Onnea!! Otathan muhun sähköpostilla yhteyttä, niin saadaan lahjakortti oikeaan osoitteeseen...
-Karoliina-
Mä olen semi-homemade –kokki. Varsinkin lomilla ja viikonloppuisin me syödään melkein poikkeuksetta ulkona, mutta silti haluan, että F saa myös usein omatekoista arkiruokaa. Joskus ihan alusta asti itse tehtyä, joskus melkein kokonaan puolivalmiista tuunattuja. Tai ollaanpa nyt rehellisiä: Joskus kyllä ihan kokonaan valmista ruokaa. Ranuja ja nakkeja ilman salaattia. Niin tai valmispinaattilettuja. Kylmänä. Se on F:n toive.
Arkena mä PYRIN kuitenkinsiihen, että mä teen itre ruuan ja että samaa ruokaa voidaan syödä useana päivänä peräkkäin. Ja siihenkin pyrin – vaikkei se aina onnistukaan – että teen safkan aina valmiiksi jo etukäteen. Iltapäivänälässä, töiden ja päiväkodin jälkeen, kun on aika haastavaa alkaa valmistamaan ruokaa. Silloin tulee sorruttua johonkin liian helppoon, liian nopeaan ja liian epäterveelliseen.
Mä olen omasta mielestäni aika hyvä kokki, ja se onkin viime vuosina alkanut ärsyttämään, että en enää kovin usein nauti arkiruuanvalmistuksesta. Ja ennenhän se oli suorastaan mun harrastus!
Niinpä päätin, että yritän tänä syksynä elvyttää mun ruuanvalmistusintoani. Ajattelin, että kokoan meille ihan uudenlaisen ruokalistan. Olen joskus ennenkin pitänyt ruokalistaa, josta on helppo napsia kulloisenkin päivän ruuat. Tuohon listaan olen kuitenkin mahduttanut vain itselleni tutut ruuat. Nyt ajattelin, että teen meille vähän erilaisen ruokalistan. Sellaisen, jossa ainakin puolet on mulle täysin uusia reseptejä! Ehkä uudenlaisten juttujen ja makujen kanssa työskentely tuo taas intoa ruuanvalmistukseen.
Tässä on muuten toinenkin uusi juttu mulle: Mä en oikeastaan koskaan ole kokanut resepteistä, vaan keksinyt ruoat ihan itse sovellellen ja mitä-kaapista-löytyy –taktiikalla.
Olen alkanut napsia kivalle, helpolle, maukkaalle, terveelliselle ja kohtuullisen hintaiselle vaikuttavia reseptejä nyt lehdistä ja netistä, mutta paljon uusia ruokia pitäisi vielä haalia.
Auttaisitko sä mua tässä projektissa? Jaa oma lempireseptisi mulle, ja mä koostan syksyn aikana meidän kuukauden ruuat teidän muiden nähtäväksi. Ehkä sieltä löytyy puolestaan sulle jotain uutta ja innostavaa.
Sen haluaisin kuulla myös, tympäiseekö teitä muita joskus arkiruokapuuhat? Entä mikä on suhteenne puolivalmiisiin tai kokonaan valmiisin safkoihin?
-Karoliina-
P.S. Köyhän naisen Jamie Oliver valmistaa tässä kauniissa kuvasarjassa uutta pikasafkalemppariani, gluteenittomien rieskojen päälle kasattua pitsaa. Niin iisii....ja paljon parempaa kuin mikään oikea valmispohja. Vehnäinen tai ei.
Ai että tympäseekö? Ruuanlaitto ja mitä tänään syötäisiin -mietinnät on ehdottomasti kaikkein vastenmielisin ja ärsyttävin asia tässä lapsiperheen arkielämässä. Tai no ruuanlaittohan on ihan kivaa, kun siihen on aikaa ja kun resepti on innostava, mutta arjen kiireessä se ei vaan aina mene niin. Itse kokkaan mieluiten jotain hyvää kasvismättöä, mutta koska kukaan muu ei meillä niitä syö, niitä tulee tehtyä hyvin harvoin. Puolivalmisteet on meilläkin käytössä, mutta suoraan lämmitettävät einekset ei oo ollenkaan. En mä niidenkään käyttöä mitenkään paheksu, mutta musta ne kaikki vaan maistuu pahalta. Jos mun talous sen kestäisi, me syötäis aina ulkona. Ja hyvin usein niin tehdäänkin 8)
Arkiruokapuuha ei sinänsä tympäise, mutta uusien reseptien keksiminen tökkii. Meillä syödään harvoin eineksiä ja silloin tällöin ulkona, mutta usein tuntuu, että syödään aina samoja ruokia. Uusia lemppareita olisikin kiva saada! Oma arkiruokalemppari on tällä hetkellä tämä:
http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi/2013/10/mustat-katot-tippu...
Itse opettelin äitiysloman aikana tekemään viikon ruokalistan ja kävin kerran viikossa kaupassa, toki usein piti vielä toisen kerran viikossa hakea lisää leipää ja maitoa yms. Kun meillä ei ollut autoa käytössä ja kahden pienen kanssa ei oikein huvittanut lähteä joka ilta kauppaan. Ihana kun tiesi edes mitä laittaa ruuaks niin se on jo puoliksi tehty :-D
Nyt meidän lempiruokia on mm. makaroonilaatikko, mihin onkin jauhelihan siaan pilkottu kanan rintafileitä ja maustettu curryllä ja lisämakua antaa smetana. Myös nuudeli ja kana-kasviswokki on herkkua, mihin suikaloidaan kelt.paprikaa, porkkanaa ja makeaa sipulia. Ssit paahdettuja cashew pähkinöitä joukkoon ja vähän kastiketta saa suurustamalla lihalientä perunajauholla. Molemmat ohjeet taitaa kyllä olla gluteenisia.
Tortillalasagne (löytyy Valion sivuilta) on ainaki hyvää
Pomminvarma resepti on coca cola nyhtöpossu joka saa lisämaustetta pico de gallo-salaatista. Helpompaa kuin makaronilaatikon teko!
Nyhtöpossu
Iso mötikkä possua
Kokista
Valkosipulin kynsiä 4
Järkyttävä määrä fariinisokeria
Rawit chili
Suolaa
Pippuria
Heitä kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen n. 3 tuntia kunnes possua saa revittyä haarukalla pieneksi. En koskaan mittaa aineksia, oman maun mukaan vaan lisäilen mausteita.Oon kokenut että suolaa, valkosipulia ja sokeria saa aina laittaa enemmän kuin mitä aluksi on uskaltanut!
Pico De gallo salaatti
Kirsikkatomaatteja rasiallinen (tai 2)
Tuore Korianteripuska hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
1 limen mehu
Suolaa
Pippuria
Näitä syödään yleensä tortillan täytteenä mutta menis varmaan riisinkin kanssa tai hyvän sämpylän välissä
Ollessani kotona lasten kanssa useamman vuoden, alkoivat ruokaideat todella lopua. Periaatteessahan aikaa valmistamiseen olisi kyllä ollut. Kaksi lämmintä ateriaa alkoi olla mielikuvitukselle vaan liikaa.
Otin avuksi paikallislehdessä julkaistun kouluruokalistan. Ei meillä tietysti kouluruokaa syöty, mutta sieltä poimin ideat arjen ruokiin. Kouluruokaa on kuitenkin yleensä aika perinteisesti nimettyä tavaraa, ruokalajeja, jotka oli jo itse meinannut unohtaa. Kiusauksia, laatikoita, keittoja.
Hei ihan hyvin noi voi korvata gluteenittomilla tuotteilla! Kiitos siis :)
Valion sivut! Tsekkasin vinkistäsi muutenkin : Hyvä ohjeita!
Esko on ihan nythopossufani. Tilaa sitä jokaisessa ravintolassa, jokaisessa muodossa, jos vain mahdollista. Kiitos siis vinkistä!
Tällä tavalla olen muuten itsekin aikaisemmin tehnyt... Ja kiertokin on tarpeeksi pitkä!
Tympäisee, eikä asiaa helpota yhtään allergiat. Maidoton, munaton, soijaton, kalaton. Ja vaikka kuinka isonnan määriä, tuntuu ettei viiden hengen perheessä ruokaa jää koskaan toiseen päivään. Tein monta vuotta kaksi eri ruokaa päivässä, nykyään otan vähän relammin tuon asian suhteen. Meidän lasten suurinta herkkua on muuten maksalaatikko... :D
Omatekoinen vai kaupan? Se on ruoka, jota rakastan eineksenä, ja inhoan "oikeana".
Yks helppo arki ruoka on pasta, kinkku- tai pekoni kermakastikkeella. :) ja vielä helpompi versio tuosta on ku sekoittaa kinkkukuutiot tai suikaleet sekä ruokakermaa pastan sekaan. Ei tarvi erikseen kastiketta. :)
Pekinpasta! Meidän lemppari!
Kaupan. Rusinaton versio on maidoton ja munaton. Mutta eipä tietenkään hirveän usein syödä, lasten maksalaatikko suositushan on ihan älyttömän vähän kuussa. En muista määrää, mutta vähän.
Moikka! Jaoin pari vanhaa lempparikeittoreseptiä Elsan puolella ja nyt sain kirjoitettua reseptin meidän "palak paneeriin". Tosi nopea, helppo ja herkullinen! Ja tässä rieskoista voi taikoa naan leipää pizzan sijaan.
Kiitos näistä :D JUURI mietin ensi viikon ruokalistaa. F:n toive oli hernekeitto, josta riittää kahdelle päivälle. Ja huomiseksi on valmiina eilen tehty lasagne. Mutta torstaiksi voisi kokeilla jotain ihan, ihan uutta!
Toi tahna on oikeasti ihan paras! Ja pinaatticurrya riittää helposti pariksi päiväksi. Olen tehnyt herkkua aloo gobiakin ja tomaattipohjaista munakoiso-mustapapucurrya.
Vaikuttaapa juuri sille mitä haen: Nopeaa ja varmasti hyvää!
Ulkona syöminen on ihanaa :)
Hei oletko tutustunut Wellberries-yrityksen tarjoamiin ateriasuunnitelmiin? Ne ovat monipuolisia, gluteenittomia ja maidottomia (joskus resepteissä on vaikka fetaa, mutta mukana saa ohjeet miten korvata feta jos on maidoton ruokavalio). Tämä on ihana pelastus! Tilasin muutaman kuukauden ja nyt on reseptejä mitä vaihdella. Palvelusta saat siis joka viikko reseptit ja valmiin, järjestyksessä olevan kauppalapun. Suositus!
http://www.wellberries.com/
Aika pakata minin kassi hoitopäivää varten. Ja sehän menee seuraavasti.
HOITOKASSIN PERUSVARUSTUS VUODENAJASTA RIIPPUMATTA
HOITOKASSIIN LISÄOSAT, ELI KAUSITTAIN VAIHTUVAT VARUSTEET
HOITOON KANNATTA JÄTTÄÄ (JOS VAIN SAA )
Näin siis kuin itse olen kokenut hoitotarvikerumban sujuvan parhaiten. Toiset jättävät tuon koko laukun tai sen sisällön vakkaristi hoitoon. Se on varmasti kätevää, ettei tarvitse roudata samaa kassia edestakaisin, mutta kuten taisin jo aikaisemminkin mainita, mulle se tapa ei sovi. Mun mielestä on kivempi laittaa F hoitoon niin, että voin joka ilta tarkistaa, että hänellä on juuri oikeat kamat mukana (voi se morkkiksen määrä, kun lapsen jätettyä jo hoitoon tajuaa, että pipo on esimerkiksi päivään liian ohut, tai että päivästä onkin tulossa helteinen ja minillä on mustat kollaripöksyt jalassa).
Itse teen muuten vielä niin, että hautaan ne peruskamat – sukat ja muut – aivan laukun pohjalle, ja laitan etumaiseksi ne, jotka arvelen F:n tarvitsevan päivän aikana. F:llä kun harvoin aamulla autolla hoitoon mennessä on niin paljon päällä, kun päivän pitkiin ulkoiluihin esim. talvella vaaditaan. Silloin villahaalari ja kauluri löytyvät joko repusta etumaisena, tai jos ehditään aamulla päiväkodin eteisessä säätää, jo suoraan F:n haalarin hihaan tungettuina. Ajattelen, että näin vähän autan hoitajienkin työtä, ettei heidän tarvitse arpoa, mistä F:n vaatteet löytyy, vaan koko setti on kätevästi saatavilla ulkoiluja varten.
Tällä tavalla meillä on menty nyt kaksi vuotta. Välillä väkisinkin unohtuu jotain. Jopa itse se kassi (ESKO!)
Mitä itse lisäisit listaan? Tai onko jokin tuote listassani sinusta täysin turha?
Meillä oli tänään muuten eka päivä oikeaa arkea, päiväkotia ja töitä. Ja Ihan hyvinhän se meni! Täältä tullaan syksy :)
-Karoliina-
Tapana on, että lämpimilläkin ilmoilla lapsilla on päiväkodissa erikseen sisä- ja ulkovaatteet. Siis vaikka kahdet shortsit, toiset ulos ja toiset sisälle.
Listaan lisäisin vielä tytöille oman pussukan, jossa pinnejä ja pampuloita, kampa ja jopa pieni peilikin. Aamulla kotona kauniisti laitetut hiukset ovat pystyssä viimeistään päiväunille jälkeen. Pampulavaradto on tarpeen myös silloin, kun on isin vuoro viedä, eikä hiustenlaitto aamukiireessä luonnistu.
Hyviä vinkkejä!!
Tuiki tarpeellisia tietoja, kiitos! Onko tyttärelläsi käytössä Kånkenin mini- vai perusreppu? Aikeissa on hankkia tulevaa hoitoelämää varten omalle minimiehelleni samainen reppu, mutta mietin että onko miniversiolla mitään käyttöä..mahtuuko sinne mitään?
F:llä molemmat, mutta päiväkotikassina se suurempi! Kiva, jos voin auttaa :)
Harvoin on tällaisia muutaman päivän jaksoja, jolloin olotilat voisivat muutella niin radikaalista toistensa kesken.
Mulla oli ensimmäinen työpäivä perjantaina. Ja sehän tarkoittaa, että nuttura oli (ainakin vertauskuvallisesti) aamupäivällä vedetty hyvinkin kireälle ja ajatuksissa pyöri vain sellaiset asiat kuin arki, almanakka ja aikuismainen käytös.
Kun tähän kenttään olin juuri taas oikeanlailla solahtanut, ja muistanut, mitä siellä lomantakaisessa elämässä oikein olikaan, repäistiin mut saman tien uudellenne loman jatkoajalle, Flow`hn ja kesän yhteen makeimmista jutuista. Aikamoista fiilisten vuoristorataa!
Musta on vaikea kirjoittaa varsinaista festaripostausta, koska en mä ole mikään festarikonkari, joka viilettää ohjelmataulun ja esiintyjähaastisten perässä pitkin aluetta. Mutta ehkä mun ei tarvitsekaan olla mikään pro-musadiggari, etten Flow`n sopisi. Itse asiassa – ja hipsterithän mut tästä tietysti kohta naulitsee – mutta musta erityisesti Flow on sellainen tapahtuma, jossa voi aivan hyvin hengata, nauttia ja mennä flown mukana ilman, että tietää kuka mummon vanhoihin kalsareihin pukeutuva synasoittelija lavalla juuri tällä hetkellä oikein onkaan. Riittää, että se kuulostaa hyvälle!
Mulle Flow on kolmepäiväinen tiivistymä kaikesta siitä, mitä mä Helsingissä, kaupunkielämässä, kesässä ja ympäröivissä ihmisissä rakastan. Omanperäisiä, iloisia, kohteliaita ja sivistyneitä tyyppejä. Joka puolella näkyvää kauneutta ja asennetta. Ja sitä, että oman näkemyksensä ja selvästi haaveidenkin eteen on tehty kaikkensa. Koko Flow on nimittäin yhtä kokonaisuutta ruokateltoista siivoajien asujen ja esiintyjien kautta valaistukseen. Miten julmetusti festareiden onkaan tehty sitä työtä, joka ei olisi pakollista. Ja juuri sitä, mikä tekee Flowsta koko Suomen kauneimman tavan viettää kesän viimeistä viikonloppua!
-Karoliina-
P.S. Tyttäremme jatkaa vanhempiensa kanssa samanhenkistä festari-intoilua. Lastensunnuntain parasta antia olivat kuulemma saippuakuplat, DJ Koiran kamun Alinan apinakutitukset ja ystävän, Lähiömutsi-Hannen tyttären, kanssa maassa päättömästi möyriminen.
Pintaliitoa tämä ja kaikki muukin Flowssa, vaikka hyvältä näytättekin. Festarin sisustajien mukaan (radiosta kuultua) joka metri on mietitty justiinsa viimesen päälle, sisältäen myös tuon laiturin keskellä asvalttia. Vaikka hipsteri olenkin, niin eipä ole Gazan lapsilla samanlaista flowta.
Juuri se musta taas olikin niin mahtavaa, että jokainenhan asia - vaikka vaan teltan köysi - kävi yhteen kaiken muun kanssa.
Päättömästi möyriminen on just parasta! Niin ja kauniita kuvia! Mä en ole vielä edes uskaltautunut purkamaan muistikorttia, niin laiska kuvaaja olin. Pus, ootte ihania, nähdään taas pian!
Voi eii, nyt harmittaa kun ei otettu ja lähdetty Flow-fiilistelemään. Ensivuonna tuo on koettava.
<3 Pian taas nähdään!
Se on mahtava tapahtuma! Ensi vuonna todellakin!
[…] jälkeen. Ainakin tästä nykyisestä liruluruletistä on päästävä eroon. Järkytyin, kun näin Flow-kuvissa omat hiukseni. Siis varsinkin nuo, joissa niitä ei ole kiharrettu lastensunnuntaina. Ei hyvä, […]
Hei! Mistä on tuo sun musta paita/mekko? Aika hieno meinaan!
Monkin alesta. Taisi olla kympin :)
Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin).
Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.
Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.
