PC046800.JPG
PC046800.JPG

PC046803.JPG
PC046803.JPG

PC046808.JPG
PC046808.JPG

PC046774.JPG
PC046774.JPG

PC046776.JPG
PC046776.JPG

PC046778.JPG
PC046778.JPG

Vähän erilainen maanantai tänään kuin viikko sitten. Tänään kello herätti 5.45. Siitä neljän espressokupin jälkeen säkkipimeään ja sateiseen ulkosäähän. Junalla kohti Riihimäkeä ja pitkä päivä parin palaverin ja junassa tehtyjen duunien saattelemana.

Viime maanantaina me heräsimme A:n kanssa Budapestistä. Ehkä siinä 9-10 aikaan paikallista kelloa. Ei sielläkään aurinko vielä tuolloin paistanut, mutta tokihan pekonilla, hedelmäsalaatilla ja Nutella-paahtiksella aloitettu aamu oli himppusen erilainen. Muistan, miten juttelimme aamupalalla, että miten maanantai voi olla tällainen.

Mutta sellaisiahan ne lomamaanantait ovat. Ei silloin osaa sanoa, onko kyseessä alkuviikko vaiko jo viikonloppu.

Me lähdimme A:n kanssa Budapestiin ilman mitään odotuksia. Sunnuntaina, vähän ennen lähtöä synttärisankari kysyi, mitä olen ajatellut, että tekisimme reissussa. Koska suunnitelmia ei ollut, ladattiin Netflixistä kahdeksan jaksoa The Blacklistiä lentokoneviihdykkeeksi ja päätettiin, että perillä mennään sinne, minne nokka vie.

Ja niinpä me päivämme Budapestissä vietimme. Vapaasti vaellellen, fiilispohjalta.

Tuli käveltyä kilometritolkulla pitkin keskustaa. Hotellimme oli aivan Tonavan edessä, linnaa vastapäätä, joten siitä pääsi kätevästi joka suuntaan. Vierailimme kahdella eri joulutorilla, ostimme paikallisena käsityönä tehtyjä kuusenkoristeita, söimme torikojuista lounaan ja joimme monta kupposellista lämminä viiniä.

Kävimme linnan juurella, vaelsimme Tonavan yli kaikkien muiden turistien vanavedessä, ajoimme sporalla kauppahalliin, ostimme kuuluisaa unkarilaista paprikamaustetta ja varjelimme kunnon turistien tavoin lompakkojamme. Illalla suuntasimme Zeller Bistroon, unkarijuuristen kavereideni suosittelemaan illallispaikkaan, josta saimme aivan tsäkällä ne viimeiset kaksi paikkaa. On kuulemma paikka, jonne tarvitsisi aina pöytävarauksen.

Blogissa saamien vinkkien innoittamana vierailimme myös New York Cafessa. Harvoin sitä tulee syöneeksi lounaaksi pelkkiä juustoja punaviinilasillisen ja livenä soitetun klassisen musiikin ryhdittämänä. Siinä pöydässä istuessa alkoi väkisinkin pohtia, millaisia juhlia ja tapahtumia tilan ihanat seinät olivatkaan vuosikymmenten saatossa nähneet.

Ihana loma! Ainoa vika se, että matkalla kasvaa matkakuume.

-Karoliina-

Kommentit (2)

Nunsku
2/2 | 

Budapest on ihana! Vietettiin kesällä vajaa kaks viikkoa lomasta Budapestissa koko perheellä. Oli kyllä vallan kaunis paikka ja joka päivälle keksi kyllä jotain ihanaa tekemistä. Viimesenä iltana käytiin jokiristeilyllä. Miten kaunista olikaan auringonlaskun aikaan!

Voisin lähteä uudestaan ihan milloin vaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat