Mun isä ja äiti tuli viikonlopuksi Tampereelle katsomaan F:n kisoja ja kevätnäytöstä. Ja koska iskä ja äiti ovat iskä ja äiti, pyysin heitä hoitamaan pari hommaa meillä kotona. Äiti lyhensi parit verhot ja iskä iski F:lle naulakon seinään (näytän sen myöhemmin. Ihana outlet-löyty!).

Samalla me väistelimme Ikea-kasseja ja kirjapinoja, jotka olivat matkalla tänään alkaneelle Radiokirppiksen pöytäjaksolle. ”Teillä on aina jokin inventaario menossa, kun mä tulen tänne”, iskä sanoi, ja oli varmasti oikeassa. Meillä on toden totta aina jokin prokkis menossa. Usein toivon, että viimeinen sellainen, mutta todellisuudessa kaappeja tyhjennetään jatkuvasti. Ja silti ne eivät edelleenkään ole niin tyhjät (ja siistit) kun haluan.

Tällä kertaa mä yritän kuitenkin tehdä kaappien tyhjennyksen vielä suuremmalla antaumuksella kuin ennen, ilman armoa. Ja keksin raivaamiseen myös uuden tavan. Mä en käy yhtä kaappia läpi vain yhtä kertaa, vaan katson samat kamat läpi kahdesti. Tämä on tehnyt ihan oikeasti sen, että kaapista heitettävien tavaroiden määrä on kasvanut alkuperäisesti yhdellä kolmasosalla.

Mä sain viime viikolla, kun taas kerran tästä samasta inventaarioasiasta jauhoin, nerokkaan vinkin teiltä lukijoilta. Pääpointti siinä oli se, että tavaraa on sopivasti silloin, kun jokaisella on oma paikkansa. Hassua, miten noin yksinkertaisen lause pitää sisällään kaiken olennaisen kodin järjestyksen ja viihtyvyyden kannalta. Heti kun järjestyksenpito alkaa hankaloitua – esimerkiksi roinaa pitää asetella toisten taakse tai liian isoiksi pinoiksi – alkaa siisteys hajota käsiin. Sellainen liian isoihin kasoihin ja tiivistii asettelu voi toimia aina aluksi, heti inventaariopäivän jälkeiset viikot, mutta ainakin meillä ne kaapit sotkeutuvat ensin, jossa ei alun perin ole ollut tarpeeksi ilmaa ympärillä.  Ja sillähän se kaaos sitten onkin pian jo valmis.

Mä en ole eläissäni katunut yhtäkään tavaraa ja vaatetta, jotka olen laittanut kiertoon. Yritän muistaa sen nytkin, kun availen aina uuden kohdekaappini ovet. Less is more ja sitä rataa.

Pöytä 72 Radiokirppiksellä täytyy seuraavan kahden viikon sisällä meidän kodin tekstiileillä, pienhuonekaluilla, kirjoilla, astioilla, asusteilla ja kaikella sillä, mikä joskus oli tarpeen, mutta jota ilman nytkin voi elellä. Tehkää second hand -löytöjä sieltä, mikäli teillä taas löytyy tilaa ja tarvetta.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat