Kirjoitukset avainsanalla opetus

Mulla oli eilen Insta Storiesin puolella yllättäen asiaa, kun aloin taas pitkän tauon jälkeen puhua opettajan työstä. Mähän olen tehnyt nämä mun opettaja-avautumiset jo viime talvena täällä, täällä, täällä ja täällä, mutta näköjään ainakin yksi asia jäi käsittelemättä. Nimittäin se, onko opettajan ammatti palveluammatti. Ja ovatko lapset ja vanhemmat asiakkaita.

Kuten jo storiesissa kerroin, mun mielestä opettaja– toisin kuin kommenttiboksissa useampikin henkilö kertoi – ei ole palveluammattissa. Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa. Piste.

Opettajan työtä – olipa kyse päiväkodista, perusopetusta tai toisesta asteesta –  ei voi verrata siihen, että ”kyllä kaupankassallakin myyjän on hymyiltävä ja oltava ystävällinen, vaikka olisi huono päivä”. Uskokaa tai älkää: Sitä tsemppaamista opettajatkin tekee. Silloinkin, kun välitunnilla olisi joutunut elvyttämään oppilasta, tekemään lastensuojeluilmoituksen tai silloin, kun virtsarakko huutaa hoosianna, koska ei ole taaskaan ehtinyt välitunnilla vessaan.

Mä koen, että suuri ongelma kodin ja koulu kommunikaatio-ongelmista juontaakin juurensa juuri tästä seikasta, että toisten mukaan kyseessä on palveluammattilainen-asiakas -suhde. Toisten mielestä ei. On ihan selvää, että näin radikaali ajatusero johtaa ongelmiin, vaikkei niitä kumpikaan osapuoli haluaisi.

Mutta. Vaikka opettajalta ei varsinaista palvelua kannatakaan mielestäni alkaa vaatimaan, täytyy opettajan tietysti olla dialogissa vanhempien kanssa.  Koska vaikka kyseessä ei ole palveluammatti, voi opettajalta silti edellyttää ammattitaitoista, fiksua ja inhimillistä otetta asioihin. Koska joskus myös me (voinko enää sanoa ”me”?) opettajat sokeudumme omalle työllemme. Emme näe jotain tärkeää asiaa omasta toiminnastamme tai oppilaastamme. Silloin me tarvitsemme, joka esimieheltä, kollegalta tai vanhemmalta herättelyapua. Ihan niin kuin varmasti jokainen muukin ammattiryhmän edustaja tarvitsee apua joskus ulkopuolelta.

Minulle ainakin on käynyt opettajana joskus niin, että jos olen saanut vaikka jonkin konfliktin tai huonosti menneen tilanteen jälkeen vanhemmilta viestin, jossa lapsen taustaa tai luonnetta on avattu tarkemmin, olen oppinut jotain sellaista, jota ilman tätä keskustelua en olisi oppinut. Ja se taas on lisännyt ammattitaitoani seuraavissa samansuuntaisissa tilanteissa. Se, ettei opettajalta kannata varsinaisesti vaatia palvelua, ei kuitenkaan ole siis sama kuin se, etteikö opettajalta voisi vaatia omien asenteidensa tai toimintamalliensa tarkennusta.

Minulla oli esimerkiksi liki 10 vuotta sitten kollega, joka soitatti – olipa kyseessä mikä tahansa oppitunti – luokassa hengellisiä lauluja ja virsiä. Siitäkin huolimatta, että 1/3 luokan oppilaista kuului toiseen uskontoryhmään kuin tähän meidän valtion omaan. Tässä tapauksessa vanhemmat ottivat yhteyttä kouluun – ei vaatiakseen palvelua, vaan vaatiakseen opettajan asenteiden ja koulun uskontolinjauksen tarkennusta. Ja minusta se oli aivan oikein! Opettaja ei saa käyttää ”valta-asemaansa” väärin, koska opettaja on myös – uskokaa tai älkää – aika usein todella merkittävä asennekasvattaja.

Mä olen tarkastellut koulua 9 vuotta opettajan näkökulmasta. Varhaiskasvatusta ja koulua puolestani vanhemman näkökulmasta 7 vuotta. Olen ollut opettaja, joka ottaa palautetta kotoa ja antaa palautetta kotiin. Mutta olen ollut myös vanhempi, joka ottaa palautetta koulusta, mutta myös antanut sitä sinne suuntaa. Sellaista on kommunikaatio ja dialogi, jossa toisen ei tarvitse olla asiakas, eikä toisen palveluammattilainen.

Mitä koulun ja kodin väleihin toivoisin, olisi ymmärrys. Ymmärrys siitä, että opekin on vain ihminen. Sellainen, jolla saattaa olla kotona avioero tai sairas lapsi. Tosin niin on ihminen se vanhempikin. Se, joka tekee joskus ylilyöntejä lillukanvarsista, koska kyseessä on se hänelle rakkain olento, oma lapsi.

Tsmeppiä opet ja vanhemmat kevätlukukauden loppurutistukseen!

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Hyvä kirjoitus. Aiheellinen. Itse olen huomannut samanlaista asennemuutosta myös hoitoalalla. Vaaditaan palvelua. Ja palautteissa joko kiitetään tai moititaan palvelusta. Hiukan laittaa karvat pystyyn tuo sanavalinta tässä(kin) yhteydessä.

Terv. kätilö

Ei ole ketään jota opet ei pys...
2/8 | 

Myyjän työ on antaa tuote ja ottaa rahat. piste.

Poliisin työ on pamputtaa ja sakottaa. piste.

Papin työ on kastaa, haudata ja saarnata. piste.

Ulla
3/8 | 

Ehkä opettajan ammattia ei lueta perinteisiin palveluammatteihin, mutta jokainen ammatti on omalla tavalla palveluammatti. Harvaa työtä tarvitsee tehdä, jos ei löydy asiakasta. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vanhemmille ei tarvitse palveluksia tehdä, mutta ilman lapsien palvelua opettajaa ei tarvita ollenkaan. Enkä tarkoita palvelulla nyt mitään jokaisen toiveen toteutusta. Mutta tässä on lapsien myötä tullut seurattua kaikenlaisia opettajia, ja kyllä oikeasti osalle tuntuu olevan hieman epäselvää, että kaikkein tärkeintä ovat oppilaat ja heidän oppiminen. Mutta onneksi kohdalle on osunut myös opettajia, joille lapset ja heidän oppiminen ja koulussa viihtyminen on tärkeää. Heitä tekee mieli halata joka kevät ja heitä oppilaat rakastaa!

Juliaihminen
4/8 | 

Hyvä kirjoitus, ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Kun olen kuunnellut monia opettajaystäviä, niin on tullut vähän sellainen olo, että tällainen induvidualistinen tapa olla maailmassa ja ajatella, että minä olen joka tilanteessa palveltava asiakas, on loppujen lopuksi haitallinen ihan kaikille, ennen kaikkea oppilaille. Opettajilla on rajalliset resurssit ja ajan pitäisi mennä ennen kaikkea siihen opettamiseen, ei niin megana mihinkään asiakaspalveluun tai vaatimusten täyttämiseen.

Vierailija123
5/8 | 

Kiitos kun otit esiin tämänkin tärkeän asian esiin opettajuuteen liittyen!

ida ihana
6/8 | 

Itse varhaiskasvatuksen puolella opettajana toimineena tuntuu, että tuo vanhempien vaatimustaso kasvaa mitä vanhemmista lapsista kyse, ja valittaminen on nyt helpompaa. Aina mahtuu mukaan kaikenlaisia vanhempia, mutta päiväkodissa ja esipopetuksessa vanhemmat ovat oman kokemuksieni mukaan vielä yleensä tosi kiitollisia, vastaanottavaisia ja muistavat aina kiittää päivältä :) Lasten kasvatustyötä tehdään aidosti yhteistyössä vanhempien kanssa, joka on rakennettu molemmin puoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle. Ja se on hienoa ennen kaikkea lasten kannalta!:)

Ida

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Vierailija
7/8 | 

Sama tulee esiin myös lääkäreillä, vaaditaan asiakaspalvelua. Lääkäreillä ei kuitenkaan ole ole asiakkaita vaan potilaita!

Kommentti
8/8 | 

Tämä diskurssi johtuu ns. uusliberalistisen talouspolitiikan nousun takia 1990-luvulta lähtien. Tähän ajatteluun liittyy se että kaikki yhteiskunnassa voidaan ajatella taloustieteen termein. Potilas on asiakas ja oppilas on asiakas ja vaaditaan palvelua. Nämä ovat tulleet ihmisten kyseenalaistamatta. Myös tehokkuus ja tuottavuus puhe liittyvät samaan. Kokoomuslainen politiikka muutti 1990 luvulla monia koulutukseen ja julkishallintoon liittyviä lakeja ja puhe tuli julkiseen talouteen yksityiseltä puolelta. 100 vuotta voimassa ollut koulupiiri-laki lakkautettiin ja koulutuskilpailu tuli kuvioihin. Enää ei siis mennä lähikouluun vaan kilpailutetaan kouluja. Lasten yhdenvertaisuus ja taas-arvo kärsivät. Lukekaa sosiologiaa, taloustiedettä ja kasvatustiedettä ym.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat