P9171271.JPG
P9171271.JPG

P9171281.JPG
P9171281.JPG

 

P9171285.JPG
P9171285.JPG

P9171290.JPG
P9171290.JPG

Kun minä olin lapsi, olin todella allerginen melkeinpä kaikille eläimille. Saatoin saada astmakohtauksen vain siitä syystä, että luokkahuoneessa vieressäni istui kaveri, jonka kotona oli lehmiä. Kissojen silittely tai meidän kylän tyttöjen lempilemmikin, hamsterin, hommaaminen ei tullut mieleenikään.

Taisin olla luokan tytöistä yksi niistä harvoista (ehkä ainoa?), joka ei harrastanut ratsastusta. Ja koska se oli minulle olosuhteiden pakosta mahdotonta, kehittelin itselleni identiteetin, johon kuului eläinten inhoaminen. Eläimet haisevat, vievät liikaa aikaa ja sotkevat vaatteet ja kodin karvoillaan. Kuka oikeasti voi sanoa enää, että lemmikeissä on jokin järki?

Kun sitten muutin 19-vuotiaana pois kotoa, ottivat vanhempani välittömästi meille jo nyt edesmenneen Tikru-kissan, kuvissa näkyvän Kunkku-kissan isoveljen. Tai siskoni sen taisi ottaa. Sai syntymäpäivälahjaksi ystävältään. Ja mitäs sitten kävikään? Yhtäkkiä aloin tajuta koko eläinskenen. Vaikka toki sainkin edelleen oireita kissasta käydessäni vanhemmillani, aloin ymmärtää oikeastaan ensimmäisen kerran ikinä, miksi eläimet ovat niin ihania. Pystyin seuraamaan tuntitolkulla maailman suloisimman pienen karvapallon telmimistä maassa. Ja hei: Mikään – edes ihmisvauva – ei ole niin kaunis kuin pieni kissanpoika!

Kummallista kyllä, pienimuotoinen omatoimisiedättäminen ja ikä ovat tehneet hyvää myös allergioille. Toki vieläkään minun ei kannata hieroa silmiä kissansilityskädellä ja varsinkin hevoset aiheuttavat vielä voimakkaat allergiset reaktiot, mutta esimerkiksi koirat eivät enää aiheuta minulle juuri mitään oireita. Tähän elämäntilanteeseen ja kotiin eläin ei myöskään sovi – vaikka F sellaista kovasti haluaisikin – mutta ehkä vielä joku päivä oma kissa tai koira olisi ihana saada.

Niin se mieli vaan muuttuu…ja onneksi niin! Mikään ei ole parempaa terapiaa kuin silitellä lämöpöisen lemmikin turkkia.

-Karoliina-

t-paita, Asos // neule, Ivana Helsinki (saatu) // farkut, Dr.Denim  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat