P9181224.JPG
P9181224.JPG

P9181228.JPG
P9181228.JPG

P9181218.JPG
P9181218.JPG

P9181220.JPG
P9181220.JPG

P9181231.JPG
P9181231.JPG

P9181232.JPG
P9181232.JPG

P9181234.JPG
P9181234.JPG

P9181239.JPG
P9181239.JPG

P9181243.JPG
P9181243.JPG

Minulla on ollut melkein aina pitkät hiukset. Viime keväänä kuitenkin intouduin leikkaamaan ne polkkamittaan. Ihan vain hetken mielijohteesta.

Polkka oli aluksi ihanan raikas, mutta aloin kesän aikana kyllästyä siihen. En jotenkin näyttänyt mielestäni omalle itselleni siinä. Se, missä olin kuvitellut polkan tekevän freesimmän näköisen, aloin omasta mielestäni näyttää liikaa tädille. Varsinkin silloin kun kiharsin hiukset. Ja minähän rakastan kihartaa ja kiharoita!

En ollut koskaan edes kuvitellut ottavani hiustenpidennyksiä. Olen ajatellut niiden kuluttavan omaa tukkaa, jopa pilaavan ne. Olen ajatellut hiusten olevan myös todella kalliit, vaivalloiset ja feikin näköiset. Noh. Sitten eräänä päivänä tässä syksyllä Näppilän Noora tuli meille kuvaamaan, ja sain kuulla, että hällä oli (tuolloin) pidennykset. Mitä ihmettä? En olisi koskaan uskonut! Hiukset olivat niin luonnollisen näköiset.

Tästä tapahtumasta intoutuneena aloin selvittää, voisiko pidennykset sopia minullekin. Ja jos, millaiset pidennykset.

Juttelin asiasta monen pidennyksiä käyttäneen tuttuni kanssa ja kyselin asiasta myös kampaajaltani, The Loftin Sofialta. Ja niinhän siinä kävi, että maanantain päähäni ”ommeltiin” lettitekniikalla ihanat pidennykset. Ja tiedättekö mitä? En voisi olla tyytyväisempi. Rakastan tätä tukkaa, joka näyttää – vaikka koko luomu ei olekaan – juuri minunlaiselleni. Sille pitkälle, jollaisena olen tottunut pääni näkemään.

Me päädyimme Sofian kanssa tekemään minulle pidennykset letitystekniikalla, koska se tekniikka ei kuluta omaa tukkaa ollenkaan. Oma tukka saa kasvaa siis rauhassa pidennysten lomassa. Letteihin päädyttiin myös siksi, että ne näkyvät vähinten oman tukan seasta. Minä kun en missään nimessä halua tai edes jaksa alkaa asetella hiuksia pidennysten peitoksi. Pidennysten pitää joko toimia sellaisenaan, tai sitten en halua niitä laisinkaan. Lettien kanssa kuulemma peittelyongelmaa ei ole.

Nyt ei kun opettelemaan elämää pitkätukkaisena. Tai no: Jatkamaan siitä, mihin olen jäänyt. Totuttelua pitkät kutrit eivät varsinaisesti vaadi, koska ne ovat se oma olotilani. Sen sijaa pidennysten hoitaminen ja niiden kanssa toimiminen tosin vaatii opettelua. Esimerkiksi nyt en saa mennä enää litimärällä tukalla nukkumaan, kuten luomuletin kanssa tein. Pitää alkaa kuivaamaan hiukset. 

Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää pidennysten otosta tai niiden kanssa elämisestä, vastaan mielelläni. Raportoin käyttökokemuksia, kun olen saanut elettyä näiden kanssa vähän kauemmin.

Ihanaa iltaa!

-Karoliina-

Kuvat: The Loft & Armando Trenquille

*Hiukset toteutettu yhteistyössä Sofia Soinin/ The Loft kanssa 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Mia K.
1/6 | 

Moi!

Ihanat hiukset!! Todella.

Yhteen edelliseen postaukseen jäi kysymys että mitä paikkoja tai paikkaa suosittelisit mm pistos/täyte etc ottamiseen? :))
Onko mitään ns ylitse muiden?

Ois kiva kuulla!!

Kiitos!

Suttastiina
2/6 | 

Kauniit!

Kauanko tällä tekniikalla laitettuja pidennyksiä voi pitää ja onko tekniikka kuinka paljon eri hintainen kuin esim. sinettipidennys?

josha

Mua kiinnostaisi nämä samat asiat myös, pidennysten ottaminen kun käy haaveissa aina välillä ja tää vaikuttaa mielenkiintoiselta tekniikalta.

Onhan lopputulos nyt hirmu kaunis :)

Karoliina Sallinen

Mun käsityksen mukaan letit on juuri se tekniikka, jota voi pitää pisimmillä huoltoväleillä. Ja huoltoon mennään, kun tuntuu, että tyvi on kasvanut liian pitkäksi, eli ts lettikohta tuntuu menneen liian alas.

Mä en valitettavasti osaa antaa vertailuhintaa muihin tekniikoihin. Suosittelen soittamaan Sofialla The Loftiin :)

 

sonjabetseda
3/6 | 

Tosi onnistunut ja kaunis lopputulos munkin mielestä. Ennen kaikkea varsin luonnollinen muutos. Leikkasin muutama vuosi sitten hiukset tosi lyhyiksi, ja oman aikani tässä nyt kasvatellut. Vaikka se lyhyt olikin aivan ihana, oon itsekin aina ollut pitkähiuksinen, ja aloin kaivata sitä pitkää ja paksua leijonanharjaa. :D Itsekin monta kertaa tässä kasvatusprosessin aikana miettinyt pidennyksiä, mutta ilmeisesti mulla on niin paljon tätä omaakin tukkaa, ettei näyttäisi hyvältä. Ei siis vissiin auta kuin odotella, että oma kasvaa tästä vielä :) Nähnyt jo pidempään unia pitkästä tukasta, joten ehkäpä tämä tästä vielä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat