Kirjoitukset avainsanalla kaksosten odotus

// *-merkillä merkitty tuote saatu. Ei affilinkkejä tai linkkejä, joiden klikkaaminen tuottaa bloggaajalle etuuksia tai rahaa. //

 

Kun mä odotin F:ää, en valmistautunut vauvan tuloon juuri mitenkään. Kyse ei ollut siitä, etteikö vauva olisi ollut haluttu. Koska oli! Raskauttani varjosti kuitenkin alkumetreiltä lähtien pelko istukan toimimattomuudesta ja osittaisesta istukan repeämisestä, joten tuntui sille, etten uskaltaisi iloita tulevasta lapsesta ennen kun saisin hänet konkreettisesti syliini.

Pelko heijastui - näin jälkikäteen ajateltuna - myös kaikkeen siihen konkreettiseen, joka usein liittyy vauvan odotukseen. En halunnut perhevalmennukseen, en tutustua vauvatuotteisiin, enkä verkostoitua toisten tulevien vanhempien kanssa. En halunnut, että innostuisin jostain, joka minulta voitaisiin viedä helposti pois.

Onnekseni F syntyi lopulta terveenä pienenä tyttönä ja kaikki meni hyvin. Mutta kun tulin sairaalasta kotiin, tajusin, että meillä ei ollut todellakaan riittävästi vauvanvaatteita. Vaunut ja sänky oli, mutta nekin sellaiset, jotka eivät lopulta sopineet elämäntilanteeseemme lainkaan. (Vaunut oli ostettu omakotitalossa asuvilta tutuilta, ja mehän asuimme ilman autoa Helsingin Kalliossa. Kerrostalossa, jonka hissiin vaunut eivät mahtuneet.) En tiennyt, mitä hoitokassiin pakataan, mitä odottaa imetykseltä, millainen äiti oikein halusin olla.

Näin jälkikäteen ajateltuna F:n ensimmäisten kuukausien kaaos ja oma epätietoisuuteni kaikesta olisi ollut helposti vältettävissä, jos olisin ollut paremmin valmistunut niin konkretian kuin henkisenkin puolen kannalta.

Mua on harmittanut monen monta kertaa jälkikäteen, miten F:n elämän ekat kuukaudet menivät ja siksi olen halunnut tehdä tällä kertaa kaiken toisin. Olen halunnut ihan tietoisesti tutustua lastentarvikemereen, pestä tuttipullot etukäteen, ostaa imetysliivit hyvissä ajoin ja oikeasti testata  kaikki mahdolliset tuplarattaat, jotta löytäisimme varmasti ne meille oikeat. Tämä on ollut itselleni sellainen todella tärkeä siirtymäriitti, joka on tuonut varmuutta siihen, että selvitään ihan uudenlaisesta elämäntilanteesta. Ei vaan tavaroita ja tarvikkeita, vaan jotain enemmän. Tietoa siitä, että täällä nyt oikeasti odotetaan pieniä saapuvaksi ja halutaan, että kaikki sellainen, johon ylipäätään voi valmistautua, on tehty. 

Mä olin ennen jopa sellainen vauvantarvikevähättelijä, joka kummasteli kovaan ääneen, kuinka paljon roinaa sitä vauvat oikein tarvitsevatkaan. Pidin tällä tavoin hyvin valmistautuvia ja varustautuvia vanhempia jopa vähän pöhköinä. Totta kai edelleenkin ajattelen niin, että kaikkea kaupassa olevaa vauvantarviketta ei tarvitse ostaa ja monesta tilanteesta selviää edelleen jotenkin soveltamalla. Että eihän sitä pullonlämmitintä tosiaan välttämättä tarvitse, koska maidon voi lämmittää muutenkin. Mutta. On myös niin, että moni tuollainen tarvike helpottaa oletettavasti arkea kauheasti, kun vauvan/vauvojen kanssa sitä puuhaa on varmasti ihan muutenkin.

En tiedä, ajattelisinko asioista eri tavalla, jos meille tulisi yksi vauva, mutta koska hommaa on tuplana, olen kyllä imenyt itseeni kaiken vauvatarviketiedon ja varustanut kodin niin kohdunääninallella kuin muillakin ei-pakollisilla-mutta-ehkä-arkea-helpottavilla-kapineilla. Olen ajatellut niin, että en kyllä ala nähdä lisävaivaa missään, missä ei ole pakko. Tavallaan se on tuntunut aika armollisellekin. Kerran heitä on kaksi, ei mun tarvitse ajatella, että kaikki äitiyspaineet kohdistuvat muhun samalla tavalla, kun olisin ehkä yhden kanssa kokenut. Riittää, kun saadaan homma skulaamaan ja kaikki kolme lasta hoidettua ja pidettyä meidät vanhemmat kohtalaisen selväjärkisinä. 

Me käytiin tänä viikonloppuna testaamassa edellisviikolla postista tulleiden Silver Cross -tuplavaunujen* (saatu yhteistyönä Vaunuaitan kanssa) toimivuus tuossa meidän kerrostalon ulko-ovella. Jumpattiin vaunujen kasaan laittoa ja avaamista, A testasi autoon pakkaamisen ja lopuksi vielä opeteltiin auton turvakaukaloiden kiinnittäminen runkoon adapterien avulla. Nyt luulisi, että tämäkin asia alkaa olla aikalailla hallussa. Olette muuten kyselleet vaunuista ihan kauhean paljon, joten tarkemmat infot ja kuvat ja videot löytyvät Insta Storiesista ja huomisen jälkeen Instan palluroista kohdan ”Silver Cross Wave” alta.

Mä olen tehnyt aika normitahdilla töitä vielä viime viikon, mutta nyt ajattelin, että tästä viikosta eteenpäin alan jo vähän himmailla hommia. (On muuten vaikeaa puuhaa tuo vähentäminen, kun pää raksuttaa edelleen omasta mielestä hyviä uusia ideoita, joita haluaisi laittaa vireille). Toisaalta tajuan kyllä, että niiden toteutukseen ei kohta ole samalla tavalla aikaa, joten on viisasta ainakaan olla heittelemättä uusia verkkoja vesille.Ehkä sellainen puuhaaminen on vaan mun tapa käsitellä tätä piinaavan pitkää odottelua. 

Tänään mä tein vielä yhden to do -listan ennen vauvojen syntymää. Kirjoitin siihen asioita, jotka liittyvät vauvoihin. Pitää hommata paristoja erilaisiin vauvavempaimiin, opetella muutaman laitteen käyttö, pakata sairaalakassi loppuun ja muutenkin ehkä alkaa elellä tätä eloa sillä ajatuksella, että lähtö sairaalalle voi tulla koska vain. Eilen illalla supisteli pari kertaa jopa jo vähän selän puolelta, joten puhuttiin, että ehkä meidän olisi fiksua laittaa sekä A:lle, että mulle jokin vaatesetti valmiiksi, ja F:lle reissukassi, jos lähtö sairaalaan tuleekin keskellä yötä yllättäen.

-Karoliina-

Kuvat: Noora Näppilä

 

 

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Olen ollut samanlainen vähättelijä, mutta sitten neuvolatädin vinkistä kokeilin ostaa 1,5 tunnin välein yöllä heräilevälle vauvalleni swaddle up -kapalopussin. Ensimmäisenä yönä kapalossaan neiti nukkui 6 h putkeen! Että kyllä sitä monelle sellaisellekin tarvikkeelle saattaa löytyä käytyä mitä voisi ensi katsomalta pitää turhakkeena. Nyt, vuotta myöhemmin, neiti 1 v 2 kk nukkuu 12 tuntisia öitä heräämättä ☺️

Vierailija
2/7 | 

Koskettava alku tässä kirjoituksessa. Olet (tai olette) joutunut painimaan elämän ja kuoleman kysymysten äärellä ekassa raskaudessa. Ei ihme, että se jättää jälkensä.

Toki se heijastuu varusteluun. Mutta silti tuntui vähän oudolta että noinkin suurista asioista vedetään aasinsilta kaupalliseen yhteistyöhön... Kaikella rakkaudella sanon tämän. En tiedä, mistä blogistin leipä on revittävä. Luultavasti tekisin itse tilanteessasi samalla tavalla.

Vaikka jotkut kaupalliset yhteistyöt enemmän ärsyttävät kuin tempaavat mukaansa, niin eletään me silti mukana teidän elämää. Todellakin. Kiva, kun kaikki alkaa olla valmiina vauvoja varten... me lukijat aletaan hiljalleen malttamattomina odotella tuplia <3 <3

Vierailija
3/7 | 

Mä olen sellainen vähättelijä varmaan sitten vieläkin 😉
Meidän lapset ovat nukkuneet flanelliin käärittynä kapalossa. Kapalointi on muuten yksi juttu, joka on hyvä opetella etukäteen ennen vauvojen syntymää.

Toki tavara, lastenvaate tai vaikka pehmolelu, voi olla hyvä tuki ajatusten siirtyessä uusiin perheenjäseniin. Siksi ihmiset tykkäävät vaikka neuloa tulokkaalle jotain, siinä neuloessa kun mieli saa vaeltaa juuri sen tulevan ympärillä. Mutta silti moni vauvojen ympärillä myytävä asia, selleinenkin, mikä on ollut jonkun toisen mielestä ihan korvaamaton, on kyllä ihan turhaa (ainakin sille toiselle sitten).

Ehkä perheen tulotasonin vaikuttaa tähän. Kenenkään ei ainakaan tulisi kokea painekta siitä, ettei rahat riitä kaikkeen vauvoille myytävään oheistarpeeseen. Hyvin vähällä kyllä tulee toimeen. Ja jokaisen uuden tavaran kohdalla on ainakin hyvä miettiä ennen ostamista, että mihin ihmeeseen sen aikoo muutaman kuukauden päästä sitten laittaa ja hävittää.

Vierailija
4/7 | 

Ihanat vaunut. Varmaan tuossa muodossa kätevät kaupungissa. Meillä oli vierekkätä. Opin muistamaan, missä kaupassa leveä väli, että pääsi käymään. Hauska muisto! Kuitenkin kun vaunuajan jälkeen tulee ratasaika.

Vierailija
5/7 | 

Meillä oli matkarattaat, sellaiset sateenvarjo-malliset, vierekkäisillä paikoilla. Olivat niin kapeat, että mahtuivat siitä mistä ”tavalliset” vaunutkin. Silti niissä istui tarvittavan mukavasti melkein kolmivuotias. (Sen vanhempi lapsi nyt ei rattaita tarvinnutkaan). Harmi, etten merkkiä enää muista...

Vierailija
6/7 | 

Minä olen huomannut itsessäni puolestaan, että lapsiluvun kasvaessa yhä harvempi hankinta tuntuu oikeasti tarpeelliselta. Meille on tulossa kolmas lapsi nyt vuodenvaihteessa ja huomaan että oikein haluan tarkastella hankintoja kriittisesti sekä hankkia mahdollisimman monet jutut second handina.
Tuntuu, että tällä lapsimäärällä täytyy jo ruveta miettimään tätä maapalloakin ja kulutustottumuksia. Esikoisen kohdalla oli vielä hauskaa perehtyä vauvatamineisiin, nyt tuntuu että tavaralla varustautuminen on tosi toissijainen asia.

Vierailija
7/7 | 

Meillä myös nyt neljättä odotellessa kynnys on kasvanut hyvin korkeaksi hankkia oikein mitään, kun kaikki entiset vauvakamppeet on laitettu jo kiertoon ja silti talo hukkuu roinaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jassoo. Sain muistuksen Instan inboxiin tässä männäpäivinä, että en ole tehnyt raskausviikkopostauksia aikoihin. Ja kappas. En olekaan. Joten otetaanpa taas aikaa vähän kiinni.

Viikoilla 32-34 voin hämäävänä ristiriitaisesti. Joinakin päivinä olen elämäni kunnossa. Saatan porskuttaa menemään energisenä ja reippaana, tehdä 10-tuntisia työpäiviä ja tuntea itseni (jos kävelyä ei lasketa) ihmeellisen normaaliksi.

Välillä taas iskee monta päivää putkeen kestävä huono jakso. Ihan yllättäen, tai ilman, että osaisin lukea merkkejä, millainen päivä onkaan taas tulossa. Silloin joka paikkaa kolottaa, olo on saamaton ja nuutunut. Pahinta on närästyspäivät, jolloin tuntuu, ettei voisi syödä oikein mitään. Närästys on niin voimakasta, eikä siihen oikein auta lääkkeet tai ruokavalion tarkkailu, että oksennan useita kertoja päivässä.

Vaikka sokerit ovatkin tasaantuneet ja arvot pysyvät loistavissa lukemissa vaikka söisin voisilmäpullaa ja jädeä (kunhan syön ne tasaisin välein), ärsyttää silti tieto siitä, että närästys pistää ruokavalion ihan hölmöksi. Ensinnäkään en uskalla syödä niin usein kun pitäisi, koska jos on jo valmiiksi närästysoksennusolo, ei vatsaan viitsi lykkiä yhtään enempää ruokaa kuin on pakko. Toisekseen moni terveellinen ja muuten kropalle hyvä ruoka on taas närästyksen kannalta huonoa. Pahoina päivinä mm. ruisleipä, kasvikset, monet hedelmät, mausteet ja puuro närästävät. Silloin kroppa sietää vaan höttöä: Jogurttia ja vaaleaa paahtista.

Henkisesti olo on kuitenkin ollut – kuten koko raskauden ajan (lukuunottamatta alun pahoinvointia)  – pääosin todella hyvä. Suuri harppaus tapahtui, kun käytimme A:n kanssa yhden viikonlopun vain ja ainoastaan vauvojen tarvikkeisiin tutustumiseen ja kodin raivaamiseen. Se oli sellainen retriitti ja laskeutuminen, jollaisen ainakin mä selvästi tarvitsin.

Viikolle 34 pääsy tuntuu huikealle. Olemme ylittäneet taas yhden viikkomäärän, jonne pääsy toisi taas lapsille lisää mahdollisuuksia selvitä hyvin ulkomaailmassa.

-Karoliina-

Kommentit (3)

Jasu
1/3 | 

Sun raskautta on ollut tosi kiva seurata,ja toki blogiasi muutenkin! Tiesithän,että suklaa on ihan myrkkyä närästyksestä kärsivälle? Olen kärsinyt närästyksestä ja vatsavaivoista vuosia ja ohjannut syömisiäni pikkuhiljaa refluksa ja ärtyneen suolen oireyhtymää opiskellen. Ja tänä syksynä ne sitten mulle diagnosoitiin,kun uskalsin viimein mennä lääkäriin ja tähystyksiin. Kaksi raskauttani kärsin myös ihan jäätävästä närästyksestä,molemmissa se rauhottui heti kun vauva oli syntynyt. Lempparisuklaat oli pakattuna sairaalakassiin valmiiksi😆. Tsemppiä loppuraskauteen♥️. Ps . Kokeile 100% kauraleipää,toimisiko sinulle. Se ei närästä minulla silloinkaan,kun kaurapuuro närästää.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Ihanko totta? Kukaan ei ole sanonut, enkä toisaalta itse ole huomannut suklaan jälkeen eroa. Tosin tämä on jo niin arvaamatonta, etten yhtään epäile. Kiitos vinkistä ❤️

Vierailija
2/3 | 

Olen ilolla seurannut sitä, että olette päässeet noin pitkille viikoille. Hienoa että raskaus on edennyt kaiken kaikkiaan hyvin. Kiitos Herran!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni kysyy, miten kaksosten odottaminen eroaa yksösen odottamisesta. Toki tässäKIN asiassa yksilölliset erot ovat suuria. Joku on aivan elämänsä kunnossa kaksosodotuksen aikaan ja joku toinen taas vuodelevossa lähes koko yksösodotuksen. Toisin sanoen monistakaan asioista ei voi vetää mitään suoraviivaista, kaikille pätevää, kaavaa.

Ajattelin kuitenkin koota tähän alle niitä juttuja, joissa itse olen huomannut eron.

  • Jos aloitetaan ihan alkuraskaudesta, niin suurin ero oli varmasti pahoinvointi. Voin kyllä todella pahoin jo F:ääkin odottaessa, mutta kaksosten kanssa ei turhaan sanota, että tuplahormoni tuo tuplapahoinvoinnin. Siis meille, joilla on muutenkin taipumus raskauspahoinvointiin. Olo oli aivan karmea, enkä varmasti olisi selvinnyt ilman sairaalajaksoa ilman, että sain pahoinvointilääkkeet.
  • Kaksosodotuksesta kertominen ja ihmisten reaktiot tähän ovat olleet ihanalla tavalla todella voimakkaita. Joko kaksosuus on todella vierasta, jolloin ihmiset haluavat tietää identtisyydestä ja kaikesta sellaisesta. Toisaalta ne, joilla on kontaktipintaa kaksosuuteen, haluavat kertoa oman tarinansa. Tuntuu, että monikkoperheet ovat sellainen oma heimonsa, jossa iloja – erityisesti juuri kaksosuuden iloja – halutaan jakaa muillekin.
  • Ne, ketkä kaksosuutta kauhistelevat, ovat niitä, joilla itsellä ei kaksosia ole. En ole törmännyt yhteenkään kaksosten vanhempaan, joka puhuisi yhtä suurin sanoin työn määrästä tai elämän rankkuudesta kaksosten kanssa, kuin ne, joilla itsellä ei ole kaksosia. Kaikki kaksosvanhemmat sen sijaa korostavat lasten erityistä kontaktia ja sitä, mikä ilo kahta niin tiivistii yhdessä kasvavaa lasta on seurata.
  • Kaksosia kontrolloidaan raskausaikana kunnallisella puolella todella tiheästi. Riippuen siitä, onko kaksoset erimunaisia vai identtisiä omilla vai yhteisillä pusseilla, käyntien määrä suhteutetaan riskeihin ja tästä syntyy myös käyntimäärien tiheys. Totta kai aina, jos huolta syntyy, käyntejä tihennetään. Me olemme esimerkiksi käyneet TAYSin äitipolilla viikosta 16 (muistaakseni!) alkaen vähintään kerran kahteen viikkoon.
  • Kunnallisen puolen kaksoskontrollit eivät ole kuitenkaan ilmaisia, kuten normaali yksösten raskaudenseuranta. Jokaisesta äitipolikerrasta maksetaan erikseen n.42 euroa.
  • Koska kaksosraskautta kontrolloidaan niin hyvin sairaalassa, ei neuvolalääkärikäyntejä välttämättä tarvita. Muutenkin neuvolakäynnit on ns. tarpeen ja oman halun mukaan.
  • Neuvolassa ei oteta SV-mittaa. Tai jos otetaan, voi nähdä, että menee jonkin kolme ruutua yläkäyrän yläpuolella. Myöskään äidin painoa ja tällaisia perustaulukoilla katsottavia muutoksia ei voi katsoa neuvolan käyrillä, koska ne on suunniteltu yksösraskauteen.
  • Kaksosten odotuksen ei yleensä anneta mennä laskettuun aikaan asti, joten kun ihmiset kysyvät laskettua aikaa, täytyy aina selittää, että vaikka se on tämä, viimeinen dead line on tämä. Meille esimerkiksi lääkäri on sanonut, että tytöt tullaan ottamaan ulos viimeistään viikolla 37, vaikka kaikki menisikin hyvin. Tähänkin vaikuttaa tietysti kaksosten kunto, kaksosuuden laatu (eli juuri tämä sama-erimunaisuus jne) ja se, miten tukalissa oltavissa äiti ja tämän terveys jo on.
  • Kaksosten synnytysvalmennus on (ainakin Tampereella) todella kattava. Siinä käydään läpi kaikki kahden vauvan synnytyksen kiemurat ja valmennukseen kuuluu ihan vakiona keskolaan ja teho-osastoon tutustuminen. Ihan siksi, että todennäköisyys kaksosten joutua teholle/keskolaan on niin suuri.
  • Kun yksöstä odottaessa sanottiin, että kahden edestä ei tarvitse syödä. Että vauvan vaatima lisäravintotarve on kuitattu tyyliin yhdellä leivällä ja maitolasillisella, on kaksosten kanssa energiaa saatava enemmän. Valmennuksessa kerrottu suosituslisäenergia minun kokoisellani ihmisellä on 1000kcal päivässä. Siis aika paljon minusta.
  • Valmennuksessa tuijoteltiin myös taulukkoja siitä, miten äidin painon olisi hyvä kehittyä kaksosraskauden aikana riippuen siitä, mitä painoindeksiä äiti edusti ennen raskautta. Minun kokoisella ihmisellä painonnousu kaksosraskauden aikana tulisi olla vähintään 20-25kg. (Tottakai, jos näin ei käy tai painoa tulee enemmän, asiat voivat olla aivan normaalisti. Mutta tämä oli keskiverto”tavoite”.) Voin sanoa, että tämäkin tuntui ja tuntuu hurjalle, vaikka tuleekin toteutumaan kohdallani.
  • Raskautta on kotona hieman vaikeampi seurata kuin yhden vauvan kanssa. Liikelaskenta on ollut ainakin tähän asti itselleni ihan mahdotonta, koska vauvat liikkuvat edelleen niin paljon ja vaihtelevat puolia ja asentoja, että en osaa yhtään sanoa, kuka siellä liikkuu. Tai liikkuuko vain toinen.
  • Myös sydänkäyrien otto ja neuvolan laitteilla kuuntelu ei ole mutkatonta. Neuvolassa ei ole saatu kertaakaan varmuudella molempien sydämiä käyrällä ja viimeksi sairaalassakin etsittiin antureilla toisen sykettä 25 minuuttia. Tämä veijari kun oli mennyt siskonsa alle.
  • Vauvojen liikkeiden tunteminen on jotenkin erityisen ihanaa, kun saa aina pohtia, mitenhän he ovat tämänkin möykyn tai mylläyksen mahaani yhdessä tehneet. Joskus on hassua tuntea kaksi päätä tai kaksi pyllyä vierekkäin oman nahan alla.
  • Olen kärsinyt paljon enemmän kaikista raskaudenaikaisista krempoista kuin yksöstä odottaessa. Olen itse asiassa kuin jokin kävelevä (= lyllertävä) klassikkoesimerkki raskausvaivoista: jalat turpoavat, närästää, on liitoskipuja, oksettaa, nenä vuotaa vertaa, paino nousee rutkasti, en yltä laittamaan kenkiäni, maha on koko ajan tiellä jne jne. Kuten eräs lääkäri vastasi nauraen, kun kysyin, miksi raskausdiabetes iskee erityisesti juuri kaksosten odottajiin: ”Koska sä olet todella, TODELLA, raskaana.” No siltä on tuntunutkin!
  • Yksi merkittävä juttu on se, että koska maha on niin iso, multa on taidettu kysellä jo heinäkuun alusta asti, onko h-hetki lähellä. Ja joka kerta tulee sellainen olo, että ”perkele. Tiedän olevani valtava, mutta onko ihan pakko muistuttaa?”. Oikeasti tiedän, että ihmiset tarkoittavat hyvää. Ja faktahan on se, että maha on tosiaankin iso. Kuten joskus kerroin, kaksosmahan koko on keskimäärin viikolla 28 sama kuin yksösmahan viikolla 40. Itse allekirjoitan tämän ainakin omalla kohdallani.
  • Vatsa tuntuu olevan tässä vaiheessa raskautta todella pinteessä. Vaikka minulla on suhteessa pitkä selkä, on olo ollut viime ajat todella kipeä, koska tuntuu sille, että vauvat eivät kertakaikkisesti mahdu enää tähän välikköön, vaan alkavat tunkea tuosta rintojen alapuolelta yläsuuntaan.
  • Sanotaan, että kaksoset kasvavat usein yksösten kasvukäyrällä viikolla 28 asti, jonka jälkeen heidän kasvunsa alkaa hidastua, koska tila loppuu kesken. Tätä ei ole kuitenkaan kerrottu meidän tytöille, jotka ovat selkeästi perineet isänsä geenit. Siellä he kasvavat tasaisesti yksösten keskikäyrää edelleen, kuten koko raskauden ajan.
  • Hankinnat. Onhan se aika hurjaa, kun kaikkea – ihan kaikkea – on ostettava tuplana. Jotenkin tavaran, vaatteiden ja kaiken romppeen määrä hämmentää jo nyt. Toisaalta itse ajattelen niin, että hyvät varusteet voivat olla kaksosten kanssa vielä suuremassa roolissa kuin yksösten. Koska veikkaan, että kaikki elämää helpottavat vempaimet ja tuplanapaiset rintapumput yms vaan helpottavat arkea.
  • Keskustelut toisten kaksosodottajien kanssa ovat todella tärkeitä. En tiedä, olisinko bondaillut näin paljon muiden odottajien kanssa, jos olisin odottanut yhtä vauvaa, mutta nyt vertaistuki tuntuu todella tärkeälle.

 

Sellaisia kaksosaatoksia tänään! Hei sinä toinen monikko-odottaja tai -vanhempi! Mitä lisäisit listaan?

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

 

 

Kommentit (29)

Vierailija
1/29 | 

Sen verran haluaisin tuota listaasi korjata, että myös yksösraskauksissa kaikki ylimääräiset kontrollit ovat ihan yhtälailla maksullisia jos raskaus kuuluu ns. riskiraskausseurantaan kaksosraskauden tavoin. Riskiraskaus kun voi olla muutakin kuin kaksosraskaus. Olen siis yhtä lasta odottava äiti, jolla 8 ylimääräistä ultraa takana oman seurattavan sairauteni vuoksi raskauden aikana.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Juu ihan totta :) kuten tuossa ylhäällä kirjoitin, nämä on minun yksös- ja kaksosraskausvertailuni. Koska yksönen ei ollut riski omalla kohdallani, olo kokemus tämä 🌸

Vierailija
2/29 | 

Onpa hyvä listaus! Olipa oivaltava tuo, että vain yksösten äidit kauhistelevat hommia. Myöskin näitä ikäviä "Otan osaa" - kommentteja on tullut heiltä, kun taas kaksosten vanhemmat onnittelevat kyyneleet silmissä.

Yksi missä raskaus mielestäni eroaa vielä on huoli. Toki monella huoli on yhdestäkin, mutta kyllä sitä vaan saa olla kaksosraskauden ajan loppuun asti sydän syrjällään vauvojen puolesta. Vaikka suurimmalla osalla kaikki menee hyvin, ovat ne kuolleisuusluvut kuitenkin ihan eri luokkaa kaksosten kohdalla. Tähän ei tietysti kannata jäädä kiinni liikaa, mutta kyllä se siellä koko ajan on jollain tavalla mukana.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

"Otan osaa" olemme itsekin kuulleet monta kertaa. Vaikka se tietysti on Vitsi, on se kyllä oikeasti aika tökerö Vitsi.

Ja ihan totta huolen kanssa 💞 Itse yritän olla tietoisesti miettimättä sitä, vaikka eihän se tietysti aina onnistu!

Eeva
3/29 | 

Ei ole ilmaisia ultrat yhtä vauvaa odottavallekaan, ainakaan täällä meillä päin. Saattoi olla että np ja rakenneultra oli ilmaisia. Edellisessä raskaudessa kohdalleni tuli tarkka kätilö joka halusi minun kävyän tarkastuksessa aika useasti, kun vauva kasvoi alakäyrillä (omaan tahtii kasvoi ja samalla tavalla kuin meidän kaksi ensimmäistäkin lasta). Jokaisesta käynnistä tuli lasku meillekin. 

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Jep! Juuri tuota tarkoitin. Np ja rakenne ovat vakioita, mutta niin ovat kaksosodottajille vakiona moni muukin ultra, vaikka mitään huolta/epänormaalia ei olisikaan. Nämä ovat kuitenkin maksullisia. Jotka toki kyllä maksaa ilolla 💞 Suomessa on loistava kontrolli!

Vierailija
4/29 | 

Kyllä minullakin ovat äitipolin ultrat maksaneet, vaikka vain yhtä lasta olen kerrallaan odottanut. Olen useammassa raskaudessa ollut seurannassa äitipolilla eikä yksikään käynti ole ollut ilmainen. Liekö kaupungeilla sitten eri käytännöt.

Vierailija
6/29 | 

Geenit eivät muuten niinkään vaikuta siihen, miten isoksi vauva (/vauvat) kohdussa kasvavat. Luonto on hoitanut asian niin, että vauva kasvaa vain sen verran, kuin tilaa on. Pieni äiti ei siis saa ”liian isoa” vauvaa, vaikka isä iso olisikin.
Tämä kasvu näkyy usein myös siinä, että esikoinen on monessa sarjassa syntymäpainoltaan pienin. Seuraavalla kerralla kohtu ja vatsanpeitteet jo joustavat helpommin.

Noissa raskauden ”krempoissa” näkyy tuplaraskauden lisäksi myös odottajan ikä ja aiemman raskaudet. Liitokset ovat jo valmiiksi löysät, joten monk sellainenkin, joka ei ensimmäisellä kierroksella kärsinyt liitoskivuista kokee ne toisella kerralla. Kymmenen vuotta lisää ikää tuntuu myös kropassa.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Onko oikeasti noin? Tuntuisi erikoiselle, että geenit vaikuttavat meidän kokoomme koko elämän kohdun ulkopuolella, mutta ei kohdussa 🤔 Ja jos äidin ei olisi mahdollista saada liian isoa vauvaa, silloinhan ketään vauvaa ei tarvitsisi leikata ison koon vuoksi tai kenenkään äidin paikat ei repeisi/lantio murtuisi synnytyksessä.

Ihan varmasti ikä vaikuttaa. Se on selvä! Tosin kaksosraskaus - ihan mitä tässä olen lukenut ja seurannut - kyllä itsessään aiheuttaa jo aika paljon enemmän vaivoja, olisi ikä mikä tahansa tai vaikka saisi esikoiset. Ja onhan se tietysti selvä: moni asia hormoneista, vesistä, vauvoista, istukimoista jne on usein kaksinkertainen.

Vierailija
7/29 | 

Itsekin maksoin kyllä jokaisen äitipolin ultran, vaikka yksi vauva vain oli :)

Vierailija
8/29 | 

Mä kävin jyväskylässä kerran viikossa sairaalassa ultrassa ja kyllä mäkin laskun sieltä sain. Jokaiselta kerralta.

Ohikulkija kysyy
9/29 | 

Olipa mielenkiintoinen juttu, vaikken itse odota tai ole aikeissa odottaa yhtäkään vauvaa. Jäin sitä pohtimaan, kun mainitsit vauvojen identtisyyden ja ei-identtisyyden/erimunaisuuden olevan yksi vaikuttava tekijä, kun arvioidaan sitä, milloin vauvat olisi syytä ottaa pois mahasta. Miten tämä vaikuttaa asiaan? Onko identtiset riskimpialttiita kuin ei-identtiset vai toisinpäin?

Tsemppiä loppuraskauteen!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Riskit tulee yleensä siitä, montako yhteistä osaa vauvoilla on mahassa. Erimunaisilla on omat istukat ja pussit, joten riskejä vähinten (vaikkakin toki yksilöllisiä eroja ja eroaa yksösvauvoista). Mitä enemmän yhteistä, esim meillä yhteinen istukka, sitä enemmän riskejä mm. virtausten epätasapainossa jne.

Kiitos 😘

Nk
10/29 | 

Hei kyllä minä ainakin olen joutunut maksamaan 41€ jokaisesta ultrasta.myös np ja rakenneultrasta.minulla 9 ja 3v lapset tuollon 9v sitten käynti maksoi n 20€ nyt hinta on jo 41€

Yksösten äiti
11/29 | 

Itsellä yhdeksän lasta, mutta ei yhtään kaksosia. Ystävillä taitaa olla yhteensä viidet kaksoset tässä lähipiirissä. Ajattelen niin, et vaikka mulla on hurja lukema lapsia, mut ihania yksilöitä ja persoonia niin mua ei oo tarkoitettu kaksosten äidiksi. Teille joillekin se on ihana lahja ja saatte olla ylpeitä, että te ootte valikoitunut just kaksosten vanhemmiksi 😊 itse ja monet muut ei päästä koskaan kokemaan sellasta. Siksi onkin mukava lukea sun kokemuksia ja ehkä siksi me yksösten äidit ihmetellään, ku yritetään kuvitella millasta olis kahden kanssa. Tsemppiä teille ihan kaikkeen 💕

Elisa K
12/29 | 

Ihana blogi ja jälleen niin oivaltavaa tekstiä sinulla! Ihailen. Täytyy kuitenkin kommentoida ja vähän korjata näin itse terveydenhuollon ammatilaisena tuota tietoa painon noususta kaksosten kohdalla. Ei nyt ole kuitenkaan tarkoitus lähteä tavoittelemaan tuota 20-25 kg nousua, alle puoletkin riittää kaikkeen tarvittavaan siellä kohdussa oikein hyvin 😊. Vähän kyllä kauhistuin, jos nyt jollekin tulee aikeeksi tavoitella tuota mainitsemaasi lisäkilomäärää. Joillainhan sitä tulee (ja silti raskaus ja terveys sen jälkeen hyvin menee) mutta vauvat mahassa pärjäävät kyllä vähemmälläkin ja näin äidin keho kuormittuu vähemmän ja jaksaakin usein paremmin. Mielenkiintoistahan se tosin on, miksi joillekin kertyy painoa kuormitukseen asti ja toisille ei (ja ns. lähes kaikki kilot jäävät synnärille). Itsekin kaksosten äiti olen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019

Mä en ole terveysalan ammattilainen, mutta tällainen taulukko meille valmennuksessa esitettiin. Siinä oli eritelty myös protskut, hiilarit yms ja kerrottu selkeästi, MIKSI painoa yleisesti (ei toki kaikilla!) tietyissä rajoissa vauvojen kasvua ajatellen pitäisi tulla. Tosin sekin tehtiin selväksi, että kalori- ja kilomäärä ei ole tarkoitus täydentää suklaalla ja munkeilla 🙊
Luotan kyllä siihen, ettei TAYSn valmennusmateriaalissa ole mututuntumaa.ja ihanasti kyllä korostivat kaikkien yksilöllisyyttä.

Ihanaa syksyä teillekin kaksosten kanssa 💞

Vierailija
13/29 | 

Mulla on yksösraskaus menossa, enkä ole käynyt yhdessäkään ylimääräisessä ultrassa, joten yhtään laskua ei ole tullut. Pointti tässä lienee se, että kaksosia ultrataan riskiraskauden takia enemmän, jolloin laskujakin napsahtaa postiluukkuun enemmän. Verrattuna yksösraskauteen kuuluvaan kahteen ultraan, ja siihen ettei yksösraskauksia useinkaan ultrata kahta kertaa useammin, jos raskaus etenee normaalisti. Toki yksösraskaus voi myös olla riskiraskaus, jolloin ultrataan enemmän ja noista kerroista myös maksetaan.

Tuplien äiti
14/29 | 

Synnytyksessä riittää väkeä. Kaksoseni synnytys kesti vuorokauden ja paikalla oli kolme lääkäriä, kaksi kätilöä ja kaksi kätilöopiskeluaa. Tuplat kiikutettiin suoraan keskolaan. Syntyivät viikolla 36

Vierailija
15/29 | 

Kyllä se niin taitaa olla,että isän geenit eivät juuri säätele sikiön kasvua kohdussa,vaan tärkeimpänä tekijänä taitaa olla saatavilla olevan glukoosin määrä eli äidin elimistön tuottama glukoosi.Genetiikka toki liittyy tähänkin ilmiöön.Nuo ylempänä kuvaamasi vammat,käynnistykset yms.yleensä liittyvät juurikin tuohon sokeriasiaan.Esim.omat lapseni ovat todella pitkiä,mutta syntyessään he ovat olleet aivan keskiverto vastasyntyneen mittaisia,hurja pituuskasvu on alkanut sitten kohdun ulkopuolella.Mitä tulee tuohon painonnousuun raskausaikana,ihan varmasti vähemmälläkin painonnousulla pärjää,vauvat kyllä ottavat tarvitsemansa pienemmästäkin määrästä.Toki mainitsemasi kilomäärän menee varmasti vielä normaalin rajoihin kaksosista puhuttaessa,tavoite sen ei varmastikaan kenellekkään tarvitse olla.

Tmari
16/29 | 

Jännä lukea näitä nyt ja palata omaan kaksosten odotusaikaan 5vuotta sitten :) ilmeisesti myös eroja on kaupungeittain näissä maksuissa. Meillä tytöt olivat erimunaiset ja äitipolilla käytiin alkuun 3viikon välein ehkä 16viikolta alkaen ja myöhemmin tiheämmin, meillä kuitenkin äitipolin ultrasta maksettiin yhden kerran täysi hinta tuo neljänkympin luokkaa ja loput veloitettiin ns. ”Sarjahoitona” ja silloin hinta oli vain 11€/kerta.

Lisäksi mulla raskaudenajan seurannassa lääkärinä oli lapin keskussairaalan naistentautien ylilääkäri joka tuolloin sanoi että nykyään erimunaiset kaksoset usein voivat mennäkin ihan laskettuun aikaan saakka jos vointi on hyvä. Oma synnytykseni käynnistettiin 4päivää ennen la.ta a-vauvan perätilan vuoksi. Myös tämä a-vauvan perätila tuntui muualla tuolloin olevan ehdoton nounou alatiesynnytykselle, mutta itse sain synnyttää alateitse koska lantion mitat siihen riittivät.

Todella paljon iloa ja onnea tulevaan teille ja ihan erityisesti myös tulevalle isosiskolle ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Miksi ihmeessä raskaana olevien pitää koko ajan vilautella paljasta mahanahkaansa housunkauluksen ja paidan välissä. Jotkut siveyssäännöt hei!

No ensinnäkin. Laardi lisääntyy sitä tahtia, että on mahdoton ennustaa, mahtuuko paita, joka vielä viime viikolla mahtui päälle, tänään. Ja jos se on kuitenkin parhaiten päälle mahtuva kolttu, on pukeuduttava siihen, vaikka vilautusvaara olisikin. Toisekseen ihon vilauttelua ei enää rekisteröi. En tiedä, onko kyse tuntoaistin heikkenemisestä vai I don't give a shit - asenteesta, mutta en edes enää huomaa, vilautanko vai ei.



Voisiko niillä raskaan olevilla olla edes puhtaat vaatteet?

Voisi. Aamulla sen max 20minuuttia. Tämän jälkeen mahan ja tissit on ehtinyt törkkiä jo niin moneen paikkaan, että paitaa on mahdoton pitää puhtaana. Maha osuu ensimmäisenä likaisiin pöydänkulmiin ja koska ruokapöydissä ei pääse tarpeeksi lähelle enää pöytää tai hampaita pestessä tarpeeksi lähelle lavuaaria, on sotkun välttäminen miltei mahdotonta. Aluksi vaihdoin paidan kolme kertaa päivässä, nyt en kerta kaikkiaan enää viitsi vaivautua.

 

Miksi raskaana olevien tyylikin muuttuu ihan erilaiseksi, kuin millainen staili naisella on aikaisemmin ollut?

Koska tämä. 



Tarvitseeko sitä mahaa koko ajan sivakoida ja silitellä? Kyllä täällä on muutenkin huomattu, että sä olet raskaana.

Niin. Paitsi että mahan silittelyyn liittyy paljon muutakin kuin vain vauvojen paijaaminen (joka sekin on aivan ok ja ihanaa). Itse ainakin julkisilla paikoilla silittelen mahaa yksinkertaisesti siksi, että yritän saada vatsani rentoutumaan supistuksesta tai mylläävät lapset rauhoittumaan niin, etten lkaisi kiroilla. 

 


Mistä juonta juurensa tämä "Oi olen niin raskaana -kävelytyyli"? Eikö voi vaan edetä, kuten ennekin.

Ei oikein voi, koska jokainen askel sattuu, liitoskivut vaivaa ja maha roikkuu niin alhaalla, että jalkoja ei enää saa pidettyä yhtä lähellä toisiaan, kuin ennen. 



Onks siitä raskaudesta pakko puhua koko ajan?

On.

 

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Loistava! Kaikki tippuu mahan päälle kun syö kun on metri matkaa pöytään :D
Mahan "pitely" on myös siksi tärkeää että kun sen mittasuhteita ei hahmota, kädet turvaavat pahimmilta kolhuilta.

Vierailija
2/8 | 

Toivottavasti kaikki raskaanaolevat löytävät ympärilleen ihmisiä, jotka jaksavat puhua vain raskaudesta. Itselle aihe on kipeä lapsettomuuden pelosta kärsivänä, vaikka kuinka haluaisin ja toivoisin kaikkea hyvää heille.

Viimeinen kommentti oli (ehkä?) vitsi, mutta siinä on varmasti totuuden siemen ja se tuntuu yleisenä ajatuksena kurjalta (ei siis sinun sanomana minulle, en ajatellut sitä niin.) Ehkä vika ei olekaan aina siinä että minä en lapsettomana jaksa kuunnella raskaudesta ja lapsista, ehkä toinenkaan lapsellinen osapuoli ei jaksa tulla yhtään vastaan ja kiinnostua minun kuulumisistani.

Tsemppiä joka tapauksessa loppuraskauteen ka kaikkea hyvää teille.

Vierailija
4/8 | 

Niin voin samaistua fiiliksiin! Aina on jotkut hammastahnat paidalla ja vaappuu menemään kuin ankka. Ja vauhti ei todellakaan enää päätä huimaa vaikka kuinka yrittäisi kipittää menemään 😅 Ja voin luvata ettei olo todellakaan helpotu siitä 😊 (koska muistetaan, että kaikki nää ihanat vaivat kuuluvat asiaan, vai mitä? 😉 >>ja kyllä, myös minä olen lopen kyllästynyt kuulemaan tuota kommenttia🙋‍♀️)
nimimerkillä rv34 ja kaksosia odottaen

Vierailija
5/8 | 

Minulla oli kaksosraskaudessa tukivyö, joka laitettiin pitkällään sängyssä mahaa tukemaan. Sen piti auttaa, etten lirauta koko ajan, mutta pissaa tuli kuitenkin. Muistan sen väsymyksen, nukuin joka välissä, laitoin lapset kouluun, ennen illallisen laittoa jne. Silloin tuntui, että on vain se aika ja nyt ei edes muista. 😊

Anuba
6/8 | 

Mä odotin kaksosiani 25-vuotiaana. Mulle tuli about 20 kg lisää painoa (oon kuitenkin vaan 162 cm pitkä) vaikka tytöt joutuivat syntymään jo viikolla 34 ja olivat tosi pieniä. Että on siinä varmaan kävelytyyli vähän muuttunut :D Kilot kyllä lähti tosi nopeesti, turvotusta onneksi vaan. Mutta enpä kyllä tiedä miten, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, tuota enää kestäisin...

Vierailija
7/8 | 

Vinkiksi, vatsan silittely saa pikemminkin kohtulihaksen supistumaan, kun päinvastoin.

Monikot18
8/8 | 

Käytin koko kaksosraskauteni lopun yhtä ja samaa maksimekkoa. Se oli ainoa joka meni päälle enään loppuvaiheessa. Parin päivän välein laitoin sen pesuun ja odotin mekon kuivumista bikinit päällä. Onneksi oli kesä 😂

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat