Otetaanpas raskausviikkoja kiinni nyt kunnolla, että vielä tässä heinäkuun aikana voitaisiin saavuttaa reaaliaikainen tilanne päivityksille. Siispä viikkojen 14 ja 15 kimppuun.

Saavuttuamme Suomeen yritän opetella elämään vähäisemmillä pahoinvointilääkkeillä. Vielä ei nollatoleranssi toimi, koska pahoinvointi on edelleen hyvin huomattavaa. Silti olo on viikkojen edettyä ja ns. katkaisulla huomattavasti parempi kuin pari viikkoa aikaisemmin.

Osa viikon tapaamisista jo onnistuu, osan joudun perumaan. Istun esimerkiksi Sidosteella palaverissa 4 tuntia, jonka jälkeen olen niin raato, etten jaksa mennä bussilla kotiin, saati jatkaa palaveria vielä Pinjan kanssa toimisto-olosuhteissa kahdestaan. On pakko tilata taksi ja mennä meille kotiin palaveroimaan loppupäiväksi niin, että Pinja istuu läppärin kanssa ja minä makaan perinteisesti sohvalla.

Tajuan kyllä, että yritän ehkä haukata liian monen makoiluviikon jälkeen joinakin päivinä liian ison palan, mutta toisaalta en millään jaksaisi hiljentää tahtia, kun vihdoinkin olen päässyt taas kiinni elämän ja työnteon syrjään.

Parin viikon päästä on tarkoitus julkaista odotus blogissa ja MeNaisissa, joten en jaksa enää peitellä kasvanutta mahaa enää muualla kuin somessa. Kuljen kaupungilla jo kireämmissä asuissa, eikä vatsa jää enää live-kohtaamisissa huomaamatta. 

Matkustan viikon 15 taittuessa viikolle 16 Helsinkiin Vaunuaittaan ensimmäistä kertaa. Olemme puhuneet sähköpostin välityksellä, mutta ensimmäistä kertaa vauvojen tulo konkretisoituu, kun tutustun sellaiseen vauvantarvikematskuun, josta en ole koskaan tiennytkään. Tai jonka olen unohtanut jo sujuvasti. Päivä on ihana, mutta kun saavun illalla kotiin, jalat on aivan muussina. Lämmin ilma, lenkkarit ja matkustaminen ovat turvottaneet koipeni aivan pulleiksi ja kipeiksi.

Olen alkanut puhua kaksosista kuin kaikilla muillakin odottajilla olisi kaksi vauvaa mahassa. Todella kummallisesta jutusta on tullut nopeassa ajassa normitila, eikä osaisikaan kuvitella enää muuta vaihtoehtoa. 

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat