Kirjoitukset avainsanalla Vaunuaitta

//*merkki kertoo, että tuote on saatu// 

Mä ajattelin ennen vauvojen syntymää, että koska arki kahden vauvan kanssa tulee olemaan hektistä, täytyisi arkea yrittää helpottaa ainakin joidenkin vempeleiden avulla. Sellaisten, joita ainakin osaa ilman voisi ehkä pärjätäkin, mutta jotka kuitenkin tuovat toimimiseen nopeutta ja keventävät työtaakkaa.

Kaikki arvailuni eivät osuneet oikeiksi, ja jotkut tuotteet/tuotetyypit ovat olleet meidän arjessa hankalia tai turhia. Mutta joistakin olen ollut kiitollinen joka päivä!

MEIDÄN VAUVA-ARKEA HELPOTTANEET VEMPELEET JA TAVARAT:

  1. Aventin höyrysterilointilaite* pulloille ja tuteille. Aivan timanttinen kapine, jota ilman en tiedä, mitä tehtäisiin. Pullojen keittely tuntuisi tässä härdellissä kovalle hommalle + pelkäisin jättäväni lieden päälle, kun lähden ulos hormonipääkopallani. Meillä tämä laite höyryttelee päivin öin. Nälkäisten kaksosten kanssa pulloja menee mieletön määrä vuorokaudessa.
  2. Electroluxin kuivausrumpu*. Mä kirjoittelin tästä jo aikaisemmin, mutta pakko jatkaa ylistystä. Meillä menee molemmilla vauvoilla noin 2-4 vaatekertaa päivisin ja kaksi yöppäriä öisin, koska ovat niin kovia puklaamaan. Toisin sanoen meillä likaantuu 8-12 päällysvaatekertaa pelkästään vauvoilla jo vuorokaudessa, ja päälle tulee tietysti puklatut lakanat, harsot ja kaikki meidän muiden perheenjäsenten vaatteet ja tekstiilit. Ilman kuivausrumpua tulisin varmasti jo hulluksi.
  3. Haalarit. Siis sellaiset päivän sisähaalarit ja öiden yöpuvut, joita on helppo pukea ja riisua(Koska #puklu ja vaatteita vaihdetaan todella usein.). Bodyt ja housut on ihania, mutta niitä on aika työläs ja hidas pukea ja riisua. Ja vieläpä tuplasti. A sanoikin, että jos joku kysyy häneltä vinkkiä vauva-arkeen, se on "sellaiset haalarit, joissa vetskari aukeaa ala- ja yläkautta." Just näin, amen!
  4. Stokke Steps - sitterit*. Meillä ei ole paljon lattiatilaa, mutta vauvat tykkäävät jo istua sittereissä. Stokken ylös, penkkiin kiinni nostettavat, sitterit ovat kultaa, koska A) vauvat saa katselemaan maisemia myös korkeammaltakin ja B) sitterit saa lattioilta pois pyörimästä silloin, kun niitä ei lattialla tarvita. Myöhemmin tuolin runko toimii syöttötuolina ja lopulta vaikkapa koululaisen penkkinä.
  5. Viltit. Mun äiti on virkannut pienille vilttejä ja he saivat myös lahjaksi ihanat villaiset Kivatin viltit. Niitä tarvitaan vähän joka paikassa. Lattialle pötköttelysuojaksi, lämmikkeeksi unille ja pienempänä niillä pystyi tekemään myös kapalon.
  6. Ikean kuolalaput/kankaiset ruokalaput. Toimivat hyvin vaatteiden suojana ja ovat kaiken lisäksi  halpoja.
  7. Ikean kuivausteline pulloille. Höyrysteriloinnin jälkeen pullot on vielä kosteita, joten me isketään pullot vielä telineeseen hetkeksi kuivumaan.
  8. BabyVac-nenäimuri. Aivan ehdoton arjen pelastaja, jota ilmen oltaisiin aivan hukassa. Imee räkää, mutta myös nenään joutunutta maitoa.
  9. Toukkapussit ja villaiset unipussit. Vaikka meidän vauvoilla onkin Joutsenen untuvapeitot nukkuessaan, haluan laittaa heidän yöpukujensa päälle silti aina vielä lämpökerroksen. He kun nukkuvat lämpimästi "pakattuina" aina parempia unia. Pienempinä vauvoilla oli mun äidin tekemät toukkapussit, nyt samaa virkaa toimittaa Myllymuksujen hihalliset unipussit, joissa on peräti tuplakerros merinovillaneulosta. Nämä kestävät muuten konepesun ja myös ko. kuivausrummun villaohjelmalla kuivaamisen. Kokeiltu on useita kertoja!
  10. Vaipparoskis. Pieni asunto, kaksi vauvaa. Tarvitseeko edes perustella? Raikas sisäilma on kiva juttu.

Löytyikö listasta sun suosikit/tarpeettomuudet? Mitä vinkkejä sinä antaisit vauvaperheille tuotetasolla?

-Karoliina-

Kommentit (10)

Vierailija
2/10 | 

Kiva listaus! Ikea pyysi ihan äskettäin palauttamaan ruokalaput, koska napista tukehtumisvaara.

Vierailija
3/10 | 

Kiitos hyvistä vinkeistä! Haluaisitko kirjoittaa vielä teidän vaunuista? Ja juurikin kaksoskäyttöön 😊

KaraP
4/10 | 

Kiva juttu! Olisi mielenkiintoista myös tietää tarkemmin, mitkä hankinnat on myöhemmin todettu teille turhiksi tai hankaliksi käyttää?

Vierailija
5/10 | 

Toi Stokke Steps on rakkautta!
Muovinen syöttötuoliosa on myös älyttömän helppo pitää puhtaana sitten kun sen aika tulee.

Meillä ei ollut sterilointilaitetta, mutta sen sijaan meillä oli Mamin tutit ja anti-colic -tuttipullot, jotka pystyi molemmat steriloida mikrossa. Suht näppärää, ainakin helpompaa kuin keittämisshow!

Whisbear oli myös materiarakkautta. Keksin sairaalassa soittaa vauvalla white noise -ääntä kun häntä pidettiin sinivalossa ja selvästi pelotti olla siellä laput silmillä. Kohinasta tuli meille apu rauhoittumiseen, mutta usein Spotify saattoi kohista korvan vieressä turhaan tuntikausia kun nukahdin siihen itsekin tai sitten kaipailisin kännykkääni olohuoneen puolella kun se hoiti nukutushommia makuuhuoneessa. Whisbear oli siis meille elämää helpottava ”turhake”!

Vierailija
6/10 | 

Ikean kuolalaput ovat kyllä hinta/hyötysuhteeltaan niiiiiiiiiiiin hyvät!! Tarpeeksi paksut etteivät ole heti läpimärät, pehmeät ja miten paljon helpompaa onkaan vaihtaa se lappunen kuin body tms.

Jonna123
7/10 | 

Nämä listat on kyllä todella mielenkiintoisia koska vauvat ja perheiden tarpeet vaihtelee niin paljon. 🤔🙂 Ennen vauvaa on jotenkin todella sekavakin fiilis että mitä kaikkea tavaraa sitä tarvitsee oikeasti. Mun vauva on jo vuoden ikäinen mutta iso osa tämän listan tarvikkeista olisi meillä olleet vastasyntyneenä täysin tarpeettomia. Ja tosiaan kun on vain yksi vauva niin kaikki on varmasti helpompaa kuin kaksosten kanssa. Sain höyrysteriloijan käytettynä ostamani rintapumpun kylkiäisenä mutta en ole kertaakaan käyttänyt sitä vaikka pumppasin ahkerasti. En myöskään omista kuivaustelinettä pulloille eikä sitä olisi tarvittu koska nostin pullot pyyhkeen päälle kuivumaan. Kuivaaja emme omista enkä oikeastaan koe sellaista tarvitsevani. Vauvani ei puklaillut paljoa ollenkaan eli olen ollut siinä mielessä onnekas (vähemmän pyykkiä). Vaipparoskis olisi turha koska käytän yötä päivää kestovaippoja. Nenäimurista en ole ikinä kuullutkaan eikä vauvallani onneksi ollut sellaisia vaivoja että sitä olisi tarvittu. tämän listan tavaroista tarpeellisia meille olivat haalarit, unipussit, kuolalaput ja sitteri.

Vierailija
8/10 | 

Jonna123:n kanssa samoilla linjoilla. Meillä ei ollut noista juuri mitään, ei edes sitteriä. Stokkessa oli new born set, joka oli kovassa käytössä. Myytiin pois heti, kun vauva alkoi istua. Meillä tuosta listasta oli vauvavuoden aikana käytössä vain haalarit. Muut olisi olleet meille täysin turhia. Kestovaipat peseytyvät ihan tavallisessa koneessa ja kuivuvat narulla. Spotifystä tuli soitettua babylle white noisea. Siihen nukahtivat yleensä sekä äiti että vauva :D

Vierailija
9/10 | 

Meillä,oli esikoisella sitteri, mutta kun siinä nukkui lähinnä perheen koira, ei seuraaville hankittu edes sitä 😂.
Meillä oli myös kestovaipat, joiden kanssa kuivausrumpu oli kyllä ehdoton.

Jos vielä vauvarumbaan lähtisin, hankkisin vain hyvät matkarattaat ja lämpöpussin, kätevän turvakaukalon ja nipun hyviä vaippoja, sekä villavaatteita. Hoitovälineiden sideharsoja reilun kasan, niitä kun voi käyttää ihan joka vaivaan.

Jonna123
10/10 | 

Unohdin mainita, että asun Australiassa ja näin kesällä kestovaipat kuivuvat kuumuudessa ulkona todella nopeasti narulla. Talvella meillä sataa paljon ja on kosteaa joten kuivuminen kestää kauan. Siksi omistankin 36 kestovaippaa kun meillä ei sitä kuivaaja ole. :) Tämä on siis mun kohdalla tietoinen valinta koska sähkö tehdään täällä kivihiilestä ja kuivaaja kuluttaa sitä aika paljon. Jossain vaiheessa hankitaan varmaan aurinkokennot katolle ja silloin kuivaaja olisi varmaan ajankohtainen hankinta. 🤔

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

// *-merkillä merkitty tuote saatu. Ei affilinkkejä tai linkkejä, joiden klikkaaminen tuottaa bloggaajalle etuuksia tai rahaa. //

 

Kun mä odotin F:ää, en valmistautunut vauvan tuloon juuri mitenkään. Kyse ei ollut siitä, etteikö vauva olisi ollut haluttu. Koska oli! Raskauttani varjosti kuitenkin alkumetreiltä lähtien pelko istukan toimimattomuudesta ja osittaisesta istukan repeämisestä, joten tuntui sille, etten uskaltaisi iloita tulevasta lapsesta ennen kun saisin hänet konkreettisesti syliini.

Pelko heijastui - näin jälkikäteen ajateltuna - myös kaikkeen siihen konkreettiseen, joka usein liittyy vauvan odotukseen. En halunnut perhevalmennukseen, en tutustua vauvatuotteisiin, enkä verkostoitua toisten tulevien vanhempien kanssa. En halunnut, että innostuisin jostain, joka minulta voitaisiin viedä helposti pois.

Onnekseni F syntyi lopulta terveenä pienenä tyttönä ja kaikki meni hyvin. Mutta kun tulin sairaalasta kotiin, tajusin, että meillä ei ollut todellakaan riittävästi vauvanvaatteita. Vaunut ja sänky oli, mutta nekin sellaiset, jotka eivät lopulta sopineet elämäntilanteeseemme lainkaan. (Vaunut oli ostettu omakotitalossa asuvilta tutuilta, ja mehän asuimme ilman autoa Helsingin Kalliossa. Kerrostalossa, jonka hissiin vaunut eivät mahtuneet.) En tiennyt, mitä hoitokassiin pakataan, mitä odottaa imetykseltä, millainen äiti oikein halusin olla.

Näin jälkikäteen ajateltuna F:n ensimmäisten kuukausien kaaos ja oma epätietoisuuteni kaikesta olisi ollut helposti vältettävissä, jos olisin ollut paremmin valmistunut niin konkretian kuin henkisenkin puolen kannalta.

Mua on harmittanut monen monta kertaa jälkikäteen, miten F:n elämän ekat kuukaudet menivät ja siksi olen halunnut tehdä tällä kertaa kaiken toisin. Olen halunnut ihan tietoisesti tutustua lastentarvikemereen, pestä tuttipullot etukäteen, ostaa imetysliivit hyvissä ajoin ja oikeasti testata  kaikki mahdolliset tuplarattaat, jotta löytäisimme varmasti ne meille oikeat. Tämä on ollut itselleni sellainen todella tärkeä siirtymäriitti, joka on tuonut varmuutta siihen, että selvitään ihan uudenlaisesta elämäntilanteesta. Ei vaan tavaroita ja tarvikkeita, vaan jotain enemmän. Tietoa siitä, että täällä nyt oikeasti odotetaan pieniä saapuvaksi ja halutaan, että kaikki sellainen, johon ylipäätään voi valmistautua, on tehty. 

Mä olin ennen jopa sellainen vauvantarvikevähättelijä, joka kummasteli kovaan ääneen, kuinka paljon roinaa sitä vauvat oikein tarvitsevatkaan. Pidin tällä tavoin hyvin valmistautuvia ja varustautuvia vanhempia jopa vähän pöhköinä. Totta kai edelleenkin ajattelen niin, että kaikkea kaupassa olevaa vauvantarviketta ei tarvitse ostaa ja monesta tilanteesta selviää edelleen jotenkin soveltamalla. Että eihän sitä pullonlämmitintä tosiaan välttämättä tarvitse, koska maidon voi lämmittää muutenkin. Mutta. On myös niin, että moni tuollainen tarvike helpottaa oletettavasti arkea kauheasti, kun vauvan/vauvojen kanssa sitä puuhaa on varmasti ihan muutenkin.

En tiedä, ajattelisinko asioista eri tavalla, jos meille tulisi yksi vauva, mutta koska hommaa on tuplana, olen kyllä imenyt itseeni kaiken vauvatarviketiedon ja varustanut kodin niin kohdunääninallella kuin muillakin ei-pakollisilla-mutta-ehkä-arkea-helpottavilla-kapineilla. Olen ajatellut niin, että en kyllä ala nähdä lisävaivaa missään, missä ei ole pakko. Tavallaan se on tuntunut aika armollisellekin. Kerran heitä on kaksi, ei mun tarvitse ajatella, että kaikki äitiyspaineet kohdistuvat muhun samalla tavalla, kun olisin ehkä yhden kanssa kokenut. Riittää, kun saadaan homma skulaamaan ja kaikki kolme lasta hoidettua ja pidettyä meidät vanhemmat kohtalaisen selväjärkisinä. 

Me käytiin tänä viikonloppuna testaamassa edellisviikolla postista tulleiden Silver Cross -tuplavaunujen* (saatu yhteistyönä Vaunuaitan kanssa) toimivuus tuossa meidän kerrostalon ulko-ovella. Jumpattiin vaunujen kasaan laittoa ja avaamista, A testasi autoon pakkaamisen ja lopuksi vielä opeteltiin auton turvakaukaloiden kiinnittäminen runkoon adapterien avulla. Nyt luulisi, että tämäkin asia alkaa olla aikalailla hallussa. Olette muuten kyselleet vaunuista ihan kauhean paljon, joten tarkemmat infot ja kuvat ja videot löytyvät Insta Storiesista ja huomisen jälkeen Instan palluroista kohdan ”Silver Cross Wave” alta.

Mä olen tehnyt aika normitahdilla töitä vielä viime viikon, mutta nyt ajattelin, että tästä viikosta eteenpäin alan jo vähän himmailla hommia. (On muuten vaikeaa puuhaa tuo vähentäminen, kun pää raksuttaa edelleen omasta mielestä hyviä uusia ideoita, joita haluaisi laittaa vireille). Toisaalta tajuan kyllä, että niiden toteutukseen ei kohta ole samalla tavalla aikaa, joten on viisasta ainakaan olla heittelemättä uusia verkkoja vesille.Ehkä sellainen puuhaaminen on vaan mun tapa käsitellä tätä piinaavan pitkää odottelua. 

Tänään mä tein vielä yhden to do -listan ennen vauvojen syntymää. Kirjoitin siihen asioita, jotka liittyvät vauvoihin. Pitää hommata paristoja erilaisiin vauvavempaimiin, opetella muutaman laitteen käyttö, pakata sairaalakassi loppuun ja muutenkin ehkä alkaa elellä tätä eloa sillä ajatuksella, että lähtö sairaalalle voi tulla koska vain. Eilen illalla supisteli pari kertaa jopa jo vähän selän puolelta, joten puhuttiin, että ehkä meidän olisi fiksua laittaa sekä A:lle, että mulle jokin vaatesetti valmiiksi, ja F:lle reissukassi, jos lähtö sairaalaan tuleekin keskellä yötä yllättäen.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

 

 

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Olen ollut samanlainen vähättelijä, mutta sitten neuvolatädin vinkistä kokeilin ostaa 1,5 tunnin välein yöllä heräilevälle vauvalleni swaddle up -kapalopussin. Ensimmäisenä yönä kapalossaan neiti nukkui 6 h putkeen! Että kyllä sitä monelle sellaisellekin tarvikkeelle saattaa löytyä käytyä mitä voisi ensi katsomalta pitää turhakkeena. Nyt, vuotta myöhemmin, neiti 1 v 2 kk nukkuu 12 tuntisia öitä heräämättä ☺️

Vierailija
2/7 | 

Koskettava alku tässä kirjoituksessa. Olet (tai olette) joutunut painimaan elämän ja kuoleman kysymysten äärellä ekassa raskaudessa. Ei ihme, että se jättää jälkensä.

Toki se heijastuu varusteluun. Mutta silti tuntui vähän oudolta että noinkin suurista asioista vedetään aasinsilta kaupalliseen yhteistyöhön... Kaikella rakkaudella sanon tämän. En tiedä, mistä blogistin leipä on revittävä. Luultavasti tekisin itse tilanteessasi samalla tavalla.

Vaikka jotkut kaupalliset yhteistyöt enemmän ärsyttävät kuin tempaavat mukaansa, niin eletään me silti mukana teidän elämää. Todellakin. Kiva, kun kaikki alkaa olla valmiina vauvoja varten... me lukijat aletaan hiljalleen malttamattomina odotella tuplia <3 <3

Vierailija
3/7 | 

Mä olen sellainen vähättelijä varmaan sitten vieläkin 😉
Meidän lapset ovat nukkuneet flanelliin käärittynä kapalossa. Kapalointi on muuten yksi juttu, joka on hyvä opetella etukäteen ennen vauvojen syntymää.

Toki tavara, lastenvaate tai vaikka pehmolelu, voi olla hyvä tuki ajatusten siirtyessä uusiin perheenjäseniin. Siksi ihmiset tykkäävät vaikka neuloa tulokkaalle jotain, siinä neuloessa kun mieli saa vaeltaa juuri sen tulevan ympärillä. Mutta silti moni vauvojen ympärillä myytävä asia, selleinenkin, mikä on ollut jonkun toisen mielestä ihan korvaamaton, on kyllä ihan turhaa (ainakin sille toiselle sitten).

Ehkä perheen tulotasonin vaikuttaa tähän. Kenenkään ei ainakaan tulisi kokea painekta siitä, ettei rahat riitä kaikkeen vauvoille myytävään oheistarpeeseen. Hyvin vähällä kyllä tulee toimeen. Ja jokaisen uuden tavaran kohdalla on ainakin hyvä miettiä ennen ostamista, että mihin ihmeeseen sen aikoo muutaman kuukauden päästä sitten laittaa ja hävittää.

Vierailija
4/7 | 

Ihanat vaunut. Varmaan tuossa muodossa kätevät kaupungissa. Meillä oli vierekkätä. Opin muistamaan, missä kaupassa leveä väli, että pääsi käymään. Hauska muisto! Kuitenkin kun vaunuajan jälkeen tulee ratasaika.

Vierailija
5/7 | 

Meillä oli matkarattaat, sellaiset sateenvarjo-malliset, vierekkäisillä paikoilla. Olivat niin kapeat, että mahtuivat siitä mistä ”tavalliset” vaunutkin. Silti niissä istui tarvittavan mukavasti melkein kolmivuotias. (Sen vanhempi lapsi nyt ei rattaita tarvinnutkaan). Harmi, etten merkkiä enää muista...

Vierailija
6/7 | 

Minä olen huomannut itsessäni puolestaan, että lapsiluvun kasvaessa yhä harvempi hankinta tuntuu oikeasti tarpeelliselta. Meille on tulossa kolmas lapsi nyt vuodenvaihteessa ja huomaan että oikein haluan tarkastella hankintoja kriittisesti sekä hankkia mahdollisimman monet jutut second handina.
Tuntuu, että tällä lapsimäärällä täytyy jo ruveta miettimään tätä maapalloakin ja kulutustottumuksia. Esikoisen kohdalla oli vielä hauskaa perehtyä vauvatamineisiin, nyt tuntuu että tavaralla varustautuminen on tosi toissijainen asia.

Vierailija
7/7 | 

Meillä myös nyt neljättä odotellessa kynnys on kasvanut hyvin korkeaksi hankkia oikein mitään, kun kaikki entiset vauvakamppeet on laitettu jo kiertoon ja silti talo hukkuu roinaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

*saatu tuote. Ei sisällä affilinkkejä.

Muistatte ehkä, kun mietin kuukausi sitten, pitäisikö vauvojen nurkkausta jotenkin sisustaa. Silloinhan nurkkaus näytti tälle.

Vasta postauksen julkaistua huomasin, kuinka todella kolkko nurkka oli. Tai siis tokihan asiaa epäilin jo, kun postauksen kirjoitin. Mutta kuvista näkee monetkin kodin kohdat jopa paremmin kuin livenä.

Niinpä eräänä lauantai-iltana järjestelin nurkkauksen uusiksi. Ja siitä tuli tällainen.

  • Siirsimme toisessa kohdassa makuuhuonetta olleen Torista aikanaan ostetun liinavaatekaapin sänkyseinustalle. Tyhjensin kaapin oviosuuden sisustat, koska ajattelin, että sinne voi änkeä sitten kaikkea siitä tavaraa, jota vaikkapa öisin vauvojen vieressä tarvitsee käyttää.
  • Kaapin päälle asettelin F:n eskarissa tekemät merihevostyön ja pehmolelun, sekä ostin vielä erikseen netistä Sokrun julisteen. Rakastan ylipäätään Sokrun käyttämiä värejä ja tyyliä, joten nyt oli hyvä tilaisuus ostaa yksi juliste lisää. Kehykset kaivelin molempiin töihin varaston perukoilta vanhoista kehystetyistä kuvista.
  • Tottakai tähänKIN kaapin päälle piti saada pari Aykasa-koria. Nekin ostin, kuten aikaisemmat, Li`l Decorista. Ajattelin, että näissä voi kuljettaa tavaroita keittiöön ja takaisin: tutteja, pulloja ja mitä lie nyt öisin tarvitaankaan.
  • Sänky on edelleenkin tuo täydellisen muotoinen ja värinen Sebra, jonka sain Vaunuaitasta*. Viimeksi tosin sängyssä ei tainnut olla vielä pehmusteita, mutta nyt sitä koristaa Sebran eläinreunapehmuste*, joka on musta aivan syötävän söpö. Todellisuudessahan sänky tuskin saa olla seinustalla noin rauhassa, vaan se täytynee mitä luultavammin vetää kiinni perävaunuksi sänkyyn. Mutta saapahan nyt hetken edes olla noin kauniisti kokonaisuuden osana.
  • Valoja tuohon nurkkaan ostin kaksi. Ensinnäkin ihanan joutsenyölampun Jyväskylän Harjun paperista. Mutta totta puhuitte: Paristot kuluu aivan liian nopeasti. Jo nyt loppu, vaikka ollaan käytetty itse iltaisin vain silloin tällöin. Jospa iskä osaisi tehdä tästä verkkovirtakelpoisen, niin toimisi paremmin. Koristevalot seinälle ostin Clas Ohlsonilta -50%. Niistä tulee illalla ihanan pehmeä tunnelmavalo.

Jospa sitä tällä setillä jo pärjättäisiin ensi alkuun! Kun toinen sänky pitää (ehkä) jossain vaiheessa rantauttaa – vaikkakin Sebraa voi kasvattaa – saa nähdä, miten nurkkaus sitten asetellaan toimivaksi.

-Karoliina-

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

*postauksessa saatuja tuotteita. Bloggaaja ei saa linkeistä tai niiden kautta tehdyistä ostoista rahaa tai etuuksia. Ei sis. affilinkkejä.

Mä aloitin pari viikkoa sitten tämän postaussarjan, jossa esittelen meidän kodin pieniä tilaratkaisuja ja -huoneita. Ekana postasin meidän vessa-kylppäristä ja viime viikolla meidän eteisaulan Inaria-säilytysratkaisusta, joka on oikeasti yksi tärkeimmistä elementeistä sen osalta, että voidaan mahduttaa tulevien lasten kamppeet tämän kodin neliöihin.

Tänään en ajatellut esitellä mitään huonetta, vaan yhden tuotetyypin, jonka avulla pienessä kodissa saa säästettyä tilaa. Ja hei kiitos tästä myös teille, koska tuo ammevinkki tuli todella monelta seuraajalta, kun mietiskelin tuota kylppärin toimivuutta vauva-arjessa ja pesuissa.

Mä rakastuin nettiä selaillessa jo kesällä – varmasti monen muun tavoin – Aykasan taitettaviin koreihin. Silloin korit kuitenkin jäivät ostamatta, mutta pari viikkoa sitten sain itseäni niskasta kiinni ja niinpä ensimmäiset korit rantautuivat meille kotiin. Ihastuin koreihin kuitenkin niin paljon, että parin päivän päästä tilasin niitä lisää.

Aykasaahan myy todella moni paikka, mutta mä ostin meidän korit Li`l Decor -nimisestä nettikaupasta, koska siellä valikoima oli tosi selkeästi esillä ja jäljellä myös niitä korivärejä, joita meille halusin. Syy, miksi me tarvittiin korit, oli ensisijaisesti pyykkihuolto. Me taitellaan vaatteet aina narulta/kuivausrummusta tultua jokaiselle perheenjäsenelle omiin pinoihinsa niin, että pinon sisällä vaatteet on jaettu vielä omiin kategoriapinoihinsa. Sillä tavalla ne on helppo (tai siis olisi, KUULEEKO LAPSEN  JA MIEHENI?!) siirtää sitten vaan suoraan kaappiin. Tähän asti olen vienyt vaatepinot sellaisenaan jokaiselle perheenjäsenelle vaikkapa sängyn päälle, mutta siitähän pinot kaatuvat ja myttääntyvät, jos niitä ei siirrä suoraan kaappiin. Tai siis KUN ei siirrä.

Mietin, että vaatteita olisi helpompi siirtää ja säilöä ennen kaappiin menoa, kun ne voisi viikata suoraan koreihin. Mutta tähän asti koriviikkausta on estänyt se, että olen tuskaillut korien säilömistä. Aykasa kuitenkin ratkaisi tämän ongelman: Kun korit eivät ole käytössä, voi ne joko pinota päällekkäin auki olevina. Tai sitten taitella siististi kaappiin. (Toisaalta korit ovat minusta nyt niin kauniit, ettei niiden esilläolo edes haittaa). Ostettiin Torista viime viikolla kympillä tuollainen Ikean säilytyspenkki ja pidän itse asiasta siitä näystä, että penkillä on kauniinväriset korit rivissä. Taas niitä toimivia säilytysjuttuja, jotka ovat minusta samalla myös kauniita.

Toinen taitettava löytö on Stokken taitettava amme*, jonka sain Vaunuaitasta viikonloppuna. Mua jo alkoi ahdistaa, minne pienten amme säilötään, mutta nyt Stokken ominaisuuksien takia amme mahtuu taitettuna vessan nurkkaan. Mukana tuli myös Stokken uutuustuote, niin ikään taitettava ammeteline*! Eli ammetta ei ole pakko roudata millekään pöytätasolla, tai kyykkiä maassa, vaan ammeen saa kiinni telineeseen niin, että koko kokonaisuuden voi sekä avata, että taittaa kerralla. Amme siis koko ajan kiinni telineessä,jos niin haluaa.(Tosin isosiko halusi kuivaharjoitella ammessa, niin päätettiin, että teline tässä tapauksessa voisi olla jo vähän vaarallinen kolmasluokkalaiselle) Voisin kuvitella, että teline säästää tositoimissa kylvettäjien selkää aika hyvin. Sanoisin, että aikamoinen pienen tilan ammeinnovaatio siis!

Pinterestistä ja instasta löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä innovaatioita muuten noille Aykasoille. Itsekin vähän hurahdin niihin ja ostin niitä myös minikoossa vauvojen tavaroille (näette myöhemmin). Mutta siis ne toimivat niin kenkätelineinä kuin yöpöytinäkin. Jotenkin olen ihan täpinöissäni tällaisesta!

Mitä muita taitettavia ja pinottavia säilytysratkaisuja suosittelette?

-Karoliina-

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

En ole ikinä nähnyt. Huippua! Niin sitä blogista oppii. Opin yhdestä blogista, että lähtöselvityksen tehtyä kuvakaappaa se, on helppo vilauttaa porteilla lähtömaassa. Matkalla mies oli ihmeissään, mistä sä tiesit? No, niistä parjatuista blogeista, joita mä aina luen. 😭😭😭😭

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat