Kirjoitukset avainsanalla kaksosraskauden oireet

Viikon 5 alussa minulle ei mahdu enää yhdetkään omat farkkuni jalkaan. Maha on turvonnut palloksi, joka tuntuu täysin hullulle, kun vasta viikko sitten on saatu tietää koko raskaudesta. On pakko marssia H&M:lle ja ostaa kahdet äitysjeggarit. Toivon koko reissun, ettei kukaan näe minua ostoksilla. Lähetän kuitenkin epäuskoisia ”mahakuvia” raskaudesta jo tietäville ystäville pukukopista.

Pidetään pitkä kuvauspäivä Hotelli Tornissa omille asiakkailleni ja loppupäivästä myös blogiini. Asiakkaiden kuvausten aikana minulla on voimia ja draivia niin paljon, että ihan alan epäillä, voinko edes olla raskaana. Omien kuvien haaste tulee olemaan tässä vaiheessa jo mahan kanssa. Valitaan löysiä paitoja ja leikataan kuvia poikki vatsan kohdalta. Jostain syystä näissä housuissa maha alkaa pömpöttää nyt jo näkyvästi. Puolet kuvista on pakko jättää julkaisematta. 

Viikonloppuna saan ensimmäiset maistiaiset pahoinvoinnista. Noora tulee meille aamupalalle ja kuvailemaan ja yhtäkkiä olo onkin heikko. Samaan aikaan olen riemuissani ja kauhuissani. Toisaalta pahoinvointi tekee raskaudesta konkreettisempaa, toisaalta alan pelätä sitä, jos alankin voida yhtä pahoin kuin F:ää odottaessa.

Maanantaina menen luennoimaan TAMK:iin Sidosteen some-markkinoinnista. Olen viikonlopun aikana keksinyt, että saan pidettyä pahoinvointia kurissa, jos syön vähän väliä. Keino toimii niin hyvin, että alan olla varma siitä, että esikoista odottaessa pahoinvointi oli vaan omaa vikaa: Ehkä en osannut syödä oikein. Tunnin luennon aikana ehdin vetää 2 smoothieta ja 1/3 pussia karkkia.

Viikon loppupuolella lähdemme työkaverin kanssa töihin Helsinkiin kuuden junalla. Aamuherääminen alkaa tuntua pahalle. Eväitä on niin paljon, että osa niistä on jaettava Pinjan kassiin. Ehdin syödä aamun aikana kahdeksan pientä aamupalaa ja puputan koko Helsingin nelituntisen luennon ajan jotain. Silti pahoinvointi alkaa vyöryä päälle.

Henkinen olo on kuitenkin innostunut. Vaikka viikkoja on vähän, tuntuu niin vahvasti raskaana olevalle, että olo on jännällä tapaa varma.

Ensimmäinen henkinen takaisku tulee viikon 6 lopulla. Minun pitäisi kirjoittaa ihka ensimmäinen kolumni MeNaisiin ja yhtäkkiä alankin oksentaa päivätolkulla. Hommat lykkääntyvät ja paine alkaa kasvaa. Ekan kolumnin pitäisi olla näytön paikka, ja nyt en saa kirjoitettua ensimmäistäkään kappaletta kasaan niin, etten oksentaisi.

Nöyrryn ja laitan toimitukseen viestin oloistani ja raskaudesta. Ärsyttää, että työt ei ole kunnolla edes alkanut ja alan vaatia itselleni huojennuksia. Päätetään, että ensimmäinen kolumnini lehteen tulee olemaan testikolumnini, jonka kirjoitin MeNaisiin silloin, kun alettiin kolumnipaikasta neuvotella.

Oksentelu ja pahoinvointi tuntuvat täyttävän jokaisen hetken. Samalla mieli on kuitenkin – vielä – iloinen. Kylläpä sitä nyt sitten ollaankin raskaana ihan tosissaan.

-Karoliina-

Kuva (ilman tekstiä): Laura Ikonen 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Rv25
2/5 | 

Apua niin tuttua että melkein huvittaa, vaikka alkuraskauden pahoinvoinnissa ei mitään hauskaa ollutkaan. Onneksi ne ajat on jo takana ja uusia vaivoja kohti :'D

Vierailija
3/5 | 

Tsemppiä sun hampaille tästä selviytymiseen! Toisaalta jotenkin veikkaisin, että jatkuvan syömisen tuoma jatkuva happohyökkäys on silti pienempi paha kuin yrjöily :'D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat