Kirjoitukset avainsanalla koronakevät

Tämä viikko on ollut pitkästä aikaa tosi rankka. Vauvojen unirytmi on ollut pitkään jo sellainen, että he heräävät siinä 4-5 välillä joka aamu. Me ollaan tehty miehen kanssa vuorottelua niin, että minä herään vauvoihin aina öisin, mutta mies ottaa heistä puolestaan kopin tuolloin neljän, viiden haminoissa. Sitten minä nukun taukoamatonta unta 7-8 asti ja jos (yleensä kyllä ei) mies saa vielä aamuvalvomisen jälkeen heti unenpäästä kiinni, hän menee petiin, kun minä nousen.

Vuorottelu on toiminut jotenkuten, koska koetaan, ettei molempien kannata valvoa kaikkia valvomisia. Haluttiin siihen kuitenkin muutos, koska tuo aamuherääminen on pitkässä juoksussa, varsinkin sitten kuin mies palaa fyysisestikin työpaikalle, tosi rankkaa. Tällä viikolla onkin sitten aloitettu unikoulu oikein kertarytinällä. Ja voin sanoa, että tuntuu. Varmasti aivan koko meidän perheessä.

Tarkoitus olisi että pienet saisivat silloin 4-5 aikaan unenpäästä vielä kiinni. No eivät ole saaneet vielä kertaakaan. Myös päiväunirytmiä on uudistettu juuri öitä ajatelleen, joka tekee sen, että vauvat ovat aivan kuolemanväsyneitä aina välissä, ja hyvin hämillään uusista unikuvioista. Päivällä hämmennystä heille eniten tuottaa se, ettei pitkiä unia aina lykitäkään vaunuissa. (Tai ehkä lykitään, jos tämä ei vaan kerta kaikkiaan onnistu). Myös yösyötöistä on luovuttu (ennen niitä on ollut kaksi), jotta ne eivät sotkisi tuota aamua.

Tällä hetkellä hyvin menee klo 19 nukahtaminen melkeinpä yksikseen (kuten ennenkin), sekä se, että kahteen asti yöllä he nukkuvat kuin tukit (kuten ennenkin). Ekan maidon aikaan he heräävät, mutta kaksi yötä on mennyt jo ilman raivoa. Heitä tulee kyllä hyssytellä vajaan tunnin verran, nostaa hetkeksi syliin (jep, ei oikein unikoulun mukaan) ja antaa tuttia. Mutta rauhoittuvat musta yllättävän hyvin ilman maitoa. Toinen herääminen tulee 4:n jälkeen, eli vanhan kakkosmaidon aikaan. Mutta siitäpä he eivät sitten nukahdakaan. Kalkattavat iloisesti ja herättelevät toinen toisiaan juuri, jos toinen olisikin saamassa uudelleen unenpäästä kiinni.

Näissä hetkissä mä koen eniten sen, että meillä on kaksi vauvaa. Lähes jokainen vauvanhoito-opas ja -vinkki on tehty yhtä vauvaa ajatellen, mutta kaksosille on tosi vähän täsmäohjeita. Ja sitten kun joku yksösvanhempi tulee kertomaan omia ohjeitaan, alkaa nousta savua korvista, vaikka tiedän heidän tarkoittavan vain ja ainoastaan hyvää. Jotenkin sen tämä seitsemän kuukautta on opettanut, että kaksi vauvaa on enemmän kuin lukujensa summa. Että mitään ei voi oikein vetää esimerkiksi samalla kaavalla, mikä yksikköesikoisen kanssa toimi. Monessa asiassa tuntuukin, että olo on kuin vauvat olisi esikoisia, kun mitään vanhaa kikkaa ei voi edes soveltaa. 

Mä koen, että meidän ongelma esimerkiksi unien kanssa on juurikin se, että vauvoja on kaksi. Joskus auttaisi syli, voisi viedä kiukun ihan minuuteissakin, mutta jos molemmat vanhemmat ei ole esimerkiksi kotona, voi tällaisista tilanteista kasvaa kauhea katastrofi. Toisekseen vauvat herättelevät toisiaan kevyen unen aikaan jatkuvasti. Vaikka syvässä unessa ei haittaa, vaikka sisko potkisi kirjaimellisesti päähän.

No. Koska meininki on ollut lähinnä tätä uniin keskittyvää säätöä, ei ajatus ole riittänyt paljon muuhun. Mun mieli on ollut välillä tosi maassa, mutta sitten yhtäkkiä taas ollut tosi ihanaa ja naurattanut kauheasti. Jotenkin A:n kanssa huomattu hihittävämme maha kippurassa jollekin aivan hölmölle jutulle. Sellainen musta huumori ja tilanteesta vitsailu on auttanut eniten tänä keväänä.

Olen huomaan, että tuo univaje tekee tosi ailahtelevaiseksi. Kävin viime viikolla hierojalla ja Aki sanoi, että mun kropassa tuntuu stressijumi. Se on kuulemma erilainen kuin peruslihasjumi. Allekirjoitan kyllä tuon. Kevät on ollut aikamoista taistelua henkisen puolen (=koronapelko) ja liian vähän levon kanssa.

Tällä hetkellä mä unelmoin ajatuksesta, jos päästään koulujen loputtua yhdeksi yöksi miehen kanssa kahdestaan mökille, kun mun vanhemmat voisivat tulla yöksi meille tyttöjen kanssa. Jotenkin säälittävää, että univajetta jaksaa jonkun yhden yön voimalla, mutta toisaalta ihanaa, että sellainen unelmointi antaa voimaa. Meidän tyttöjen kummit ottaa myös lapset ensi viikolla päivällä hoitoon. He tarjoutuivat aivan itse tyyllin ”nyt isketää se aika ja päivä kalenteriin”. Se tuntuu täysin utopistisen ihanalle tässä koronakeväässä, jossa ollaan oltu aivan keskenään – kuten toki lähes kaikki muutkin – jo kaksi kuukautta. Tässä tilanteessa kyllä huomaa, kuinka paljon ne parin tunnin breikitkin ennen korona auttoivatkaan meitä.

Koulujen alku oli niin ihanaa, kun kuviteltiinkin. Esikoinen sai päiviin rytmin ja myös leikkikaverin löytäminen iltapäivien ulkoiluihin oli helpompaa, kun lapset olivat varmuudella kotona (eikä mummoloissa tai mökeillään). Olisi ihanaa, jos hän pääsisi kesäksi jonnekin leirille, koska palo harrastamaan on kova pitkän tauon jälkeen. Tosin kesällä mummolla ja isällä käynti varmasti vievät sen verran aikaa, että ehkä mitään sovittua ei kannata nyt enää ottaa kaiken päälle. Enkä tiedä, järjestetäänkö päiväleirejäkään nyt edes.

Mun ja miehen ajatukset ovat olleet tosi vahvasti viime viikkoina jo syksyssä. Joka tuntuu kyllä hävettävälle sanoa näin toukokuussa. Mutta koska muutto, mun työt ja kaikki sellainen häämöttää kuitenkin syksyssä, joten niitä varten on tehty jo toimenpiteitä. Samoin toiveissa tietysti olisi, että syksyllä koko korona olisi jo taaksejäänyttä, ja mielikin sitä kautta valoisampi. (Älkää siis puhuko toisesta aallosta!).

Sellaista täällä tänään.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Asu: mekko, Ivana Helsinki // neule, Lindex 

Kommentit (63)

Vierailija
1/63 | 

Huoh, sitä unta kyllä niin kaipaa, i feel you! Me ollaan tyydytty unohtamaan oma aika illalla ja vedetty 6-12 kk ikäisinä lapsillemme unet seuraavasti: klo 22-07/08 yhdellä maidolla n klo 04-06. Aamulla kova viihdytys jotta ekat päikkärit vasta 11-13 ja toiset 16-18. Toimi meillä mutta mistä näistä vauveleista tietää, mikä toimii kellekin. hurjasti tsemppiä!

Vierailija
2/63 | 

Te laitatte vauvat liian aikasin iltaunille. Ei unta voi riittää enää aamulla. Meillä oli kaikilla vauvoilla päivän unien yhteen laskettu tuntimäärä puolivuotiaana 11 tuntia. kahdeksan kuukauden iässä enää 10 tuntia. Silloin jäi päiväunetkin pois. Pikkutorkkuja korkeintaan auton kyydissä joskus vahingossa ottivat.

Täti Violetti
Liittynyt1.10.2019

Pyydän, älä yleistä. Meillä on mieheni kanssa kolme tytärtä, aikuisia jo nyt, ja kaikki ovat olleet nukkuma-ajoiltaan, unimääriltään ja yösyönneiltään erilaisia. Niin vauvana, leikki-ikäisenä kuin nyt aikuisenakin. Edes yksöislapsille ei toimi sama kaava lapsesta toiseen. Vauvoilla mielestäni toimii se että mitä paremmat unet alla niin sitä paremmat unet eteenkin päin. Muistan itse myös sen kuinka huolestunut olin, kun esikoisemme nukkui päiväsaikaan heti ensi viikoistaan lähtien paaaaljon vähemmän kuin "opaskirjat" sanoivat, mutta hänpä alkoikin kuukauden vanhana nukkua yön klo 23 - 7. Seuraavat eivät tietenkään toimineet samalla kaavalla😂. Ehdottomuus ei vain toimi.

Täti Violetti
Liittynyt1.10.2019

Kommenttini oli siis vastaus kommenttiin nro 2, jossa ehdottomasti ja tylysti sanottiin että pienet laitetaan liian aikaisin nukkumaan. Järjestys kommenttiketjussa meni hassusti.

Vierailija
3/63 | 

Ihanaa, että teillä on läheisiä ympärillä ja olette niin viisaita, että huolehditte aina kun pystytte myös omasta jaksamisesta. ❤️
Meille lapset on aina tulleet yksi kerrallaan, joten en osaa mitään sanoa siitä, mutta sen muistan kun minun siskolla on 2 kahden vuoden ikäiset kaksospojat ja muistan heidän nukkuneen lopulta toinen vanhempi toisen ja toinen toisen kanssa.
Ihanaa kevättä teille ☀️🌸❤️

Vierailija
5/63 | 

Joo, samaa katoin, että liian aikaisin 19 nukkumaan. Siirto 20-21, niin uni riittää pidempään. Ja tässä on aivan sama, onko vauvoja yksi, kaksi vai KOLME (joillakin on!)

T. T
6/63 | 

Eihän millään yöunta voi enää aamuun riittää millään jos yöunille mennään jo noin valtavan aikaisin. Siirtäisin yöunille menoa ehdottomasti paljon eteenpäin.

Mama85
7/63 | 

Kolmosten äitinä annan muutaman vinkin: Myöhemmin nukkumaan, valkoista kohinaa huoneeseen, eri huoneeseen aamulla kun herättävät toisiaan. Tämä toimi meillä. Vauvat nukkuivat olohuoneessa, keittössä ja makkarissa aamulla.

Kevättuuli
8/63 | 

Kiinnitin samaan huomiota, että olisikohan iltanukahtamisen aikaa mahdollista myöhäistää. Kuulostaa vaan niin kovin aikaiselle. Kaksosista ei ole kokemusta mutta parista omasta vauvasta kyllä. Sitten mietin, että pystyisittekö hyödyntämään sitä alkuiltaa omaan nukkumiseen, siis klo 19-02 välistä aikaa. Jos vauvat kerta nukkuvat sikeästi, niin siinä ehtisi nukkua vähän univelkoja pois, jos saa vain unta. Itse koin molempina vauvavuosinani unen niin tärkeäksi, että nukuin ihan milloin vain sain tilaisuuden. Ei ehkä toimi kaikille.

Vierailija
9/63 | 

Moikka.
Mulla on molemmat syysvauvat heräilleet ekan kevään just 4-5 aamulla. Se oli aivan kamalaa, vaikka vauvoja oli vain yksi kerrallaan. Ei siihen auttanut mitkään konstit. Toinen meni aina yöunille myöhään, vasta 22 aikaan ja toinen (pikkukeskonen) 19 aikaan. Ei ollut silläkään mitään merkitystä. Tsemppiä ❤️

Ylemmille kommentoijille
10/63 | 

Monesti myöhäisempi nukkumaanmeno vain vähentää unen kokonaismäärää, koska vauvaa ei herätä kello vaan hormonit eli heräisi samaan aikaan menipä nukkumaan klo 19 tai 22. Alle vuosikkaalla unen tarve on vielä 12+ tuntia vuorokaudessa. Kun päiväunet saa myös kuntoon, niin näkyy öissäkin; uni ruokkii unta! Meillä 1,5-vuotias mennyt kohta vuoden nukkumaan klo 19 ja unta riittää aamulla vähintään seitsemään. Ja päälle vielä päiväunet.

Vierailija
11/63 | 

Näin minäkin ajattelen, iltaunille myöhemmin ja jos rytmin muutos ei millään onnistu ainakaan nopeasti, niin toinen vanhempi nukkumaan myös aikaisin, jos toinen huolehtii esikoisesta. Ainakin välillä voisi niin tehdä, pienten lasten kanssa sääntö ”nuku aina kun voit” on paras. 19-02, siinähän olisi jo hyvän mittaiset unet aikuisellekin.

Pähkäilijä
12/63 | 

Siirtäisin myös nukkumaanmenoajan klo 20 - 21. Aluksi saattavat hereillä vanhaan tuttuun aikaan, mutta aika pian alkavat nukkua aamulla pitempään. Kärsivällisyyttä! Tai sitten eivät😀 Vauvat kun ovat niin yksilöllisiä! Tässä rytmissä teille ei jää paljon illasta yhteistä aikaa - mutta aika aikaa kutakin! Jos arvostatte omia yhtenäisiä pitkiä yöunia, kannattaa pitkäjänteisyys. Jos ei muutaman viikon yrityksen jälkeen toimi, niin ei toimi. Ehkä toimii sitten, kun illalla vatsat täyttyvät puurosta ja velleistä.
Onneksi teillä huumori nappaa yhteen! Arjen voimavara! Tsemppiä ja muistakaa: kaikki on vain väliaikaista.Illat menevät nyt näin, joskus sitten toisin. Ps. Kolmosten äidin sänkyripottelu kuulostaa järkeenkäyvältä. Retkisänky kehiin toiselle🤗

Vierailija
13/63 | 

Olen todella yllättynyt, kuinka monen mielestä klo 19 on liian aikainen nukkumaanmenoaika vauvalle. Tuohan on juuri se aika, mitä uniekspertit ja -oppaat suosittelee. Ja kuulostaa tosi vähältä, jos alle vuoden ikäinen nukkuu vain 10-11 h vuorokaudessa. Meillä 1v nukkuu varmaan keskimäärin 11-12 h yössä + päikkärit noin 3 h. Itsekin mietin, voisiko auttaa, jos vauvat siirtäisi eri huoneisiin aamuyön heräämisen jälkeen, jospa eivät sitten herättelisi toinen toisiaan. Jos se siis olisi jotenkin mahdollista järjestää. Joka tapauksessa voimia ja tsemppiä unikouluun, toivottavasti helpottaa pian!

Vierailija
14/63 | 

Vauvoilla usein uni ruokkii unta:Hyvät ja riittävät päiväunet takaavat usein myös hyvät yöunet.Välttämättä nukkumaanmenon myöhäisempi ajankohta ei tuossa vaiheessa vielä takaa pitempiä unia aamusta, vaan lisää vaan vauvojen väsymystä. Ehkäpä teinä kokeilisin vauvojen rytmittämiseen niinkin tylsää keinoa, kuin eri huoneissa nukkuminen (kun kerran toinen toisensa herättävät) ja mahdollisesti jopa niin, että toinen vanhempi hoitaa toisen, toinen toisen vauvan yöhommat. Välillähän toinen voi vaikka ottaa toisen vauvan mukaan ja mennä hänen kanssaan vaikkapa sinne mökille yhdeksi yöksi ja toinen on kotona toisen kanssa.Näin molemmille tulee myös niitä helpompia öitä vain yhden vauvan kanssa, vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että aikuinen nukkuu eri paikassa puolison kanssa.. Vaan jos haluaa jatkaa samalla linjalla kuin nyt, ehkäpä sitten olisi itsekin tarpeen mennä nukkumaan yhtäaikaa lasten kanssa, niin tylsää kuin se onkin.

Vierailija
15/63 | 

Kaksosten äiti täällä moi! Meillä pojat on aina nukkuneet klo 19 eteenpäin, eli höpöhöpö-juttuja noi liian aikaisin unille laittamiset🤭 Nyt ovat 1,5 vuotiaita ja yhä nukkuvat 19:30-07:30👍

Me pidettiin ensimmäinen ”unikoulu” 7-8 kk iässä niin, et jätettiin ainoastaan toinen yösyötöistä pois, koska selkeästi unta olis riittänyt, mutta iltapala+maito ei riittäny pitämään nälkää aamuun asti. Muistot siltä ajalta on hatarat, mut oltaiskohan me annettu se maito sillä ensimmäisellä heräämisellä 00-01 aikaan, et sit sillä saattoivat nukkua jopa kasiin asti 🤔

Vuoden iässä pidettiin unikoulu kunnolla, joka piti hienosti yli kuukauden ja sen jälkee tuli alamäki ja viimeisin unikoulu oli onnistunein, kun pojat oli 1v4kk. Eli ikävä kyllä tiedossa on vaiheita näiden unienkin kanssa, joskus onnistuu ja joskus lipsuu ihan vaan, että sais edes tunnin nukuttua. Jälkikäteen sanoisin, et parhaimmat uniajat oli silloin, kun päivän rutiinit oli tarkkoja ja oli paljon tekemistä/menemistä/ihmettelyä. Ja yhtiin päikkäreihin siirtyminen vaikutti tooosi paljon yöuniin. Ja se et siirryttiin nukkumaan päikkärit sänkyihin! Mitähän vielä sitä muistais😂 Tsemppiä! Tää on niin ihmeellistä miten paljon pitää käyttää kaksosten kanssa mutu-tuntumaa, kun ei heille löydy mitään valmista ohjekirjaa❤️

Vierailija
16/63 | 

Mä taas mietin sitä, että 7-kuiset on vielä aika pieniä olemaan niinkin pitkää aikaa syömättä, jos jo klo 19 menevät yöunille. Ehkä jatkaisivat unia, jos syövät silloin 4-5 aikaan? Tämä aamuyön syöttö ollut omilla lapsilla aina se viimeinen imetysaika ylipäätään, koska neljän lapsen kanssa yöunien pituus on aina se ykkösasia. Lapset toki erilaisia kaikki.

Vierailija
17/63 | 

Itsekin mietin, että riittäisikö vauvoilla uni paremmin aamuun jos söisivät kerran silloin 4-5 aikaan. Maito mahoihin heti kun alkavat heräillä? Olen unikoulujen ja vanhempien jaksamisen kannalla ehdottomasti, mutta kuulostaisi mielestäni pehmeämmältä laskulta jättää yösyötöistä yksi kerrallaan pois.

Käyttäjä2668
Liittynyt4.2.2016

Mä ajattelen myös että jos he menevät noin aikaisin yöunille, niin he heräävät nälkään aamuyöstä, siinä on jo niin pitkä väli seiskasta neljään tai jopa viiteen. Myöhäisempi nukkumaanmeno tai maito silloin aamuyöstä, jos jatkaisivat sitten uniaan :)

Vierailija
18/63 | 

Täällä myös kaksosten äiti, tosin ovat nyt jo 9v! Muistelen että itse sain apua Contented House with Twins -kirjasta jossa oli syömis- ja nukkumisrutiinit eri-ikäisille. Laitettiin myös vauvat illalla nukkumaan klo 19 ja nukkuivat klo 6-7 aamulla. Ohjeena 6-9kk vauvoilla oli nukkua max 3h päikkäreitä, n.
9-9.30 ja 12.30-14.30 ja ruokailu 5krt päivän aikana,yöunet klo 19-07. Edelleenkin kaksoset ovat rytmisssään, heräävät aina klo 7😀 vaikka nukkumaan menevät klo 21. Myöskään myöhäisempi nukkumaan meno aika ei auttanut siihen että olisivat nukkuneet aamulla pidrmpään. Tsemppiä!

Vierailija
19/63 | 

Hei, meillä oli sama juttu ja laitettiin kanssa 19 aikoihin nukkumaan. Meillä kävi uniohjaaja 3 kertaa ja antoi nimenomaan kotiläksyksi unirytmin muuttamisen, että lapsi menisi nukkumaan vasta n.21 aikaan. Ei se heti toiminut kuin napista mutta kun vaan pikkuhiljaa siirrettiin nukkumaan menoa aina hieman myöhemmäksi, niin vain se lopulta alkoi toimimaan ja lopulta päästiin normaaliin unirytmiin, jossa ei tarvinnut lopullisesti herätä enää aamuyöllä.

Karoliina
20/63 | 

No mitä ihmettä? Klo 19 yöunille ei ole musta mitenkään liian aikaista. Meillä, 2 v menee siihen aikaan nukkumaan ja herää 6-7 aikaa ja näin on tehnyt 6 kk eteenpäin.

@A
21/63 | 

Huoh! Omat muistot kaksosistamme ja heidän nukkumisesta tulvahti pintaan. En edes ala jakaa omia kokemuksiani heistä, enkä neuvomaan, koska niistä ei ole mitään hyötyä blogin Karoliinalle. Sen vain sanon, että mahtavaa, jos saatte vauvoja hoitoon! Käyttäkää sitä mahdollisuutta ilman mitään omantunnon tuskia!
Voimia ja tsemppiä. Toivottavasti kesä tulisi kunnolla ja sen mukana aurinkoa mieleen ja päiviinkin😊

Vierailija
22/63 | 

Jos ei vauvoja tahdo laittaa myöhemmin nukkumaan, on siirrettyvä oma nukkumaanmeno myös ilta seitsemään. On aika kaukaa haettu ajatus, että lapset nukkuisivat vaikka 12 yöunet. Seitsemästä kahteen on jo pienelle ihmiselle ihan hurjan hyvä suoritus ja jos siitä vielä jaksaa eteenpäin torkkua neljään-viiteen asti, niin ihan mahtavaa.

Vierailija
23/63 | 

No on ihan yksilöllistä, onko klo 19 liian aikainen aika vauvalle mennä nukkumaan vai ei. Omalle lapselle on liian aikaista, sanoi koulutettu unikonsultti tähän mitä tahansa. Tällöin hän herää vielä illalla luullen, että päiväunet ovat nyt ohi. Joillekin se taas sopii. Mutta ei voi yleistää, että se on oikea ratkaisu kaikille vauvoille tai väärä ratkaisu toisille. Myös unentarve vaihtelee eri vauvoilla. Itselläni on toki vain yksi lapsi, mutta 7kk-iässä hän tarvitsi vielä maitoa yöllä. Tällöin ratkaisu oli unisyöttö, jolloin ei herännyt nälkäänsä. Unikoulun yleisenä haittavaikutuksenahan ovat aikaiset aamut. Ihan koulutetun unikonsultin mukaan. Näin myös meillä, ennen seitsemään nukkunut lapsi alkoi herätä klo 5, ja tästä tavasta ei päästy pois, vaikka kaksosta hänellä ei olekaan, koska tuohon aikaan uni on niin pinnallista ja aamu niin lähellä, että unen päästä ei saanut enää yrityksistä huolimatta kiinni.

Tsemppiä teille, unikoulu on kamalaa aikaa, mutta lopputulos varmasti palkitsee.

Vierailija
24/63 | 

Niin ja lisäksi piti sanoa, kun kerroin että meillä kävi uniohjaaja 3 kertaa ja antoi vinkkiä nukkumaan menon myöhäistämisestä, niin toki siihwn vaikuttaa sekin että kuinka paljon nukkuvat päivällä. Eli se koko kokonaisuus, ei vaan yksittäinen asia.

Saaramaa
26/63 | 

En ala ohjeistamaan unien kanssa, sillä meillä ei omatkaan nuku😅
Halusin kuitenkin tuoda esiin helpottuneen huokauksen, kun kerroit avoimesti noista tunteista mitä se univaje saa aikaan. Mielialat vaihtelee, päätä särkee kun koko kroppa on jumissa. Mustahuumori on myös meidän arjessa mukana. Kaiken tämän tunnemyrskyn keskellä on oikeasti raskas kuunnella niitä ohjeita muilta, että tehkää näin ja näin niin lapset alkaa nukkua. Kaikki ei ole niin yksinkertaista ja lapset ovat yksilöllisiä myös tuon nukkumisenkin suhteen. Olemme kysyneet ja saaneetkin apua, mutta aina tulee vaiheita ja taas ollaan nollassa.
Tsemppiä ja jaksamista!

Vierailija
27/63 | 

Miten noin aikainen nukkumaanmeno sopii teidän muun perheen aikatauluihin? Teillähän pitää toisen vanhemman olla aina viimeistään kuudelta kotona aloittamassa yöpuulle menoa?

Varmaan ihan nälkään heräävät silloin neljältä. Ovat kuitenkin olleet jo 9 tuntia ravinnotta.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Selvennätkö kysymystä vähän (vastaan siis tähän kokonaan uudella postauksella). Mitä tarkoitatko sillä, että toisen on oltava kotona klo 18? Tarkoititko, että pitääkö molempien olla kotona klo 18?

Sonja
28/63 | 

Ainoa asia mikä mullekin tuli mieleen on se, että voisikohan vauvat olla eri huoneissa osan yötä... En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa kahden kanssa tuo yöelämä saattaa olla. Onneksi aika kultaa muistot ja kun tytöt on isompia niin toivottavasti pystytte muistelemaan huumorilla näitäkin raskaita hetkiä. :D

Vierailija
29/63 | 

Olen itse aamu-uninen ja minun vauvani nukkuivat klo 23 -9 ihan pienistä lähtien, kaikki kolme marras- ja joulukuun lapsia, joten kevään valokaan ei riitä syyksi aamuyön heräilyyn. Ja päivällä vain vartin päikkärit. Kaikki jaksoimme hyvin.

Loviisa899
31/63 | 

ehkä hölmö kysymys: mutta onhan lasten huoneessa kunnon pimennysverhot? olen kuullut omasta lapsuudestani juuri nuo kello neljän heräilyt joihin tehosi vain säkkipimeä huone. :) Tsemppiä sinne! varmasti pian helpottaa kun lapset kasvaa!

mamanen
32/63 | 

En voi uskoa, miten tyhmiä kommentteja ihmisiltä tulee tuosta aikaisesta nukkumaanmenoajasta. Klo 19 on unieksperttien mukaan just täydellinen aika vauvan nukkumaanmenolle, ja unta kyllä pitäis riittää aamuun saakka, kun kaikki muut palikat saadaan kohdilleen päivärytmissä, päikkäreissä yms. Meillä vauva 6kk mennyt kans koko ajan klo 19 nukkumaan, herää tosin vielä kaksi kertaa yössä syömään. Meillä on auttanut aamuyön heräilyihin se, että ekoja päikkäreitä siirrettiin vähän myöhäisemmäksi, eivät ole silloin ns. yöunien jatkeena vauvalle. :) Mut kaksosten kanssa varmasti ihan omat haasteensa ja juttunsa, hurjasti tsemppiä!

Vierailija
33/63 | 

Tsemppiä kauheasti, univaje saa voimaan niin huonosti, että ei uskoisikaan ennen kuin sen itse kokee. Ymmärrän hyvin, että muualta tulevat neuvot ärsyttävät, en usko, että missään on sellaista keinoa nukkumiseen keksitty, mikä toimisi jokaiseen vauvaan maailmassa. Meillä esikoinen lopetti yösyömiset 6kk iässä, nukkui vauvavuoden suhteellisen hyvin, ja sen jälkeen alkoivat heräilyt, jotka jatkuvat edelleen lähes neljän vuoden iässä. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kai se ajan kanssa loppuu. Unta tarvitsee vuorokaudessa edelleen 11-12 tuntia. Kuopus on pian vuoden, ja vasta hiljattain jäi viimeinen aamu neljän syöttö pois. Siihen auttoi ilmeisesti viidennen aterian lisääminen päivään puoliväkisin, vaikka ilta onkin sitten yhtä syömistä. Sen jälkeen on nukkunut kokonaisia öitä noin 20.30-7.00. Kuopus on myös alusta asti reagoinut uusien taitojen oppimiseen yövalvomisella. Juurikin näin, että keskellä yötä alkoi heräillä kirkkain silmin eikä unesta ollut tietoakaan. Näin on käynyt noin kuukautta ennen, kun on opittu ryömimään, istumaan ja seisomaan. Joka kerta olen asian tajunnut vasta jälkeenpäin. Valvomiset ovat kestäneet noin pari viikkoa kerrallaan, ja esikoisella tällaista ei ollut ikinä. Mietinkin voisiko teilläkin tytöillä olla joku uusi taito kehittymässä, joka nyt valvottaa. Mutta pointtina siis, että jokaisen vauvan unen tarve, ruuan tarve jne on erilainen, eli mikään muu ei auta kuin kokeilla eri tapoja. Käyttäkää ihmeessä lastenhoitoapu hyödyksi ja jättäkää vauvat yöksi hoitoon, että saatte vaikka sen yhdenkin yön unta!

Vierailija
34/63 | 

Vauvojen ja lasten unesta on tehty paljon tieteellistä tutkimusta, ja tutkimusten mukaan aikainen nukkumaanmenoaika (noin 19 aikaan) on lapsille hormonaalisesti luonnollinen ja terveyden kannalta suotuisin. Toki lapset ovat yksilöitä, ja jotkut tarvitsevat vähemmän unta, mutta yli 3kk ikäiset vauvat tarvitsevat keskimäärin 11-12 tuntia päivässä unta, eikä isommillekaan lapsille riitä yleensä paljon vähäisempi. Poikkeuksena vastasyntyneet, jotka menevät yleensä nukkumaan tosi myöhään ja nukkuvat vain 7-9h per yö. Myöhäisempi nukkumaanmenoaika johtaa yleensä siihen, että lapsi yliväsyy, ja tämä näyttäytyy entistä aikaisempana nukkumaanmenoaikana. Aikaiset aamut on yleensä seurausta päivärytmin ongelmista eikä liian aikaisesta nukkumaanmenoajasta. Yli 6kk ikäiset ovat myös yleensä pystyvät paastoamaan sen 12 tuntia, eli nälkä ei välttämättä herättele vielä yhdeksän tuntia nukkumaanmenosta. Toki yksilöllistä vaihtelua tässäkin on.

Vierailija
35/63 | 

"Miten noin aikainen nukkumaanmeno sopii teidän muun perheen aikatauluihin? Teillähän pitää toisen vanhemman olla aina viimeistään kuudelta kotona aloittamassa yöpuulle menoa?"

Tätä komenttia jäin ihmettelemään. Kyllä meilläkin vauvat on pienempänä menneet jo klo 19 nukkumaan, ja silloin tosiaan oltiin kotona hyvissä ajoin tai sitten oli yökkäri ym mukana, jos oltiin esim kyläilemässä ja vauva nukutettiin kaukaloon ja kotona nostettiin suoraan sänkyyn. Mutta pääasiassa kotona oltiin sillon, kun iltatoimet aloitettiin, ihan niin kuin edelleenkin lasten aikataulun mukaan mennään. Miksi/missä pienten vauvojen/lasten kanssa tulisi juoksennella klo 18 jälkeen, mitä ei voisi aikaisemminkin hoitaa?

Vierailija
36/63 | 

Elämä on aina valintoja. Nyt itsekin nukkumaan klo 19 ja aamulla olette virkeitä. Tai valvotte illalla ja olette väsyneitä. Tunnen monta vauvaperhettä, jossa koko perhe menee unille vauvan kanssa yhtäaikaa eli tosi aikaisin.

Vauvat ovat olleet koko yön ilman syliä, siinä vaiheessa aamua on jo ikävä. Meillä auttoi kun otin viereen ja imetin, niin taas jaksoi pikkuisen nukahtaa, sekä äiti että vauva. Samalla ruokaa ja läheisyyttä.

Kristaruu
37/63 | 

Mielenkiintoisia kommentteja liittyen vauvan nukkumaan menoaikaan. Meidän vauva meni noin 4 kk eteenpäin nukkumaan aina klo 19 ja nukkui yhdellä syötöllä aamuun asti eli noin klo 7.00 asti. Puoli vuotiaana jäi yösyötöt pois ja sama rytmi jatkui, unet 19-07. Nyt yksivuotiaana nukkumaan menoaika on siirtynyt tunnilla eteenpäin ja unille mennään klo 20 ja nukkuu aamuun asti. Päiväunien kanssa pitää olla tarkkana, että nukkuu ns. oikeaan aikaan ja eivät häiritse yöunta. Iltamenoja yhdessä perheenä ei voi olla, vaan kotona pitää olla viimeistään klo 19, että saadaan kaikki iltatoimet tehtyä ajallaan. Mutta toisaalta aika lyhyt aika elämässä tämä on :)

Vierailija
38/63 | 

Tää on se vauvakupla! Eletään vauvojen ehdoilla. Unisena mennä toikkaroidaan pari vuotta, sitten tuleekin uhmaikä ja murrosikä, sitten lastenlapset. Kuplasta toiseen.

Vierailija
39/63 | 

Kaikissa unikouluoppaissa tosiaan suositellaan klo 19 nukkumaanmenoaikaa. Mutta kun kaikki vauvat eivät vaan valitettavasti ole samanlaisia. Ihanaa, että on sellaisia jotka nukkuvat klo 19-07 ja siihen päälle ne 3h päiväunet. Mutta kaikki eivät ole! Toiset nukkuvat 8-9h yössä ja siihen päälle 2h päiväunet. Lapset ovat erilaisia, aikuiset ovat erilaisia. Kyllä minäkin suosittelisin kokeilemaan pari viikkoa myöhempää nukkumaanmenoaikaa jos tuo klo 19 ei teidän vauvoille tunnu sopivan. Voi olla, että teidän vauvat vaan ovat vähäunisempia ja nukkuvat öisin sen 9-10h. 

Vierailija
40/63 | 

Kyllä perheissä on erilaisia rytmejä. Meillä oltiin iltapainotteisia, klo 19 oli meillä iltapäivää vielä. Syötiin, oltiin ulkona, touhuttiin yhdessä koko porukka. Vauvat (syntyneet vuoden välein) menivät nukkumaan 21.30 jälkeen ja nukkuivat aamuun asti. Usein piti heitä herätellä muskareihin ja perhekerhoihin, että ehdittiin. En olisi kestänyt päivääkään, jos meillä olisi hilluttu neljän ainaan yöllä. Syömään toki heräilivät ja siksi nukkuivat ekan vuoden vieressä.

Vierailija
41/63 | 

Kun vauva nukkuu esim 21-07 tulee unta 10 tuntia. Siihen parin tunnin päikkärit päälle. Unisaldoa 12 tuntia ja ihan normaali rytmi.

Vierailija
42/63 | 

"Olen todella yllättynyt, kuinka monen mielestä klo 19 on liian aikainen nukkumaanmenoaika vauvalle. Tuohan on juuri se aika, mitä uniekspertit ja -oppaat suosittelee. Ja kuulostaa tosi vähältä, jos alle vuoden ikäinen nukkuu vain 10-11 h vuorokaudessa"
Eihän se tarkoita että vauva nukkuu vain 10-11 tuntia vuorokaudessa jos menee vaikka 21.00 nukkumaan. Voi nukkua 10 tunnin yöunet ja paritkin kunnon päiväunet päälle!

Vierailija
43/63 | 

Meillä on vauvat synkattu muun perheen aikatauluun. Isommilla lapsilla ja meillä vanhemmillakin toki on paljonkin menoja vielä kuuden jälkeen illalla. Nyt varsinkin kun kesä tulee. :) Mahdottomalta tuntuisi et toinen olisi aina heti kuuden jälkeen kotona laittamassa vauvaa yöpuulle.

Kaikkia vauvoja olen imettänyt muutaman kerran yössä vuoden ikäiseksi asti. Ehkä jotkut vauvat tosiaan eivät tarvitse ravintoa noin pitkään aikaan. Eipä sitä tosiaan muut tiedä.

Elisa
44/63 | 

Kyssäri tietäjille kommenttiboksissa: onko nuo yöunten suositusnukkumaanmenoajat talvi- vai kesäajan aikoja? Kun ne on tieteellisesti tutkittu niin kumpia ne on olleet niissä tutkimuksissa? Ainakin "hormonaalisiin uni-ikkunoihin" perustuvissa nukkumaanmenoajoissa sillä on pakosti oltava merkitystä. Kun tuntuu olevan niin tarkka tuo kellonaika, ettei jouston varaa ole yhtään (olipa se sitten 19, 23 tai jotain siitä väliltä) niin mietin että mitä kelloa niissä eletään?

Vierailija
45/63 | 

Kirjoitat, että vauvat herättävät toisensa, ja potkivat jopa toisiaan, joten päättelen, että vauvat nukkuvat yhdessä? Minun pikkulapsiajoista on jo aikaa, mutta muistan että jossain kohtaa erotimme vauvat ja se rauhoitti öitä. Toinen nukkui isän kanssa ja toinen äidin kanssa, siis eri huoneissa. Tämä tietysti tekee sen, että kumpikaan vanhempi ei saa nukuttua, mutta jos sen kestää, niin näin saatte unikoulun etenemään. Joskus kun mieheni oli pois, niin vauvat nukkuivat eri puolilla sänkyä, ja minä keskellä. Äänet kuuluivat näin tietysti, mutta ei nyt ainakaan voi potkia.

Vierailija
46/63 | 

Elisaa komppaa minäkin:
Olisi mielenkiintoista aina tietää, kun sanotaan, että ”on tutkittu”:
Kuka tutki, missä tutki, milloin tutki ja mitä.
Tutkia kun voi vaikka ja kuka ja vaikka mitä, ja erityisesti vaikka millä motiivilla. Kunnelkaa vaan vaikka mainoksia, täynnä ”tutkittua tietoa” kaikki.

Unioppaankin voi kirjoittaa meistä kuka tahansa. Onko uniohjaajakaan sen enempää suojattu nimike kuin personaltrainer?

Kärjistettynä siis minä uniohjaaja siteeraan kirjoittamaani uniopasta, johon tieto perustuu tekemääni tutkimukseen. Kuulostaa pätevältä.

Vierailija
47/63 | 

Mä kans imetin 1-2 kertaa yössä noin vuoden ikäiseksi saakka. Vaikka muksu söi kiinteitä jo hyvin. Vuoden ikäisenä pidettiin ”lempeä unikoulu” (eli kuunneltiin itkun laatua hetki ennen kuin menin imettämään) ja kas, parin yön jälkeen muksu ei enää herännyt yöllä. Nyt (1v4kk) nukkuu yleensä 20-7.

Vierailija
48/63 | 

"Selvennätkö kysymystä vähän (vastaan siis tähän kokonaan uudella postauksella). Mitä tarkoitatko sillä, että toisen on oltava kotona klo 18? Tarkoititko, että pitääkö molempien olla kotona klo 18?"

Mietin miten elämää rajoittavaa se on, että kuudesta eteenpäin pitää joka ilta jonkun aikuisen olla aina kotona, että lapset saadaan seitsemältä jo nukkumaan. Tuntuisi itsestä vaikealta järjestää kun illassa on paljon menoja ja harrastuksia.

Vierailija
49/63 | 

Ihminenkin on eläin ja on ihan luonnollista heräillä äidin ”nisälle” öisinkin. Unikoulut on hyviä mutta ei kyllä toimi kaikille. Omalle yritin kaikki opit ja unikoulut, mikään ei auttanut. Yhtäkkiä 2,5-vuotiaana sitten alkoi nukkumaan ja siitä asti on nukkunut hyvin. On hirveä paine jos alle vuodenikäinen pitäs saada nukkumaan koko yön, ei ois meillä ikinä onnistunut herkän ja temperamenttisen lapsen kanssa.

Vierailija
50/63 | 

Hölmömpikin tajuaa, että jos yksi tapa (klo 19 unille) ei toimi, sitä on muutettava. Meilläkin vauvat opetettiin muun perheen rytmiin, eli aamulla pitää nukkua yhdeksään. Silloin unille mentiin klo 22 -23 ja se toimi. Nyt on vielä kesäaika, eli vauvojen olisi nukuttava klo18!

Vierailija
51/63 | 

Täällä nyt taas eräs blogien "tunnettu jankkaaja" kommentoi usealla ylipitkällä kirjoituksellaan eri sanakääntein. Ärsyttääksen kirjoittajaa ja huomiota hakien.

Vierailija
52/63 | 

”Koulutetun uniohjaajan” koulutus kiinnostaa minuakin. Kirjekurssin käynyt vai yliopiston? Jos, niin minkä? Vai kenties ihan unitohtori? On koulutusta ja koulutusta.

Vierailija
53/63 | 

Itsekkin erottaisin vauvat nukkumaan ainakin omiin sänkyihin tai jopa huoneisiin, me ollaan myös nukuttu itse eri huoneessa koska vauva herää meidän ääniin yms..tiedän, että teillä on pieni asunto, mutta miettisin onnistuuko jotenkin. 19-05 on vauvalle koko yö..itse ajattelen, että aikansa kutakin ja muistan ne aamut kun olin jo 7.00 mennessä kokannut päivän ruuat😁Ja meillä mies on kiitettävästi noussut ja juurikin hoitanut siihen asti kun itse lähtee töihin..välillä kun olin tosi väsynyt, nukuin itsekkin nuo aamun unet. Vauvat on myös yksilöitä..kokeilisin kyllä siirtää tunnilla tuota nukkumaan menoa illasta eteenpäin.. ehkä tytöt nukkuisi sitten jopa 6asti..minusta 10h on tuon ikäiselle hyvä yöuni ja tosiaan itsekkin aikaisin nukkumaan niin saa sitä unta enenmän..vaikka se väsymys tuntuu siinä hetkessä loputtomalta niin ei se lopun elämää kestä..

Vierailija
54/63 | 

Mitäs jos vauvoilla on vain nälkä jo tuohon aikaan? Kuulostaa hurjan pitkältä ajalta olla ilman syömistä, ihan jopa itselle näin aikuisena. Varmaan noihin aikoihin heräisin nälkään, jos olisin syönyt iltapalaa jo ennen seiskaa. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!

Vierailija
55/63 | 

Varmaan kaikenlaisia vinkkejä on tarjolla ja vie voimia totutella uusiin asioihin. Omalla kokemuksellani oli ensin opetella nukkumaan ilman yö syömisiä kellon ajasta riippumatta. Sen jälkeen pikkuhiljaa siirtää rytmejä. Edelleen taaperot menee unille klo. 19 ja herätään klo. 5 aamulla. Itseni mukaanlukien. Lapset nukkuu kunnon unet ja minä myös. Muuten en kyllä jaksais.

Vierailija
56/63 | 

Siis mitä ihmettä nuo "liian aikainen nukkumaanmeno"- kommentit?! Kuinkahan moni on viimeisen puolen vuoden aikana perehtynyt oikeasti vauvan uniasioihin muutenkin kuin omasta kokemuksesta..
Vauvan hormonaalinen uni-ikkuna on klo 18-19 yli vuoden ikäiseksi saakka. (Päivisin nämä ikkunat klo 9-10 ja 12-14.). Silloin vauva on helpoiten unilla ja saa riittävästi lepoa. Vauvalle palauttavinta unta on uni ennen klo 00.
Meidän tyttö 9,5kk nukkunut puoli-vuotiaasta saakka 19-07(7.30). Kun unimäärän tarve vähenee, se otetaan päiväunista sitten (esim 8kk iässä jää yleensä kolmannet unet pois.).
On ihan sama laittaako vauvan nukkumaan klo 19 vai 22, luultavasti herää klo 6-8 hormoonien takia. Minäkin kyllä luulisin, että teillä herätään nälkään. Meille uniohjaaja myös sanoi, että jopa vuoden ikään saakka voi tarvita sen aamun 4-6 maidon, jotta nukkuu seiskaan saakka. Kannattaa ainakin kokeilla. Meillä meni aamumaito 8kk saakka jolloin jätti sitten itse sen pois ja alkoi nukkumaan täydet yöt.
Ja ihan THL:n sivuilta löytyy näille kommentoijille taulukot paljonko vauva tarvitsee yöunta.
Tsemppiä!

Vierailija
57/63 | 

“"Olen todella yllättynyt, kuinka monen mielestä klo 19 on liian aikainen nukkumaanmenoaika vauvalle. Tuohan on juuri se aika, mitä uniekspertit ja -oppaat suosittelee. Ja kuulostaa tosi vähältä, jos alle vuoden ikäinen nukkuu vain 10-11 h vuorokaudessa"
Eihän se tarkoita että vauva nukkuu vain 10-11 tuntia vuorokaudessa jos menee vaikka 21.00 nukkumaan. Voi nukkua 10 tunnin yöunet ja paritkin kunnon päiväunet päälle!“

Viittasin tässä ketjun toiseen kommentoijaan, joka kirjoitti, että heillä vauvat nukkuivat 8kk iässä vain 10h vuorokaudessa ja jättivät silloin myös päikkärit pois!

Vierailija
58/63 | 

Tutkimusta vauvojen ja lasten unesta on tosiaan tehty paljon. Ihmisten unta säätelee ns. sirkadiaaninen rytmi, eräänlainen biologinen kello, jonka mukaan uni ja valve vaihtelevat. Vastasyntyneillä tämä on vielä kehittymätön ja he nukkuvatkin miten sattuu. Noin kuuden viikon iästä sirkadiaaninen rytmi alkaa kehittyä, jolloin yö ja päivä alkavat erottua.

Vauvoilla ja lapsilla kouluikään saakka biologinen rytmi on hyvin usein aikainen, teini-iässä rytmit tyypillisesti myöhäistyvät. Vauvojen melatoniinitasot alkavat nousta nopeasti noin kuuden jälkeen, jolloin on helpointa nukahtaa noin iltaseitsemän jälkeen. Aamuyöstä melatoniinitasot alkavat puolestaan tippumaan ja kortisolitasot nousevat, jolloin uni kevenee ja muuttuu katkonaiseksi. Tämän vuoksi vauvat heräävät yleensä suhteellisen aikaisin.

Tutkimusten mukaan vauvat ja pikkulapset tarvitsevat yleensä 11-12 tuntia unta yössä, jotkut saattavat pärjätä hieman vähemmällä. Näin ollen tämä tuntimäärä on helpointa saada täyteen, kun mennään nukkumaan tarpeeksi aikaisin. Lapset kun heräävät luonnostaan suht aikaisin, ja usein myös yhteiskunnan rytmi edellyttää aikaista heräämistä. Sinänsä tärkeintä olisi saada kokonaisunimäärä täyteen, mutta myöhäisillä nukkujilla se jää yleensä vajaaksi juurikin siksi, koska monet eivät pysty nukkumaan aamulla tarpeeksi pitkään. Ja vaikka pystyisikin, niin ennen puoltayötä nukuttu uni on palauttavampaa ja syvempää kuin aamun uni, joka on usein katkonaisempaa vähäiste melatoniinitasojen vuoksi.

Vanhemmilla on taipumusta aliarvioida lastensa unentarvetta, eikä ole tavatonta, että vuosikkaiden lasten luullaan pystyvän valvomaan 6-8 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Lapset eivät näytä väsymystä välttämättä hidastumalla, vaan olemalla entistä pirteämpiä. Väsymys kuitenkin näyttäytyy katkonaisena yöunena ja alkuyön herätyksinä, sekä usein myös aikaisina aamuina. Yliväsymys näkyy myös käytöksen ongelmina ja kiukkuisuutena.

Aikainen nukkumaanmenoaika yhdistyy usein riittävään unensaantiin, ja riittävä unensaanti taas korreloi hyvien oppimistuloksien kanssa. Lapset, jotka menevät nukkumaan aikaisin, ovat fyysisesti aktiivisempia ja heillä on alentunut riski mm. lihavuuteen. Lisäksi heillä on vähemmän keskittymisen ja tarkkaavaisuuden häiriöitä.

2tuloillaan
59/63 | 

Meillä esikoinen meni nukkumaan aina klo 19 aikaa, myöhäisempi nukutusaika sai aikaan ihan kaameat raivarit. Kuitenkin hän jaksoi nukkua noi klo 8 asti aamulla ja vielä reilun 2h päikkärit ja tämä 7kk-2v (jonka jälkeen hieman myöhemmin unille viim. Klo 20 ja muuten sama rytmi 3,5v asti). Tämän jälkeen päikkärit jäi pois ja unta riitti aamusta 8.30 asti. En siis tarkoita että kaikilla näin mutta vaan yksi esimerkki siitä, että tuollainen höpötys myöhäisemmästä nukkumaan menosta on aivan uskomatonta yleistystä ja ei mitenkään toimi kaikilla vaikka suurella osalla toimisikin. Vauvat ja lapset ovat yksilöllisiä luonteeltaan, tempperamentiltaan ja unen tarpeeltaan. Tottakai voi kokeilla onko siitä apua että laittaa myöhemmin nukkumaan, mutta ei se mikään varma kikka ole. Meillä myöskin kun esikoinen meni niin ajoissa nukkumaan antoi meille vanhemmille illasta sitä kullanarvoista omaa aikaa ihanan paljon. Se vinkki, joka me saatiin "unikouluttajalta" oli, että älä anna aamulla 4-5 aikaa maitoa, anna mielummin vaikka 23-24 aikaan (silloin kun itse menee nukkumaan), näin unta riittää aamulla pidemmälle eikä tarvitse miettiä/pelätä onko vauva/vauvat nälkäisiä. Meillä on nyt tulossa kaksoset syksyllä ja siten blogisi olen löytänytkin kun olen yrittänyt orientoitua uuteen jännittävään arkeen. Haluan siis kiittää ihanasta Blogista, niin paljon puhutaan siitä kuinka raskasta monikkovauvaperheillä vauva-aikana on, että on ollut ihana lukea blogistasi niitä hauskalla tavalla kirjoitettuna ja siten että arkenne on on silti väsymyksestä huolimatta onnellista. Tsemppiä sinne ♥️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin esikoisen ja vauvojen kanssa tänään yhdessä vaunulenkillä. Tehtiin ihan hurjia juttuja. Haettiin kuukautissiteitä maskit naamalla ja polaroid-kameraan filmiä. Uskaltauduttiin ostamaan IRTOjädet. Tuntuu, kuin elettäisiin aivan holtittomasti äärirajoilla. Mikä ilo ja valo ja kevät. Laukontorilla oli ihmisiä! 

Lenkki kuvaa loistavasti pienoiskoossa koko tätä aikaa, jossa elän. Lähdettiin auringonpaisteessa. Fiilis täysi kymppi. Pienet nukahti vaunuihin heti. Juteltiin esikoisen kanssa syvällisiä (joiden sisällöstä en kuulemma saa enempää tässä avautua). Haettiin ne jädet. 

20 minuutin kohdalla vauvat heräsivät. Kymmenen sekunnin sisällä molemmat, ilman näkyvää syytä. Eipä siinä mitään. Olivat iloisia, yrittivät repiä sukkia jaloistaan. 

Sitten tuli kuuma, meille kaikille. Kuorin vauvoja ja mietin koko ajan A) saavatko he lämpöhalvauksen vai B) paleltuvatko kevään petollisilla säillä. Esikoisella ei tietenkään ollut naamassa aurinkorasvaa. 

Puoli tuntia ennen kotia Omppu alkoi karjua täyttää huutoa. Eikä se KOSKAAN karju rattaissa. Vartin päästä aloitti myös Mesi. Minä kannoin vuoroin vauvoja ja esikoinen työnsi rattaita. Saatiin esikoisen kanssa 2 minuuttia kestänyt tulinen riita, jossa minä karjui keskellä kaupunkia. Sovittiin. Mutta eipä se paljon vauvojen oloa muuttanut. 

Soitin kettuuntuneena miehelle, että tulisi meitä vastaan, koska "ei näiden kanssa voi minnekään postiin mennä". Mies tuli vastaan, minä en jaksanut enää minnekään postiin. 

The End. 

-Karoliina-

Kommentit (6)

Vierailija
3/6 | 

Nyt on kyllä joko täysikuu tai sitten kuumuus sekoittanut meidänkin pikkusten unet. Varsinkin toinen on sitä mieltä, että 30 minuutin päikkärit on ihan jees. Ei oo, sanon minä. Käyn noin tunnin lenkillä vauvojen kans, niin on tosi ihanaa työntää tyrät rytkyen vaunuja kotiin päin, kun tietää, ettei hymyily jatku maailman tappiin. Onneksi on muillakin samaa. Melko puolilla valoilla on menty viimeiset päivät, kun päivän eka rauhallinen hetki alkaa klo 21 jälkeen.

Kateliini
4/6 | 

Oletteko miettineet, aiotteko laittaa tyttärelle myös kouluun maskin?
Itse tässä tuskailen päätöksen kanssa, laittaako kouluun, vai ei..

Vierailija
7/6 | 

On mukava lukea myös näitä todellista lapsiperhearkea tekstejä. Saa itse voimaa ja palaa itsekin maanpinnalle, että myös muilla on välillä haastavia,turhauttavia, raivostuttavia, hermoja raastavia hetkiä ja miten vain nyt näitä hetkiä haluaakaan kuvailla. 😅

Vierailija
8/6 | 

Ja siinä sivussa kaiken karjumisen ja äärirajoilla olemisen aikana ehtii kuitenkin ottaa kuvan blogiin?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

 

Jännä juttu kurjien olojen kertomisella. Heti kun päästää suustaan tai näppiksiltä, että ei ole kivaa, seuraava päivä onkin usein jo parempi. Niin kuin nyt taas kävi.

Maanantaina latasin tänne blogiin kaiken ahdistuksen ja nyt takana on kaksi kivaa päivää. Ei tietenkään mitään megaluokan hurjastelukivaa, mutta jotenkin herkällä tavalla oikeaa. Korona pelottaa ja ahdistaa edelleen, juoksentelisin paljon mielummin ihmisten parissa, mutta silti viime päiviin on mahtunut paljon hyvää.

Tytöt ovat olleet entistä söpömpiä, ihan kaikki. F:n isosiskona olo saa mun sydämen pakahtumaan. Voi sitä pienten riemua, kun Isosisko ottaa syliin, hassuttelee tai vie tanssimaan sylissä peilin eteen
.
En ole tehnyt pariin päivään juuri muuta kuin välttämättömimmät hommat. Se ei ole minulle ominaista, enkä pitkässä juoksussa nauti sellaisesta laahustelusta, mutta tähän väliin oleskelu on ollut ihan hyvästä.

Ollaan laitettu asuntoasioita eteenpäin pienin askelin, nukuttu aikuisten kesken aivan liian vähän ja syöty pitkästä aikaa aamuisin tuorepuuroa (vaikka luulin, etten ole kovin suuri tuorepuurofani).

Insta heitti eteen kuvan viime vuodelta, tähän samaan aikaan. Oltiin Espanjassa A, F, F:n bestis ja minä Mesi ja Omppu vatsassani. Tuntuu aivan uskomattomalle, toiselle maailmalle, että A) pystyimme matkustamaan huolettomasti Espanjaan ja B) meillä ei ollut vielä kahta vauvaa. Niin ne asiat muuttuu nopeastikin.

Ihanaa iltaa sinne!

-Karoliina -

Kuva: Noora Näppilä 

Asu: toppi, Nosh (saatu) // farkut, Neuw (saatu) // kengät, Palmroth (saatu) 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mulla on ollut koronakevään aikana ikään kuin lukko tietokoneen näppiksen päällä. Olen tarttunut blogiin yhä harvemmin. Kerännyt apinaa selkään, ahdistunut koko touhusta.

Meidän perheen elämä, samalla myös mun rytmi työnteon ja kahden vauvan kanssa, oli juuri alkanut saada muotoaan, kun koronakeissit alkoi. Vaikka arki yrittäjuuden ja perhe-elämän kanssa oli ennen sitäkin jo taitelua, oli mulla sentään jonkinlainen runko päässä sen suhteen, mitä blogiin kirjoitan ja koska. Tuntui – hetken – sille, että asiat olivat hallinnassa. Oli sunnuntaityöt, kotipalvelu ja välillä myös koti, jossa oli hiljaisia hetkiä. Esikoinen koulussa ja harrastuksissa, mieskin joskus työpaikalla.

Mutta sitten eteen tuli uutta. Ihan samalla tavalla kuin muillekin suomalaisille ja koko maailmalle. Mutta koska olen äärimmäisen huono sietämään epävarmuutta ja kaaosta, iski karanteeni, kotikoulut, etätyöt ja lakkautetut siivoojat ja hoitoapu varmasti minuun meidän perheessä henkisesti kaikkein kovimmin. Mä olin suunnitellut meidän vauvavuoden miehen kanssa aika tarkkaan sen suhteen, miten meidän perhe voisi toimia hyvin ja kuinka me miehen kanssa jaksettaisiin kaikkien meidän velvollisuuksien keskellä pitää huolta meistä, itsestämme ja lapsistamme. Korona tuntui vetävän maton jalkojen alta yhdessä viikonlopussa.

Viime viikkoina onkin tuntunut välillä sille, että en oikein tiedä, missä mun paikka on. Ollaan miehen kanssa yritetty järjestää toinen toisillemme parhaamme mukaan työntekoaikaa ja -hiljaisuutta, mutta silti tiedän meidän molempien rämpivän samassa suossa, jossa tuntuu, ettei koskaan riitä mihinkään: Työpalaverizoomissa hätäilee, miten toinen pärjää kodin,lasten,kotiopetuksen,päiväunien ja omien töidensä ristipaineessa. Lasten kanssa miettii, miten helvetissä ehtii taas tehdä kaikki työt.

Korona teki ainakin sen, että elämästä katosi järjestys ja samalla mun kaltaiselta ihmiseltä rauha. Asiat kasaantuu, niitä kahlataan puolitehoilla läpi ja toivotaan, ettei tee mitään megasuuria munauksia. Että ehkä jengi ei huomaa, että olen ihan pihalla deadlineistä tai jos mulla on yöhousut jalassa skype-palaverissa, koska ehdin muuntautua ihmisen näköiseksi vain navasta ylöspäin.

Niin. Että sitten kun on vähän tällainen alakuloinen ja saamaton olo, on myös aika vaikea kirjoittaa. Olla mitenkään trendikäs ja mielenkiintoinen. Tiedän, että tässä ajassa meiltä vaikuttajilta odotetaan paljon. Toisaalta jengi haluaa kauhean pirtsakoita ja ihania blogipostauksia ja insta-sisältöä, joilla kohotetaan yhteisesti mielialaa. Nyt pitäisi tehdä insta-liveä ja kertoilla koronan ihanista puolista. Nyt on kuulkaas sauma iskeä ja kasvattaa jopa seuraajakuntaa, kun jengi on kotosalla ja ei muuta teekään, kuin pyöri netissä.

..niin…mutta jos ei ole mitään kivaa kerrottavaa ja insta-live on vika asia, mitä ikinä haluaisi tehdä…

Toisaalta vaikuttajilta halutaan täydellistä faktaa, esimerkkinä olemista. Kun sähköpostiin pärähtää kutsu Suomen hallitukselta, että nyt olet mukana tässä tehojengissä, joka pääsee kertomaan koronafaktaa, tulee yhtä aikaa ylpeä ja ahdistunut olo. ”Jes. Saanko minä olla infoa levittävä sanansaattaja?” Ja: ”Miten ikinä kykenen siihen, kun kokonaisen viikon ruokalistankin miettiminen yhdellä kertaa saa minut ahdistumaan?”

…niin…että siksi olen sulkenut kaikki #etävappufaktaakoronasta -sähköpostit ja ollut kiitollinen, että tiedän kollegoiden tekevän tämän homman nyt paljon paremmin. (Ja sekin vähän ketuttaa, että millä voimilla HE sen tekevät?)

Sellaista tänään sunnuntaina, kun on vähän synkkä sää ja synkkä mieli. Huomenna saatan herätä tarmoa täynnä. Iskeä kolme laatikkoa kamaa kirppikselle, reippailla hymyssä suin kolme tuntia, leipasta pellillisen mokkapalaa, pukea mekon ja saada loistavia työidiksiä.

Koska sellaista tämä korona-aika on. Tasapainottelua toivon ja epätoivon, (yli)touhukkuuden ja lamaantumisen välimaastossa.

Linjoilla muita samanmoisia fiiliksissä eläviä?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (31)

Etähalit ❤️
1/31 | 

Ihanaa rehellisyyttä- sitä tässä juuri tarvitaan!! 😚 Itse olen ihan puhki- etäope, jonka pää käy ylikierroksilla tai lyö tyhjää.. 🙈 Mikään ei riitä, mutta teen sen mitä pystyn ja yritän jaksaa päivän kerrallaan. Odotan hetkeä, jolloin saan hengähtää. Koska se hetki tulee- ei voi tietää... Mutta me selviydymme kyllä❣️

Jm
2/31 | 

Jokainen tekee nyt minkä pystyy. Toiset paremmin, toiset huonommin. Armollisuutta itseä kohtaan nyt tarvitaan, tuskin olet ainoa yöpuvussa työpaltsuun osallistuva. Mutta huomasin että käytät sanaa kotikoulu ja kotiopetus, vaikka kyse on etäkoulusta. Ei kai teiltä vanhemmilta siellä odoteta että opetatte lasta kotona? Meillä ainakin lasten opettajat ovat alleviivanneet että meidän ei missään nimessä tarvitse toimia kotiopettajana, vaan se on heidän homma. Jos lapsi ei ymmärrä tai osaa, on se opettajan velvollisuus opettaa. Toki kotona katsotaan perään että kaikki hommat on saatu tehtyä ja autetaan jos on ongelmia, mutta näinhän se oli myös läksyjen kanssa aiemmin. Näin meillä ainakin homma sujuu. Vai onko se vaan sun pään sisällä, että sun pitäisi vielä toimia opettajana kaiken lisäksi?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mun mielestä sun kommentti kiteyttää tosi erinomaisesti sen, mitä some-keskusteluissa hirveän usein tapahtuu: Aletaan saivarrella tarttumalla johonkin lillukanvarsiin tai terminologiaan, ja viedään keskustelu aivan jonnekin muualle, mikä aihe on oli.

Kotikoulu, etäkoulu. Mun on pakko sanoa, että aivan yhdentekevä. Vaikka opet tekee kuinka upeaa jälkeä ETÄopettaen (meidän tapauksessa ainakin), on täysin eri asia, kun lapsi käy koulua KOTOA käsin kuin se, että ennen vaan tarkistettiin (tai ainakin kysyttiin) läksyt.

Vastaus kysymykseesi: Mä ainakin koen vanhempana vastuun toimia myös opena näinä aikoina. Koska vanhempana haluan lapseni parasta ja paras ei tapahdu edes maailman parhaan open etäopetuksessa, koska etä ei ole sama kuin lähi.

Käyttäjä39003
Liittynyt28.4.2020

Tämä riippuu koulusta ja opettajasta. Meille tulee maanantaisin Wilmaan lista tehtävistä, jotka sillä viikolla pitää tehdä. Esimerkiksi matematiikka sivut 8-12 tms. Näiden sivujen läpikäyminen ja opettaminen jää vanhemman vastuulle. Onneksi lapsen vieraskieli on englanti, koska mitään muuta en osaisi opettaa. Kutsun tätä systeemiä todellakin kotikouluksi ja alan olla siihen aika loppu.

Vierailija
4/31 | 

Kyllä se ylipäätään on tuo elämänvaihe joka varmasti väsyttää. Jos on pieni lapsi tai useampi, on turha vaatia itseltään ulkoilua, mokkapaloja ja kirppislaatikoita samana päivänä. Itse kadun että rimpuilin opiskelujen kanssa vauvavuonna, oikeasti en olisi jaksanut.

Vierailija
6/31 | 

Kyllä samat fiilikset. Joku päivä toiveikas olo ja jonain toisena masentaa ja ahdistaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sinulla vielä tuo pikkulapsivaihekin väsyttää, vaikka onkin ihana vaihe elämässä.

Vierailija
7/31 | 

Meillä on eletään normaalioloissakin kotona lähekkäin. Siksi tämä poikkeusarki ei tunnu ahdistavan ei aikuisia, lapsia eikä perheemme teinejä. Vaikka neliöitä on vähän, ollaan mahduttu kivasti tänne yhdessä ja todella nautittu mm. tuosta etäkoulusta. Minun tehtäväkseni jää kantaa lasten työpisteille (Esimerkiksi parvekkeelle) yllätysvälipaloja, kuten porkkanoita ja omenanlohkoja.
Ollaan laitettu yhdessä ruokaa ja leivottu melkein joka päivä.
Ulkoiltu paljon ja pelattu lautapelejä ja lyöty kortti, kuten normaalistikin.

Minä
8/31 | 

Silloin kun on vähän voimia, fyysisesti/henkisesti, vaatii itseltään vain minimin, se on parasta itsesi ja perheesi puolesta ❤️ Ei tarvitse olla ihanne minä, vaan minä. T: myös omasta puolesta puhuva kaksosten äiti

Vierailija
9/31 | 

Halusin tulla sanomaan että sulla on kolme lasta joista kaksi muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja. Tottakai koronafaktat levittää nyt joku muu jolla on erilainen elämäntilanne. Täälläkin ahdistaa ja hävettää kun osa töistä jää tekemättä ja asioita unohtuu kun pyöritän yh:na töiden lisäksi etäkotikoulua ja päiväkotia. Kyllä on iltaisin parit itkut väännetty kun stressi ja jatkuvat keskeytykset on purkautuneet tiuskimisena lapsille. Miten se onkin niin vaikeeta antaa itelleen lupa hellittää vaatimuksia. Voimia meille kaikille joille tää ei oo pelkkää rentoutumista ja nautiskelua.

in your dreams
10/31 | 

"Meillä on eletään normaalioloissakin kotona lähekkäin. Siksi tämä poikkeusarki ei tunnu ahdistavan ei aikuisia, lapsia eikä perheemme teinejä. Vaikka neliöitä on vähän, ollaan mahduttu kivasti tänne yhdessä ja todella nautittu mm. tuosta etäkoulusta. Minun tehtäväkseni jää kantaa lasten työpisteille (Esimerkiksi parvekkeelle) yllätysvälipaloja, kuten porkkanoita ja omenanlohkoja.
Ollaan laitettu yhdessä ruokaa ja leivottu melkein joka päivä.
Ulkoiltu paljon ja pelattu lautapelejä ja lyöty kortti, kuten normaalistikin."

Ja sitten herätyskello soi XD

Vierailija
11/31 | 

Mulle tämä on normaali arkea. Sairastan liikuntaa rajoittavia sairauksia ja pääsen ns kylille eli kauppaan kerran viikossa. Nyt vain on perhekin kotona enemmän ja lapsi käy etäkoulua. Nautin kun on seuraa. Olen ollut ns karanteenissa 14v.

Vierailija
12/31 | 

Nimimerkki ”in your dreams”: miksi?

Me ollaan varmaan sitten tosi outoja, kun tykätään olla yhdessä. Musta on aina ollut kiva olla mun lasten kanssa. Samoin lapset viihtyvät ikä- ja sukupuolieroista huolimatta hyvin keskenään.
Meillä on yhteiset pelisäännöt normiarjessakin siitä, miten jokaisen omaa tilaa ja rauhaa kunnioitetaan.

Vierailija
13/31 | 

Itse luen tätä blogia, koska et esitä kaikkea elämässä vain aurinkoiselta puolelta. Olen lähemmäs 30v, vielä lapseton nainen joka punnitsee omia vaihtoehtojaan elämässä. Myös lapsia. Tutkiskelen lapsia ja elämää niiden kanssa tätäkin kautta. En ole koskaan kokenut mitään suurta tarvetta tulla äidiksi, mutta ajatuksia ja tuntemuksia herää iän tullessa ja täytyy selvittää jossain kohtaa mitä itse haluaa. En halua lukea ja kuulla vain ruusuilla tanssimista, ihanaa vauvan vaaleanpunaista höpötystä kuinka kaikki on koko ajan vaan niin ihanaa. Enkä myöskään sitä, että on vaan niin kamalaa. On hauskaa ja jännittävää selvitellä eri ihmisiltä ja eri näkökulmista, erilaisilta äideiltä mitä on olla äiti. En sitä tosin ymmärrä koskaan ennenkuin olen itse äiti, mutta suorittavana ihmisenä on ihanaa lukea elämästä AIDON tuntuisia välähdyksiä suuntaan jos toiseenkin. Olen täynnä sitä äitien toisilta äideiltä saamaa arvostelua (ja itse en edes ole äiti!) Kilpailua ja arvottamista siitä kuka saa vuoden äiti mitallin kun jaksan ja jaksan kaikkea tätä hymyssä suin. Äitiys esitetään usein hirveän mustavalkoisena ja täältä blogistasi löydän niitä harmaansävyjäkin.
Kiitos, että välität aitoutta. Ainakin minulle. Hirmu tsempit, ihan vaan arkeen!

äiti x3
14/31 | 

Jotenkin mä kuvittelisin selviytyväni paremmin, jos koti olis täynnä vaan koululaisia, mutta tää yhdistelmä et on 7v koululainen, 3v tarhalainen ja vauva on ihan toivoton. Vauva valvottaa öisin, päivän saavutukseksi umpisurkeiden yöunien jälkeen riittäis se, että jaksaa hoitaa vauvaa iltaan asti. Nykytodellisuudessa pitäis kuitenkin aamusta alkaen innostaa uusavutonta koululaista tehtävien pariin ja vahtia koko ajan taustalla, että tehtävät tulee tehtyä edes sillä juuri ja juuri riman ylittävällä tavalla, samaan aikaan 3v alkaa jo purkaa turhautumistaan riekkumalla ja kiusaamalla, koska ulkoiluun ideaalinen vireystila alkaa uhkaavasti kääntyä väsymykseksi. Jossain välissä olis pitäny vääntää monipuolinen(mielellään ei eineksiä sisältävä) lounas, kun edellisen päivän päivällisestä ei jäänytkään ku roiskeet kattilan reunoille. Samaan aikaan vauva herää aamupäiväuniltaan. Onneksi isosisko sammahtaa päikkäreille(jos tähdet ovat oikeassa asennossa ja tuuli käy kaakosta), ehditään koululaisen kanssa käydä läksyt läpi ja lähettää opettajalle. Kello käy iltapäivää enkä ole ehtinyt edes vilkaista pyykki-tai tiskivuorta saati kaivaa imuria esiin. Koiran toimitin jo pari viikkoa sitten vanhemmille hoitoon, koska tähän mennessä todennäköisesti kahlaisimme jo nilkkoja myöden koirankarvoissa. Nurkassa kummittelevat kuitenkin ne kaksi isoa ikea-kassillista lasten pieniä vaatteita, jotka jossain hetkellisessä mielenhäiriössä kokosin kaapeista, kun nyt on hyvää aikaa pestä, silittää ja laittaa ne myyntiin... Koko päivän odotan kello seitsemää, silloin käynnistyvät iltatoimet ja niiden päätteeksi on ehkä hetki omaa aikaa. Mies on kotona etätöissä, mutta kotihommien kannalta kriittisellä hetkellä alkaa aina kuin tilauksesta tuiki tärkeä palaveri... Voi sitä siunattua hetkeä, kun vielä joskus ovi sulkeutuu kouluun/tarhaan/töihinlähtijöiden takana ja saan olla yksin kotona edes hetken.

Vierailija
15/31 | 

Toiset nauttii lähellä olemisesta ja toiset ahdistuu liiasta yhdessäolosta. Niin se on.  Sinä tunnut ahdistuvan.  Minäkin ahdistun, jos tulee jokin odottamaton muutos rutiineihini. Inhoan vieraita, yllätyksiä ja matkustamista sen takia. Kaiken pitää sujua niin kuin MINÄ olen ajatellut. Olen yrittänyt oppia siitä pois, mutta paras on vain hyväksyä. Minä olen sellainen. Hyväksy, sopeudu ja elä päivä kerrallaan. Aina ei tarvitse jaksaa yhtään mitään.

Vierailija
16/31 | 

Kiitos tästä rehellisestä postauksesta. Itse en kaipaa esittämisen makuista yltiöpositiivisuutta tässä tilanteessa. Sen sijaan sinun tekstiin pystyn samaistumaan täysin. Itse olen rämpinyt hyvin samankaltaisissa fiiliksissä koko tämän eristyksen ajan. Tuntenut jatkuvaa huonoa omaatuntoa etätöistä, jotka laahaavat jäljessä aikatauluista ja tekemisen taso on, no jotain ihan muuta kuin normaalisti. Kotona on kaksi poikalasta, eskari-ikäinen ja tokaluokkalainen sekä mies, joka tekee myös etätyötä. Oma keskittyminen on aivan hukassa. Etäkoulu on kotikoulua meillä suuressa määrin. Vanhempana pitää päivittäin huolehtia, että tehtävät tulee tehtyä ja tarkastaa ne, auttaa Teamsissä, sähköpostin lähettämisessä yms. Haalia kuviksen ja käsitöiden tekemiseen tarvittavat materiaalit, auttaa töissä alkuun. On sitä ja tätä. On hoidettava aamupalat, lounaat ja välipalat työpäivän lomassa, mielellään myös tiskit ja perussiivous. Kaiken tämän keskellä oma keskittymiskyky töihin on nyt aivan hukassa. Sinulle suuri hatunnosto, koska hoidat samalla kaksosvauvoja <3  Tässä tilanteessa lasten iällä on aivan todella suuri merkitys. Jos kotona on omatoimisia teinejä, niin voisin kuvitella, että arki ei ole aivan samanlaista kuin vaikka meillä nyt.

Vierailija
17/31 | 

Ainahan sä voit lähettää vanhemman lapsen isänsä luokse, saisi tarpeeksi huomiota ja kerrankin tarpeeksi aikaa yhdessä.

Vierailija
19/31 | 

Vierailija 11: mulla on vähän sama. Tosin ”karanteenia” takana vasta muutamia vuosia.
Jos terveys joskus sallisikaan kodin ulkopuolella liikkumisen, niin työkyvyttömät talous tulee viimeistään vastaan.
Toivon, että tämä poikkeusoloissa eläminen avaisi edes yhden kanssamatkustajan silmät tähän toisenlaiseen arkeen, joka on meistä toisille ihan jo sitä normaalia. Eikä tarvitse olla edes vanha ollakseen sairas tai liikuntarajoitteinen.

ssonja
20/31 | 

Päiväkodit ja koulujen alaluokathan on auki ja on täysin ok viedä lapset hoitoon tai päästää kouluun jos itse tekee töitä. En siis kommentoi Karoliinalle vaan muille. 

Itseäni ärsyttää kun jengin pitää viimeiseen hengenvetoon asti tehdä puolitehoilla töitä, vaikeuttaa näin ollen kaikkien kollegoidensa elämää ja romahtaa burnoutiin ja kriisiyttää koko perhe ennemmin kuin että veisi lapset päiväkotiin.

Varhaiskasvatus on pidetty auki koko ajan juuri siksi, että työssäkäyvät ihmiset saisivat työnsä tehtyä ja perheiden voimavarat riittäisivät. Suositus kotihoitoon niille ketkä voivat. No, voiko olettaa että pystyy tekemään viikkokausia kokopäivätöitä ja hoitamaan lapsia ilman että kaikki kärsii? Ei voi. Muutama viikko ehkä menee, mutta jossain vaiheessa suurimman osan pitää pystyä hyväksymään se, että lapsia ei voi loputtomiin hoitaa kotona jos aikoo tehdä täysipäiväisesti töitä.

Epidemia tulee olemaan keskuudessamme vielä kuukausia, ei kannata polttaa kynttilää loppuun jo nyt.

ruusu
21/31 | 

Meillä toka- ja nelosluokkalaiset hoitavat koulunsa pääasiassa omatoimisesti, toki pitää välillä katsoa että saavat kaikki tehtyä ja lähetettyä. Neljävuotias pyörii jaloissa, leikkii välillä itsekseen, touhuaa omiaan ja isompien kanssa sitten kun nämä ovat tehneet koulujuttunsa. Ruutuajat paukkuu ja mikroon menee enemmän eineksiä kuin vuosikausiin. Mutta kukaan ei siihen kuole. Itse herään aikaisin että pystyn edes vähän aikaa tekemään rauhassa. Kyllä tästä selviää kun ajattelee että on väliaikaista ja kohta on kesäloma. Tsemppiä sinne, aina ei tarvitse olla superäiti ja vaimo ja vaikuttaja.

Rakastan elämää
22/31 | 

Katsoit totuutta silmiin. Sitähän suurimman osan ihmisistä ja lapsiperheiden oikea elämä ja arki on !! Ei se ole "ilmaiseksi" saatuja palveluja, apua ja tavaroita. Bloggaajan elämä on mielestäni pelkkää kuplaa, jossa näytetään suurimmaksi osaksi siloiteltua arkea ja elämää, aika raskasta tosin sekin. Esitellä nyt tavallisten tallaajien yksityiselämää kaikelle kansalle.

Eeva
23/31 | 

Kiitos kun et levitä korona faktaa. Lopetin semmoisten tilien seuraamiseen, jotka korona faktaa lähettää. Luen tiedotteet aivan jostain muualta kuin somesta. 

Tsemppiä sinne <3 Vähän tässä merellä nyt seilataan, eikä satamasta ole tietoa. 

Viime viikolla itkettiin tytön (5lk) kanssa joka päivä, koska oltiin väsyneitä. Vkl levätty ja parempi fiilis. 

Tää on välillä niin paskaa!

Lukijasi
24/31 | 

Nyt on kyllä varsinainen saivartelija täällä, yksi ja ainut, joka mielellään eri blogeissa liikkuu yrittäen ärsyttää kirjoittajaa. Ei onnistu ei, vaikka kuinka yrittää useammalla kommentilla saada huomiota.

Vierailija
25/31 | 

Kiitos postauksestasi. Mulla itselläni alkanut tulla niin korvista ulos tämä ''yhdessä me selvitään''... Toki niitä positiivareita tarvitaan, mutta huomaa että alkaa se pää olla jo niin jumissa ja epätoivo kalvaa. Näiden negatiivisten tunteiden jakaminen on hyvä, paremmin ainakin itse pystyn samaistumaan. <3 

Sari35
26/31 | 

Juu sama täällä! Meillä kolme lasta alle 6 v ja alkaa huumori todellakin loppua. Ei sekuntiakaan rauhaa, koko ajan joku tarvii jotain. Fiilikset vaihtelee epätoivosta ihan okhon, mutta ei ole normaalissa käyny enää pitkään aikaan. Joo mäkin rakastan perhettäni ja olen heidän kanssaan mielelläni, mutta 24/7 jonkun tarpeisiin vastaaminen on tämmöselle introvertille perheenäidille ihan suht rankkaa. Ja kun vauva 8kk saattaa kans itkustaa vaikka kolme yötä putkeen, niin kun 3 ja 5 vee tulee 06 herättää, niin ei siinä vaan pysty antamaan parastaan! Ennen vanhaan vanhemmat lapset kävi kerhossa muutaman tunnin kerrallaan muutaman kerran viikossa, mutta nyt kun ei sitäkään ole, niin jatkuvat äänet kotona alkaa tosissaan ahdistaa. Ei huvita siivota, eikä varsinkaan laittaa mitään ruokaa! Ja kun sitäkin tarvis tehdä ihan jumalauta koko ajan. Ja vauvalle omat sörsselinsä vielä erikseen. Juu ei naurata enää yhtään tää korona. Herkut maistuu paremmin kun hyvin itellekin ja sotkukin ahdistaa. Eikä saa edes mennä mummolle kahvittelemaan ja aikaa kuluttamaan. Joten juu, täällä todellakin ymmärretään sun fiilikset!

Vierailija
27/31 | 

Jos kaipaat aiheita blogiisi korona-arjen keskelle, lukisin mielelläni kummilapsistasi ja suhteestasi heihin. Tästä en muistaakseni ole aiemmin lukenutkaan. Itselläni on seitsemän kummilasta ja huono omatunto kalvaa aika ajoin.

Sussu
28/31 | 

Eiih :D Siis nyt on ihan pakko komentoida/kirjoittaa tämä juttu. Vitsi mä repesin tässä aamulla. 

Illalla luin sun postauksen ja ajattelin että on varmasti aika uuvuttavaa teidän arki ja ehkä sit mietin sitä hieman. No mutta yöllä. :D Näin semmosta unta että jostain syystä olin teillä kotipalvelun hoitajana kai auttamassa. Aluksi yritin, että en katso omppua ja mesiä kasvoihin kun heitä ei somessakaan näytetä (siis mitä? :D). No se meni pieleen nopeasti. Sit siinä unessa koko ajan kysyin teidän esikoiselta apua, että kumpi on kumpi. Sun vanhemmatkin tuli sinne auttelemaan jossain kohtaa kun olivat tulleet polkupyöräillen 5h:ssa Treelle..? :DD No se työpäivä oli kauhea. :D Olin ihan uupunut ja väsynyt. Teidän tytöt seisoi koko ajan rattaissa kun yritin nukuttaa heitä. Oi vitsi mikä uni. :D Tsemppiä vaan kauheesti arkeen! Nyt on rasti vedettävä seinään, kun untakin jo näkee seuraamastaan blogista. :D

Maatuska itsekin
29/31 | 

Mä niin toivon, ettei hallitus oikeasti ole värvännyt teitä töihin. Jos on niin apua! Olen lopettanut muutaman kivan IG-tilin seuraamisen kun en jaksa sitä lähes hysteeristä korona "faktaa". Kamalaa jos meihin tosiaan yritetään vaikuttaa tällä tavalla...

Vierailija
30/31 | 

Mua kosketti tämä teksti. Ymmärrän, ettei ihmisten kyky selvitä kriiseistä ole kaikilla samanlainen. Some luo tähän ihan mahdottoman hyvä vertailupinnan. Olkootkin niin, ettei ne ole aina todellisia ja koko-aikaisia tilanteita heillekään. Mutta ne herättää kateutta. Sinäkin herätät minussa kateutta tämänkin tekstin jälkeen. Näytät aina kovin kauniilta ja huolitellulta, vaikka sanoisit muuta. Sinäkin onnistut, vaikka kuljet pohjamudissa. Miksi minä en onnistu paremmin? Ja kuitenkin onnistunhan minäkin, toisissa asioissa. Niissä asioissa, mitä en ole havainnut, enkä huomannut nostaa esille. Niissä, mitkä ovat minulle niin arkea, muttei ehkä kuitenkaan ihan kaikille. En jaksa kovasti enää katsella instaa, kun tämä ilmiö on siellä niin käsillä. Tai siis minun päässäni elää tämä ilmiö.

Ajoittain kuristun päivien samankaltaisuuteen. Sitten kun luen mitä hienoa ja mahtavaa muut ovat tehneet vallitsevasta tilanteesta huolimatta, tunnen kuristuneisuutta yhä enemmän. Mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä he ovat kehittäneet. Luulen, että minun on parempi karsia tiettyjä tilejä pois instasta ja katsoa koronan jälkeen kolahtaako taas.

Kiitos aidosta fiiliksestä! Tämän myötä jatkan varmasti juttujesi lukemista. Just nyt on kiva lukea tutusta ja turvallisesta, pyykinpesusta ja ruoanlaitosta.

Ihan hirmuisesti tsemppiä teidän arkeen! Ei kukaan missään mielikuvissa olisi voinut varautua tähän. Varmasti tilanne laittaa ahtaalle ihan kirjaimellisestikin. Itsekin asustellaan kolmiossa, ja huomaan, että olen pahalla tuulella siitä kaaoksesta jonka keskellä elämme. Mikään siivous ei poista sitä kun kohta tilanne on taas sama, enkä todellakaan jaksa siivota siihen tahtiin kun pitäisi 🤷‍♀️

Vierailija20
31/31 | 

Meillä 9lasta ja kymmenes syntyy kesällä ja omat hoitoalan opiskeluni siirtyivät juurikin sinne zoomiin ja verkon syövereihin.
Eka eristys viikko:itkua ja hammasten kiristystä ettei tästä voi selvitä, ku pitää ite opiskella päivät, omat tentit hoitaa, opettaa lapset ja lukea jokaisen lapsen tehtävät ja vielä retkeillä ympän tunnin merkeissä, leipoa lasten kanssa köksän verran ja hoitaa jokaisen kanssa liikunta tunnit ulkona sekä kattoa ku muut reippaat someilijat hoitaa nää kaikki silti paljon paremmin.
Toka viikko: lapsethan oppii nopeeta nää sähköset meetit, tehtävät löytyy classroomista ja ope on chatissä tai meetissä apuna päivittäin ja koulu ruuat voi hakea koululta. Itelle opiskelu ja zoom luentoihin varasin kylppärin rauhan omaan tekemiseen.
Siivoilen, leivon ja pyykkään niinä hetkinä kun ehin..
Loput viikot onki mennyt hyvin, ku tajusin et kaikilla meillä on erilaiset keinot ja elämäntilanteet selvitä tästäkin ajasta ja kukaan ei oo parempi tai huonompi vaan jokainen selviää jollakin tavalla ja kaikki olot sallittuja ja kukaan ei kaipaa nyt mitään arvostelua omista toimistaan.
Ja meillä liikunta toimii omassa pihassa hyvin ja naapurin yli 70v pariskunta eristyksissä ni puska-aidan yli jutellaan ja puretaan tuntoja tästä ajasta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat