Kirjoitukset avainsanalla kaksosten synnytys

Tänään vietetään kaksostenpäivää. Tuntuu erikoiselle ajatella, että vuosi sitten en ollut vielä edes raskaana, ja nyt –  2.2.2020 – vauvoja on kaksi. Taas kerran yksi todistusaineisto siitä, että elämä voi yllättää mitä ihmeellisimmin keinoin. (Kuvissa meikäläinen syksyllä, aikalailla tosiaan kaksosmaisella mahavarustuksella) 

Aloitin vähän aikaa sitten postaussarjan, jossa vastaan teidän esittämiin kysymyksiin koskien kaksosvauvaelämää. Tänään tuntuu luontevalle jatkaa sitä.

Mikä on vinkkisi koskien elämää kaksosten kanssa?

Tietenkään minulla ei ole kokemusta vasta kuin kahden vauvan kanssa, joten isommista lapsista en tiedä mitään. Mutta tärkein vinkki, joka me saatiin, ja jota ollaan noudatettu, on se, että lapset tulee laittaa samaan rytmiin. Saattaa kuulostaa julmalle, että heidät sullotaan samaan rytmiin, mutta se on oikeasti kaikkien kannalta paras ratkaisu. Meillä siis tytöt opetettiin heti sairaalasta lähtien nukkumaan ja syömään synkassa. Ja nyt heidän rytminsä menevät jo luonnollisesti aivan samaa tahtia. Kun toinen alkaa heräillä yöllä syötölle vaikkapa klo 1.48, voi olla varma, että toinenkin itkee nälkäänsä jo viiden minuutin päästä. Ja jos jonkin ihmeen kaupalla toinen ei herää luonnollisesti, herätetään hänet sitten ihan herättämällä syömään siskonsa kanssa samaan aikaan. Sama pätee uniin. Kun toinen herää, herätetään usein myös toinen. Joskus annan toisen nukkua, mutta sitten siitä seuraa lopulta vaan julmettu säätöä, kun seuraavat ja sitä seuraavat unet menevät eri tahtisesti. Saman tahtisuus onnistuu meillä varmasti siksi niin hyvin, että tytöt tarvitsevat vuorokaudessa unta liki samat tuntimäärät. Jos toinen tarvitsisi rutkasti enemmän, tämä systeemi ei tietenkään onnistuisi. En tiedä, onko luontainen saman tahtisuus identtisten ominaisuus, vai onko vaan sattumaa.

Toinen vinkki on se, että kaksosten kanssa asioissa on pakko soveltaa. Koko ajan ei voi olla täydellinen vanhempi, eikä tehdä asioita oppikirjojen mukaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus on pakko roikottaa lasta vaikka ihan epäergonomisessa asennossa sylissä, kun toiseen kainaloon on mahduttava myös toinen lapsi. Tai juurikaan lapsentahtisuus ei onnistu aina (kuten rytmiasiasta huomaa), eikä kaikkiin vauvan itkuihin ole mahdollista reagoida. Kaksosvauvat oppivat väkisinkin odottamaan omaa vuoroaan. Se on raastavaa näin vanhemman näkökulmasta, mutta siihenkin on myös vanhemman itse opeteltava.

Kolmas vinkki on se, että omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Ja apua otettava vastaan. Jos saa mahdollisuuden nukkua, nuku. Jos kummit tarjoutuvat hoitoavuksi, ota apua vastaan. Kotipalvelu ja siivoaja eivät todellakaan ole häpeäpilkku.

 

Ajattelitko pukea lapset jatkossa esimerkiksi päiväkotiin samoihin vaatteisiin?

Kun odotin tyttöjä, ajattelin, etten pue heitä koskaan samoihin vaatteisiin. Mutta toisin kävi. Mulla ei kertakaikkisesti ole aikaa etsiä kaupasta aina kaksia erilaisia vaatteita, eli jos he tarvitsevat vaikkapa uudet jumpsuitit, eikä siinä rekissä ole juuri vierekkäin kahta kaunista, mutta erilaista jumppista, otan kyllä ihan samanlaiset. Se vähän ärsyttää mua, koska en halua lokeroida samaan kaksosmuottiin, mutta käytäntö usein pakottaa siihen. Mutta aina kun on tarjolla, ja saan valita, otan tytöille samanhenkisesti, mutta eri väriset vaatteet. Luulen, että niin kauan, kun saan itse päättää, toteutan tätä kaavaa tyttöjen kanssa. Mutta sitten kun he alkavat itse valita vaatteensa, saa nähdä, haluavatko samat vai erilaiset.

 

Saako isä enemmän lomaa kaksosten syntymän jälkeen?

Saa, mutta ainakaan vielä A ei ole käyttänyt ”koko pottia” lomista. Meidän arki rullaa tosi hyvin näin, enkä ole kokenut, ettenkö pärjäisi yksin tyttöjen kanssa päiviä. Tosin kysehän ei ole vain mun pärjäämisestä, vaan toki myös isän ja tyttöjen oikeudesta olla keskenään. Uskon, että ripotellaan isän lomia vielä tulevaisuuteen tarpeen niin vaatiessa. Jos meidän työt olisi yhtään samanlaiset, oltaisiin varmasti jaettu vanhempainvapaat. Tässä tilanteessa se ei kuitenkaan ole taloudellisesti järkevää, koska mun töitä voi tehdä muulloinkin kun virastoaikaan. 

 

Missä koet erityisesti onnistuneesi kaksosten kanssa?

Mä olen luontaisesti tosi järjestelmällinen luonne, joten koen, että siitä on apua kahden vauvan kanssa. On pitkälti varmasti minun ”vika”, että tytöillä on niin selkeä päivä- ja yörytmi, ja se helpottaa koko meidän viiden hengen elämää kauheasti. Totta kai toivon, että olen tytöille lämmin ja rakastava turva, mutta niin on myös A:kin. Mä toivon, että ollaan yhdessä saatu heille turvallinen ja lämmin koti. 

 

Miten saat pienet unille yhtä aikaa, jotta ehdit tehdä kotitöitä?

Valitettavasti vauvat ei nuku sisällä kuin aivan maksimissaan 30 minuuttia(eikä meillä ole partsia), joten kotityöt on tehtävä heidän valveillaoloaikanaan. Mutta yllättäen se ei ole ollut suuri ongelma. Me raivataan yhdessä koti aamulla ennen kun A lähtee kasin maissa töihin ja sitten kodinhoito on päivällä mulla sellaista ylläpitoa: tiskejä, pyykkejä, ruuan laittoa yms. Niitä voi tehdä, vaikka pienet valvovatkin.

 

Mikä oli aivan ensimmäinen ajatus, kun kuulit odottavasi kaksosia?

Olo oli tosi epäuskoinen. Innostunut, mutta aivan epäuskoinen. Mua ei kuitenkaan missään vaiheessa juuri pelottanut itse raskaus, eikä kaksosarki. Luotin, että kaikki menee lopulta hyvin ja työnsin tietoisesti pelot syrjään. Kirjoitin aiheesta tämän postauksen. 

 

Miten koet kaksosraskaudesta palautumisen? Palautuminen on ollut paljon hitaampaa kuin esikoisen jälkeen. Tosin kyllähän ikäkin vaikuttaa. Olin silloin 25, ja nyt täytän pian 35 vuotta. En silti voi väheksyä sitä kuormaa, mitä kaksi vauvaa kropalle tekee. Tai no. Omia vauvoja odottaessa ymmärsin sen, ettei kropan kuorma ole pelkästään ihmisten määrä vatsan sisällä, vaan kaksosodotus on myös monella muulla tapaa erilaista.  Kaksi vauvaa ja tuplahormonit kun vaikuttavat kaikkeen: hapenottokykyyn, ferritiineihin, verensokereihin jne jne.

Itse leikkauksesta toivuin todella nopeaa, mutta kyllä keskivartalo on vielä kateissa, kiloja tuli aivan hirveästi ja kunto oli aluksi aivan surkea. Se, että makasin raskauden 3-4 kuukautta vuodelevossa ja loppuraskaudesta jaksoin kävellä ehkä 100 metriä putkeen, teki tehtävänsä. Onneksi vaunulenkit ovat nostattaneet kuntoa kuitenkin kivasti. Sanotaanko näin, että tällä kertaa palautuminen ei todellakaan tule ilmaiseksi, vaan kaiken sen eteen on tehtävä töitä. Tai siis pitäisi tehdä. 

 

Sellaisia vastauksia tällä kertaa. Odottamassa on vielä vino pino lisäkysymyksiä. Palaan niihin taas joku päivä.

Ihanaa sunnuntaita ja kaksostenpäivää!

-Karoliina-

 

 

 

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 | 

Tuliko kaksosraskaus teille luomuna / onko jomman kumman suvussa kaksosia? Yleensähän kaksosraskaudet ovat yleisiä hedelmöityshoidoissa.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
2/14 | 

Identtiset kaksoset eivät kulje suvussa toisin kuin erimunaiset kaksoset ja taipumus niihin kulkee. Mun pappa on ollut Kaksonen, mutta hänen kaksospuolikkaansa on kuollut synnytykseen.

Identtisiä kaksosia ei voi myöskään "tehdä" millää hedelmöityshoidolla, koska identtisyys on eräänlainen mutaatio, jota ei voi lääketieteellisesti tehdä. Hedelmöityshoidoista johtuvat kaksoset ovat aina erimunaisia. Tosin tietysti erimunaisia voi tulla myös luomuna.

käyttäjä-5917
Liittynyt13.4.2014
3/14 | 

"Hedelmöityshoidoista johtuvat kaksoset ovat aina erimunaisia" paitsi tietenkin jos on siirretty yksi alkio, joka päättääkin jakautua kahdeksi. Meillä siirrettiin yksi alkio ICSI-hoidossa ja tuloksena oli (todellisena yllätyksenä!) identtiset kaksoset. Eli ei, kaksosia ei voi tehdä hedelmöityshoidoilla, mutta käsittääkseni (en nyt kyllä löytänyt mitään dokumenttia tämän "faktan" taustalle") myös identtisiä kaksosia syntyy suhteessa enemmän hedelmöityshoidoilla, koska yleensä valitaan se parhaiten jakautuva alkio, mikä voikin sitten jakautua vähän turhankin hyvin :D

Vierailija
4/14 | 

” Saattaa kuulostaa julmalle, että heidät sullotaan samaan rytmiin, mutta se on oikeasti kaikkien kannalta paras ratkaisu. ”

Jäin miettimään. Onko tämä myös vauvojen (kun kirjoitat ”kaikkien”) kannalta paras ratkaisu? Vai vanhempien kannalta paras ratkaisu? Todella julmalta tuntuu, enkä oikeasti jaksa uskoa, että olisi oikeasti vauvojen kannalta paras. Toki varmastikin vanhempien kannalta.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
5/14 | 

Kun kirjoitan kaikkien, tarkoitan kaikkien. Siis meidän perheen kaikkien, muista perheistä en osaa sanoa. Koska kun vanhemmat saavat öisin nukkua edes vähän, uskon, että ovat parempia vanhempia lapsilleen, kun kuolemanväsyneinä. Näin "vanhempien etu" kääntyy kaikkien eduksi.  Minusta lasten kannalta - vauvojen ja isomman lapsen - kannalta olisi enemmän julmaa loppuunpalaneet vanhemmat. Varsinkin, jos sen välttämiseksi on keinoja. Samanrytmisyys opetetaan sairaalassa kaksosvanhemmille ja se on minusta yksi loistavimpia eväitä, joita synnäriltä saa. Mun näkemys on myös se, että vauvat eivät tästä kärsi, jos sen on heille automaatio aivan pienestä asti. Tuleehan yksösvauvoillekin rytmi sen mukaan, tuleeko heitä esim herätellä pienikokoisuuden vuoksi yöllä syömään tai vaikkapa isompana lapsen päiväkotiin aamuisin.

Anonymous2020
6/14 | 

Hei!

Kiitos kiinnostavasta blogista ja uusimmasta postauksesta. Kaksospostaukset kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti läheiseni kaksosraskauden takia. :)

Täytyy oikaista, että hedelmöityshoidoissa ei aina kaksoset ole erimunaisia, sillä tunnen läheltä tapauksen, jossa on tulossa samanmunaiset identtiset kaksoset, ja raskaus on saanut alkunsa hedelmöityshoitojen kautta.

Aiemmin hedelmöityshoidoissa oli yleistä, että kohtuun siirrettiin kaksi munasolua, mikä lisäsi erimunaisten kaksosraskauksien määrää verrattuna luomusti raskautuneisiin. Nyt siitä toimintatavasta on pääosin Suomessa luovuttu, ja kaksosraskaudet hedelmöityshoitojen seurauksena ovat vähentyneet. Mutta silti identtistä kaksosten saaminen hedelmöityshoidoilla on mahdollista, kuten tämän läheiseni tapaus osoittaa <3

Iloa alkukevääseen teijän tytteleille ja koko perheelle!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
7/14 | 

Oi ihanaa ❤️ Onnea ja voimia odotukseen ihan kauheasti!
Ja siis totta. Ihan oikeassa olet. Sä selitit sen vaan paljon selkeämmin kuin minä. Tottakai identtisiä voi/ei voi saada yhtä helposti/vaikeasti hedelmöityshoidolla kuin luomunakin. Mutta vaikka kyseessä olisi hoidoista tullut raskaus, itse identtistä kaksoaraskautta hoidoilla ei voi tehdä. Ts silloin kaksosmutaatio on tapahtunut yhtä sattumanvaraisesti kuin luomunakin. Ja juuri toisaalta tuosta sun mainitsemasta syystä erimunaisia kaksosia syntyy/syntyi(?) hoidoilla enemmän kuin luomuna tulisi.

Vierailija
8/14 | 

”Hedelmöityshoidoista johtuvat kaksoset ovat aina erimunaisia. ”
Ei. Kyllä hedelmöityshoidoista voi syntyä myös identtisiä kaksosia. Ihan yhtälailla se hedelmöittynyt munasolu voi siellä kohdussa jakautua kahdeksi, oli se sitten hedelmöittynyt luomusti kohdun sisäpuolella tai keinotekoisesti ulkopuolella.

Vierailija
10/14 | 

Ilmeisesti tekstiäsi ei olla ymmärretty, koska et kyllä väittänyt, että kaikki hoitoalkuisista raskauksista syntyneet kaksoset ovat erimunaisia. On aiva totta, että jos kaksosuus JOHTUU hoidoista, ovat kaksoset erimunaisia, koska kohtuun on siirretty kaksi alkiota (ei munasolua, niinkuin joku kirjoitti). Myöskin hormonihoidoista johtuen on tavallisempaa, että munasoluja kypsyy ja irtoaa useampia kerralla verrattuna luomutilanteeseen, jolloin erimunaisten kaksosten mahdollisuus on suurempi. Mutta aivan niinkuin joku totesikin alkio voi kohdussa jakaantua miten tahansa alkaneessa raskaudessa, josta tuloksena identtiset kaksoset.

Tyty
11/14 | 

Hei Karoliina, Kiitos blogistasi! ....suosikkini juuri rehellisyyden ja aidon elämänmakuisten kirjoitustesi vuoksi.😊
Olen kahdeksan viikkoisen yksösen äiti, mutta samoja kokemuksia jaan kanssasi. Kiinnostaisi tietää enemmän hormonien vaikutuksesta palautumisessasi, onko vaikuttanut esim. Yöuniisi heikentävästi, mielialaasi? Synnytin esikoiseni 27 v ja nyt ikää 37 ja hormonit on saanut mieleni myllertämään ihan eri malliin kuin nuorempana. Mm. Keho on ylivirittynyt ja yöuni levotonta vaikka vauva nukkuisi. Krr...
Paljonko sinulle kertyy unta päivässä?

Piu
12/14 | 

Moi!
Sinulla on ihana elämänmakuinen blogi :)
Omilla lapsillani on ikäeroa 1,5 v. Toinen lapsi oppi tosi nopeasti saman rytmin vanhemman lapsen kanssa ja se helpotti elämää valtavasti :) Toki pienenä heräsi syömään yöllä ja aamulla jatkoi unia pidempään tms. Päiväunille nukutin lapset myös samaan aikaan alusta asti:) Olin itse melko tarkka rytmeistä (ja olen edelleen):D
Omasta jaksamisesta huolehtiminen on todella tärkeää. Hyvinvoivat vanhemmat ovat koko perheen etu :) <3

Vierailija
13/14 | 

Saman rytmin tärkeys on sellainen juttu, etten edes oleta yksöslasten vanhempien ymmärtävän sen merkitystä. Meidän kaksoset (nyt 1v7kk) nukkuivat aina yöt niin huonosti, että olisin tullut hulluksi, jos en olisi edes päivisin saanut ”hengähtää” sitä hetkeä, kun molemmat nukkuivat. Toki vain liikkuvissa vaunuissa, mutta kuitenkin.
Tsemppiä ja ihania vauvahetkiä teille!

neito
14/14 | 

Kyllä mä ainakin kahden yksösen äitinä pystyn ymmärtämään, että sama rytmisyys on kaksosten kanssa keino pysyä järjissään. Yhdessäkin vauvassa on paljon hommaa ja kahdessa huomattavan paljon. Saman rytmisyydellä taataan edes jotenkin se, että vanhemmat saavat levättyä. Levänneenä sitä pystyy paremmin pitämään muista huolta, jolloin se kääntyy vauvojen eduksi.

Aikanaan, kun kuopus oli vauva, niin muokkasin varsin nopeasti hänen rytminsä sopimaan silloin 3 vuotiaan esikoisen rytmeihin, niin että arki ja touhut rullasivat mukavasti eteenpäin. Aina kun ulkoiltiin esikoisen kanssa, niin kuopus nukkui rattaissa päikkäreitä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Multa on kysytty monta kertaa sitä, miksi tytöt tulivat maailmaan sektiolla. Vastaus on yksinkertainen: Koska minusta se tuntui oikealle ratkaisulle. 

Mä olen synnyttänyt esikoisen alateitse. Ja kuten olen kertonut, se meni oikein hyvin. Koko synnytys kesti kai 4-5 tuntia, sairaalassa ehdin olla vain kaksi, ja F oli jo maailmassa. Toivuin ilmeisen nopeasti (vaikka itsestä ei aina sille tuntunut), kipu oli synnytyksessä oletettua pienempi, eikä asiasta jäänyt traumoja.

Tämän raskauden alussakin ajattelin, että mulle ei ole väliä, miten tytöt tulevat maailmaan. Mutta mitä pidemmälle raskaus kesti, mitä heikommaksi mun fyysinen kunto tuli ja mitä enemmän luin kaksossynnytyksistä, aloin toivoa leikkausta. Asiasta juteltiin tietysti myös sairaalassa, ja periaatteessa alatiesynnytys olisi voinutkin onnistua (koska A-vauva raivotarjonnassa), mutta mulle tuli vahva tunne siitä, että leikkaus olisi hyvä ratkaisu. Eniten siksi, että mä pelkäsin, että lopulta kävisi niin, että synnyttäisin A-vauvan alateitse ja B leikattaisiin. Ja sitten olisin kipeä joka paikasta. Pelkäsin myös sitä, että alatiesynnytys jouduttaisiin käynnistämään lääkkeillä. Siitä olen kuullut niin monta kauhutarinaa, ja koska tyttöjen ei olisi annettu mennä yli 37-38 viikon, oli käynnistys tietysti aika relevantti pelko.

Mä olen aina luottanut mun intuitioon todella vahvasti, ja itse asiassa metsään olen mennyt elämässä vain silloin, kun olen hiljentänyt mun sisäisen ääneen (syystä tai toisesta). Tällä kertaa halusin kuunnella mun omaa fiilistä ja mitä ihaninta, sairaalassa myös kunnioitettiin tätä toivetta. Totta kai juteltiin molempien synnytystapojen riskeistä ja eduista ennen tätä. 

Aivan mutkitta maaliin ei kuitenkaan menty. Koska raskaushepatoosi alkoi nostaa päätään, aikaistui oletettu sektio hieman alkuperäisestä, vaikka  leikkaus oli toki suunniteltu nytkin. Voi siis olla, että vaikka olisi valittu alunperin alatiesynnytyksen, olisi kutinan vuoksi päädytty leikkaamaan.

Moni varoitteli sektiosta, mutta mun on pakko sanoa, että mulla on leikkausta vain positiivista sanottavaa. Olen toipunut leikkauksesta todella nopeasti, en kokenut leikkauksesta johtuvia kipuja oikeastaan lainkaan ja muutenkin olo on ollut paljon kepeämpi ja vähemmän kipeä kuin perinteisen synnytystavan jälkeen. Ei, vaikka ekalla synnytyskerrallakin selvisin varmasti aika helpolla. Minun kohdallani ei siis pitänyt paikkaansa se väite, jonka niin usein kuulee sanottavan: "leikkauksesta toipuu hitaammin kuin alatiesynnytyksestä". Vaikka toki toipuminen kestää vielä tästä eteenpäinkin, tuntuu sille, että ratkaisu oli vain ja ainoastaan hyvä juuri meille.  Niin ja hatunnosto kaikille niille monikko-odottajille, jotka alateitse synnyttävät. Olette kyllä rautaa! 

Mukavaa alkavaa viikonloppua! F menee tänään naapuriin Halloween-kemuihin, huomenna toisen vauvan kummitäti perheineen tulee meille kylään, F kyläluutailee taas jälleen huomenna ja sunnuntainakin on vieraita luvassa.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

Asu: neuleet, Aarrekid (saatu) // jeggarit, H&M // kengät, Vamsko (saatu) 

Kommentit (23)

Ss
1/23 | 

Mulla myös takana suunniteltu sektio ja aivan ihana kokemus! Päädyin itse siihen siksi, että se nyt on vauvalle turvallisempi vaihtoehto vaikkei kaikki sitä halua uskoa. En halua ikinä tilanteeseen jossa kätilö käskee ponnistaa tai vauva kuolee (jos vaikka voimat aivan lopussa), näitäkin olen kuullut. Ihana että puhut sektiosta suoraan ja jaat ihmisille jopa uutta tietoa :)

Vierailija
2/23 | 

Moi! Ihana blogi sulla ❤️ heräsi ajatus tästä tekstistä, että jännä miten voi ihmiset pelätä just toisinpäin. Itsellä on nyt 1,5v kaksoset ja heidän lisäksi 5v esikoinen ja pelkäsin tosi paljon, että joudun sektioon. Olin kauhuissani ajatuksesta isosta leikkauksesta. Onneksi sain synnyttää alateitse ja homma oli nopea, 5h koko juttu! Ihanaa kun asiat menee synnytyksessä kuten itse toivoo 😊 toki aina terveys edellä, jos vauvojen vointi olisi vaatinut sektion, olisin sen tietenkin itsekin silloin halunnut. tsemppiä teille arkeen, kivaa lukea miten teillä sujuu ja saa samalla vertaistukea!

Vierailija
3/23 | 

Moikka! Seuraan sinua lähinnä instassa ja vitsit miten hienosti kaikki on teillä mennyt. Kuinka hienoa. Niin monta kertaa aikanaan kun itse odotin omia kaksosia tai kun he oli vielä vauvoja sai monta kertaa vastailla ihmisille että kyllä se tuplaraskaus ja synnytys voi sujua ihan hyvin. Ettei se että odotat kaksosia ole aina tae siitä että kaikki menee päin helvettiä. Automaattisesti. Tosi hienoa. Vitsit kun olisi itsekin osannut silloin 10 vuotta sitten olla noin tyyni ja aikuinen mitä sinä nyt kahden pienen vauvan äitinä olet.
Mun synnytys oli katastrofaalinen ja B vauva sai hapenpuutteen.
Myös minä synnyttäisin nyt sektiolla kaksoset jos voisin kääntää aikaa 10 vuotta taaksepäin. Älä anna kenenkään vaivata sinun mieltäsi siitä että alatie olisi ainoa oikea vaihtoehto.

Teillä menee tosi hienosti!

Terkuin Heidi Pirkkalasta

Korhonen
4/23 | 

Ensimmäinen tuli sektiolla, toinen alateitse. Ja olihan toipumisessa eroja: sektion jälkeen pääsin liikkeelle vuorokauden, alatiesynnytyksen jälkeen puolen tunnin päästä. Mutta enpä tiennyt sektion jälkeen, mitä alatiesynnytys tekee pidätyskyvylle ☺️

Vierailija
5/23 | 

Sektio on ihan hyvä vaihtoehto varmasti, enkä oikein ymmärrä, miksi sitä pitäisi erityisesti muille perustella tai joutua puolustelemaan.
Sen verran voin toki sanoa, ettei synnytystapa ole ainoa asia, joka vaikuttaa äidin toipumiseen.
Olen synnyttänyt alateitse eri kokoisia vauvoja. Sen suurimman (tätähän aina myös pelätään, isoa vauvaa) jälkeen nousin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet ihan heti, istuinkin mukavasti samantien. Kokemusta on myös alatiesynnytyksestä, jonka jälkeen en istunut puolta tuntia vielä viikkojenkaan jälkeen. Sellaista se vaan on, erilaisia kaikki.

Vierailija
6/23 | 

Itse päädyin hätäsektioon ja siitä toipuminen kävi mielestäni aika iisisti. Vaikkakaan alatiesynnytyksestä ei ole kokemusta. Toivottavasti pääsee senkin testaamaan joskus 😅

Katriina
7/23 | 

Itse en ole äiti mutta en käsitä miten ihmiset vielä tämä päivänä ns kyseenalaistavat synnytys tavan.
Sektiohan on vauvalle turvallisempi vaihtoehto, näin olen lukenut. Itse en ikinä suostuisi synnyttämään alateitse 😊

Vierailija
8/23 | 

Nuo kauhutarinat. Niihin väkisin törmää kun asiat mietityttää ja jännittää. Itselläni kaksosia alakautta synnyttäessä oli pahin pelko b- vauvan kääntyminen. Ja sen ahdistuksen voimalla, ilmeisesti, kysyin melko pian ensimmäisen vauvan synnyttyä, joko voi ponnistaa. No jos jaksat, oli vastaus ja kummasti sitä jaksoi ja hyvin meni kaikki. Mutta voi sitä murehtimisen määrää etukäteen :/

Vierailija
9/23 | 

1. ja 2. alatiesynnytys. Kaksoset sektio. 5. alatiesynnytys. Kaksoset on hyvä leikata. Imettää en osannut kaksosia, muut kyllä, maito vaan ei riittänyt. Onneksi korvike on keksitty 😊. Ihanaa, että arki on lähtenyt rullaamaan. Kaikkea hyvää pienille, siskolle, äidille ja isälle.

Äiti vaan
10/23 | 

Minä en saanut sektiota, vaikka olen 2 kertaa synnyttänyt ja minulla on pahat rytmihäiriöt ja muitakin sairauksia. En minä ainakaan ole sektiota saanut.

Vierailija
12/23 | 

Pitää tehdä juuri niin, kuin itse kokee. Ennenkaikkea silloin päätös on helpompi tehdä, kun saa asiallista tietoa. Kauhutarinoita kuulee synnytystavasta riippumatta, onneksi synnyttäminen on Suomessa ylipäätään tosi turvallista sekä äidille, että vauvalle. Itse kohta sen asian äärellä taas, mua jännittää vain se, jos joutuisin sektioon. Mulla taustalla hyvät alatiesynnytykset x2. Eri ihmisillä ja raskauksissa eri huolet 😊 kivaa kaksosarkea!

Vierailija
13/23 | 

Minulla on kaksi lasta ja molemmat on syntynyt sektiolla perätilan takia. Muistan, miten toista lasta odottaessa tunsin suunnatonta painostusta läheisiltä siihen, että minun täytyy synnyttää normaalilla tavalla koska heidän mielestä minun täytyy päästä kokemaan "oikea synnytys". Koin painoksen suunnattoman ahdistavana ja tämä varjosti raskausaikaani.
Kun itkin tätä asiaa neuvolakäynnillä niin vastassa oli ihana ymmärtäväinen terkkari. Muistan ikuisesti miten hän sanoi, että synnytys on aina oikea synnytys, tapahtui se miten tahansa. Ja tämähän on täysin totta!
Lopulta toinenkin lapsi kääntyi perätilaan, ja sain helpotuksekseni synnytysrauhan läheisiltä. Sektiossa havaittiin, että kohtu oli todella ohut ja oma fiilikseni alatiesynnytyksen riskistä oli ollut oikea.
Pointtini on siis se, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa synnyttää. Kaikki tavat on ihan yhtä oikeita. Ja kaikille raskaana oleville äitirauhaa näihinkin päätöksiin.
Kiitos Karoliina blogista, ihana seurata teidän elämää!

Mary
14/23 | 

Todellakin sektio! Yksi alatie ja kaksi sektiota takana. Miksi pitäisi ehdointahdoin riskeerata vauva ja oma seksuaali terveys. Onneksi jokainen saa päättää synnytystavan. Itse paranin molemmista sektioista heti, ei kipuja tms, erkauma tsekattiin 2kk sektiosta eikä ollut jäljellä enää mitään. Alatiessä suuri verenhukka ja huono kunto pitkään, onneksi olin vadta 18 täyttänyt niin paikat palautui vaikka vauva olikin 5kg. Onnea teille suuresti vauvoista, seuraan blogiasi 5kk pojan kanssa 💙

Argumentoija
15/23 | 

Tässä sektio vs. alatiesynnytys -väittelyssä (toipumisen ja komplikaatioiden kannalta) täytyy muistaa se, ettei kummassakaan tapauksessa voi vedota yksittäistapaukseen. Nämä ei oo kriittisesti katsottuna samanarvoisia tieteellisten tutkimusten kanssa. Eli siis, on tieteellinen fakta, että sektioissa on enemmän komplikaatioita kuin alatiesynnytyksissä. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö ihmisillä olisi myös hyviä kokemuksia sektiosta! Väestötasolla on kuitenkin todennäköisempää hankkia vakavia ongelmia sektiosta kuin alatiesynnytyksestä. Tämän vuoksi yritetäänkin yleensä suosia sitä alatiesynnytystä. Kukin kuitenkin tehköön niin kuin haluaa. Täytyy vain tiedostaa nämä riskit etukäteen. Koskaanhan ei silti tosiaan voi varmasti tietää, mitä tuleman pitää. ☺️

Vierailija
16/23 | 

Itselläni 6 synnytystä, joista 4 alateitse, 1 hätäsektio ja viimeisin suunniteltu sektio. Kaikista olen toipunut yhtä nopeaan, ainoastaan sektioiden jälkeen ei saanut nostella painavia muutamaan viikkoon ja maidonnousu kesti päivän-pari pidempään. Suunniteltu sektio oli ihana kokemus ja näin jälkikäteen ajateltuna synnyttäisin kaikki vauvat suunnitellulla sektiolla. Toki siinäkin on riskinsä (veritulpat ym) niin kuin alatiesynnytyksessäkin mutta onneksi Suomessa synnytystavan saa äiti itse valita eikä ketään pakoteta synnyttämään alateitse.

Vierailija
17/23 | 

Kommentoijalle Mary vastaisin, ettei synnytystapaa suinkaan saa kaikki Suomessa valita. Synnytyssairaala ei ole mikään valintatalo, jo ne marssia ja kertoa, millainen kombo olisi itselleen sopivin.
Toki on tilanteita, joissa snnyttäjän mielipidettä synnytystavasta kysytään, mutta onneksi lääkäri aina tekee sen lopullisen ratkaisun.
Terve äiti, jolla on takanaan normaalisti sujunut raskaus, ei siis saa noin vain sektiota, vaikka ”sattuisi tahtomaan”.

Käyttäjä19693
Liittynyt27.7.2018
18/23 | 

Minulle juuri neuvolassa sanottiin, että ketään ei pakoteta Suomessa alatiesynnyttämään ja sektion kyllä saa pyytämällä. Tietenkin tosin synnytystapa-arvion kautta, mutta siellä kyllä ”riittää” sektion ”tahtominen”

Puhuin muuten kerran synnytystavasta erään itävaltalaisen lääkärin kanssa ja hän sanoi aina ihmettelevänsä kansainvälisissä kokouksissa pohjoismaalaisten lähes hurmioituneen hysteeristä suhtautumista alatiesynnytykseen.

Vierailija
19/23 | 

Voi kun ihana kuulla, että kaikki meni hyvin ja olit tyytyväinen sektioon. Olen itse synnyttänyt myös suunnitelulla sektiolla, ja kaikin puolin positiivinen kokemus. En voi verrata alatiesynnytykseen, koska sitä tuskin koskaan pääsen kokemaan, mutta toivuin mielestäni nopeasti ja mitään komplikaatioita ei ollut.. Vertailu alatiesynnytykseen ei ole mielestäni lainkaan paikallaan, kuten joku toinen yllä kirjoittikin ovat kokemukset hyvin yksilöllisiä. Jokin voi olla viikon kipeä alatiesynnytyksen jälkeen, toinen olla jalkeilla heti sektion jälkeen, tai toisinpäin. Usein sektiosta kuulee vain niitä huonoja kokemuksia ja alatiesynnytystä glorifoidaan, ja pahimmillaan sanotaan, että et ole synnyttänyt jos vauva ei ole tullut maailmaan alateitse. Nämä todella harmittivat itseäni, etenkin kun raskausaikana herkkänä oli. En yhtään vähättele, etteikö naiset olisi aivan mahtavia kun synnyttävät alateitse, vau!, mutta sektio on synnytystapa sekin... Ja vaikka vauva olisi tullut suusta, niin tekeekö se sinusta yhtään vähempi arvoista äitiä? Ei. Sektioon on syitä useita, useimmiten varmasti jokin äidin tai vauvojen terveyteen liittyvä, ja pelkästään sen takia sitä pitäisi pitää arvossaan. Hienoa kuulla myös positiivisia kokemuksia sektiosta! Kaikkea hyvää teille :)

Vierailija
20/23 | 

Haluisin kertoa synnytyksen käynnistämisestä. Usein sitä pelätään ja puhutaan kauhulla. Itsellä seitsemän lasta käynnistetty oksitosiinitipalla. Riippuu paljon ihmisestä minkä kokee mitenkin ja itse selvinnyt näistä synnytyksistä pelkällä ilokaasulla. Omat supistukseni ei käynnisty luonnollisesti, mut tipalla asiat etenee ja olen synnyttänyt nämä kaikki seitsemän 2-3h ajoissa. Haluan vaan siis sanoa, et positiivinen kokemus itsellä synnytyksen käynnistämisestä. Tsemppiä teille arkeen ja juhlaan tyttöjen kanssa 😊

Vierailija
21/23 | 

Ihanaa että teillä on kaikki mennyt hyvin ja paljon onnea pienokaisten johdosta! Minulla esikoinen syntynyt alateitse ja kuopus sektiolla. Toivuin molemmista synnytyksistä mielestäni samantasoisesti muuten, mutta sektioarpi itsessään on aiheuttanut harmia mm kiinnittymisellä, mutta onneksi fyssari sai sen käsiteltyä niin ettei jäänyt liikerajoituksia alakroppaan:)

Tipsu**
23/23 | 

Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla ja keskosena raskausmyrkytykseni vuoksi. Kokemus ja toipuminen oli sen verran hirveä, että vannoin, ettei enää koskaan toista lasta. Mutta niin vaan kävi, että vajaa 5 v. myöhemmin syntyi kuopus alateitse. Toipuminen oli nopeaa eikä traumoja jäänyt. Minulla on tosiaan kerrottavana kaksi aivan toisistaan poikkeavaa synnytys- ja raskaustarinaa. :)

Hurjasti onnea teille!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.


Raskausviikolla 36+4 se sitten tapahtui. Kello oli laitettu soimaan kuudelta. F oli syyslomalla, joten lastenhoitokuvioiden vuoksi ei tarvinnut säätää. Teimme aamutoimet, tosin minä en saanut syödä ja juoda mitään. Auto starttasi talon edestä reippaasti ennen seiskaa. Ulkona oli pimeää ja syksyistä, puissa keltaiset lehdet. Tuntui jännälle ajatella, että seuraavan kerran, kun tulisin kotiin, mukana olisi kaksi vauvaa.

Sairaalassa me menimme suoraan osastolla 2B, jossa meille annettiin sänkypaikka, ohjeita ja sitten vaan odoteltiin. Minä taisin jopa torkahtaa hetkeksi, yöllä ei ollut tullut uni oikein silmään.
Puin sairaalavaatteet ja tukisukat.

10 jälkeen meille tultiin sanomaan, että sali on valmis leikkausta varten. Kysyttiin, haluanko mennä sängyllä työnnellen vai kävellen saliin. Sanoin, että kävellen. Matkalla minuun iski yllättäen ihan kauhea jännitys. En muista matkasta leikkaussaliin muuta kuin sen, että tärisin aivan kauttaaltani.

A:n piti jäädä salin ulkopuolelle aluksi. Minä menin sisään ja kaikki eteni sen jälkeen hyvin nopeasti. Sain lääkkeitä ja puudutteita ja jossakin vaiheessa myös A sai tulla mukaan. Hänellä on sairaalamyssy ja sairaalatakki.

Puudutus oli tehokas. Yhtäkkiä en tuntenut alavartaloani ollenkaan. Saliin, jossa oli entuudestaan jo kauheasti väkeä, tuli koko ajan lisää ihmisiä. A laski, että kaiken kaikkiaan heitä oli parhaimmillaan 15. Mukana oli myös pari harjoittelijaa.

Sitten alkoi leikkaus. Minun edessäni oli sermi, joten en nähnyt yhtään, mitä tapahtui. Ja hyvä niin. Pidettiin A:n kanssa käsistä kiinni ja hetken kuluttua kuului vauvan parahdua. Siinä vaiheessa tuli kyllä kyyneleet silmiin. A-vauva näytettiin meille sermin taakse ja sitten hänet vietiin toiseen huoneeseen tarkastukseen. Ikuisuudelle tuntuneen minuutin jälkeen myös B-vauvan itku alkoi kuulua. Tyttöjen ikäeroksi tuli minuutti.

A lähti tyttöjen kanssa tarkastushuoneeseen ja sieltä heräämöön odottelemaan minua. Minua kursittiin kokoon jonkin aikaa. En osaa sanoa, kauanko. Kerran kysyin, onko vauvoilla kaikki hyvin ja ihana hoitaja kävi kurkkaamassa toisessa huoneessa: "Kaikki on hyvin, siellä ovat isänsä sylissä."

Leikkaustoimenpiteiden jälkeen minut kärrättiin samaan huoneeseen tyttöjen ja A:n kanssa. Siellä he toisiaan odottelivat minua kiikkustuolissa istuen. Tässä huoneessa odoteltiin niin kauan, iltapäivään asti, että puudutus oli poistunut kehostani. Leikkauksessa olin saanut niin vahvaa, 24h kestävää, kipulääkettä, että oloni oli tosi hyvä. Vesi ja mehu maistuivat taivaalliselle paaston jälkeen.

Huoneesta läheteltiin kuvia meidän perheille ja soiteltiin heille. Niin ja ennen kaikkea tutustuttiin kahteen ihanaan tyttöön. Sain heidät syliin ja rinnalle ja olo oli kertakaikkisesti aivan mieletön. Huomasimme jo heti alkuun, että pelko tyttöjen sekoittamisesta toisiinsa oli turha. Me tunnistimme heidät aivan alusta asti, vaikka henkilökunta esimerkiksi ei. Omaan silmään tyttöjen 300g ero kuitenkin näyttäytyi olennaiseksi tunnistamisen kannalta.

-Karoliina-

Kommentit (6)

Selma
2/6 | 

Ihana synnytyskertomus! Niin tutun tuntuisia ajatuksia ja fiiliksiä sinulla. Meidän nuorimmainen syntyi aikoinaan suunnitellulla sektiolla myös (perätilan vuoksi) . Muistan kuinka hassulta tuntui mennä sovittuna aikana vauvaa hakemaan. Itse olin heräämössä (muistaakseni) ja muistan kuinka kovasti odotti pääsyä vauvan luo, joka oli isän kanssa sillä aikaa. Tärkeintä, että vauva pääsi turvallisesti maailmaan. Toipuminen sujui nopeasti ja kotiudumme 3 päivänä sektion jälkeen. Miten kotona sujuu nyt pienokaisten kanssa? Miten heidän syöminen yöllä? Herätätkö toisen kun toinen herää syömään? Miten illat menevät?

Tyyne
3/6 | 

Ihana tarina! Itsekin menossa suunniteltuun sektioon Taysiin tammikuussa, jännittää kovin koska en ole koskaan edes käynyt Taysissa. Ilmeisesti siellä on kuitenkin ihmisen hyvä olla. Paljon onnea ihanista tytöistä! <3

Kenkkulan
4/6 | 

Kyyneleet tuli silmiin ..Keskosen äiti 33 +2 Äitinä Ihanaa lukea että Kaikki meni Hyvin ,Tays ihan parasta paras paikka myöskin Kolmen äitinä .

Vierailija
5/6 | 

Onnea <3 Kiitos ihanista kirjoituksista ja muistakin postauksista, joita olet jaksanut tehdä. Kovasti odotan lisää kirjoituksia vauva-arjesta. Omat lapset ovat jo isompia, niin kiva on fiilistellä näitä lukiessa omia muistoja vauva-ajasta, se on niin parasta aikaa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun mä odotin F:ää, en muista, että synnytyksestä olisi varsinaisesti missään ultrissa tai muualla hirveästi puhuttu. Siis toki yleisellä tasolla, mutta ei multa koskaan kyselty, miten haluaisin synnyttää. Enkä oikeasti edes kaivannut sellaista. Asiat etenivät rivakasti ja synnytys oli minusta ihan hyvä kokemus. Kokonaisuudessaan (kotona oloajan kanssa) synnytys kesti ehkä neljä tuntia. Sairaalassa kaksi, ja asiat menivät F:n kietouduttua napanuoraan ja imukupin tultua kehiin silti todella, todella hyvin. Vauva oli terve ja minä kävelin itse osastolle.

Nyt tilanne on kuitenkin täysin toinen. Synnytyksestä on alettu puhua varovaisesti (ihanan hienotunteisesti!) sairaalassa jo varmasti viikolta 20 ja itse kaksossynnytysvalmennus toi myös paljon uutta tietoa. Itse asiassa valmennukseen asti mä ajattelin, ettei mulla ole juuri mitään mielipidettä kaksosten synnytystavasta. Pääasia, että tulevat ehjänä maailmaan. Oletin jopa, että kaksi (oletettavasti) pientä yksilöä voi olla helpompikin synnyttää alateitse kuin yksi iso vauva.

Noh. Valmennus kuitenkin osoitti sen, ettei ”kaksi tule siinä missä yksikin”. Kahden vauvan synnytyksessä on aivan omat riskinsä, eikä kaksi – välttämättä, joskus tottakai kyllä – tule putkeen yhdellä synnytysvaivalla. Joskus B-vauva voi jäädä pyörimään isoon kohtuun pitkäksikin aikaan niin, että kätilön on runtattava lapsi synnytyskanavaan (kivaa). Joskus taas iso kohtu ei jaksa enää supistella kunnolla, vaan toisen vauvan – usein kyllä ensimmäisenkin – synnytykseen joudutaan ottamaan supistusapuja lääkkeistä. Kaiken tämän ja paljon muun jälkeen kun kätilö vielä painotti useaan otteeseen, että kaksosten alatiesynnytys vaatii äidin todellista motivaatiota, aloin miettiä, onko mulla oikeasti sellaista motivaatioita.

Mä olen vähän sellainen, että ajattelen, että äitiys – kuten muutkin elämän osa-alueet – tulee vetää omaa hiihtoa. Ja vaikka alatiesynnytystä pidetään monissa piireissä ainoana ja oikeana tapana tulla äidiksi, mä en ajattele niin. Olen alatiesynnyttänyt, mutta onko se tehnyt musta yhtään sen parempaa äitiä. Enpä usko! F:n kohdalla se oli hyvä tapa, toipuminen nopeaa, mutta en pidä synnytystapaa minään itseisarvona. Siksi olenkin nyt kuunnellut kaikki suositukset puolesta ja vastaan keisarinleikkauksen/alatiesynnytyksen.

Ensimmäinen lääkäri, joka otti asian puheeksi, halusi ”varoittaa”, että mitä todennäköisemmin meidän tytöt tulee maailmaan keisarinleikkauksella. Kaksossynnytystä alateitse suositellaan pääasiassa silloin (jos muut asiat suotuisia!), kun A-vauva on raivotarjonnassa. Meillä A ei ole koskaan vielä ollut synnytystä ajatellen oikeinpäin, vaikka tokihan tässä on vielä hetki jos toinenkin aikaa kääntyillä.

Viime ultrassa asiasta taas puhuttiin uudelleen toisen lääkärin kanssa, ja mä kerroin, että voisin kyllä lämmitä ennemmin leikkauksen kuin alatiesynnytyksen suuntaan. Jos siis tämä tapa on lapsille vaan turvallinen. Jotenkin se tuntuu musta nyt myös henkisesti paremmalle vaihtoehdolle, koska onhan tämä koko raskaus jo tähänkin asti ollut aikamoista pyöritystä ja monella tapaa rankempaa, kuin olisin osannut ajatella. Samalla myös mietin sitä, onko tällä kunnolla musta edes fyysisesti suoriutumaan niin suuresta ponnistuksesta. Synnytys nyt kuitenkin on aikamoinen urheilusuoritus, ja kun tarvitsen apua jo sohvaltakin nousemiseenkin, tuntuu vähän utopistiselle, että pystyisin antamaan parastani synnytyssalissa.

Noh. Saa nähdä, miten tässä lopulta käy. En ole ihminen, joka alkaisi kirjoitella synnytystoivelistaa tai tekisi synnytysmusiikkisettiä Spottariin, mutta tottakai asia mietityttää monella tavalla. Pidetään nyt vaan peukut pystyssä, että asiat menisi hyvin, menipä ne sitten miten vaan.

-Karoliina-

Kuva: Pixabay

Kommentit (19)

N.
1/19 | 

Mun ystävä synnytti kaksoset Sveitsissä eikä edes annettu vaihtoehtona alatiesynnytystä. Siellä kaksoset aina keisarileikkauksella.

Vierailija
2/19 | 

Minä synnytin kaksoseni leikkauksella täällä Englannissa eikä mulla ollut loppujen lopuksi vaihtoehtoja koska olivat molemmat poikittain. Mutta vaikka T1 olisikin ollut pää alaspäin, olisin valinnut leikkauksen silti. Siitä syystä että vaikka T1 olisi tullut alateitse, T2 olisi silti voitu joutua leikkaamaan jos kaikki ei olisi mennyt hyvin. Ajatus siitä, että olisi pahimmassa tapauksessa pitänyt toipua sekä alatiesynnytyksestä että leikkauksesta oli liikaa. Ja mulla leikkaus oli hyvä kokemus, toivuin nopeasti, nostin ja kannoin molemmat vauvat ensimmäisestä kotipäivästä lähtien. Onnea odotukseen ja synnytykseen!

Vierailija
3/19 | 

Ihanan täysjärkinen postaus. Synnytystapa ei määrittele äitiyttä millään tavalla.

Itse synnytin ensimmäisen alakautta. Valitettavasti synnytys oli niin vaikea, pitkittynyt imukuppeineen ja kaikkine komplikaatioineen, että päätin, että en koskaan enää halua äidiksi. Kokemus oli niin traumaattinen.

Onneksi 10 vuotta tuon jälkeen rohkenin uudelleen äidiksi. Sektio oli ainut synnytysvaihtoehto. Itsellä sektio oli hyvin korjaava kokemus. Se olo nopea, kivuton ja toipuminen oli hyvin nopeaa. Alatiesynnytyskompikaatioden takia olin monta viikkoa sairaalassa ja vauvakin keskolassa. Nyt sektion jälkeen olin 4h jälkeen jalkeilla ja 3 vuorokauden jälkeen kotona ja kipulääkkeiden ansiosta koko ajan lähes täysin kivuton.

Vaikka ihmisillä olisi mitä mielipiteitä, niin kuuntele VAIN itseäsi ja toki lääkäreitä. Monessa tapauksessa sektio on turvallisin, etenkin vauvoille. Itse en voi allekirjoittaa lainkaan kauhukokemuksia sektiosta. Päin vastoin!

Joten älä turhaan pelkää sektiota. Kaikki menee hyvin! Hurjasti onnea ja tsemppiä kaikkeen. Pienen vauvan äitinä on ollut ihanaa seurata odotustasi ja innolla odotan aina uutta blogipostausta!

Vierailija
4/19 | 

Itse kaksi perätilassa olevaa lasta sektiolla synnyttäneenä sanon, että kyllä ne on kaikki muut asiat jotka naisesta tekee äidin, kuin synnytystapa! Synnytyksiä ne on molemmat :)

Toipuminen meni itsellä molemmilla kerroilla hyvin. Toki liikkuminen ja asentojen vaihtaminen nukkuessa on alussa hankalaa. Tsemppiä koitokseen!

Vierailija
5/19 | 

Suunniteltu sektio on vauvalle turvallisempi kuin alatie, itselleni ainakin ollut ainoa vaihtoehto. Kannattaa liittyä Facebookissa suunnitellun sektion ryhmään, sieltä saa paljon tietoa :)

Mary
6/19 | 

Anna mennä alateitse vaan, jos kaikki on hyvin synnytyksen alkaessa ja lääkärin niin suositellessa. Itse olen synnyttänyt kyllä vain yksösiä😁, mutta kokenut sekä suunnittelemattoman sektion että kaksi alatiesynnytystä. Vaikka sektio oli ainoa vaihtoehto aikanaan, koska synnytys ei edistynyt, niin en voi sitä muuten suositella. Jos ei ole pakko, niin en itse valitsisi.. Olin kovin kipeä pitkään ja vauvanhoito oli siksi vaikeaa. Mutta siis tottakai niin edetään kuin on pienille paras❣️

Vierailija
7/19 | 

Tähän on varmasti sanottavaa monelle, aivan kuin imetykseenkin... Voin puhua vain omasta puolestani. Olen synnyttänyt kahdesti alateitse ja kerran sektiolla. Alatiesynnytysten jälkeen olo on ollut energinen ja upea, mutta sektion jälkeen voimaton ja kipeä. Noin kuukauden olin lähes sänkypotilaana, ei esim. nosteluita. Samoin oli työ saada suoli toimimaan eikä pissapussikaan kiva ollut yms. Olisin halunnut valita alatiesynnytyksen, koen suostuneeni liian helposti sektioon. Tilanteet vaan joskus tulevat eteen nopeasti eikä välttämättä ehdi tarkoin valitsemaan. Sinulla on nyt onneksi aikaa miettiä. Kannattaa perehtyä tarkkaan toimenpiteiseen ja sen jälkeiseen aikaan. Toki kaksossynnytyksessä on riskinsä, mutta onneksi siinä on silmäpareja ja huippu ammattitaitoa lähellä koko ajan... Mutta ja ennen kaikkea, tärkeintähän on lopputulos, hyvinvoivat vauvat! Ajan kanssa sektiostakin sitten toipuu.

Vierailija
8/19 | 

Minut on hätäsektoitu kerran,nopeita alatiesynnytyksiä on takana 4. Vauvat ovat kaikki olleet hieman alle 3 kiloisia.Itse ajattelen omien kokemusteni kautta niin, että alatiesynnytyksessä kovin työ tehdään ennen vauvan syntymää, sektiossa taas työläin osuus alkaa syntymän jälkeen.Jonkinmoista fysiikka tarvitaan molemmissa nopeaan toipumiseen.Itse olen kokenut fyysisen toipumisen alatiesynnytyksestä huomattavasti helpommaksi ja nopeammaksi kuin sektiosta.Myös tunnemyrsky on alatiesynnytysten jälkeen ollut huomattavan maltillinen sektioon jälkeiseen olotilaan verrattuna.Toki minulla sektioon liittyi todellinen ja akuutti vauvan menettämisen mahdollisuus ja vauvasta olin erossa ensimmäisen vuorokauden.Hieman erilainen tilannehan on myös kaksosten sektio,vaikka elektiivinen olisikin.Eiköhän synnytystapa kuitenkin lopulta valikoidu ensisijaisesti vauvojen hyvinvoinnin näkökulmasta,joten liikaa sitä ei kannattane pohtiakaan ennakkoon.

Vierailija
9/19 | 

Synnytin omat kaksoseni alateitse. Esikoiset. Aikamoinen rytäkkä. En vielä sairaalassakaan tiennyt miten he ovat tulossa ulos, mutta koska A oli rt niin alatiesynnytys oli ykkösvaihtoehto. Rankkaa se oli mutta selvisin ihmeen hyvin, aivan olemattomalla kunnollani. 😄 Jos alatiesynnytykseen vielä satut päätymään niin suosittelen ainakin ehdottomasti ottamaan tarpeeksi kivunlievitystä, että saat levättyä mahdollisimman paljon. 😊

pojat2018
10/19 | 

Synnytin omat (yli 3kg) monodi-kaksoseni alateitse. Meillä A-vauva oli kääntynyt hyvissä ajoin rt ja B-vauvakin kääntyi pari viikkoa ennen syntymää rt. Olihan se aikamoinen rytäkkä ja synnytyksessä taisi olla mukana 3 lääkäriä ja 3 kätilöä. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin vaikka B-vauvan kanssa tulikin kiire ja hänet otettiin lopuksi nopeasti imukupilla maailmaan. Palauduin nopeasti synnytyksestä, mutta raskausajan makoilusta palautuminen kestikin sitten kauemmin.  Tsemppiä tulevaan koitokseen! 

Vierailija
11/19 | 

Lisäisin vielä sellaisen huomion ettei ole ollenkaan itsestäänselvää, että alatiesynnytyksestä toipuu helposti. Sain synnytyksessä pahan repeämän jonka hoitoon liittyi komplikaatioita, enkä ole toipunut siitä vielä kahden vuoden jälkeenkään täysin. Ensimmäiset päivät vauvan kanssa olin kipeä, lääkehuuruinen enkä päässyt nousemaan sängystä itse saati nostamaan vauvaa. Toipumiseen on mennyt pitkään. Kaikkiin näihin synnytystapohin liittyy riskinsä ja etunsa, joten on parasta antaa jokaisen tehdä valintansa omista lähtökohdista käsin ja luottaa ammattilaisiin:) Onneksi palkinto on maailman paras kunhan kaikki menee hyvin, joten aika paljon sitä on valmis sietämään.

Vierailija
12/19 | 

synnytin kaksoset alateitse 3.6kg ja 3.7 kg...kaikki meni nopeasti ja turvallisesti eikä missään vaiheessa edes epäilty synnytystspas

Vierailija
13/19 | 

Jokainen on toki yksilö. Olen synnyttänyt 3 kertaa alateitse ja jokainen synnytys on aina ollut helpompi kuin edellinen. Kaikissa jälkikäteen kipein paikka oli tippa kädessä :D. Ikävä kyllä joka synnytyksessä tiputettiin jotain (antibioottia, nesteitä..). Viimeisen yli neljäkiloisen synnytin ilman mitään jälkiä alapäässä.

Eka synnytys oli mullakin hankalampi ja paljon tikkejä alapäässä. Olin silti täysin kivuton, kun söi särkylääkkeet, niin istuminenkin onnistui täysin. Sektiohaava on varmasti paljon kipeämpi. Minulle on tehty myös tähystys vatsan alueelle nukutuksessa ja ne kivut sen jälkeen oli kyllä tuskaa. Puhumattakaan epämukavasta olosta kun piti olla pitkään tippaletku, katetri ja hartiapistos nukutuksen jälkeen oli aivan hirvittävän kipeä. Sektion jälkeen myös ummetus- ja muut vatsakivut ovat kovia. Suolen toiminta häiriintyy helposti.

Ja kaksosten hoitaminen heitä nostelematta tuntuu vaikealta? Jos sektion jälkeen siis syytä olla nostelukiellossa

Vierailija
14/19 | 

Mistä noista syntymättömistä tietää, kumpi vauva on A ja kumpi B?
Vai onko se joka kerta sama vai vaihteleeko vain?

Lisa
15/19 | 

Minulla suunniteltu sektio ja alatiesynnytys. Kipeähän sitä sektiosta on, mutta vaan hetken ja lääkkeet auttaa. Minusta taas kaikki vessahommat oli niin paljon helpompia sektion jälkeen :) ei mitään ongelmia. Sairaalassa olo aika on pahin alussa, mutta jos vaan mies siellä pystyy olemaan mukana, niin kaikki hoituu, kun voi autella. Kotona en muista olleen enää mitään kipuja ja vauvaa pystyin hoitamaan. Tsemppia kovasti tulevaan!

kahden äiti
16/19 | 

Synnytin kaksoset suunnitellulla sektiolla A-vauvan perätilan takia. Vasta muutamaa viikkoa ennen synnytystä minulle realisoitu se tosiasia, että kaikki kaksoset eivät synny alateitse tai sektiolla - voi olla että hyvin edennyt alatiesynnytys joudutaan jatkamaan loppuun kiireellisenä sektiona B-vauvan voinnin vuoksi. Ystäväni koki samalla synnytyskerralla kummankin eli vauva A syntyi alakautta ja B sydänäänien heikkenemisen vuoksi sektiolla. Jälkeenpäin heillä huomattiin B vauvan synnynnäinen sydänvika joka on vauva-aikana leikkauksella korjattu. Loppu hyvin kaikki hyvin mutta sektioon päätyminen ei välttämättä ole huono juttu.

Vierailija
17/19 | 

Itse halusin ehdottomasti suunnitellun sektion omille kaksosvauvoilleni, nyt jo eskareiksi ehtineille mamman pikku kullannupuille.

Ajatus siitä että on jotenkin vähemmän äiti jos ei synnytä on niin absurdi että siihen ei kannata aikaansa haaskata.

Vauvat syntyi suunnitellulla sektiolla muutamaa päivää ennen rv 37, eli käytännössä täysiaikaisina. Olivat syntyä syliin jo rv 27 kun kohdunkaulaa oli yllättäen alle sentti suljettuna, mutta makuuttaminen tepsi kuten oli tarkoituskin, ja vauvat pysyi vielä pitkän matkaa kyydissä saaden kipeästi tarvittua aikaa kasvaa ja kehittyä.

Sairaalassa maatessani oli hyvää aikaa tutkia kaikkea mahdollista kaksosiin liittyvää, ja vaikka itselläni oli alusta alkaen täysin selvää että haluan sektion samoin kun esikoisenikin kohdalla, en opittuani aiheesta enemmän olisi voinut kuvitellakaan alatiesynnytystä. Ja onneksi ei tarvinnutkaan.

Kaksosten syntymään liittyy paljon riskejä. Yli puolet syntyy ennenaikaisina ja pienipainoisina. Synnytys voi käynnistyä yllättäen, jolloin b:llä suuri riski hapenpuutteeseen, ellet jo ole tai vaikka olisitkin valmiiksi sairaalassa. Itselläni kävi niin että kun vauvat oli saatu onnistuneesti ulos, jossa ei yli paria minuuttia mennyt, leikannut lääkäri kursi haavan kiinni ja vasta ollessaan jo puoliksi salista ulos huikkasi ovelta että ai niin, kohtu oli jo niin venynyt että vauvat näkyi läpi – heippa. Myöhemmin selitystä metsästäessäni selvisi että suunniteltu sektio oli tehty aivan viime tingassa, kohtu olisi voinut revetä milloin tahansa, jossa tapauksessa niin äidin kuin vauvojenkin hengenlähtö olisi ollut lähellä.

Hapenpuute voi myös kohdata jos a syntyy alateitse ongelmitta mutta b jääkin jumiin tai tulee joku muu yllättävä komplikaatio, ja pahimmillaan hapenpuutteen aiheuttama aivovamma voi olla todella vaikea.

Sektioiden riskitilastot eivät yleensä erittele sitä, mikä osuus on hätäsektioista joihin on jouduttu kun alatiesynnytys on mennyt pieleen ja mikä osuus on suunnitelluista sektioista, jotka ovat huomattavasti ongelmattomampia kuin hätäsektiot vaikka ilman muuta niissäkin voi tapahtua yhtä sun toista.

Pidin ja pidän itse sektiota turvallisempana - vaikeahan se on muuta mieltä olla kun lapset on terveitä ja kaikki meni ongelmitta.

Teet kuten itse parhaaksi katsot ja mitä vaistosi sinulle kertoo. Minulla tuli vahva tunne että kaikki ei ole hyvin paria päivää ennen sovittua sektiota, ja sain vaadittua sektion aikaistusta, jota ilman tilanne olisi voinut olla toinen, mutta toki sitä ei voi kuin spekuloida.  

Tsemppiä!

Kätilö
18/19 | 

Ensinnäkin; kätilö ei runno b-sikiötä synnytyskanavaan a:n synnyttyä. Siinä odotetaan hetki miten sikiö asettuu itse. Älä käytä termiä runnominen, kätilöt eivätkä lääkärit runno ketään minnekään. Missään valmennuksessa ei varmastikaan käytetä tuota sanaa.
Toiseksi; ei ole oikeaa synnytystapaa, alatiesynnytys on yhtä oikea tapa kuin sektiokin synnyttää.
Jokainen synnytys on erilainen, jokaiset synnyttäjät ovat erilaisia, jokainen on yksilö. Siihen esim miksi jollekin tulee repeämiä toiselle ei, voi vaikuttaa monet asiat. Tai siihen miksi jonkun geminisynnytys on päätetty synnyttää alateitse ja toisen sektiolla.
Kohtaat varmasti lääkäreitä ja kätilöitä keiden kanssa voit käydä asioita läpi ja saada tietoa juuri sinun tilanteeseesi. Netissä huono verrata kun jokaisella eri lähtökohta ja oma kehonsa.
Tsemppiä tulevaan synnytykseen ja vauva-aikaan!

Tuulia
19/19 | 

Itse synnytin kaksoset alateitse. A raivotarjonnassa ja B perätilassa, ei edes puhuttu leikkauksesta, koska synnytys oli itselleni toinen  ja annettiin ymmärtää, että B tulee kuin " itsestään"  ulos riippumatta miten päin on.  Näin varmaan olisi ollutkin jos B olisi ollut raivotarjonnassa. Oli aikamoinen pusertaa perätilavauva maailmaan, supistukset loppuivat A.n tultua ulos ja tipat täysille, puudute ei enää vaikuttanut ja ikäeroa heille tuli lopulta liki tunti. Lopulta B- lapsi tuli sinisenä ulos, mutta selvittiin lopulta säikähdyksellä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat