Kirjoitukset avainsanalla raskausviikko

Jassoo. Sain muistuksen Instan inboxiin tässä männäpäivinä, että en ole tehnyt raskausviikkopostauksia aikoihin. Ja kappas. En olekaan. Joten otetaanpa taas aikaa vähän kiinni.

Viikoilla 32-34 voin hämäävänä ristiriitaisesti. Joinakin päivinä olen elämäni kunnossa. Saatan porskuttaa menemään energisenä ja reippaana, tehdä 10-tuntisia työpäiviä ja tuntea itseni (jos kävelyä ei lasketa) ihmeellisen normaaliksi.

Välillä taas iskee monta päivää putkeen kestävä huono jakso. Ihan yllättäen, tai ilman, että osaisin lukea merkkejä, millainen päivä onkaan taas tulossa. Silloin joka paikkaa kolottaa, olo on saamaton ja nuutunut. Pahinta on närästyspäivät, jolloin tuntuu, ettei voisi syödä oikein mitään. Närästys on niin voimakasta, eikä siihen oikein auta lääkkeet tai ruokavalion tarkkailu, että oksennan useita kertoja päivässä.

Vaikka sokerit ovatkin tasaantuneet ja arvot pysyvät loistavissa lukemissa vaikka söisin voisilmäpullaa ja jädeä (kunhan syön ne tasaisin välein), ärsyttää silti tieto siitä, että närästys pistää ruokavalion ihan hölmöksi. Ensinnäkään en uskalla syödä niin usein kun pitäisi, koska jos on jo valmiiksi närästysoksennusolo, ei vatsaan viitsi lykkiä yhtään enempää ruokaa kuin on pakko. Toisekseen moni terveellinen ja muuten kropalle hyvä ruoka on taas närästyksen kannalta huonoa. Pahoina päivinä mm. ruisleipä, kasvikset, monet hedelmät, mausteet ja puuro närästävät. Silloin kroppa sietää vaan höttöä: Jogurttia ja vaaleaa paahtista.

Henkisesti olo on kuitenkin ollut – kuten koko raskauden ajan (lukuunottamatta alun pahoinvointia)  – pääosin todella hyvä. Suuri harppaus tapahtui, kun käytimme A:n kanssa yhden viikonlopun vain ja ainoastaan vauvojen tarvikkeisiin tutustumiseen ja kodin raivaamiseen. Se oli sellainen retriitti ja laskeutuminen, jollaisen ainakin mä selvästi tarvitsin.

Viikolle 34 pääsy tuntuu huikealle. Olemme ylittäneet taas yhden viikkomäärän, jonne pääsy toisi taas lapsille lisää mahdollisuuksia selvitä hyvin ulkomaailmassa.

-Karoliina-

Kommentit (3)

Jasu
1/3 | 

Sun raskautta on ollut tosi kiva seurata,ja toki blogiasi muutenkin! Tiesithän,että suklaa on ihan myrkkyä närästyksestä kärsivälle? Olen kärsinyt närästyksestä ja vatsavaivoista vuosia ja ohjannut syömisiäni pikkuhiljaa refluksa ja ärtyneen suolen oireyhtymää opiskellen. Ja tänä syksynä ne sitten mulle diagnosoitiin,kun uskalsin viimein mennä lääkäriin ja tähystyksiin. Kaksi raskauttani kärsin myös ihan jäätävästä närästyksestä,molemmissa se rauhottui heti kun vauva oli syntynyt. Lempparisuklaat oli pakattuna sairaalakassiin valmiiksi😆. Tsemppiä loppuraskauteen♥️. Ps . Kokeile 100% kauraleipää,toimisiko sinulle. Se ei närästä minulla silloinkaan,kun kaurapuuro närästää.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
2/3 | 

Ihanko totta? Kukaan ei ole sanonut, enkä toisaalta itse ole huomannut suklaan jälkeen eroa. Tosin tämä on jo niin arvaamatonta, etten yhtään epäile. Kiitos vinkistä ❤️

Vierailija
3/3 | 

Olen ilolla seurannut sitä, että olette päässeet noin pitkille viikoille. Hienoa että raskaus on edennyt kaiken kaikkiaan hyvin. Kiitos Herran!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Otetaanpas raskausviikkoja kiinni nyt kunnolla, että vielä tässä heinäkuun aikana voitaisiin saavuttaa reaaliaikainen tilanne päivityksille. Siispä viikkojen 14 ja 15 kimppuun.

Saavuttuamme Suomeen yritän opetella elämään vähäisemmillä pahoinvointilääkkeillä. Vielä ei nollatoleranssi toimi, koska pahoinvointi on edelleen hyvin huomattavaa. Silti olo on viikkojen edettyä ja ns. katkaisulla huomattavasti parempi kuin pari viikkoa aikaisemmin.

Osa viikon tapaamisista jo onnistuu, osan joudun perumaan. Istun esimerkiksi Sidosteella palaverissa 4 tuntia, jonka jälkeen olen niin raato, etten jaksa mennä bussilla kotiin, saati jatkaa palaveria vielä Pinjan kanssa toimisto-olosuhteissa kahdestaan. On pakko tilata taksi ja mennä meille kotiin palaveroimaan loppupäiväksi niin, että Pinja istuu läppärin kanssa ja minä makaan perinteisesti sohvalla.

Tajuan kyllä, että yritän ehkä haukata liian monen makoiluviikon jälkeen joinakin päivinä liian ison palan, mutta toisaalta en millään jaksaisi hiljentää tahtia, kun vihdoinkin olen päässyt taas kiinni elämän ja työnteon syrjään.

Parin viikon päästä on tarkoitus julkaista odotus blogissa ja MeNaisissa, joten en jaksa enää peitellä kasvanutta mahaa enää muualla kuin somessa. Kuljen kaupungilla jo kireämmissä asuissa, eikä vatsa jää enää live-kohtaamisissa huomaamatta. 

Matkustan viikon 15 taittuessa viikolle 16 Helsinkiin Vaunuaittaan ensimmäistä kertaa. Olemme puhuneet sähköpostin välityksellä, mutta ensimmäistä kertaa vauvojen tulo konkretisoituu, kun tutustun sellaiseen vauvantarvikematskuun, josta en ole koskaan tiennytkään. Tai jonka olen unohtanut jo sujuvasti. Päivä on ihana, mutta kun saavun illalla kotiin, jalat on aivan muussina. Lämmin ilma, lenkkarit ja matkustaminen ovat turvottaneet koipeni aivan pulleiksi ja kipeiksi.

Olen alkanut puhua kaksosista kuin kaikilla muillakin odottajilla olisi kaksi vauvaa mahassa. Todella kummallisesta jutusta on tullut nopeassa ajassa normitila, eikä osaisikaan kuvitella enää muuta vaihtoehtoa. 

-Karoliina-

​​​​​​

Mun viikko alkaa peräti kahdella ultraäänikäynnillä, koska haluan kunnallisen ultran lisäksi käydä tässä vaiheessa vielä samalla ihanalla lääkärillä, joka alun perin löysikin kaksoset.

Kunnallinen aika kestää 1,5 tuntia ja yksityinen peräti 2,5. Kunnallisessa vauvojen kanssa on haasteita ja minä ramppaan välillä vessassa ja ultralaitteen paikkaa vaihdellaan. Kaikki näyttää kuitenkin olevan kunnossa. Yksityisellä ultrataan paljon sellaista ekstraa, jota kunnallisella ei. Pienille tehdään periaatteessa jo suurin osa rakenneultran ultrauksista, vaikka toki moni vaihe onkin vielä kehittymättä. Suurin helpotus tulee siitä, että saamme jutella lääkärin kanssa kaikista kaksosasioista peräti puolentoistatunnin ajan. Toinen – minulle mieletön apu on se – että lääkäri oikein kannustaa aloittamaan pahoinvointilääkityksen nyt ihan kunnolla. Tähän asti olen panttaillut pahoinvointilääkkeen ottamista ja napannut sen vain kaksi kertaa.

Nyt lääkäri kuitenkin huomauttaa toistamiseen kuivumisestani ja siitä, ettei kärsimys millään tavalla ylennä tai paranna raskauttani. Päinvastoin: Kun voin paremmin, voin juoda, en kuivu, vauvat voivat paremmin ja samalla myös henkinen tilani nousee. Noiden sanojen ja todellisen luvan antaminen lääkitykselle kohottaa oloani valtavasti. Olen pelännyt aivan käsittämättömän paljon viikon 12 lopulla olevaa kahta Helsingin työpäivää ja edessä olevaa Espanjan reissuamme. Nyt voin oikeasti selvitä noista koettelemuksista hengissä! Jopa nauttia niistä.

Kun lähden ultrasta ja suuntaan suihkurusketukseen seuraavan päivän MeNaisten kansijutun kuvauksia varten, istun kauneushoitolan odotushuoneessa ja vedän Cokista ja juustoburgeria. Samassa vatsassani tuntuu kummallinen hipaisu. Aluksi en edes tajua, mistä on kyse, mutta sitten hipaisut – höyhenen liikkeet vatsani sisäpuolella – tuntuvat monta kertaa ja useassa eri kohdassa yhtä aikaa. Samassa tajuan ja muistan jotain F:n raskaudesta: Nämä ovat meidän vauvojen ensimmäiset liikkeet! Ihan uskomatonta, miten aikaisin. Alan nauraa itsekseni keskellä odotushuonetta. Kysyn vielä myöhemmin lääkäriltä, kuvittelinko vain, vai voiko liikkeet tuntea tosiaan jo näin aikaisin. Kuulemma voi, kun sisässä myllää kaksi, kyseessä ei ole ensiraskaus ja olen perusruuminrakenteeltani hoikka.

Helsinki-päivät sekä MeNaisten kuvausten, haastiksen ja Reiman ja Pingin tapahtuman osalta menevät hyvin. Pahoinvointilääke toimii kuin unelma ja kaiken lisäksi MeNaisten tiimi on ihanista ihanin. Saan kesken meikin maata vähän makuuasennossa ja ruokahuolto toimii jatkuvalla syötöllä. Tuntuu aivan upealle ja absurdille, että niin monen viikon meikittömyyden, alakulon ja toimettomuuden jälkeen sai yhtäkkiä olla keskellä ihanaa kuvauspäivää ja hotellia ja blogitapahtumaa. Illalla sovitan hotellissa mekkoja, joita ystäväni on ostanut minulle juuri synnyttäneeltä ystävältään. Maha näkyy jo kireissä vaatteissa, mutta uskoisin niin, että että vielä isojen Ivana-mekkojeni kanssa raskaus pysyy salassa Reiman tilaisuudessa.

Viikkojen 12 ja 13 vaihteessa lähdettiin Espanjaan. Lääkkeen voimin reissu onnistui paremmin, kun olisin voinut edes uskoa. Kunto tosin oli aivan paska. Vasta, kun nousin ylös sängystä, huomasin, miten tuollainen makaaminen oli rappeuttanut kuntoa. Jopa 100 metrin kävely uima-altaille teki tiukkaa, mutta silti loma tuli juuri oikeaan kohtaan. Enkä olisi todellakaan selvinnyt siitä ilman lääkkeitä.

Paluulennolla lääkekään ei sitten enää tehonnut, vaan matka hytisevässä koneessa kohti Suomea oli aika karmea. Siitä huolimatta olo alkoi kääntyä koko ajan paremmaksi, enkä olisi voinut olla kiitollisempi siitä, että vihdoin olin saanut avun olotiloihini.

-Karoliina-

Osa kuvista: Essi Kylmänen

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Moi!
Olen itsekin raskaana ja olen miettinyt suihkurusketusta. Arveluttaa kuitenkin iholle tuleva kemikaalikuorma. Onko sinulla parempaa tietoa sihkurusketuksen turvallisuudesta odotusaikana? En ole siis asiaa vielä mistään kysellyt tai selvittänyt.

Tuleva kaksosten äiti
2/2 | 

Hei! Ihana, kun julkaiset näitä "varhaisempien" viikkojen vatsakuvia! Täällä rv 14 ja vatsan kasvaa kovaa vauhtia. Silloin on ihana nähdä, että on se muidenkin kaksosten odottajilla vatsa kasvanut! :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mä olen raskauden ajan kerännyt tietoja, ranskalaisia viivoja ja lauseenpoikasia siitä, miten raskaus on edennyt ja miltä milläkin viikolla on tuntunut. Ensin ajattelin, että pidän nuo viikot vain itselläni, että voin joskus niihin palata. Mutta kun nyt aloin lukea niitä, tuntui, kun ekojen viikkojen tarinoista olisi iäisyys. Teki ihan mieli fiilistellä niitä ja kertoa noista viikoista myös teille. Ainakin itse olen koko raskauden ahminut kaiken maailman raskaustarinoita, joten ehkä näitä on kiva lukea myös siellä ruudun toisella puolella, jos toiveissa on raskaus tai olet raskaana. Tai muuten vaan: Onhan nämä tarinat joka kerta erilaisia kuin jonkun jonkun toisen tarinat.

Mä olin elätellyt raskaustoiveita niin monen kierron ajan, että olin alkanut jo vähän kyllästyä ”raskausoireisiin”. Niin monta kertaa mun oma psyyke oli huijannut raskausoireita. Ja kun vielä päälle oli pistetty heilahteleva kierto, olin tulkinnut oireita monta kertaa vääriin niin, että olin joutunut pettymään kerta toistensa jälkeen. Oli ollut mahan turvotusta, rintojen arkuutta, myöhässä olevia menkkoja ja vaikka sun mitä.

Siksipä tässäkin kierrossa olin skeptinen. Mitä jos nyt kävisi, kuten aina ennenkin. Olin viikon alussa ystäväni kanssa hotellissa. Siellä mulla meni vatsa sekaisin ja muutenkin olo oli osin etova. Ystäväni oli jo ihan varma, että olisin raskaana. Itse aloin innostua aiheesta. Jopa tekstailtiin kotona olevalle A:lle, että pitäisiköhän tehdä testi. Päädyttiin kuitenkin siihen, että menkkojen ekaan poisjääntipäivään oli niin pitkä aika, ja toisaalta halusin tehdä testin A:n kanssa, että nyt jäätiin vain odottelemaan.

Keskellä viikkoa matkustin Hankasalmelle F:n kanssa hiihtolomalle. Ilmestyi Kauneuden ja terveyden kansijuttu ja muistan, kun luon juttua ensi kerran vanhempieni sohvalla, mahaani alkoi kipristellä hirveästi. Kipu oli kuukautiskipujen kaltaista, mutta kipeämpää. Selkä oli myös arka. Laitoin kotiin jääneelle epätoivoisi viestejä siitä, kuinka olin täysin varma siitä, että tämäkin kierto oli nyt tässä. Mies yritti rauhoitella minua ja sanoa, että toivoa ei olisi vielä menetetty. Minua vaan vituttu miehen ainainen positiivisuus. Ärsytti se, miten toinen ei kerta kaikkiaan tajunnut, ettei tässä ollut tilaa enää millekään toivolle. Peli oli menetetty.

Näin samana päivänä siskoni vastasyntyneen ihana tytön ensimmäistä kertaa. Hän oli niin pieni ja ihmeellisen rakas. Ei kertaakaan tuntunut sille, että toisen vauvan pitely olisi tuntunut vaikealle. Onni tuntui, vaikka itseä ahdisti oma olo. Uskon, että jos lapsi olisi ollut jonkun kaukausemman ihmisen, olisin voinut tuntea myös surua. 

Kuukautiset eivät kuitenkaan alkaneet sinä päivänä, eikä seuraavana. Olin ihmeissäni. Koska varsinainen ensimmäinen testipäivä olisi ollut viikonloppuna, kun menimme ystäväperheen kanssa Himokselle, emmekä olisi voineet tehdä A:n kanssa kuitenkaan testiä vain omissa oloissamme, päätimme, että teen testin yhtä päivää liian aikaisin Hankasalmella. Pidin miestä jutussa mukana WhatsAppin kautta. Kun testiin alkoi piirtyä kaksi viivaa, lähetin kuvan ja kysyin ”eikö olekin molemmissa viivaa?”. Ja siitä se matka sitten alkoi.

Olo oli aivan epätodellinen. Uutisista kerrottiin heti molempien perheiden aikuisille ja Himoksen reissun vanhemmille. Oli aivan hassua, kun yhtäkkiä pitikin katsoa kaupassa, mitä juustoa salaattiin laitettiin ja kuinka salaatti oli huuhdeltu. En uskaltanut lasketella. 

Tein viikonlopun ajan testin joka ikinen aamu. En voinut millään uskoa raskautta, kun oireet olivat jääneet alkuviikkoon ja hotelliin. Olo oli koko ajan aivan tavallinen. Fyysisesti. Henkisesti jotain ihan muuta.

-Karoliina-

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 | 

Itselläni oli ennen raskautta (nyt tyttö tosin jo 2v) todella säännöllinen kierto ja muistan itsekin, että torstaina päivää ennen menkkojen oletettua alkua iski kauheat menkkakivut ja turvotukset ja olin varma, että nyt alkaa jotkut vuosisadan kuukautiset. No ei alkanut seuraavana päivänä eikä sitä seuraavana, vaikka olo jatkui tukalana. Sunnuntaina näytti illalla raskaustesti plussaa ja se oli uskomatonta, miten yhessä hetkessä tajusit elämäsi muuttuvan aika radikaalisti. Heti seuraavana päivänä piti soittaa äitille.

Tiina/Fit Fat Mama
3/20 | 

Oi että huippu postaussarja tälläinen, ihania muistoja varmasti siulle itsellekin lukea näistä jälkikäteen :). Kirjoituksesta päätellen teillä ei tärpännyt heti, joten entistä enemmän tuntuu varmasti huikealta.

Me yritettiin toista lasta yli 2-vuotta ja hitsi kun olisin tajunnut silloin alussa ottaa noita oireita ylös. Jotenkin alussa jännitin vaan niin paljon ettei menisi kesken kuten edellinen.

Onnea kovasti vielä sinne tupla-onnesta :)!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
4/20 | 

Täytyy myöntää, että itseäkin hirvitti aluksi kirjata oloja, koska ajattelin, että jos jotain kurjaa tapahtuu, jäisi heränneestä toivosta ehkä kurja olo, jos tekstit tulisi joskus vastaan!

Kaksosten äiti
5/20 | 

Tervetuloa Facebookin ryhmään Monikkomeininki 😊😊

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
6/20 | 

Itse asiassa olin liittyvässä ryhmään, mutta koska ryhmään liittymisen edellytti se, että olisi antanut kuvan omasta neuvolakortista, vetäydyin. Se tuntui liian henkilökohtaiselle minun näkökulmasta, vaikka ymmärrän toki, että se on turvallisuusnäkökulma 😊

Rv 24
7/20 | 

Niin samoja fiiliksiä ja fyysisiä oireita :D! Näitä on kiva lukea.

Kukka
9/20 | 

Tuplaonnittelut sinne! Tällaisia postauksia lisää ehdottomasti, ihan parhaita. Osasin odottaa tällaisia iloisia uutisia :) Muistan samat fiilikset vuosi sitten ja vaikka se raskaus meni valitettavasti kesken ihan alkuvaiheessa. Toivottavasti pääsen kokemaan saman plussan aiheuttaman tunnemyräkän pian vaikka se oli niin ihanaa ja kauhistuttavaa samaan aikaan :) Onnea odotuksiin!

pienen pojan äiti
11/20 | 

Me yritettiin lasta kolme vuotta - lapsettomuushoitojen kera. Meidän poika sai alkunsa lopulta keskenmenon jälkeen, luonnollisesti ja luomusti siinä välissä kun odottelimme seuraavaa alkion siirtoa. Ihmeellistä. Olin varma tuolloin, että kuukautiset alkavat juuri yhtenä yönä - oli niin kipeä kramppaava vatsa ja selkä että jopa toivoin kuukautisten jo alkavan, jotta olo helpottuisi. No, ne eivät sitten alkaneetkaan tuon kivuliaan yön jälkeen. Testi, jonka nyt tein "ihan vain varmuudeksi" osoittikin yllättäen plussaa :) Pelon sekaisin tuntein meni kuitenkin tämäkin alkuraskaus, sillä hormoniarvot olivat alussa liian matalat ja keskenmenon pelko edellisen jälkeen oli kova. Lopulta saimme kuitenkin terveen ja ihanan pojan. 

Vierailija
13/20 | 

Kiva postaussarja! Meillä on laskettu aika viikko teidän jälkeen, siksikin erityisellä mielenkiinnolla sun raskautta seurailen. Kaikkea hyvää!

Twinmom
15/20 | 

Aivan sydäntä lämmittää nämä kaksosuutiset! Meillä 5-vuotiaat kaksostytöt ja yhä edelleen mieli palaa noihin alkuaikoihin. Kiitos kun päätit ottaa meidät mukaan tälle matkalle ja kertoa ihan alkujutuista alkaen :) tuhannesti onnea koko perheellenne!

taitta
17/20 | 

suuresti onnea! innolla odotan jo seuraavaa rv postausta. itsellä alkuraskaus menossa joten aihe kiinnostaa. odotellessa voi lukea toistamiseen tee se itse vauvan.. 😊

Tiitiäinen
18/20 | 

Onnea odotukseen! Mielenkiintoista seurata kirjoituksiasi raskaudesta, kun olen itsekin raskaana. Odotan meidän kuudetta, laskettu aika lokakuun lopussa. Taidetaan olla aika samoilla viikoilla 😊

maatus
19/20 | 

Voiii ihana, jos kirjoittelet raskaudestasi tänne blogiin! Varsinkin näin raskaana ollessa on ihana lukea näitä. Mahdottomasti onnea odotukseen <3

Vierailija
20/20 | 

Onko jollain ollut vahvat raskausoireet mahan pömpötystä myöten jo reilusti ennen plussaa tai odotettuja menkkoja? Tyylin muutamasta päivästä viikkoon hedelmöityksen jälkeen? Tai kenties plussannut jo siihen aikaan? Itse kävin poistattaa kuparikierukan 14.1. Ja nyt tuntuu vahvoja oireita, yhdyntöjä ollut paljon koko tän ajan ja n. 10.pvn tienoilla olisi kuukautisten alkaminen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat