Kirjoitukset avainsanalla Paska päivä

Aivan vit##saa##naperk##e -päivä. Ja sitten kuitenkin...

Tämä päivä alkoi jo huonoissa merkeissä. Pienten flunssa puski rajummin päälle jo pari yötä sitten. Viime yönä he itkivät ja poukkoilivat ylhäällä nenät räässä niin, että A ja minä nukuttiin ehkä max neljä tuntia.

Kaiken kukkuraksi oltiin saatu miehen kanssa jokin mahapöpö. Sanotaanko näin, että kaikkine mausteineen. Olo oli  aamulla aivan karmea.

Miehen piti kuitenkin lähteä töihin, joten mä jäin neitojen kanssa yksin. Ja. Sanotaanko. Pienet ei vielä ole tähän ikään koskaan olleet niin itkuisia. Yhtään vähättelemättä käsillä oli mun elämän yksi fyysisesti raskaimmista päivistä. Huolehtia nyt kahdesta kipeästä vauvasta ja yhdestä terveestä isosta tosi heikossa hapessa. 

Kun manasin tätä päivää, jonka kruunuksi sain vielä migreenin, yhtäkkiä mieleen alkoi palautua tosi kivoja hetkiä tämän shaiberin keskeltä. Eka ohitin ne: Mä en oikein perusta "kaikilla pilvillä on kultareunukset -ajattelusta." Joskus joku juttu on vaan ihan paska. Piste.

Kun kivoja juttuja alkoi tulla enemmänkin mieleen, oli pakko antaa periksi ja myöntää, että paistaa se aurinko risukasaankin. Päivän parhaat jutut:

Aamun ahdistuksessa, jossa tajusin, että päivää on lusittavana vielä sellaiset 10h ja olen nyt jo aivan raato, soitti ystävä. Hän kysyi, miten menee. Ja aloin itkeä samoin tein. Se helpotti.

Esikoinen tuli mummolasta kotiin. Oli ollut jo kauhea ikävä. Molemmin puolin. Miten ihanaa oli työntää nenä kullanruskeaan hiuspehkoon ja nuuskia sitä.

Siskon miehen piti tulle mun ja lasten seuraksi tänään. Siis jo ennen kipeysjuttuja. Olin luvannut tehdä ruuan. Noh. Tytöt itki non-stoppina mun kintussa, joten siskon mies teki ruuan. Laitteli vaan viestiä makuuhuoneeseen, jossa nukutun pieniä: "missä teidän mausteet?", "kumpaa pastaa laitan?"

Okei siinä kivat jutut. Ei enempää. Muuten menisi teeskentelyksi. 

Koti on kuvissa täynnä glamouria. 

Keksin tästä muuten vielä yhden päivän plussan. Avasin eilen uuden IG-tilin, joka tulee käsittelemään meidän uutta kotia. Remppaa, sisustusta jne. Noh. Kerroin tilistä eilen klo 15 omassa instassani. Siinä vaiheessa tilin pariin oli päässyt 70 ihmistä. Vuorokaudessa seuraajia on tullut yli 5000. Mitä ihmettä!! Jos et siis seuraa vielä @pieni_talo_pyynikilla - tiliä, mars sinne! 

-Karoliina-

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat