Kirjoitukset avainsanalla kaksosuus

Meillähän on sellainen tilanne, että meidän perheessä on lapsilla sekä iso ikäero, että pieni. Esikoisen ja pikkusiskojen välillä ikäeroa on 8 vuotta ja 10 kuukautta. Vauvojen välillä ikäeroa on tasan yksi minuutti. Kokemusta on siis tämän vajaan vuoden aikana ehtinyt kertoa molemmista ikäväleistä.

Hassua, miten sitä nuorempana kuvitteli, että elämää voi jotenkin suunnitella paljon paremmin, mitä todellisuudessa voikaan. Mäkin kuvittelin, että saan kolme lasta, kolme tyttöä (okei, se piti paikkansa), sellaisilla 2-3 vuoden ikäeroilla. Mutta mitäs sitten kävikään? Kun F syntyi, yhtäkkiä ajattelin, etten haluakaan kuin yhden lapsen. Ja kun pikku hiljaa aloin toivoa uudelleen isompaa perhettä, olikin tilanteet jo sellaiset, ettei sellainen olisi ollut mahdollista. Pitkään ajattelinkin, että lapsiluku jää yhteen. Ainakin yhteen biologiseen. Ehkä tulevalla puolisolla olisi lapsia ja F saisi sitä kautta sisaruksia. Mutta mitä vielä! Ei ollut lapsia miehellä, mutta kaikkien ylläriksi aloin odottaa kaksosia. Sellaista se elämä on: Odottamatonta ja ihanaa!

Ison ikäeron edut ja haitat:

  • Kun esikoinen oli ollut liki 9 vuota yksin, on toki alussa opettelemista kaikille siinä, miten aika jaetaan nyt muidenkin lasten kanssa. Mä ainakin koin (ja koen välillä vieläkin) syyllisyyttä siitä, ettei F vaan koe, että hänet olisi millään tavalla sivuutettu tässä tilanteessa. Tosin pakko sanoa, että luonto kyllä hoitaa tämän asian ihan itsestään. Koska aikuiset ei voi revetä jatkuvasti sataprosenttisesti kaikille lapsille, tapahtuu sisarusten välinen jakaminen lopulta kuin itsestään. 
  • Ihanaa on se, että F:lle on ehtinyt tulla kasapäin muistoja meidän aikuisten kanssa. Sellaisia, missä aikuiset ovat olleet vain häntä varten tai hänen kanssaan sataprosenttisesti. Me jo nyt muistellaan tosi paljon vaikkapa  sitä, kun A asui Saksassa ja me vierailtiin F:n kanssa siellä. Harmillinen puoli isossa ikäerossa on tietysti se, ettei F:llä ja pikkusiskoilla ole sellaisia sukupolvikokemuksia yhdessä, eikä he muistele aikuisena yhteisiä leikkejä. Muistot, jotka heille syntyy, on erilaisia kun pienemmällä ikäerolla. 
  • Aivan ihana puoli selkeästi isossa isosiskossa ja kahdessa pikkusiskossa on se, miten jo nyt on nähtävissä, kuinka pikkusiskot jumaloivat isosiskoaan. He antavat taputuksia ja lentosuukkoja, jos isosisko soittaa videopuhelun. Ja kun isosisko tulee huoneeseen, ei pienet malta pysyä nahoissaan. Isosiskon huone on myös maaginen paikka, jonne kontataan tuhatta ja sataa, jos ovi jää yhtään auki.
  • F:n kasvaminen isosiskon rooliin on myös sellainen asia, jota ei olisi voinut kuvitella etukäteen. Vaikka muihin kotitöihin saa patistella häntä kovastikin, ei pikkusiskojen hoitamiseen/auttamiseen ikinä. Hän auttaa ihan aina mukisematta, kun pyytää. Pikkusiskojen kanssa F:llä on todella pitkä pinna. Nykyisin ei tarvitse enää erikseen sanoa, että "älä anna pienen syödä sähköjohtoja" tai muuta vastaavaa. Isosisko tajuaa jo aivan itsekin vaaranpaikat ja sen, miten pieniä käsitellään. 
  • Hoitoapu onkin yksi suurimmista ihmeenaiheista näin isolla ikäerolla. F:stä on aivan konkreettisesti apua meille kotona, mutta myös tyttöjen ollessa muiden hoidettavina. Esimerkiksi mummolassa hoidossa pienillä oli kaikki hyvin, kun isosisko oli samassa tilassa. Kun hän lähti vaikkapa vain vessaan, iski pienille heti vierastusvaihe päälle. Muistan myös yhden hetken, kun vauvat olivat vain muutaman kuukauden ikäisiä. A ei ollut kotona, pienet nukkuivat ja ajattelin mennä suihkuun. Sanoin F:lle, että käy laittamassa tuttia suuhun, jos pienet heräävät. Ja jos se ei auta, tulee sitten sanomaan mulle. No. Kun tulin suihkusta, oli isosisko kantanut heränneet pikkusiskot baby sittereihin olohuoneeseen, laittanut eteen lelut ja kehtolaulut soimaan. Pienet nököttivät tuoleissaan aivan tyytyväisinä. 
  • Aktiviteetit ovat tietysti isolla ikäerolla aivan erilaiset. Juuri mietin, miten me esimerkiksi jatkossa reissataan, jos 1/3 kiinnostaa (varhais)teinien jutut ja 2/3 innostuu Muumimaailmasta. 

 

Pienen ikäeron edut ja haitat:

  • Pienen ikäeron suurin etu näyttäisi jo tässä vaiheessa olevan se, että Ompulla ja Mesillä on aina seuraa toisistaan. He touhuavat rinnakkaisleikkejä, opettelevat sosiaalisia taitoja (ts. riistävät koko ajan leluja ja tutteja toisiltaan) ja ylipäätään möyrivät toistensa kimpussa. Sanotaan, että lapset kykenevät vasta parin vuoden iässä vuorovaikutusleikkiin, mutta vatsasta asti yhdessä kasvaneet leikkivät ihan aidosti jo nyt yhdessä: He jahtaavat toisiaan "hipassa" (tosin välillä kiinniottaja ja kiinnotettava sekoittuvat) ja kurkkivat kikattaen toisiaan oven takaa. Tyttöjen yhteys on koko ajan, eikä näin ulkopuolisena - edes äitinä - osaa oikein selitää, mitä kaksosten välillä on.
  • Pienellä ikäerolla lapset oppivat jakamaan alusta asti kaiken: tavaran, huomion ja ajan. Tämä on hyvä juttu, mutta vanhemman näkökulmasta välillä myös huono. Olisi ihanaa joskus keskittyä kunnolla vain yhteen lapseen, mutta kaksi tismalleen samanikäistä tarvitsevat usein huomiota täysin samaan aikaan. Ja ainakaan tässä vaiheessa heille ei voi vielä selitää, miksi vaikkapa kipeänä oleva sisarus tarvitsee nyt enemmän huomiota kuin terveempi (tytöthän ovat aina sairastaneet myös yhdessä).
  • Yksi pienen ikäeron haitta on taloudellinen. Kun Omppu ja Mesi tarvitsevat jonkin vaatteen/tavaran, pitää niitä ostaa aina kerralla kaksi. Eikä niitä enää pieneksi jäämisen jälkeen voi kierrättää kenellekään omassa perheessä. 
  • Pienen ikäeron - ja tässä tapauksessa puhun nyt kaksosuudesta - etu omasta näkökulmastani on se, että moni asia menee 2in1-periaatteella. Vaikka kaksosraskaus oli tosi rankka kokemus, eipä enää tarvitse olla raskaana isomman perheen toivossa. Samoin aina enemmän tai vähemmän rankka vauvavuosi hoituu yhdellä kerralla. Tosin tottahan on myös toisaalta se, että on kaksosarki ainakin omasta mielestäni välillä tosi rankkaa jo ihan fyysisestikin. Ihan kaikkea kun on tehtävä tuplasti. 
  • Vauvojen välinen yhteys on ihmeellinen. Kun toisella oli vastasyntyneenä hikka, sai toinenkin hikan heti perään. Myös taitojen oppiminen aivan perätysten tai päällekkäin, on aika maagista. Veikkaan, että mini-ikäero kannustaa heitä oppimaan asioita toisiltaan mallia ottaen. 

Mitä etuja ja haittoja te olette kokeneet isosta/pienestä ikäerosta? Kommentointi ei edelleenkään toimi täällä blogissa, mutta instaan saa vastailla :)

-Karoliina-

Alkuperäinen kuva: Noora Näppilä

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä saan liki päivittäin instaan kysymyksiä kaksosuudesta. Moni haluaa kertoa heti omista kaksosodotusuutisistaan (ihanaa!), mutta yhä useampi asia kaksosuudessa kiinnostaa myös silloinkin, vaikkei omaa kokemusta kahdesta vauvasta olisikaan. Mä kokosin tähän muutamia kysymyksiä (osaan vastaan myöhemmin), joita olen saanut, ja jotka sain kaiveltua esiin puhelimeltani. Lisääkin saa esittää, vaikka tämä 8+3 kuukautta kaksosäitiyttä ei vielä ammattilaiseksi aiheen suhteen teekään.

Miltä kaksosvanhemmuus tuntuu? Vanhemmuus tunteena on samanlaista kuin yksösenkin kanssa. Vanhemmuus on rakkautta, ja ei sitä tule rakastaessa ajatelleeksi, onko lapset syntyneet yhtä aikaa vain vuosien viiveellä toisistaan. Toki arkinen elo on sitten toista: Kaksosten kanssa kohtaa joka päivä sellaisia tilanteita – haastavia ja/tai ihania – mitä yksösen kanssa ei tule eteen. Kyllähän tässä tuntuu sille, että on päässyt osaksi sellaisten harvojen ja valittujen joukkoa, kun saa tällaisenkin vanhemmuuden elää ja saa seurata yhtä aikaa kahden tytön kasvua rinnakkain.

Saatko riittävästi nukuttua? En tietenkään saa, mutta sille ei voi nyt mitään. Tytöt periaatteessa nukkuvat hienosti (öisin), mutta tottakai, kun kaikki asiat yöllä suoritetaan tuplasti, vie ne myös tuplavalveillaoloajan. Myös (oletettu) refluksi tuo ongelmia öihin, kun nenä menee jatkuvasti tukkoon ja sitä on imettävä. Mutta kuten sanottu, tytöt nukkuvat silti ikäisikseen todella hyvin (kopkop). 

Koetko, että yksösten äidit ymmärtävät oikeasti, millaista on elää kaksosten kanssa? Voisin väittää, etteivät ymmärrä (jos ei oikein läheltä seuraa vaikkapa oman sisaruksen kaksosvanhemmuutta). Tosin en minäkään ymmärrä, millaista on elää kolmosten kanssa tai silloin, kun lapsia on vaikkapa kymmenen. Kaksosvanhemmuudessa, varsinkin näin, kun perheessä on myös kolmas lapsi kaksosten lisäksi, on niin monta ihan omanlaistaan kuviota/toimintoa, joista ei voi olla perillä ilman kokemusta. Minusta oivallista on se, että tiettävästi YKSIKÄÄN monikkovanhempi ei arvostellut, kun minä ja mieheni lähdimme nukkumaan hotelliin. Päinvastoin! Sen sijaa sain kymmeniä, jos en satoja viestejä toisilta monikkovanhemmilta, jotka kertoivat omasta väsymyksestään tai väsymyksenestokeinoistaan. Ja väsymys ei siis tule vain yöunien puutteesta, vaan siitä, että aivan kaikkea tehdään rinnakkain ja tuplasti. 

Onko lähipiirissänne muita, joilla on kaksosia? Ei varsinaisessa lähilähipiirissä, vaikka muutamia kaksosperheitä tunnetaankin. Heidän neuvonsa ja keskusteluapunsa ovat todella arvokkaita.

Mikä on yllättännyt kolmen lapsen äitinä? Ehkä eniten se, että nyt minä tosiaan olen  kolmen lapsen äiti. Tuntuu hassulle, että oma ikuisuushaave toteutui kertarytinällä.

Syökö minit yleensä yhtä aikaa? Syö, koska ollaan opetettu heidät siihen. Samoin nukkuvat pääosin yhtä aikaa, joitain päivän pikku päikkäreitä lukuun ottamatta.

Millä perusteella päätitte minien nimet? Ne olivat meistä kauniit nimet, jotka kävivät keskenään, sekä isosiskon nimen kanssa yhteen. 

Mitä bloginimiä aiot käyttää vauvoista? Voi kun tietäisin. Kirjaimet tekevät minusta tekstistä sekavan (koska on jo A ja F). Tätä pitää vielä miettiä. 

Miten olette helpottaneet sitä, että ihmiset tunnistavat lapset toisistaan? Tällä hetkellä ei mitenkään. Minä, A ja F tunnistamme tytöt 99% prosentin tarkkuudella, muut ihmiset tunnistavat heitä hyvin vaihtelevasti. Tytöillä on vähän kokoeroa, joten vierekkäin (ja nostamalla) voivat muutkin tunnistaa, mutta erikseen nähtyinä tunnistaminen on toki haastavampaa. Eli kyllä yleensä kylään tulevat ihmiset tai kotipalvelun hoitajat aina varmistavat, kumpi on kumpi. Hassua on se, että meidän siivooja tunnistaa tytöt joka kerta, vaikka näkee heitä vain joka toinen viikko. En ole miettinyt vielä ollenkaan, miten heidät olisi helpoin tunnistaa vaikkapa päiväkodissa ja koulussa toisistaan. Itselle heidän erilaisuutensa on niin selkeä, että on vaikea asettua niiden saappaisiin, jotka eivät näe tyttöjen erilaisia kasvonpiirteitä, ääntä tai ”käyttäytymistä”. Ymmärrän toki, että identtisten kanssa nämä ovat vain pieniä nyansseja, joita ei voikaan nähdä, jos ei tunne todella hyvin.

Miten kauan suunnittelit pitäväsi vauvat kotihoidossa? Minä aion palata osittain töihin syksyllä, ja tytöt jäävät näillä näkyvin vielä kotiin. Se, kuka heitä kotona hoitaa ja millaisella viikkokalenterilla, on vielä auki.

Mikä on yllättänyt eniten kaksosten kanssa? Ehkä se, miten poikki me A:n kanssa iltaisin olemme. Kun on hoitanut kolmen lapsen, joista kaksi on vauvoja, tarpeita 18 tuntia putkeen, kertaakaan levähtämättä, tuntuu se ihan lihaksissa asti. Enkä osaa edes oikein sanoa, oliko sekään varinainen yllätys. Toinen yllättävä asia on ollut se, kuinka eriluonteisia identtiset vauvat voivatkaan olla keskenään. Olen kuvitellut, että luonne on geeneissä, mutta eipä näytä olevankaan. 

Sellaisia tänään. Lisää kaksoshommia myöhemmin!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (12)

Tiikku
1/12 | 

Kiinnostavia pohdintoja! Varmasti totta kaksosarjen ainutlaatuisuus. Jäin pohtimaan, että osin vaikuttaa varmasti myös kontrasti yhden lapsen vrt useamman lapsen kanssa. Jo toinen lapsi on suuri muutos perheeseen. Itse koen että osin suurempi muutos jopa kuin ensimmäinen sillä toisen myötä koko perhedynamiikka ja ajankäyttö muuttui (tarpeita enemmän, toinen ei voi olla vapaalla toisen hoitaessa lasta). Takuulla muutos on vielä isompi, kun saapuneita kerralla kaksi. Teillä varmasti tilannetta helpottaa kun vanhempi jo kouluikäinen, eikä perheessä päivisin/öisin taaperovaatimuksia.

Olisi kiinnostavaa kuulla pohdintaa sisarusten välisistä suhteista, vaikka yleisellä tasolla ja pieniä huomioita jos haluat jakaa!

TiuhtijaViuhti
2/12 | 

Justiin sain meidän uhmaikäiset, kohta 3v,tuplat nukkumaan. Kello tosiaan on jo melkein 22. :( Menetin malttini täysin ja nyt varmaan valvon morkkiksissa koko yön.
Minulle eräs, lapseton, ihminen sanoi kerran että eihän sillä ole väliä ovatko saman ikäisiä tai vaikkapa vuoden ikäerolla... Voi kyllä sillä on. Toinen on aina vanhempi ja toinen aina nuorempi, toisin kuin kaksosilla.
Uskallan sanoa ettei, omilla ja tuntemieni kaksosten vanhempien kokemuksilla, yksösten vanhemmilla ole hajuakaan näistä hommista. 😂
Nämä, niin rakkaat, nappulat ovat nyt niin raastavassa iässä. Tästä kun selviää niin hyvä. 🤣
Meidän tuplien vauvavuosi oli yllättävän helppo, molemmat helppoja, tyytyväisiä ja terveitä vauvoja. Vaan kun täyttivät vuoden niin tuntui kuin olisi napista kääntänyt, alkoi vauhti ja vaaralliset tilanteet.
Käsittämätöntä tosiaan että sait niin paljon negapalautetta teidän hotelliyöstä, toivottavasti et ottanut itseesi niistä vaan jatkat samalla mallilla.

KYLLÄ SE SIITÄ !
3/12 | 

Jotekin muistan pikkulapsi ajan hyvin tarkkaan jostain syystä erittäikin tarkkaan vieläkin (olen 72v nyt) Silloin 3 vuotiaalla angiina (antibiotti kuuri tietty) , 1 vuotiaalla korvatulehdus ja minulla muuttolaatikot purkamatta eteisessä. Ei siinä itkukonsertissa nukkunut kukaan koko yänä . Viikon päästä tästä alkoi työt äitiysloman jälkeen. Mutta selvisin ja aivan ihanat tyttäret nyt ovat itse loistavia äitejä ja hyviä uranaisia:) KYLLÄ SE SIITÄ !

Vierailija
4/12 | 

Ihan mielenkiintoista pohdintaa ja vastakkainasettelua (josta en kyllä erityisen paljon pidä). Varmasti on totta se, ettei yhden vauvan kerralla saanut pysty täysin kuvittelemaan, mitä meno on kahden samanikäisen kanssa, ei tietenkään pysty, kun ei ole sitä itse kokenut. Toisaalta eihän kirjoittaja itsekään voi tietää, mitä on saada vaikkapa kaksi, kolme tai neljä lasta aina vuoden tai kahden välein(saati enemmän, mikä sekään ei ole kovin harvinaista) tai saada kaksoset ydinperheeseen yhden tai kahden vaikkapa alle kouluikäisen jatkoksi. Harva meistä kai pystyy asettumaan täysin toisen asemaan, ellei itsellä ole käsillä melko identtistä tilannetta. Tästä syystä en pidä vastakkainasetteluista,minusta se ei auta meitä äitejä/perheitä aidosti ymmärtämään toisiamme tai tilanteitamme, vaan saa aikaan aivan muunlaisia reaktioita.

Vierailija
5/12 | 

Meidän päiväkodissa identtisillä kaksosilla on vaatteet niin, että se, jonka nimessä on kirjain k, niin hänellä on aina jotain keltaista päällä, esim. Sukat :) Toimii!

Vierailija
6/12 | 

” Tästä syystä en pidä vastakkainasetteluista,minusta se ei auta meitä äitejä/perheitä aidosti ymmärtämään toisiamme tai tilanteitamme, vaan saa aikaan aivan muunlaisia reaktioita.”

Oon täysin samaa mieltä. Jos ja kun haluaa edistää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä omaa perhetilannetta kohtaan, ei tällaisesta ”ette tajua, miten raskasta mulla on”-ajattelusta ole mitään apua. Yksi vauva voi vaikka huutaa ekan vuoden putkeen, jolloin hyvin nukkuvien kaksosten vanhempi ei taas voi todellakaan tajuta, miten raskasta yksösvanhemmuus on. Voi olla myös vakavaa sairautta tai rahahuolia, joista taas kaksosten vanhemmilla ei ole tietoakaan.

Vierailija
7/12 | 

En ymmärtänyt vierailijan no. 4 jankkaamista vastakkainasettelusta. Minusta sitä tekstissä nimenomaan EI ollut.

Kanli
8/12 | 

Vastakkainasettelu on vaarallista, mutta tätähän oli Karoliinalta kysytty, ei hän ollut asiaa itse nostanut esiin. Otsikkoon toki, mutta varmasti syystäkin :)
Minusta äitien yleinen ”Meillä on vaikeaa, sinä et voi tietää, sinulla ei ole koskaan ollut näin vaikeaa” -vertailu on yleisesti omituista. Jos jossain kehuu, miten hyvä oma lapsi on vaikka nukkumaan, saa heti toisten äitien vihat päälleen. Eiköhän jokaisella ole omat vaikeutensa lasten kasvatuksessa. Ihanaa, jos joku saa nukkua, vaikka minä en itse saisikaan!

Vierailija
9/12 | 

Mä en tiedä mitään kaksosvanhemmuudesta, mutta muistan (hämärästi) elämäni vastasyntyneen ja mustasukkaisen, uhmaikäisen puolitoistavuotiaan kanssa. Esikoinen lopetti raivoissaan päiväunet ja vauva ei nukkunut lainkaan vaunuissa. Meidän päivät kuluivat siis kaoottisessa härdellissä n. vuoden ajan, jolloin tilanne alkoi rauhottua. Imetin koko vuoden ja samalla juoksin päättömän esikon perässä ja yritin pitää kaikkia tyytyväisinä. Esikoinen oppi vaihtamaan oman housuvaippansa puolitoistavuotiaana.

Kaisa
10/12 | 

On kyllä kurjaa ja tympeää, kun halutaan tietoisesti ymmärtää väärin, viitaten muutamiin kommentteihin. Eihän Karoliina tässä mitään vastakkainasettelua rakennellut, päinvastoin - hänhän nimenomaan kuvaa sitä, että harvoin sitä ihmiset tarkalleen toistensa tilanteita ymmärtävät, kun ne ovat kaikilla omanlaisiaan. Aihe nyt vain valikoitui lukijoiden toiveiden perusteella, koska arkea yhden ja kahden vauvan kanssa nyt vain on kiinnostavaa vertailla. En muutenkaan ole Karoliinan teksteistä lukenut minkäänlaista uhriutumista tai valitusmentaliteettia, vaan kivan positiivista ja raikasta lapsiperhemeiningin kuvausta, realismia unohtamatta. Tsemppiä Karoliina jatkoon ja hyvää vointia koko perheelle, kiitos että jaksat jakaa teidän arkea ja tuottaa hyvää sisältöä meille lukijoille!

Janika
11/12 | 

Ehkä me ihmiset jotenkin käsitämme tekstiä eri tavoin. Minun mielestäni jo otsikko on vastakkainasettelua:) Minä en pidä yhtään sellaisesta tavasta ajatella, että kenellä on rankinta, jota se kuka ymmärtää ketäkin tavallaan on. Kukaan ei voi tietää mikä taakka kenellä on taustallaan. Ystävälläni oli neloset, ja hänen mielestään kaksoset on ihan sama kuin olisi yksönen:) Jospa kuitenkin oltaisiin ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan, se ei ole keltään ainakaan pois.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat