Kirjoitukset avainsanalla keisarileikkaus

Multa on kysytty monta kertaa sitä, miksi tytöt tulivat maailmaan sektiolla. Vastaus on yksinkertainen: Koska minusta se tuntui oikealle ratkaisulle. 

Mä olen synnyttänyt esikoisen alateitse. Ja kuten olen kertonut, se meni oikein hyvin. Koko synnytys kesti kai 4-5 tuntia, sairaalassa ehdin olla vain kaksi, ja F oli jo maailmassa. Toivuin ilmeisen nopeasti (vaikka itsestä ei aina sille tuntunut), kipu oli synnytyksessä oletettua pienempi, eikä asiasta jäänyt traumoja.

Tämän raskauden alussakin ajattelin, että mulle ei ole väliä, miten tytöt tulevat maailmaan. Mutta mitä pidemmälle raskaus kesti, mitä heikommaksi mun fyysinen kunto tuli ja mitä enemmän luin kaksossynnytyksistä, aloin toivoa leikkausta. Asiasta juteltiin tietysti myös sairaalassa, ja periaatteessa alatiesynnytys olisi voinutkin onnistua (koska A-vauva raivotarjonnassa), mutta mulle tuli vahva tunne siitä, että leikkaus olisi hyvä ratkaisu. Eniten siksi, että mä pelkäsin, että lopulta kävisi niin, että synnyttäisin A-vauvan alateitse ja B leikattaisiin. Ja sitten olisin kipeä joka paikasta. Pelkäsin myös sitä, että alatiesynnytys jouduttaisiin käynnistämään lääkkeillä. Siitä olen kuullut niin monta kauhutarinaa, ja koska tyttöjen ei olisi annettu mennä yli 37-38 viikon, oli käynnistys tietysti aika relevantti pelko.

Mä olen aina luottanut mun intuitioon todella vahvasti, ja itse asiassa metsään olen mennyt elämässä vain silloin, kun olen hiljentänyt mun sisäisen ääneen (syystä tai toisesta). Tällä kertaa halusin kuunnella mun omaa fiilistä ja mitä ihaninta, sairaalassa myös kunnioitettiin tätä toivetta. Totta kai juteltiin molempien synnytystapojen riskeistä ja eduista ennen tätä. 

Aivan mutkitta maaliin ei kuitenkaan menty. Koska raskaushepatoosi alkoi nostaa päätään, aikaistui oletettu sektio hieman alkuperäisestä, vaikka  leikkaus oli toki suunniteltu nytkin. Voi siis olla, että vaikka olisi valittu alunperin alatiesynnytyksen, olisi kutinan vuoksi päädytty leikkaamaan.

Moni varoitteli sektiosta, mutta mun on pakko sanoa, että mulla on leikkausta vain positiivista sanottavaa. Olen toipunut leikkauksesta todella nopeasti, en kokenut leikkauksesta johtuvia kipuja oikeastaan lainkaan ja muutenkin olo on ollut paljon kepeämpi ja vähemmän kipeä kuin perinteisen synnytystavan jälkeen. Ei, vaikka ekalla synnytyskerrallakin selvisin varmasti aika helpolla. Minun kohdallani ei siis pitänyt paikkaansa se väite, jonka niin usein kuulee sanottavan: "leikkauksesta toipuu hitaammin kuin alatiesynnytyksestä". Vaikka toki toipuminen kestää vielä tästä eteenpäinkin, tuntuu sille, että ratkaisu oli vain ja ainoastaan hyvä juuri meille.  Niin ja hatunnosto kaikille niille monikko-odottajille, jotka alateitse synnyttävät. Olette kyllä rautaa! 

Mukavaa alkavaa viikonloppua! F menee tänään naapuriin Halloween-kemuihin, huomenna toisen vauvan kummitäti perheineen tulee meille kylään, F kyläluutailee taas jälleen huomenna ja sunnuntainakin on vieraita luvassa.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neuleet, Aarrekid (saatu) // jeggarit, H&M // kengät, Vamsko (saatu) 

Kommentit (23)

Ss
1/23 | 

Mulla myös takana suunniteltu sektio ja aivan ihana kokemus! Päädyin itse siihen siksi, että se nyt on vauvalle turvallisempi vaihtoehto vaikkei kaikki sitä halua uskoa. En halua ikinä tilanteeseen jossa kätilö käskee ponnistaa tai vauva kuolee (jos vaikka voimat aivan lopussa), näitäkin olen kuullut. Ihana että puhut sektiosta suoraan ja jaat ihmisille jopa uutta tietoa :)

Vierailija
2/23 | 

Moi! Ihana blogi sulla ❤️ heräsi ajatus tästä tekstistä, että jännä miten voi ihmiset pelätä just toisinpäin. Itsellä on nyt 1,5v kaksoset ja heidän lisäksi 5v esikoinen ja pelkäsin tosi paljon, että joudun sektioon. Olin kauhuissani ajatuksesta isosta leikkauksesta. Onneksi sain synnyttää alateitse ja homma oli nopea, 5h koko juttu! Ihanaa kun asiat menee synnytyksessä kuten itse toivoo 😊 toki aina terveys edellä, jos vauvojen vointi olisi vaatinut sektion, olisin sen tietenkin itsekin silloin halunnut. tsemppiä teille arkeen, kivaa lukea miten teillä sujuu ja saa samalla vertaistukea!

Vierailija
3/23 | 

Moikka! Seuraan sinua lähinnä instassa ja vitsit miten hienosti kaikki on teillä mennyt. Kuinka hienoa. Niin monta kertaa aikanaan kun itse odotin omia kaksosia tai kun he oli vielä vauvoja sai monta kertaa vastailla ihmisille että kyllä se tuplaraskaus ja synnytys voi sujua ihan hyvin. Ettei se että odotat kaksosia ole aina tae siitä että kaikki menee päin helvettiä. Automaattisesti. Tosi hienoa. Vitsit kun olisi itsekin osannut silloin 10 vuotta sitten olla noin tyyni ja aikuinen mitä sinä nyt kahden pienen vauvan äitinä olet.
Mun synnytys oli katastrofaalinen ja B vauva sai hapenpuutteen.
Myös minä synnyttäisin nyt sektiolla kaksoset jos voisin kääntää aikaa 10 vuotta taaksepäin. Älä anna kenenkään vaivata sinun mieltäsi siitä että alatie olisi ainoa oikea vaihtoehto.

Teillä menee tosi hienosti!

Terkuin Heidi Pirkkalasta

Korhonen
4/23 | 

Ensimmäinen tuli sektiolla, toinen alateitse. Ja olihan toipumisessa eroja: sektion jälkeen pääsin liikkeelle vuorokauden, alatiesynnytyksen jälkeen puolen tunnin päästä. Mutta enpä tiennyt sektion jälkeen, mitä alatiesynnytys tekee pidätyskyvylle ☺️

Vierailija
5/23 | 

Sektio on ihan hyvä vaihtoehto varmasti, enkä oikein ymmärrä, miksi sitä pitäisi erityisesti muille perustella tai joutua puolustelemaan.
Sen verran voin toki sanoa, ettei synnytystapa ole ainoa asia, joka vaikuttaa äidin toipumiseen.
Olen synnyttänyt alateitse eri kokoisia vauvoja. Sen suurimman (tätähän aina myös pelätään, isoa vauvaa) jälkeen nousin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ihan heti, istuinkin mukavasti samantien. Kokemusta on myös alatiesynnytyksestä, jonka jälkeen en istunut puolta tuntia vielä viikkojenkaan jälkeen. Sellaista se vaan on, erilaisia kaikki.

Vierailija
6/23 | 

Itse päädyin hätäsektioon ja siitä toipuminen kävi mielestäni aika iisisti. Vaikkakaan alatiesynnytyksestä ei ole kokemusta. Toivottavasti pääsee senkin testaamaan joskus 😅

Katriina
7/23 | 

Itse en ole äiti mutta en käsitä miten ihmiset vielä tämä päivänä ns kyseenalaistavat synnytys tavan.
Sektiohan on vauvalle turvallisempi vaihtoehto, näin olen lukenut. Itse en ikinä suostuisi synnyttämään alateitse 😊

Vierailija
8/23 | 

Nuo kauhutarinat. Niihin väkisin törmää kun asiat mietityttää ja jännittää. Itselläni kaksosia alakautta synnyttäessä oli pahin pelko b- vauvan kääntyminen. Ja sen ahdistuksen voimalla, ilmeisesti, kysyin melko pian ensimmäisen vauvan synnyttyä, joko voi ponnistaa. No jos jaksat, oli vastaus ja kummasti sitä jaksoi ja hyvin meni kaikki. Mutta voi sitä murehtimisen määrää etukäteen :/

Vierailija
9/23 | 

1. ja 2. alatiesynnytys. Kaksoset sektio. 5. alatiesynnytys. Kaksoset on hyvä leikata. Imettää en osannut kaksosia, muut kyllä, maito vaan ei riittänyt. Onneksi korvike on keksitty 😊. Ihanaa, että arki on lähtenyt rullaamaan. Kaikkea hyvää pienille, siskolle, äidille ja isälle.

Äiti vaan
10/23 | 

Minä en saanut sektiota, vaikka olen 2 kertaa synnyttänyt ja minulla on pahat rytmihäiriöt ja muitakin sairauksia. En minä ainakaan ole sektiota saanut.

Vierailija
12/23 | 

Pitää tehdä juuri niin, kuin itse kokee. Ennenkaikkea silloin päätös on helpompi tehdä, kun saa asiallista tietoa. Kauhutarinoita kuulee synnytystavasta riippumatta, onneksi synnyttäminen on Suomessa ylipäätään tosi turvallista sekä äidille, että vauvalle. Itse kohta sen asian äärellä taas, mua jännittää vain se, jos joutuisin sektioon. Mulla taustalla hyvät alatiesynnytykset x2. Eri ihmisillä ja raskauksissa eri huolet 😊 kivaa kaksosarkea!

Vierailija
13/23 | 

Minulla on kaksi lasta ja molemmat on syntynyt sektiolla perätilan takia. Muistan, miten toista lasta odottaessa tunsin suunnatonta painostusta läheisiltä siihen, että minun täytyy synnyttää normaalilla tavalla koska heidän mielestä minun täytyy päästä kokemaan "oikea synnytys". Koin painoksen suunnattoman ahdistavana ja tämä varjosti raskausaikaani.
Kun itkin tätä asiaa neuvolakäynnillä niin vastassa oli ihana ymmärtäväinen terkkari. Muistan ikuisesti miten hän sanoi, että synnytys on aina oikea synnytys, tapahtui se miten tahansa. Ja tämähän on täysin totta!
Lopulta toinenkin lapsi kääntyi perätilaan, ja sain helpotuksekseni synnytysrauhan läheisiltä. Sektiossa havaittiin, että kohtu oli todella ohut ja oma fiilikseni alatiesynnytyksen riskistä oli ollut oikea.
Pointtini on siis se, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa synnyttää. Kaikki tavat on ihan yhtä oikeita. Ja kaikille raskaana oleville äitirauhaa näihinkin päätöksiin.
Kiitos Karoliina blogista, ihana seurata teidän elämää!

Mary
14/23 | 

Todellakin sektio! Yksi alatie ja kaksi sektiota takana. Miksi pitäisi ehdointahdoin riskeerata vauva ja oma seksuaali terveys. Onneksi jokainen saa päättää synnytystavan. Itse paranin molemmista sektioista heti, ei kipuja tms, erkauma tsekattiin 2kk sektiosta eikä ollut jäljellä enää mitään. Alatiessä suuri verenhukka ja huono kunto pitkään, onneksi olin vadta 18 täyttänyt niin paikat palautui vaikka vauva olikin 5kg. Onnea teille suuresti vauvoista, seuraan blogiasi 5kk pojan kanssa 💙

Argumentoija
15/23 | 

Tässä sektio vs. alatiesynnytys -väittelyssä (toipumisen ja komplikaatioiden kannalta) täytyy muistaa se, ettei kummassakaan tapauksessa voi vedota yksittäistapaukseen. Nämä ei oo kriittisesti katsottuna samanarvoisia tieteellisten tutkimusten kanssa. Eli siis, on tieteellinen fakta, että sektioissa on enemmän komplikaatioita kuin alatiesynnytyksissä. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö ihmisillä olisi myös hyviä kokemuksia sektiosta! Väestötasolla on kuitenkin todennäköisempää hankkia vakavia ongelmia sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Tämän vuoksi yritetäänkin yleensä suosia sitä alatiesynnytystä. Kukin kuitenkin tehköön niin kuin haluaa. Täytyy vain tiedostaa nämä riskit etukäteen. Koskaanhan ei silti tosiaan voi varmasti tietää, mitä tuleman pitää. ☺️

Vierailija
16/23 | 

Itselläni 6 synnytystä, joista 4 alateitse, 1 hätäsektio ja viimeisin suunniteltu sektio. Kaikista olen toipunut yhtä nopeaan, ainoastaan sektioiden jälkeen ei saanut nostella painavia muutamaan viikkoon ja maidonnousu kesti päivän-pari pidempään. Suunniteltu sektio oli ihana kokemus ja näin jälkikäteen ajateltuna synnyttäisin kaikki vauvat suunnitellulla sektiolla. Toki siinäkin on riskinsä (veritulpat ym) niin kuin alatiesynnytyksessäkin mutta onneksi Suomessa synnytystavan saa äiti itse valita eikä ketään pakoteta synnyttämään alateitse.

Vierailija
17/23 | 

Kommentoijalle Mary vastaisin, ettei synnytystapaa suinkaan saa kaikki Suomessa valita. Synnytyssairaala ei ole mikään valintatalo, jo ne marssia ja kertoa, millainen kombo olisi itselleen sopivin.
Toki on tilanteita, joissa snnyttäjän mielipidettä synnytystavasta kysytään, mutta onneksi lääkäri aina tekee sen lopullisen ratkaisun.
Terve äiti, jolla on takanaan normaalisti sujunut raskaus, ei siis saa noin vain sektiota, vaikka ”sattuisi tahtomaan”.

Käyttäjä19693
Liittynyt27.7.2018

Minulle juuri neuvolassa sanottiin, että ketään ei pakoteta Suomessa alatiesynnyttämään ja sektion kyllä saa pyytämällä. Tietenkin tosin synnytystapa-arvion kautta, mutta siellä kyllä ”riittää” sektion ”tahtominen”

Puhuin muuten kerran synnytystavasta erään itävaltalaisen lääkärin kanssa ja hän sanoi aina ihmettelevänsä kansainvälisissä kokouksissa pohjoismaalaisten lähes hurmioituneen hysteeristä suhtautumista alatiesynnytykseen.

Vierailija
18/23 | 

Voi kun ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja olit tyytyväinen sektioon. Olen itse synnyttänyt myös suunnitelulla sektiolla, ja kaikin puolin positiivinen kokemus. En voi verrata alatiesynnytykseen, koska sitä tuskin koskaan pääsen kokemaan, mutta toivuin mielestäni nopeasti ja mitään komplikaatioita ei ollut.. Vertailu alatiesynnytykseen ei ole mielestäni lainkaan paikallaan, kuten joku toinen yllä kirjoittikin ovat kokemukset hyvin yksilöllisiä. Jokin voi olla viikon kipeä alatiesynnytyksen jälkeen, toinen olla jalkeilla heti sektion jälkeen, tai toisinpäin. Usein sektiosta kuulee vain niitä huonoja kokemuksia ja alatiesynnytystä glorifoidaan, ja pahimmillaan sanotaan, että et ole synnyttänyt jos vauva ei ole tullut maailmaan alateitse. Nämä todella harmittivat itseäni, etenkin kun raskausaikana herkkänä oli. En yhtään vähättele, etteikö naiset olisi aivan mahtavia kun synnyttävät alateitse, vau!, mutta sektio on synnytystapa sekin... Ja vaikka vauva olisi tullut suusta, niin tekeekö se sinusta yhtään vähempi arvoista äitiä? Ei. Sektioon on syitä useita, useimmiten varmasti jokin äidin tai vauvojen terveyteen liittyvä, ja pelkästään sen takia sitä pitäisi pitää arvossaan. Hienoa kuulla myös positiivisia kokemuksia sektiosta! Kaikkea hyvää teille :)

Vierailija
19/23 | 

Haluisin kertoa synnytyksen käynnistämisestä. Usein sitä pelätään ja puhutaan kauhulla. Itsellä seitsemän lasta käynnistetty oksitosiinitipalla. Riippuu paljon ihmisestä minkä kokee mitenkin ja itse selvinnyt näistä synnytyksistä pelkällä ilokaasulla. Omat supistukseni ei käynnisty luonnollisesti, mut tipalla asiat etenee ja olen synnyttänyt nämä kaikki seitsemän 2-3h ajoissa. Haluan vaan siis sanoa, et positiivinen kokemus itsellä synnytyksen käynnistämisestä. Tsemppiä teille arkeen ja juhlaan tyttöjen kanssa 😊

Vierailija
20/23 | 

Ihanaa että teillä on kaikki mennyt hyvin ja paljon onnea pienokaisten johdosta! Minulla esikoinen syntynyt alateitse ja kuopus sektiolla. Toivuin molemmista synnytyksistä mielestäni samantasoisesti muuten, mutta sektioarpi itsessään on aiheuttanut harmia mm kiinnittymisellä, mutta onneksi fyssari sai sen käsiteltyä niin ettei jäänyt liikerajoituksia alakroppaan:)

Tipsu**
22/23 | 

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla ja keskosena raskausmyrkytykseni vuoksi. Kokemus ja toipuminen oli sen verran hirveä, että vannoin, ettei enää koskaan toista lasta. Mutta niin vaan kävi, että vajaa 5 v. myöhemmin syntyi kuopus alateitse. Toipuminen oli nopeaa eikä traumoja jäänyt. Minulla on tosiaan kerrottavana kaksi aivan toisistaan poikkeavaa synnytys- ja raskaustarinaa. :)

Hurjasti onnea teille!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Raskausviikolla 36+4 se sitten tapahtui. Kello oli laitettu soimaan kuudelta. F oli syyslomalla, joten lastenhoitokuvioiden vuoksi ei tarvinnut säätää. Teimme aamutoimet, tosin minä en saanut syödä ja juoda mitään. Auto starttasi talon edestä reippaasti ennen seiskaa. Ulkona oli pimeää ja syksyistä, puissa keltaiset lehdet. Tuntui jännälle ajatella, että seuraavan kerran, kun tulisin kotiin, mukana olisi kaksi vauvaa.

Sairaalassa me menimme suoraan osastolla 2B, jossa meille annettiin sänkypaikka, ohjeita ja sitten vaan odoteltiin. Minä taisin jopa torkahtaa hetkeksi, yöllä ei ollut tullut uni oikein silmään.
Puin sairaalavaatteet ja tukisukat.

10 jälkeen meille tultiin sanomaan, että sali on valmis leikkausta varten. Kysyttiin, haluanko mennä sängyllä työnnellen vai kävellen saliin. Sanoin, että kävellen. Matkalla minuun iski yllättäen ihan kauhea jännitys. En muista matkasta leikkaussaliin muuta kuin sen, että tärisin aivan kauttaaltani.

A:n piti jäädä salin ulkopuolelle aluksi. Minä menin sisään ja kaikki eteni sen jälkeen hyvin nopeasti. Sain lääkkeitä ja puudutteita ja jossakin vaiheessa myös A sai tulla mukaan. Hänellä on sairaalamyssy ja sairaalatakki.

Puudutus oli tehokas. Yhtäkkiä en tuntenut alavartaloani ollenkaan. Saliin, jossa oli entuudestaan jo kauheasti väkeä, tuli koko ajan lisää ihmisiä. A laski, että kaiken kaikkiaan heitä oli parhaimmillaan 15. Mukana oli myös pari harjoittelijaa.

Sitten alkoi leikkaus. Minun edessäni oli sermi, joten en nähnyt yhtään, mitä tapahtui. Ja hyvä niin. Pidettiin A:n kanssa käsistä kiinni ja hetken kuluttua kuului vauvan parahdua. Siinä vaiheessa tuli kyllä kyyneleet silmiin. A-vauva näytettiin meille sermin taakse ja sitten hänet vietiin toiseen huoneeseen tarkastukseen. Ikuisuudelle tuntuneen minuutin jälkeen myös B-vauvan itku alkoi kuulua. Tyttöjen ikäeroksi tuli minuutti.

A lähti tyttöjen kanssa tarkastushuoneeseen ja sieltä heräämöön odottelemaan minua. Minua kursittiin kokoon jonkin aikaa. En osaa sanoa, kauanko. Kerran kysyin, onko vauvoilla kaikki hyvin ja ihana hoitaja kävi kurkkaamassa toisessa huoneessa: "Kaikki on hyvin, siellä ovat isänsä sylissä."

Leikkaustoimenpiteiden jälkeen minut kärrättiin samaan huoneeseen tyttöjen ja A:n kanssa. Siellä he toisiaan odottelivat minua kiikkustuolissa istuen. Tässä huoneessa odoteltiin niin kauan, iltapäivään asti, että puudutus oli poistunut kehostani. Leikkauksessa olin saanut niin vahvaa, 24h kestävää, kipulääkettä, että oloni oli tosi hyvä. Vesi ja mehu maistuivat taivaalliselle paaston jälkeen.

Huoneesta läheteltiin kuvia meidän perheille ja soiteltiin heille. Niin ja ennen kaikkea tutustuttiin kahteen ihanaan tyttöön. Sain heidät syliin ja rinnalle ja olo oli kertakaikkisesti aivan mieletön. Huomasimme jo heti alkuun, että pelko tyttöjen sekoittamisesta toisiinsa oli turha. Me tunnistimme heidät aivan alusta asti, vaikka henkilökunta esimerkiksi ei. Omaan silmään tyttöjen 300g ero kuitenkin näyttäytyi olennaiseksi tunnistamisen kannalta.

-Karoliina-

Kommentit (6)

Selma
2/6 | 

Ihana synnytyskertomus! Niin tutun tuntuisia ajatuksia ja fiiliksiä sinulla. Meidän nuorimmainen syntyi aikoinaan suunnitellulla sektiolla myös (perätilan vuoksi) . Muistan kuinka hassulta tuntui mennä sovittuna aikana vauvaa hakemaan. Itse olin heräämössä (muistaakseni) ja muistan kuinka kovasti odotti pääsyä vauvan luo, joka oli isän kanssa sillä aikaa. Tärkeintä, että vauva pääsi turvallisesti maailmaan. Toipuminen sujui nopeasti ja kotiudumme 3 päivänä sektion jälkeen. Miten kotona sujuu nyt pienokaisten kanssa? Miten heidän syöminen yöllä? Herätätkö toisen kun toinen herää syömään? Miten illat menevät?

Tyyne
3/6 | 

Ihana tarina! Itsekin menossa suunniteltuun sektioon Taysiin tammikuussa, jännittää kovin koska en ole koskaan edes käynyt Taysissa. Ilmeisesti siellä on kuitenkin ihmisen hyvä olla. Paljon onnea ihanista tytöistä! <3

Kenkkulan
4/6 | 

Kyyneleet tuli silmiin ..Keskosen äiti 33 +2 Äitinä Ihanaa lukea että Kaikki meni Hyvin ,Tays ihan parasta paras paikka myöskin Kolmen äitinä .

Vierailija
5/6 | 

Onnea <3 Kiitos ihanista kirjoituksista ja muistakin postauksista, joita olet jaksanut tehdä. Kovasti odotan lisää kirjoituksia vauva-arjesta. Omat lapset ovat jo isompia, niin kiva on fiilistellä näitä lukiessa omia muistoja vauva-ajasta, se on niin parasta aikaa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Terveisiä TAYSistä. Meidän pienet tytöt syntyivät siis maanantaina aamupäivällä suunnitellulla sektiolla. Takana oli pari yötä jo sairaalassa, vaikka onneksi edellisen yön sainkin käväistä vielä  kotosalla. Kirjoittelen varmasti myöhemmin päivistä ennen synnytystä. Ja toki itse h-hetkestä ainakin jollakin tasolla. Aikaisemmin synnytyskertomukset tuntuivat vieraalle konseptille , mutta nyt jo ajattelen, että olisihan se kiva toisaalta kirjoittaa myös itselleen muistiin, miten tytöt saapuivat maailmaan. 

Nyt ei ehkä vielä voi sanoa, että opetellaan uutta arkea, koska arki on kuitenkin aika kaukana tästä täyden palvelun sairaalassaolosta, jossa apua saa koko ajan, ruoka tuodaan tarjottimella ja lääkkeet oikeilla tuntiväleillä. Mutta tyttöihin ollaan päästy tutustumaan ihan täysillä, kun pienet murut eivät ole joutuneet ainakaan toistaiseksi minnekään tarkkailuun. Ollaan saatu siis olla perhehuoneessa koko tämä aika ja kuin tilauksesta elämää on helpottanut myös syysloma, jolloin F on ollut hyvissä käsissä, vaikka me muut olemmekin olleet Taysissä. Isosisko kävi katsomassa pieniä tiistaina ja viettää loppuviikon mummon ja papan kanssa. 

Hassua, että olisi niin paljon kerrottavaa, että oikeasti en edes tiedä, mistä aloittaa. Täytyy vaan todeta, miten luonnolliselle tämä kahden vauvan kanssa oleminen tuntuu. Ehkä siinä 8 kuukauden aikana, vaikka kuinka kaksosuus tuntuikin välillä niin eriskummalliselle, sitä osasi jollakin tapaa valmistautua tähän tunteeseen. Siihen, miten oikealle tämä kokoonpano tuntuu ja kuinka järjettömän paljon vauvoja voi rakastaa aivan ensi hetkestä lähtien!

Täytyy pitää vaan kaikki varpaat ja sormet ristissä, että tytöt olisivat jatkossakin näin helppohoitoisia ja tyytyväisiä, kun ovat olleet ekat päivät ja yöt. Faktahan taitaa kuitenkin olla se, että vauvojen todelliset luonteet, rytmit ja vaikkapa isommat vatsavaivat paljastuvat vasta lähiviikkoina, jos sellaisia on tullakseen. Mutta toivotaan, että tämä enteilee myös hyvää jatkolle.

Hauskaa päivää sinne! Kellonajat ovat hyvin hallussa vielä, mutta viikonpäivistä olen jo sekaisin. 

-Karoliina-





 

Kommentit (27)

Anni
1/27 | 

Voi miten voikaan täällä ihminen liikuttua teidän onnestanne ❤ Toivon teidän perheenne elämään valtavasti rakkautta, onnea ja iloa ❤

jm
2/27 | 

Oih, ihanaa vauva-arkea sinne! <3 Tää on niin hassua, miten onnelliseksi sitä tuli ja ihan sydämessä läikähti kun luin teidän tyttöjen syntymästä, vaikka olet aivan ventovieras minulle :) Toki olen blogiasi seurannut jo useamman vuoden. Mutta nauttikaa nyt vauvantuoksusta, mielenkiinnolla odottelen kuulumisia sitten vauva-arjesta :)

Iida
3/27 | 

Sydämelliset onnittelut teidän perheelle! Ihana, että alku on ollut noin hyvä ja tasainen, toivottavasti tosiaan lupaa hyvää jatkolta. Minua on kiinnostanut, miten identtisten kaksosten vanhemmat erottavat vauvat toisistaan ihan pieninä, kun luonne-eroja ja pieniä ulkonäköeroja ei vielä ole? Pelkäätkö, että joskus menee sekaisin kumpi on kumpi, eikä sitä lopulta enää ole varma kumpi oli A, kumpi B? :) ihanaa alkua teille!

Mamma 37 vee
4/27 | 

Valtavasti onnea tyttöjen syntymän johdosta! Toivotaan, että kaikki sujuu jatkossakin hyvin ja uudenlainen arki lähtee sujumaan mukavasti jahka kotiudutte. Itse olen kahden koululaisen ja nyt pian 7-viikkoisen iltatähden äiti, ja olen kyllä nauttinut hetkisen työelämän vaihtumisesta hetkeksi seesteisempää vauva-arkeen. :) Ihanaa vauvojen tuoksuista loppusyksyä perheellenne!

Vierailija
5/27 | 

<3 Onnea, onnea <3
Olisi kiva lukea synnytyskertomus, se on aina ainutlaatuinen tapahtuma. Luotetaan siihen, että hyvä alku tietää hyviä vauva-aikoja.

Kaksoset20
6/27 | 

Onnea hurjasti! Olin juuri eilen monikkovalmenuksessa Tays:ssa ja mietin, oletkohan jo sairaalassa, kun oon sun blogia seurannut. Muista ne mummokalsarit, jotka ei paina haavaa! 😊

Vierailija
7/27 | 

Sydämelliset onnittelut koko perheelle, niin äidille, isälle kuin isosiskolle! 💞

Vierailija
11/27 | 

Toinen selvästi huolehtivaisempi , ryppyjä otsalla :)  ja onko toinen vähän tumma hiuksisempi? Kyllä heidät erottaa, ihania :)

He
12/27 | 

Lämpimät onnittelut tytöistä! Aivan ihanaa, että kaikki on mennyt hyvin ja tytöt saapuivat turvallisesti maailmaan! Niin ihanaa, siellä on hyvä rauhallisesti tutustua vauvoihin. Ihana lukea myöhemmin lisää vauvakuulumisia!

AnuBa
15/27 | 

Paljon onnea koko perheelle!

Ihanaa, jos pääsemme seuraamaan pienten tyttöjen alkutaivalta täällä blogin puolella. Omat identtiset tyttöni ovat jo lähemmäs 12-vuotiaita, joten paljon on päässyt jo unohtumaankin vauvojen alkutaipaleesta. Tosin meillä otettiin vauhtia teho-osastolta ja keskoskaapeista. Mahtavaa, kun teillä vauvat on heti hyvävointisia.

Nauttikaa!

Vierailija
18/27 | 

Ehdottomasti synnytyskertomus! Kiinnostaa erityisesti, miksi päädyttiin sektioon kovasti hehkuttelemasi alatiesynnytyksen sijaan? Miten imetys on lähtenyt sujumaan jne.?

Vilhil
19/27 | 

Sydämelliset onnittelut teille kaikille! ❤️ Taisi jättää sydän lyönnin väliin, kun avasin postauksen. Toki jo täälläkin malttamattomana odotin uutisia, mutta silti. Hassua, miten voi tuntemattoman ihmisen asiat tehdä itsellekin näin onnellisen olon. Tietysti fläsäreinä tulee omien tuplien alku mieleen. Ja juurikin se järjetön rakkaus. Ihanaa uutta arkea! Olisi huippukivaa lukea synnytyskertomusta ja muutenkin paljon vauvajuttuja. Onnea vielä!

Mona
20/27 | 

Saako kysyä miksi suunniteltu sektio tehtiin?
Itse olen synnytin esikoiseni, identtiset pojat 2kk sitten alakautta 💙💙

Elmeri
25/27 | 

Onnea hurjasti :D! Itselläni 9- vuotiaat kaksostytöt ja he syntyivät myöskin leikkauksella. Halusivat maailmaan muutama päivä ennen suunniteltua sektiota, joten kiireisempi projekti tuli eteen. Kannattaa liittyä monikkoryhmiin, josta saa tukea monissa asioissa. Esimerkiksi siitä, jos kaksoset ovat liian paljon keskenään ja, jos se alkaa häiritä kaverisuhteita, kehittymistä yms. Meillä kun asia oli päinvastoin ja pohdin sitä laitanko samalle vai eri luokalle. Kaikkea mitä ei ole ikinä tarvinnut yhden lapsen kanssa pohtia voi ja varmasti tuleekin eteen. Tsemppiä ja ennen kaikkea onnea, kuulut nyt harvojen ja valittujen monikkoäitien joukkoon :)!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat