PA270032.JPG
PA270032.JPG

PA270043.JPG
PA270043.JPG

PA270018.JPG
PA270018.JPG

PA270016.JPG
PA270016.JPG

Minusta tuntuu, että olen tällä hetkellä yhdessä äitiyden huippukohdista. Vaikka jokainen kuukausi ja vuosi, kun lapsi kasvaa ja kehittyy, on omalla tavallaan ihmeellinen, tärkeä  ja arvokas, on rehellisyyden nimissä ollut myös hetkiä, jolloin olen toivonut, että tilanteesta saisi pikakelata taakse- tai eteenpäin.

Uhmaikää ei ole hirveästi ikävä. Ei myöskään vaippoja, imettämistä tai tilannetta, jossa lapsi ei ole osannut vielä verbaalisesti ilmaista itseään. Oli kauheaa vain arvailla, mikähän on vialla, ja toivoa, että osaisi telepatiaa. En myöskään kaiholla kaipaile aikaa, jolloin nukuttaminen kesti tuntitolkulla, tai vaiheita, jolloin olen kokenut olevani huono äiti.

Nyt on sellainen olo, ollut jo todella pitkään, että tekisi mieli pitää F:ää koko ajan vierellä, rutistaa oikein kovasti ja kuiskata korvaan ”Älä kasva koskaan. Ole aina tuollainen.” Koska. Eskarilaiset ovat vain niin hirvittävän ihanaa sakkia.

Eskarilaisissa tiivistyy minusta kaikki lapsuuden parhaat puolet. He leikkivät tuntitolkulla, uppoutuvat touhuihinsa ja ovat vielä ei-koululaisia omine hassuine tapoineen, ilman koulumaailman tuomaa cooliuden pakkoa. He kuuntelevat korva höröllään aikuisten asioita, kyselevät ja kyseenalaistavat, puhuvat fiksuja ja ihmettelevät suuria. Eskarilaiset haastavat. Eivät päästä helpolla ja tajuavat, jos vanhempi ei ole läsnä tai vastaa tarpeeksi tarkasti. He tekevät suunnitelmia, visioivat ja ymmärtävät enemmän, kuin koskaan päälle päin uskoisi. Eskarilaiset oppivat, oikein janoavat oppia. Ja parasta, mitä eskarilainen tietää, on se, kun oppimisen, ilon ja leikit saa jakaa toisen samanlaisen kanssa. Eskarilaiset iloitsevat pienistä ja muistavat joka päivä nauttia jostain ihan tavallisesta, mutta arvokkaasta : aidan päälle kiipeämisestä, onnistuneesta tomaatin pilkkomisesta, ensimmäisestä lumihiutaleesta.

Ja kun eskarilaiset hymyilevät, vilkkuu suussa rautahampaalle varattu kolonen. Silloin ei voi muuta kuin rutistaa eskarilaisen kainaloon ja toivoa, että kolohymy, avoimuus ja vilpitön uteliaisuus säilyisivät vielä seuraavan pienen ikuisuuden.

-Karoliina-

P.S. Instagramin puolella on meneillään Aarrekid-lahjakortin arvonta. Joten hop,hop sinne osallistumaan! 

*Postauksen vaatteet saatu Aarrekidiltä. 

 

Kommentit (3)

Lotttta
1/3 | 

No juuri näin, ihanat eskarilaiset! Ja arvaapa vaan, kuinka mainiota on olla eskariope ja touhuta eskarilaisten kanssa joka päivä. <3

Karoliina Sallinen

Nostan hattua teille pienten kanssa työskenteleville. Vaikka pienet lapset onkin aivan ihania, luulen, että minä en pystyisi olemaan tuon ikäisten kanssa ihan joka päivä töissä (selväjärkisenä) :D 

Jaana I.
2/3 | 

Ihana teksti ja allekirjoitan tän ihan täysin. Eskarilaiset <3 Ihan huippuikä!
t.Eskaritytön äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat