengät ovat myös tärkeitä, sillä etenkin esikoinen kävelee päivittäin monta kilometriä. 

Sisävaatteet ovat aika lailla HM organic cotton- sarjaa. Toki joukossa on muutama "molo" yms, joita sukulaiset ovat ostaneet tai on tarttunut kirppareilta mukaan, mutta jotenkin noiden kahden rähmäkäpälän kledjuihin ei tee ollenkaan mieli pistää viikon ruokarahoja :D Ehkä se kalakeitto näyttää paremmalta hierottuna sellaiseen MiniRodiniin kuin hooämmään? 

Karoliina Sallinen

Ulkovaatteisiin ja kenkiin satstaaminen on minustakin järki- ei tyylivalinta. Lapset ulkoilevat pääsääntöisesti niin paljon, että siihen osa-alueeseen on kyllä panostettava. 

FrenchfriesDirtylaundry
18/67 | 

Mä en kyllä kans tajua tota merkkiuskollisuutta. Mieluusti ostan kotimasia vaatteita ja mahdollisimman paljon käytettynä, varsinkin pihalla remuamista varten. "Turhia" ostoksia yritän välttää.

 Pikkasen kyllä tuntuu pahalta kun 40€ haalareissa on mustikkatahrat ekan käytön jälkeen, mutta käytettäväksihän ne vaatteet on tarkoitettu.

 

Karoliina Sallinen

Itsekin ajattelen, että kaikki lastenvaatteet tulee olla sellaisia, että niillä saa rymytä, leikkiä ja syödä!

19/67 | 

Mä en edes tunnista ulkonäöltä mitään lastenvaatemerkkejä tai kuoseja enkä osaa lastenvaatteissa arvostaa mitään merkkiä toista korkeammalle. No ehkä Baby Diorit ja Armanit on erikseen, mut Rodinit ym. ei sano mulle oikein mitään. Nimet on kyllä tuttuja blogeista. Eettisyyden takia voin monia merkkejä arvostaa ja itsekin käyn Melli Eco Designin tehtaanmyymälässä, koska haluan kannattaa kotimaista tuotantoa, eettisyyttä ja ekologisuutta ja tehtaanmyymälästä saa edullisesti kaikkea.

Mä en voi ymmärtää tuollaista vähättelyä, mistä kirjoitit, aivan idioottimaista käytöstä aikuiselta! Jokainen voi pukea lapsensa miten lystää, mutta kellään ei olisi varaa arvostella sen perusteella, mitä vaate on maksanut ja mistä se on ostettu.

Mulle voi käydä niin, että en todellakaan tiedä, että ketjuliikkeen vaate on kopio jostain. Mulla ei ole aikaa eikä intoa perehtyä lastenvaatemallistoihin ja pysyä kärryillä siitä, mikä on kopiokuosia vaan ostan sen, mikä omaa silmää viehättää.

Vierailija
20/67 | 

"mutta en siksi, että ne ovat juuri sitä merkkiä, jolla voi kohottaa itsensä muiden yläpuolelle."

Tämä lauseesi viittaa siihen että ajattelet/joku ajattelee että on tosiaan olemassa jotain merkkejä jolla voi kohottaa itsensä muiden yläpuolella. Siis whaat! Kuvitteleeko joku tosiaan että pukemalla lapsen tiettyyn merkkiin pääsee muita "ylemmäs". Ihan sairasta. Just tästä syystä en osta todellakaan yhtkään hypetettyä lastenvaatemerkkiä. Oli laatu ja kauneus mitä vaan. Pukemalla lapsen minirodiniin vimmaan gugguuhun tms saa valitettavasti just sellaisen leiman että luulee olevansa "muiden yläpuolella".

MARI L
21/67 | 

Kiinnostuksen kohteet ja aatteet voivat näkyä vaatteissa, mutta se ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa. Kuinka mitättömistä jutuista voikaan pahoittaa lapsen haavoittuvaa mieltä. Kiusata.

Kaikilla muotiyrityksillä, niin isoilla muotitaloilla, kuin ketjuliikkeilläkin, on samat trendilähteet (mood boardit), joita käytetään pohjana niin aikuisten kuin lasten mallistoissa. Se mitä kuluttaja lopulta kaupoista valitsee, on jokaisen itsensä päätettävissä. Ilman että kukaan pyörittelee silmiään. 

C131
22/67 | 

Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että lapsi ja vanhemmat saavat iloa pukeutumisesta, eikä se tarkoita, että muita, joille esteettiset seikat eivät ole niin tärkeitä, katsottaisiin alaspäin. Vastaavasti, kuten vanhempien merkkihysteria, voi myös tiettyihin merkkeihin pukeutumisen arvostelu jotenkin pinnallisena tarttua lapseen. Ihmiset voivat valita samoja vaatteita hyvin erilaisista syistä, joten toivoisin, että lakkaisimme arvostelemasta muiden tyyliä ja valintoja. Itse seuraan aktiivisesti uutisia, muotia, elokuvia, kirjallisuutta, oopperaa, balettia, harrastan paljon ja opiskelen sekä vietän paljon aikaa lapseni kanssa. En koe, että muodin seuraaminen vie erityisen paljon aikaa ja saan siitä iloa. Myös lastenvaatetrendit ovat kiinnostavia ja mieltä virkistäviä ilmiöitä. Ymmärrän hyvin, että eri ihmisiä kiinnostavat aivan eri asiat, kaikki eivät pysty keskustelemaan syvällisesti New Yorkin muotiviikkojen tapahtumista, toiset eivät välitä elokuvista tai politiikasta, ja miksi pitäisikään. Nämä asiat eivät kuitenkaan vaikuta ihmisarvoon tai siihen, kuinka hyvä vanhempi on.

Vierailija
23/67 | 

Moni kommentoi että hänelle on tärkeää että lapsi pukeutuu laadukkaisiin vaatteisiin. Väitän kyllä että lapsen hyvinvoinnin kannalta ei ole mitään väliä onko sisätrikoot henkkamaukkaa vai minirodinia, vaan ennemmin on kyse siitä että halutaan viestiä että lapsesta välitetään ja pidetään huolta. Usein ehkä tiedostamattakin. Samoin kun puhutaan vaatteista sijoituksena niin jokainen ymmärtää että kulutustavarana vaatteet ei ole mikään oikea sijoituskohde. Vaikka jotkut kohjot maksaa tahraisesta ja reikäisestä merkkipaidasta 20-30e niin ei niillä vaatteilla voittoa tee tai saa edes omiaan pois. Mutta niin kauan kuin tiettyihin merkkeihin oikeasti on varaa eikä se ole muusta tärkeästä pois niin samahan se on mitä kuin lapselleen päälle pukee. Jotenkin nuo tavalliset perustelut miksi ostaa tiettyä merkkiä on vaan niin hassuja. Surulliseksi juttu muuttuu siinä vaiheessa jos lapsi on aina kalliissa merkkivaatteissa mutta ei ole koskaan päässyt esim. ulkomaanmatkalle(josta IMO lapsi hyötyisi paljon enemmän) koska rahat on hassattu niihin merkkivaatteisiin.

Km

Minä ainakin tarkoitin laadukkaalla sitä, että vaate vaikuttaa siltä että tuntuu hyvältä päällä, kestää useita pesuja eikä ole ensimmäisen pesun jälkeen muodoton. Kestovaate joka on varmasti kovassa käytössä. Käyttämiäni merkkejä saa käytettynä samaan hintaan kuin vaikkapa lindexiä ja itse aina kallistun mieluummin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

C131
24/67 | 

Mitä tarkoittaa, että on oikeasti varaa? En ole välttämättä eri mieltä tuosta, että ulkomaanmatka voi olla lapselle tärkeämpi kokemus kuin "merkkivaatteet", mutta kyllä tähän liittyy arvovalintoja, eli ei ole mielestäni itsestäänselvyys. Ehkä erityisesti silloin, jos ei ole varaa kaikkeen, mitä lapselleen haluaisi tarjota, on hyvä miettiä, mitä niistä mihinkin käytetyistä pennosista saa irti ja mitä lapsi saa. Tästähän voi keskustellakin lasten kanssa, jos kypsyys alkaa olla riittävä. Eivät kaikki pidä matkustelusta. On ihan ok, että perheillä on erilaisia arvoja. Lisäksi minusta tämä "oikeasti varaa" liippaa kiusallisen läheltä richplainingiä, eli miksi hyvien talvivaatteiden osto osamaksulla olisi tuomittavampaa kuin vaikka auton osto lainalla(tarkoitus tässä on lähinnä herättää ajatuksia, molemmat voivat tuntua jollekin perheelle jossakin elämäntilanteessa välttämättömintä ratkaisuilta)?Tärkeintähän on ymmärtää, mikä tuotteen lopulliseksi hinnaksi muodostuu, ja laskea, että on varaa kuukausieriin.

Jp

Suomalaiset kotitaloudet elävät yhä enemmissä määrin velaksi ja kotitalouksien velkaantumisaste on suurempi kuin koskaan aiemmin (http://www.findikaattori.fi/fi/28). On mielestäni vähintäänkin kyseenalaista elää tavalla, jossa velkaannutaan sellaisen hyödykkeen vuoksi, joka ei ole välttämätön. Esimerkkinä käytin sitä, että "merkittömän" kulutusta kestävän vastaavan tuotteen saisi niillä varoilla, mitä käytössä on ja muihin kalliimpiin tarvitaan lainaa.

Esimerkissäni ei ole kyse "arvomaailmasta" vaan typeryydestä, eikä sellaista elämäntyyliä minun mielestäni kannata opettaa lapsilleen tai muillekaan.

Vierailija

Tuo kotitalouksien velkaantumisen kasvu vaikuttaa korreloivan kohtuullisen hyvin asuntojen hintojen nousun kanssa, enkä usko lastenvaatteiden juurikaan liittyvän siihen. Mielestäni kaikkien tulotasosta riippumatta tulisi ostaa itselleen ja lapsilleen mahdollisimman vähän, mutta toki riittävästi, vaatteita ja nekin eettisesti ja ekologisesti kestävinä. Lapsen vaatteiden tulee olla sopivan kokoisia, mukavia ja sään mukaisia. Onko esimerkkiä Suomessa saatavilla olevasta vaatemerkistä, jonka vaatteet olisi tuotettu Euroopassa, työvoimalle asiallisia palkkoja maksaen, ekologisesti kestävistä materiaaleista, joka olisi merkittävästi mini rodinia, papua, aarrekidiä yms. edullisempi? Ihmiset voivat eri elämäntilanteissa tarvita tai kokea tarvitsevansa lainaa hyvin erilaisista syistä, en tuomitsisi ketään typeräksi ainakaan tuntematta olosuhteita. En myöskään ymmärrä, mitä moraalista eroa on siinä, että säästää puoli vuotta talvihaalaria varten ja siinä, että ostaa talvihaalarin luottokortilla tai puolen vuoden osamaksulla löytäessään hyvän sopivaan hintaan. Tietysti kyse on arvovalinnasta. Elämässä voi tapahtua vaikka mitä, eikä kahden kuukauden vararahasto a) ole kaikille mahdollinen tai b) suojele kaikelta.

Jp
25/67 | 

Korreloi tietenkin, mutta myös erilaisten kulutusluottojen ja pikavippien aiheuttama velkaantuminen on lisääntynyt, lisäksi maksuhäiriöt.

Ja todellako ekologisuus menee sen seikan edelle, että kotitalous eläisi varojensa mukaan? Osamaksu on huomattavan eri asia, kuin korolliset pikavipit. Pointtini oli, että typeriä valintoja (lainat järkyttävällä koroilla) tehdään, kun vastaavan hyödykkeen voisi saada ilmankin.

Vierailija

Kiitos selvennyksestä. Käsitykseni mukaan ostosriippuvuus on siinä mielessä samantyyppinen ongelma kuin ahmimishäiriö, että siihen liittyy voimakas syyllisyyden kehä, yksilö kokee syyllisyyttä shoppailusta, mutta sortuu siihen uudestaan ja uudestaan, vaikka ei olisi varaa, koska se tuntuu helpottavan oloa. Silläkin tavalla syömisestä ja ostamisesta löytyy analogisuutta, että molemmissa suurin osa tietää, mikä olisi järkevää, mutta syystä tai toisesta ei siihen pysty. Ehdottomuuskin voi olla epäterveellistä. Monissa kommenteissa on esiintynyt tällaista "kai voi olla ok jos on varaa", mikä mielestäni kuulostaa tuomitsevalta. Yritin myös herättää ajatusta, että monilla ihan vastuullisilla ihmisillä on velkaa, asuntolainan otto on monille taloudellisesti reilusti vuokralla asumista kannattavampi ratkaisu, mutta kyllä siihenkin liittyy riskejä. Kyllä kulutusvalinnat ovat arvovalintoja, eikä mielestäni kannattaisi kauheasti laittaa paukkuja siihen, että miettii, onko toisilla "oikeasti" varaa elämäntapaansa. Minusta lisäksi epäeettinen ja epäekologinen vaatetuotanto on vähän kuin ottaisimme resursseja lainaksi tulevilta sukupolvilta, mikä on oikeasti isompi ongelma kuin suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen, mutta ei tämäkään asia syyllistämällä korjaannu. Toivoisin, että kaikki ymmärtäisimme, että erilaisten valintojen taustalta voi löytyä kauheasti erilaisia syitä, ja kaikille olisi parempi, jos yrittäisimme ennemmin ymmärtää toisiamme kuin tuomita tai pilkata.

Elsis
26/67 | 

Johtuiko se siitä, että aloitin koulun juuri laman kynnyksellä 1990? Muistan, että joillain kavereilla oli aitoja Leviksiä - ja minulla Silver Dollar -farkut (en tiedä mistä). Toisilla oli liikkaverkkareissa ne kolme raitaa, minulla oli ihan logottomat.

Kolmasluokkalaisena sain ekat "oikeat" Adidas-lenkkarini aiempien City Market -lenkkarieni jälkeen. Se oli tärkeä tilanne: tunsin itseni urheilullisemmaksi.

Vaikka Espossa oltiin vaatemerkeillä ei kuitenkaan ollut väliä siinä, voidaanko olla kavereita tai kuka on suosiossa tai epäsuosiossa. Väitän olleeni ihan toivottu (jopa suosittu) kaveri, vaikka pörräsin pihalla Silver Dollareissa ja City Market -lenkkareissa.

Kyllä niistä brändeistä vähän lasten kesken puhuttiin, mutta enemmän uteliaaseen sävyyn - ai tällaisiakin on olemassa! - kuin jaottelevassa tarkoituksessa.

Ehkä lama toi sen, että rahassa teki tiukkaa tasaisemmin ja moni myös säästi mielummin, kun käytti luottoa tai lainaa. Toki tarjontakin oli suppeampi.

Kuullostaa niin erilaiselta tuo meininki, josta kirjoitat, että tulen jotenkin surulliseksi aikamme lasten puolesta, jos noin aikuiset tulevat vaatteita arvostelemaan, ja ostopaikan perusteella.

Pilvis
27/67 | 

Huh, enpä olekaan tullut ajatelleeksi, että muut ihmiset (äidit?) tekevät minusta viiltäviä arvioita sen perusteella, mitä merkkiä lapseni vaatteet ovat. Voiko joku oikeasti ajatella minun luulevan olevani muiden "yläpuolella" jos lapsellani sattuu olemaan vaikkapa Gugguun vaate päällä? Vastaavasti ilmeisesti osasta ihmisiä ketjuliikkeiden vaatteita käyttävät lapset ovat automaattisesti jotain alempaa sosioekonomista luokkaa. Käsittämätöntä ja huolestuttavaa jos tällaisia ajatuksia jaetaan myös jälkikasvun kanssa.

Eikö tärkeämpää ole, että vaatteet ovat asianmukaiset säähän ja olosuhteisiin nähden? Kotona tulisi mielestäni myös hieman isommille lapsille opettaa, että vaikka itseään voi ilmaista oman tyylin ja pukeutumisen kautta, ei toisten vaatteita/tyyliä tule koskaan arvostella. Kukin taplaa tavallaan jne.

Lastenvaatteissa oma ykköskriteerini on se, että vaate on mukava vauvalleni. Lisäksi laatu on tärkeää (aivan kuten omissakin vaatteissani) eli kestävyys, materiaali ja myös miten vastuullisesti vaate on tuotettu. Toki valintaan vaikuttaa myös ulkonäkö, sitä ei käy kieltäminen. Plussaa on aina jos voin ostaa kotimaista ja jos vaate tulee meille käytettynä (ja päätyy meiltä taas kiertoon). Varmasti homma käy tästä haastavammaksi kun lapsi haluaa alkaa osallistumaan vaatevalintoihin :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat