Kirjoitukset avainsanalla milloin viimeksi -blogihaaste

Mä olen blogihaastehullu. Rakastan kirjoitta ja lukea niitä. Ehkä siksi, että yksinkertaiset pienet kysymykset kertovat itse asiassa kirjoittajastaan aika paljonkin.

Luulen myös, että osa blogihaasteintohimostani johtuu siitä, että olen rakastanut naistenlehtien ABC-sarjoja ja kaikkia sellaisia myös ihan aina.

Siksipä ihan varta vasten googlasin blogihaasteita ja törmäsin pariin tosi kivaan. Yksi niistä oli Mitä ja milloin viimeksi? , johon törmäsin Sweet Food O`mine -blogissa. Liittykää mukaan ja jakakaa mulle lisää haasteita/haastekysymyksiä, joihin voisi osallistua.

Milloin viimeksi

Ilahduin. Tänään. Monestakin asiasta. Siitä, että lapsen koe oli mennyt hyvin ja että heillä oli todella hauskankuuloiset leikit kaverin kanssa meillä iltapäivällä. Siitä, että mies pyysi lounaalle kanssaan ja että veimme samalla kauan suutaria kaivanneet kengät suutarille. Siitä, että vauvat mylläsivät kunnolla, eikä liikkeitä tarvinnut arvailla. Siitä, että päivässä oli paljon enemmän naurua ja iloa kun synkkyyttä.

Nauroin. Päivällä miehen kanssa. Joskus vanhemmuus on vaan sitä, että aivan absurdit ja paskat tilanteet on pakko kääntää huumoriksi. Tämä viikko on ns. koetellut meidän molempien hermoja.

Itkin. Sunnuntaiaamuna. Samasta syystä kun tänään nauroin. Yleensä mun pinna äitinä on todella pitkä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen turha kiukuttelu vaan katkaisi kamelin selän. Ensin karjuin ja sitten itkin, koska en halua karjua.

Harmistuin. Tänään siitä, että olo on niin tukala ja jalat todella turvonneet, vaikka tekisin mitä. Harmitti myös se, että verottajan päätöstä viime vuodesta saa edelleen odotella.

Häkellyin siitä, kuinka ihania viestejä sain päivän aikana Instan inboxiin. Vaikka en niihin ehdi juuri vastailla (saa noin  20-60 viestiä päivässä ja päälle vielä ”pikareagoinnit”), lämmittää jokainen viesti aina sydäntä. Inboxissa moni kertoo tosi koskettavia ja henkilökohtaisia asioita. Se on suuri luottamuksenosoitus.

Kokeilin eilen illalla talvikenkiäni. Niistä mahtui jalkaan vain muutamat ja nekin on aika kireät.

Urheilin. Taisi olla helmikuussa 2019. Aivan kauheaa.

Luin. Tällä viikolla olen lukenut/kuunnellut kolmea kirjaa. Emilia Salorannan kirjan Anne Kukkohovista, Hannen ja Satun Unelmahommissa ja Roope Lipastin Jälkikasvukauden. Sen lisäksi Jari Sinkkosen kirjaa, jota A lukee parhaillaan. Olen viime kuukausien aikana lukenut/kuunnellut kirjoja todella paljon.

Söin. Juuri iltapalan. Perunarieskoja, appelsiinimehua ja luumuja.

Herkuttelin. Pyykintorin Lihassa ja kahvissa tänään. Kakkua.

Ostin juurikin tuon kahvilakeissin herkut. Tosin jos puhutaan ihan ostoksista, eilen ostin Ratinasta lautasliinat ristiäisiin, naamanpesuaineen apteekista, heijastimia Clasulta, kaksi merinovillakypärämyssyä Reimalta vauvoille ja itselleni mamma-alkkareita Henkalta. Niin ja jouluksi jo H&M Homesta kultaisen suojaruukun joulukukalle ja Clasulta kulta-mustan kynttilänjalan.

Tapasin tänään perheeni lisäksi F:n bestiksen ja meidän naapureitaja tuttuja niin kahvilassa, lounaalla kuin pihallakin.

Päätin, että jätän tarkat blogisuunnitelmat nyt taakse ja kirjoitan juuri sitä mitä mieleen juolahtaa ja juuri niin usein/harvoin kun haluan. Olin ajatellut, että vielä tämän viikon toimin, kuten ennenkin, mutta otan varaslähdön nyt äitiyslomalaisen moodiin (jos osaan).

Inspiroiduin. Hmm. Apua. Mä en taida olla kovin inspiroituvaa tyyppiä. Mä innostun asioista, vaikka mun töistä ja kodin laitosta ja ruuasta, mutta sellainen inspiroituminen ei ehkä ole oikein mun juttu. Tai onko se sitten inspiroitumista se, että juttuideoita blogiin ja kolumniin putkahtelee mieleen, kun kävelen ulkona, katson telkkua, näen ihmisiä jne? Jos on, niin sitten tulee inspiroiduttua päivittäin pienistä ärsykkeistä

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat