Kirjoitukset avainsanalla vauvat

Kuten kirjoitin jo aikaisemmin, en ole kokenut löytäneeni mitään erityistä vauvakuplaa tämänkään vauvarundin aikana. Aluksi koin ehkä vähän jopa syyllisyyttä siitä, ettei minusta tälläkään kertaa kuoriutunut äitimaata, mutta kun annoin itselleni luvan olla tällainen kun olen, rentoutti se menoa kauheasti. Ja nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että elämä kotona on aika tosi, tosi jees. Vauvat täydellisen ihania kaunottaria, kaunosieluja. Ja minä tällainen äiti, joka F:nkin kanssa: Rakastava ja rakastunut lapsiini, mutta samalla oma itseni, joka nauttii myös välillä muista kun vauva- ja äitijutuista.  

Mulle helpointa vauvojen äitinä on antaa rakkautta, pusutella, pitää sylissä, kehua ja toisaalta huolehtia päivärytmin sujumisesta. Vaikeinta on ehdottomasti kestää samanlaisesti toistuvia päiviä. Vaikka siis rutiinit ja rytmit on mun erikoisalaa, ei mun pää silti tahdo aina jaksaa sitä, että arkipäivät toistavat niin vahvasti toisiaan. Ja tiedän, että vaikka tällaisia asioita ei saisi sanoa ääneen, en ole tilanteeni kanssa yksin. Siksipä kokosin pienen listan siitä, mikä pitää mut selväjärkisenä ja hyväntuulisena (ainakin useimmiten), vaikka välillä en tunnekaan näin kokonaisvaltaista kotona oloa itselleni luontaiseksi.

NÄILLÄ KEINOILLA PAREMPIA ÄITIYSLOMAPÄIVIÄ:

  • Rytmitä. Vaikka vinkki onkin kuinka kuiva, mua ainakin auttaa se, että meidän päivissä on jokin roti ja rytmi. Vähän kun työpäivissä. Silloin ei jää haahuilemaan koko päiväksi yöpuvussa kotiin.
  • Mene ulos. Taas yhtä mummo vinkki kuin edellinen. Ja itse asiassa inhoan sellaista ”ulkoilma piristää -mantraa”. Mutta niin se nyt vaan on. Itselläni ainakin ajatus kulkee paljon paremmin ja päivä ikään kuin lähtee käyntiin, kun menen kärryttelemään pihalle. Näin kaupungissa asuessa plussaa on tietysti myös se, että samalla näkee muita ihmisiä liikenteessä. Siitä tulee olo, että on elossa.
  • Tsekkaa hormonit kuntoon. Tämä on tärkeä. Niin moni nainen kärsii synnytyksen jälkeen esimerkiksi estrogeenivajeesta, ettei ole tosikaan. Ja kuten tiedämme, jos hormonit on päin honkia, kaikki muukin elämä on. Jos yhtään ajattelet, että hormonit ovat epänormaalilla tavalla sekaisin, mene lääkäriin. Kenenkään ei pitäisi kärsiä huonosta henkisestä tai fyysisestä pahoinvoinnista, vaikka kuinka olisi synnyttänyt/imettäisi.
  • Keksi tekemistä. Mä ne ole mikään paras ihminen neuvomaan leikkitreffien sopimisessa, koska tykkään nyysätä pääasiassa ihan yksin tai vaan oman perheen kanssa. MUTTA totta on, että kun äitiyslomallakin on jotakin pieniä etappeja päivissä, rytmittävät ne paremmin eloa. Esimerkiksi mun omat harrastukset, pienten muskari ja sunnuntain duunipäivä ovat asioita, joiden ansioista munkin viikoilla on jokin rytmi ja samalla koen, että elämässä on myös kaivattua vaihtelua.
  • Mieti, mitkä ihan pienet arkiset asiat keventää taakkaa päivissä. Mä esimerkiksi rakastan juoda aamun kahvikupin (sen kolmannen tai neljännen) silloin, kun tytöt nukahtaa heidän ekoille päikkäreille aamulla. Nuo unet kestää vain 15-30 minuuttia, mutta se on sellainen mun oma hetki. Samoin mä valitsen mun vaunulenkkireitit niin, että näen mahdollisimman paljon mua kiinnostavia taloja tai näyteikkunoita. Äänikirja korvissa jeesaa myös monta hetkeä ja on ikään kuin mun päivien seura. Niin ja hei: Yksi mun ihan höpsö päivien ilo on etsiä erilaisia jumpsuittarjouksia. Ostan niistä ehkä 1%, mutta tarjousten kyttääminen on kivaa.
  • Älä unohda itseäsi. Mä esimerkiksi siksi pidän kiinni meidän kotipalvelusta ja mun omista harrastuksista, jotta mun tulisi ihan aidosti välillä lähdettyä vauvojen luota pois, keräämään akkuja. Tiedän, että jos mulla ei olisi tuollaisia aikaan sidottuja, sovittuja menoja, en osaisi lähteä, ja sitten mä palaisin loppuun. Tulisin kärttyiseksi, ja se ei lopulta palvelisi ketään. Kaikki ei tietysti halua olla vauvoista erossa, mutta siltikin voi pohtia, mikä oma asia auttaa jaksamaan paremmin. Se voi olla vaikka yksin tehty saunassa käynti vauvan nukkuessa tai joka ilta 15 minuuttia lempikirjaa. Tosin: Mun näkökulma on se, että tosi moni äiti ihan oikeasti tarvitsisi omaa aikaa myös vauvavuonna, mutta jotenkin eivät kehtaa ottaa sitä siinä pelossa, että pelkäävät muiden arvostelua. Mä en usko, että äidin viikoittainen baletti-, kitara- tai lukupiiritunti pilaa kenenkään lapsuutta, mutta kuten taannoin huomasimme, tästäKIN voimme olla eri mieltä. Pääasia on se, että aidosti osaa kuunnella oman itsensä ja oman perheensä viestejä, ja jättää ulkopuolisten mielipiteet vähemmälle huomiolle.
  • Yhtä lailla: Muista aika puolison kanssa. Isosti ja pienesti. Käykää treffeillä ja muistakaa illalla laittaa puhelimet hetkeksi pois, jos niinkin ruhtinaallisesti käy, että valvotte vielä yhtä aikaa, kun lapset nukkuvat. Tärkein apu äitiyslomalla on tietysti myös se, että arkea jaettaisiin yhdessä, vaikkei molemmat vanhemmat olisikaan tunneissa samaa aikaa kotona. Joskus pelkkä henkinenkin tuki ja tieto siitä, että puoliso arvostaa kotona olevan vanhemman panosta, on jo iso asia. Mulle tärkein juttu on se, että mä tiedän A:n olevan tässä henkisesti ja konkreettisesti ihan yhtä paljon messissä kun minäkin, vaikka olenkin työpäivän ajat yksin kotona. Kun on lirissä yhdessä, se antaa yllättävän paljon voimia. Ei ole mahdollista heittäytyä edes marttyyriksi, hah.
  • Paina mieleen ihanat hetket. Mun on nyt paljon helpompi nauttia vauva-ajasta kuin F:n ollessa vauva, koska pienet itkevät vähemmän kuin koliikkinen esikoinen. Silloin oli todella vaikea välillä repiä iloa, kun 95% ”palautteesta”, jota vauva antoi, oli itkua ja karjumista. Mutta ehkäpä juuri siksi tiedänkin, että juuri ne ihanat hymyt, huumaava vauvantuoksu ja hellät hetket sylissä kannattaa painaa mieleen. Ja miettiä niitä niissä hetkissä, kun itkua piisaa ja oma olo on voimaton. Lapsen hymy on kyllä niin käsittämätön voimavara, että sen voimalla jaksaa todella pitkään.

Mitkä on sun vinkit äitiyslomalle?

-Karoliina-

P. S. Mä huomasin, että multa on jäänyt julkaisematta pari kuvasarjaa loppuraskaana. Koska ei ole olla ehditty Nooran kanssa kuvailla, saa tätä postausta siivittää nuo muhkeat kuvat syksyltä. Liittyväthän toki kronologisesti postauksen teemaan. 

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 | 

Mä olen viihtynyt yllättävän hyvin äippärillä (ja hoitovapaalla), kun on ollut tekemistä. Maanantaisin äiti-taapero jumppa, jossa äidit punnertaa ja lankuttaa, taaperot myskää keskenään. Keskiviikkoisin perhekerho ja iltapäivällä muskari. Perjantaisin jooga. Äidin omia treeni-iltoja on viikossa kolme, silloin isä hoitaa tai isän ollessa työreissussa joku muu. Välipäivinä pitkiä kärrylenkkejä (tänään käveltiin yli 2 h ja oltiin lisäksi lumitöissä).

Mä taas en allekirjoita tuota, että olisin tarvinnut vauvavuonna omaa aikaa, jota en vaan kehdannut ottaa. En yksinkertaisesti tarvinnut. Nyt, kun imetys on enää aivan satunnaista, asia on aivan eri. Omaa aikaa on muutama tunti joka viikko ja se riittää mainiosti. Puolison kanssa riittää arkiset kotitreffit illalla muksun nukahdettua. 

Maja auringolle
2/10 | 

Kiva postaus! Oma vauvani täytti juuri kuusi kuukautta ja olen itse alkanut nyt huomata, että kaipaisin ehkä pikkuhiljaa omaa aikaa vaikka jossain harrastuksessa. Vauvan päikkäriaikaan saan mukavan oman hetken kotona, mutta nyt puolen vuoden kohdalla jokin kodin ulkopuolinenkin meno ilman vauvaa on alkanut tuntua houkuttelevalta ajatukselta. Alkuun en sitä edes halunnut, ja se olisi ollut imetyksen vuoksi hankalampi toteuttaa. Saa siis nähdä, ehkä uskallan startata tässä lähikuukausina jonkun oman harrastuksen ja jättää vauvan siksi aikaa isän kanssa :)

Bamba
4/10 | 

Jälleen kerran, kaksosten äitinä, samaistun. Arki kahden samanikäisen kanssa on ihan kreisiä, ihan alusta alkaen, puhumattakaan nyt kun aletaan tosissaan haastaa iän puolesta . Me ei todellakaan olla käyty missään jumpissa tai kerhoissa, aivan liian vaikeeta ja huom. minulle vaikeeta, ei varmastikaan jokaiselle (monikko) äidille ole näin. 😄 Nyt ku lapset jo reilusti yli vuoden ni alkaa tää kotona oleminen välillä keittää yli vaikka se myös on aivan ihanaa enkä kaipaa vielä töihin. Päivittäinen ulkoilu on ehdoton. Jos ei käydä ulkona jostain syystä ni oon ihan sekoomassa illalla. Tarviin todellakin välillä myös aikaa yksin poissa kotoa. Se on melkein elinehto. Ja tunnistan hyvin tuon et ollaan samassa lirissä miehen kaa, uskon et kaksoset tai kolmoset kyl lähentää paljo enempi vanhempia kuin vaan yks vauva. Tosin kokemusta mulla ei oo, muuta ku tuplista. 😊

Klaarajavauva
5/10 | 

Mun äitiysloman vinkit on
1. Pyhitä yhdet päikkärit vain omalle levolle, esim. jumita ihan rauhassa vaikka someen ja älä syyllisty siitä.
2. Ulkoile ja jumppaa, vaikka ihan pienen hetken, virkistää. Älä urheile liikaa, koska se voi lisätä väsymystä.
3. Kun yöt on rikkonaisia ja olet väsynyt, saat olla. Hyväksy, että olet ärtyneempi, hermostut herkemmin. Älä syyllisty tästä turhaan.
4. Tee vauvan kanssa kivoja juttu. Mulla se on muiden äitien näkeminen ja vauvan harrastukset.
5. Osta vauvalle kivoja vaatteita, ne tuo kotipäiviin yllättävästi iloa.
6. Käytä joka päivä hetki aivoja, lue jotakin haastavampaa tai kuuntele älyllistä ohjelmaa.

Vierailija
6/10 | 

”mutta samalla oma itseni, joka nauttii myös välillä muista kun vauva- ja äitijutuista”
Eivätkö kaikki äidit ja isät jatka lasten saannista huolimatta olemista omina itsenään? Ei kai se vauvakupla sitä tarkoita, että kukaan ihmisenä miksikään muuttuu?

No, oma vinkkini kaikkiin niihin kotivuosiin työelämän ulkopuolella (oli se sitten työttömyydestä, sairaudesta tai vaikka lasten saamisesta johtuvaa) on se, että aktiivisesti verkostoituu ja ”ripustautuu” vertaisiinsa. Ei tarvitse tehdä sydänystäviä, jos ei halua, mutta sovi nyt yhdet treffit viikolle edes. Jos et tahdo vieraita kotiisi, sovi tapaaminen vaikka puistoon tai kahvilaan. Tapaa muita, jotka ovat kotona myös. Luo oma sosiaalinen piirisi työelämän piiriä korvaamaan. Älä odota, että sivua pyydetään. Pyydä itse. Se ei ole noloa. Pahinta, mitä voi tapahtua, on se, että joku sanoo ’ei kiitos’. Tai sitten se, että sinulla on tunnin verran ihan tosi tylsää. Mutta maistuupahan sitten kotona yksin oleminen edes vähän paremmalta 😉.

Monesti huomaan ihmisten haikailevan, että olisipa kullakin joku, jonka kanssa lähteä vaunulenkille. Huokailut sijaan kannattaisi rohkeasti yrittää olla jollekin toiselle se, jonka kanssa hän saa lähteä.

Kotivuodet ovat laajentaneet ajatustani siitä, kenen kanssa voin aikaani viettää ja mistä seurani löytää. Se on oikeastaan aika hauska ajatus.

Maippu
7/10 | 

Hyvä listaus! Olisin kaivannut tällaista listaa esikoisen synnyttyä! Nyt toisen lapsen kanssa jo osaa varautua siihen ettei kotona olo olekaan niin (henkisesti) helppoa ja auvoista! Eikä varsinkaan nyt kun esikoisenkin kanssa pitää ehtiä olla. Nauratti tuo toisen kohdan mummovinkki, välillä sitä kolmekymppisenäkin saa mummoilla:) Mukavia päiviä pienten tyttöjen kanssa Karoliina!

Vierailija
8/10 | 

Tämä on kiva juttu! Esikoisen ja kuopuksen äitiyslomien tunnelmissa on iso ero. Esikoinen pitää minut sen verta kiireisenä, etten tosiaan ehdi sammaloitua. Ja kun sammaloidun, nautin siitä 😀 Toki välillä ja harvoin kun viikot on rullannut samaa kaavaa, tulee tarve rikkoa kaavaa. Sitten me poistutaan kotinurkista keskustaan, kuuntelen kävellessä podcasteja/äänikirjoja (nämä on iso juttu), soitan facetime-puheluja, jumppaan jonkun kotijumpan tai buukkaan itselleni jumpan illaksi. Turhaudun lähinnä jatkuvaan siivoukseen ja järjestämiseen, mihin saisin uppoamaan koko sen neljä tuntia kun esikoinen on päiväkodissa. MUTTA olen löysännyt. Elän mielummin sekasotkussa onnellisena kuin jatkuvasti rätti kourassa onnettomana. Ihan hyvin tämä sujuu 💪

Pire
9/10 | 

Edellisen kommentoijan nro. 3! Se nyt vaan on taivaan tosi, että väsyneenä asiat ei suju yhtä hyvin ja on kärttyisempi.

-Itellä tähän väsymiseen auttoi, että oli liikkeessä. Muuten helposti valui siihen väsymys vetelehtimiseen joka itseä sitten alkoi ärsyttämään vielä enemmän. Yleensä keksin niille päiville aktiviteetteja ja kaveri treffejä jos olin rikkonainen yö takana.

2. Älä jaa vauvan kans neljän seinän sisään. Käy kerhoissa, näe äiti kavereita,käy kahvilassa. Jos samaan aikaan ei ole kavereita äitiyslomalla nii kunnat ja kaupungit järjestää yleensä ilmaisia äiti - lapsi kerhoja. Rohkeasti vain mukaan vaikka et tuntisi ketään.

3. Oma aika. Toisen lapsen myötä sitä tajusi, että edes yksi oma harrastus kerran viikossa auttoi jaksamaan kummasti! Ja pienen vauvan kanssa itselle omaksi ajaksi riitti joskus 15min koirien kanssa lenkkeily. Mutta ehdottomasti suosittelisin jokaista äitiä pitämään itsellä edes sen yhden lempi harrastuksen myös vauva aikana.

4.Ulkoilu päivittäin. Vaikka edes 15min.

_piia
10/10 | 

Kotona yksin oleminen! Se on mulle ihan äärimmäisen tärkeää. Esikoisen (nyt 3v.) vauvavuonna en tunnistanut tätä tarvetta, joten järjestimme aina niin, että kävin jossain ilman lasta. Kerran tajuntaan jysähti, että kaipuu, joka oli jäytänyt, oli hiljainen ja tyhjä koti hetkeksi ihan vain itselleni. Kun sanoin tämän ääneen, mieskin sanoi luulleensa, et kaipaan omia menoja ja siksi aina ehdotteli, että mene näkemään kavereita. Nyt toisen lapsen ollessa parikuinen ollaan tehty monta kertaa viikossa niin, että mies vie molemmat ulos. Tuntikin omaa aikaa kotona tekee musta uuden ihmisen, ja jopa käytän ajan usein mielelläni siivoamiseen, koska silloin sen saa tehdä rauhassa ja vain omat ajatukset seuranaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun mä aloitin kirjoittaa omasta elämästäni 2010, en osannut edes ajatella uuden uutukaisen vauvani yksityisyyttä. En siksi, että some oli niin uusi asia vielä tuolloin. Enkä siksi, että en tiennyt, mihin pikkiriikkinen sivutienestini kolumnin ja blogin parissa vielä veisikään.

Silloin ja monta vuotta tuonkin jälkeen jaoin pienen esikoiseni kuvia. Koska olihan hän niin kauhean ihana, että miksipäs ei. Työ opettajana teki kuitenkin silloin jo sen, että ymmärsin aika hyvin lasten maailmaa. Esimerkiksi sen, että joku vanhempien paljastama juttu 4-vuotiaasta söpöliinistään saattoi koitua kiusaamisen aiheeksi vielä 10 vuotta tapahtumien jälkeenkin. Siksi en koskaan kertonut F:stä mitään arkaluontoista. Blogissa ei ole jaettu hänen mittojaan, pottailujaan tai muuta omaa.

Liki kymmenessä vuodessa maailma on muuttunut. Samoin oma suhteeni someen, sekä julkisen ja yksityisyyden rajoihin. F on ollut jo 3 vuotta somessa "kasvottomana" ja sama on päätetty tehdä vauvojen suhteen.

Paitsi että yhdet kuvat ajateltiin A:n kanssa jakaa, koska Noora otti tytöistä (ja muustakin perheestä) niin ihania kuvia. Tässä siis meidän kultamurut, joille muuten pitäisi keksiä jotkin bloginimet. Oikeat on jo käytössä, vaikka kastejuhlaan onkin vielä hetki aikaa.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Kommentit (15)

Vierailija
2/15 | 

Kun keksit vauvoille kirjaimet, ne voisi laittaa tuohon esittelytekstiisi. Samoin sen, ketä ovat A ja F. Muistan miettineeni asiaa, kun ensimmäistä kertaa luin blogiasi (silloisesta tekstistä se ei heti avautunut, myöhemmistä kylläkin).

Vierailija
3/15 | 

Voi mitä ihanuuksia. Kovasti kiinnostaisi mitkä kivat nimet olette antaneet mutta ymmärtäähän sen ettet niitä halua nettiin :) Paljon onnea vielä vauvoista. <3 

Anskumyös
5/15 | 

14.10 eli heidän syntymäpäivä oli Elsan nimipäivä joten Elsa ja Anna 😊

Vierailija
6/15 | 

Olisi ihana kuulla nimet ja niiden tarinat, kun selkeästi teillä oli jo tiedossa ennen vauvojen syntymää, mitkä annatte nimiksi.

K
7/15 | 

Saisko pienille bloginimet vaikka nimien ekoista kirjaimista? Tai toisten nimien ekoista kirjaimista, jos mahdolliset toiset nimet on tiedossa?
Tiuhti ja Viuhti on muuten myös ihana idea :D <3

Vierailija
9/15 | 

Tietysti B ja C. Sitten olis jo A, B, C ja F. Siihen vielä D ja E väliin, kun suurperheestä haaveilet(te) <3

Selma
10/15 | 

Ihanat vauvat, heistä kasvaa kaunottaret! Ymmärrän täysin miten näytät vauvoja somessa. Hyvä linja!

Vierailija
12/15 | 

Bloginimi ei myöskään ole ihan ongelmaton aihe. No, annat ja elsat on jo bloginiminä käytetty, mutta noin muutenkin. Tahtooko lapsi, jonka identiteettiin kuulu se kaunis, ihan oma nimi, tulla kaupungilla kymmenen tai viidentoista vuoden päästä tunnetuksi Viuhtina? Miltä tuntuu olla ”yleisön silmissä” aina vaan Kulta?
Toisaalta nyo kirjaimeta aasta ööhön tekevät tekstistä lopulta aika sekavaa. Äksät ja yyt pysyköön matemaattisissa yhtälöissä.

En itse julkaise lasteni kuvia netissä. Se on ollut itselleni aina ihan selvä linja. Julkaiskoon itse sitten takautuvasti täysi-ikäisinä kaikki söpöt vauvakuvansa niin halutessaan.
En kuitenkaan voi naivisti ajatella, etteikö pienellä tonkimisella verkosta löytyisi lapsistani paljon sellaista tietoa, jota en itse ole sinne harkitusti päästänyt. Sellaista elämä vaan on. Vaikka käytät esikoisesta blogissa vain etukirjainta, suurin osa lukijoista kuitenkin tietää hänen etu- ja sukunimensä. Se on sitten eri asia, ketä oikeasti jaksaa kiinnostaa googlailla lapsesta sen enempää tietoa.

Kukin rajaa tyylillään. En katso pahalla heitä, jotka kirjoittavat nimellä ja kuvalla sen enempää kuin heitäkään, jotka eivät sitä tee. Ehkä kiusallisemmaksi koen aina nämä postaukset, joissa erikseen kerrotaan, mitä kirjoittaja tietää, mutta ei kerro.

Vierailija
13/15 | 

Ymmärrän tavallaan ratkaisun olla näyttämättä kasvoja, mutta toisaalta se on sääli koska vauvat on niiiiiiiin suloisia, esim. Valeäidin instastoryt on ihan mun lempisisältöä nykyään ihanan Kolmosen takia <3 Sitä vaan mietin, että eihän tässäkään postauksessa kasvot edes kunnolla näy niin että tyypit ois ns. tunnistettavissa. Eli en nää että tässäkään olisi sen yksityisyyden suojan osalta mitään vikaa. En ehkä ihan ymmärrä niitä ”sensuroituja” kuvia. Miksi pitää laittaa sitten ollenkaan sellaisia kuvia joista haluaa sen olennaisimman (kasvot) peittää jollain giffeillä tms..

K
15/15 | 

Ymmärrän ja kunnioitan sitä, että pidät lasten yksisyisyydestä kiinni ja pidät kasvot pois blogista. Itse tekisin samoin :)

Kun julkaiset kuvia lapsista, pystytkö vähän pelailemaan kuvakulmien kanssa ettei kasvoja näkyisi tai piilottamaan ne jollain hennolla tekstillä, piirretyllä sydämellä tmv (todella vaikea selittää, mutta mielestäni stricly style on onnistunut tässä hyvin, silloin kun vielä täysin piilotti lastensa kasvot blogista). Minäkään en ihan ymmärrä miksi pitää julkaista semmoinen kuva, missä pääasiassa on kasvot, joita ei sitten näy ja ne on piilotettu liikkuvilla ja värikkäillä kukilla, emoiji sydämellä tmv. Vauvakuvissa juuri se tunnelma ja herkkyys on aina parasta, mutta nuo edellä mainitut murentaa sen kokonaan pois ja päällimmäiseksi tunteeksi jää lastenpiirretty tmv.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Huh, iiks, ääks, ööks. Nyt se on sitten julkista ja olo keveni (tosin ei kiloissa, öh) hetkessä. Vaikka tämä salaisuus oli iloinen, ja asiat haluttiin tietoisesti pitää näin kauan vain meidän lähipiirin tiedossa, oli viimeiset salailuviikot jo vähän tuskaa. Olisi halunnut jo kirjoitella vaikka mitä raskausjuttuja ja toisaalta kuvien otto on ollut aika todella haastavaa viimeisten kuukausien aikana. Olen ollut suorastaan neuroottinen mun mahanseudun kyttääjä kuvaustilanteissa. Nooralle miljoona pusua siitä duunista, mitä on tehty kuvausasentojen ja -asujen suhteen. Kuvankäsittelyyn ei olla sorruttu. Se olisi tuntunut huijaamiselle.

Nyt olo on siis huojentunut, koska vapaata kenttää kirjoittaa on taas vaikka kuinka ja paljon. Ehkä ymmärrätte nyt paremmin mun pesärakennusvietin ja inventaariohulluuden ja kaiken sen, mikä on tullut raskauden mukana kylkiäisenä. Samoin pötköllään otetut Insta Storiesit, kalvakan lopputalven naaman ja hieman vähäsanaisemman blogin.

Tämän viikon MeNaisten jutussa avasin jo vähän jotain siitä, miten raskaus on mennyt, mutta monen monta muuta tarinaa keväästä on vielä kerrottavana. Ihana päästä kirjoittelemaan kaikista niistä vihdoin tänne blogiinkin.

Vaikka ihan varmasti – varoitan jo nyt – tulen jauhamaan raskaus- ja vauva-asiaa tästä ikuisuuteen, en halua unohtaa teitä, jotka seuraatte minua muun kuin perheasioiden vuoksi. Toivottavasti saan säilytettyä blogissa edelleen sellaisen kombon, ettei nyt aivan mammailuksi mene jatkuvasti.

Nyt on kuulkaas sana vapaa: Mitä haluatte mun kirjoittelevan jatkossa raskaudesta ja muustakin?

Kivaa helatorstaita!

-Karoliina-

MeNaiset, 29.5.2019 

Kuva: MeNaiset - Liisa Valonen //  Tyyli: Nina Nuorivaara // MUAH, Essi Kylmänen 

Kommentit (33)

Vierailija
1/33 | 

Haluaisin kuulla vähän miltä teistä tuntuu saada kaksoset, vieläpä identtiset, ja miten saitte tietää että tulokkaita onkin kaksi 🤭 Kotijuttuja on kans kiva lukea, niin ois kiva jos vähän avaisit miten aiotte ratkaista asuntoasiat kun varmaankin tarvitsette lisää tilaa?

Vierailija
3/33 | 

Sitten vain mietintään sellainen blogin nimi, joka kestää kaikki elämän muutokset :-) Fab forty täytti viisikymmentä, kalastajan vaimo erosi, ja kolmistaan on nyt viisistään. Onnea vaan :-)

Vierailija
5/33 | 

Instassa en seuraa, mutta silti blogin kuvista arvasin! En kysynyt ja nyt harmittaa, kun eihän kukaan nyt enää usko, että arvasin :D Aika aikaisin silti minun mielestä tultu ulos kaapista, kun eihän esim rakenneultra ole vielä ollut? Itse kerroin koko raskaudesta somessa vasta synnytyksen jälkeen ja työnantajalle sitten kun oli lain mukaan pakko :) Mutta kukin tavallaan :)

Onnea odotukseen!

Katja_optimismia
7/33 | 

Onnittelut! :) Mä katselin junassa kun mentiin Hkiin (taisit mennä näihin kuviin), että näin taitaa olla, mutta toisaalta omatkin mahaongelmat ja pari lasta turvottaa välillä mahapallon niin, ettei tullut mieleenkään kysyä. Tsemppiä tuplien kasvatteluun. <3

Katja
Www.optimismiajaenergiaa.fi

Minnie
9/33 | 

Olisi kiva kuulla miten tyttäresi on ottanut uutisen vastaan. Kun kaksi vauvaa tulee viemään äidin joksikin aikaa 'lähes kokonaan', miten valmistatte esikoista näihin muutoksiin? Ja mitä kaikkea varustelupuolella joudutte tekemään kun tulokkaita on kaksi?
Ja jos haluat avata, olisi kiva kuulla siitä tunne-elämän vuoristoradasta mitä kaikkea on mielessä käynyt kun tämä uutinen sinulle kerrottiin.
Onnea ja iloa odotukseen!

Vierailija
11/33 | 

Paljon vauva juttuja j asumiakuvioita, miten f otti sisarukset? Tähän ei tarvitse vastata mutta olitteko jossain hoidoissa vai onko pienet ihan luonnollisesti saaneet alun?

Unska
13/33 | 

Tsemppiä odotukseen! :) Ihan perusjutut kiinnostaa, ajatuksia raskauden kulusta ja oloista. Penan ajatuksia ois kans kiva kuulla, hänestä kun ilmeisesti on tulossa isä (ja vielä kaksosille!) ekaa kertaa?

esme
15/33 | 

Kaikki vauvan tai siis vauvojen tuloon valmistautuminen kiinnostaa! Itse odotan ensimmäistä rv14 ja nyt jo alkanut pesänrakennus 😄 hankinnat ja muutokset kodissa vauvaa varten, raskausajan asut, raskausvaivat ja kaikki mahdollinen kiinnostaa!

Vierailija
17/33 | 

Moikka,

ja onnittelut kahdesta :)

Olisi kiva kuulla ihan yleisiä asioita raskaudesta, kuten voinnista sekä fyysisellä puolella että henkisellä, raskaudesta, miten lapset ottavat sen, että taloon tulee kaksi uutta tulokasta. Yleensäkin jaksamisesta, kun vatsa kasvaa, mitä kaikkea täytyykään huomioida uusien tulokkaiden myötä?

Ihanaa odotusta!

Ope Kirkkonummelta
21/33 | 

Vauva- ja raskausjuttuja odotan innolla! Itsellä tossa vieressä 4 kk vanha esikoistyttö. Tän blogin seuraaminen ei oo pariin vuoteen enää innostanut niin paljon kuin alkuaikoina,mutta nyt oon niin innoissani! Sun kirjoista tykkään myös super paljon!

Vierailija
23/33 | 

Hei! Jotenkin olin huomannut tämän. Jännä miten äidiksi tulon myötä vaan aistii helposti, kun joku on raskaana. Tosi paljon onnea ja aivan ihanalta kuulostaa! 😊

Vierailija
25/33 | 

Raskausjutut ovat ihan tervetulleita! Nimimerkillä ensimmäistään ihan ekoilla viikoilla (7+1) odottava. Tulevan isän näkökulma olisi kiva ja tietty kuulla niiden ensimmäisten kuukausien vointeja!

Vierailija
27/33 | 

Raskaus- ja vauva-jututkin kiinnostaa, mutta näin kesän tultua olisi huippua saada taas kirjavinkkejä! Ei tarvitse välttämättä olla mitään uutuuksia, vaan vaikka ikisuosikkeja tms. :)

Outi
33/33 | 

Niin ihanaa odotusaikaa! Ihana olisi kuulla konkreettisia rehellisiä ajatuksia raskaudesta sekä voinnista ja miten kaikki tähän saakka on sujunut. Vaikkakin varmasti juuri tätä tullaan ihanan aidolta ihmiseltä kuulemaankin. Raskaus ja vauva-ajan postauksia odotellessa. Onnea odotukseen <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kohta neljän kuukauden ajan minun vartaloni sisällä on sykkinyt yhden sydämen sijaan kolme.

Aluksi tuplasalaisuus oli niin hyvin piilossa – jopa meiltä itseltämme ja lääkäriltä – että ehdimme iloita monta viikkoa yhdestä, hartaasti toivotusta, pienestä ihmisestä.

Mutta sitten elämä yllätti. Onni oli päättänyt nimittäin tulla meille pareittain. Käsikädessä toisen, tismalleen samanlaisen pienen sydämen ja ihmisen muodossa.

Siellä ne nyt sitten ovat. Vielä vatsan suojassa, jo siellä kovasti mylläten. Meidän kaksi vilkasta pientä rakastamme, jotka nähtyään – sitten lopulta, kun toinenkin heistä suvaitsi näyttää itsensä – lääkäri kehotti tekemään loton. ”Lottovoitto on todennäköisempää kuin nämä kaksi.”

Mutta ei meidän tarvitse enää lotota. Tässä, meidän paketissamme, on koko elämän lottovoito. Ja enemmänkin.

-Karoliina-

*Lisää vauva-asiaa (ja paljon muutakin) uusimmassa MeNaiset-lehdessä, jossa sain kunnian olla kansijuttunaisena tällä viikolla (29.5.2019) 

Kommentit (106)

Kirana
5/106 | 

Tämä on ihana uutinen! Tarkoittaako "tismalleen samanalaisen pienen ihmisen muodossa", että teitä on potkaissut identtinen tuplaonni? Hurjaa, miten arki muuttuu kahden pienen myötä ja varmasti ensimmäinen vuosi voi olla hullun rankka, mutta isompana siitä voi olla monenlaista etua, että on kaveri matkassa koko ajan. Kerrassaan ihanaa kyllä näin lapsettoman vieraankin näkökulmasta tämä uutinen :)  Kaikkea hyvää loppuodotukseen! <3

Archie
15/106 | 

Ihanaa, onnea! ❤❤ Itse olen raskaana rv15, kiva jos täältä saa jatkossa lukea raskaus- ja vauvajuttuja 😊

Satu123
17/106 | 

Voi miten ihanaa. Oikein paljon onnea koko perheelle! Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutta en ole koskaan tainnut kommentoida. Nyt oli pakko tarttua näppikseen :)

Vierailija
21/106 | 

Tuhannesti onnea! <3

Toki on ihan teistä kiinni, mutta olis ihana kuulla vähän taustatarinaa siitä, kuinka kauan olette yrittäneet lasta. Toisi monelle lasta yrittävälle vertaistukea :)

Vierailija
23/106 | 

Oi, paljon onnea! Meilläkin haaveillaan kovasti vauvasta (edes yhdestä! :D). Syksyllä alkaa koeputkihedelmöityshoidot. Toiveikkaana niitä kohti. Saako udella, saitteko nämä pienokaiset ihan luomuna vai hoidoilla? Ymmärrän, jos et halua kertoa. Tällä hetkellä vain tuntuu, että kaikki vertaistuki ja muiden onnistumiset luovat uskoa 💙

TiiaK
25/106 | 

IHANAA!!!! WAU!! Olen jo pitkään jotenkin haaveillut kuulevani juuri teiltä tällaisen ihanan uutisten!❤ Taivaan Isän varjelusta ihan kaikkeen!❤🙏

Nana
29/106 | 

Ihanaa! Onnea! Kaksoset on parasta ❤️ Onko ihan mo-mo raskaus? Ultrakuvan ja lääkärin kommentin perusteella mietin.
Kaikkea hyvää raskauteen 👶🏼👶🏼

LR
35/106 | 

Mielettömästi onnea koko perheelle! Uskomatonta, kyyneleet tuli silmiin kun tätä luin. <3 myös meille niin kovasti toivottu onni ilmaantuikin tuplana ja nyt odotellaan minejä rv 26. <3

Mira
41/106 | 

Tosi paljon onnea! ❤❤❤ Ihan vauvakuume iskee vaikka kotoa löytyy kohta 3v ja 8kk ja tekemistä riittää 😍

Marrie
47/106 | 

Paljon, paljon onnea tuplaodotukseen! <3 <3

Mulla on ollu tästä odotuksestasi etiäinen, mikä on ihan outoa, kun en edes sinua tunne kuin blogin kautta! :)

Kaikkea hyvää kesään koko teidän sakille!

Viena
51/106 | 

Hei jee onnea!! Identtiset kaksoset? Tulee olemaan vilinää ja vilskettä mutta vitsit että tulee olemaan ihanaa ja rakasta kun saatte lapsia❤️ Minäkin olen raskaana rv21 ja innolla odotan vauvajuttuja.

E
57/106 | 

Oi, että onnea! Itse sain kaksoset 6 kk sitten. Alun shokin jälkeen tämä on kyllä ollut parasta onnea mitä meidän perhe on saanut. Tsemppiä odotukseen.

KirsiM
59/106 | 

Ihanaa onnea ihanaa! Olen aika tuore blogisi seuraaja ja niiiiiin iloinen tästä uutisesta ja suunnasta elämässänne 💪❤️😊. Meillä myös perheen lapsista nuorimmaiset ovat identtiset kaksoset 💫.

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
60/106 | 

Kiitos paljon 😍 Onpa täällä paljon identtisten vanhempia, vaikka prosenteissa mahdollisuus ei olekaan kovin suuri. Ihanaa, vertaistukea ja - vinkkejä saa jakaa!

Minnie
65/106 | 

Voi tuhannesti onnea! Mikä ihana ihana ihana asia!

Odotan innolla jos jaksat pitää meitä mukana ja seurata raskauttasi! Tuplaonni tuplapakkauksessa!

Onnellista ja hyvin voivaa odotusaikaa sinulle ja puolisollesi!

Eevis
67/106 | 

Oi paljon onnea! Ihana uutinen, jotenkin aavistin, että olet raskaana, vaikka olet ihan tuntematon ja yleensä mulle saa rautalangasta vääntää raskausuutiset. Mielelläni luen vauvajuttuja, oma neiti on jo 10kk.

SalliMallikas
69/106 | 

Onnea paljon teidän perheelle. Mielellään kuulisin siitä aiotteko hankkia isompaa asuntoa, kuunkohan jostain että ajattelitte niin ennen tyttönne huoneen uudistamista 🤗

Emmi
71/106 | 

Niin onnellinen teidän puolesta 🥰 F:stä tulee varmasti myös ihanan huolehtivainen ja reipas isosisko! Musta on ihanaa seurata teidän perhettä, mun mies kun ei muuten välitä mun blogihömpistä mutta te jaksatte häntäkin kiinnostaa kun miehesi uraa on urheiluihmisenä aiemmin seuraillut. Aina hihkun kun "niillä Pentikäisillä" taas on jotain ihanaa 😊

Vierailija
77/106 | 

Onnea teille! Ja mahtavaa kyllä, jos blogiin tulee vauvajuttuja, koska itsekin olen raskaana. Nyt tosin sydän pomppasi kurkkuun näistä teidän kaksosista, kun itse tässä vielä pelkään, jos sattuisi kaksoset tulemaan, kun meillä on jo kolme lasta ennestään ja tämä raskaus oli yllätys.

Irina
81/106 | 

Superihanaa, onnea!! Menin jotenkin hämilleni tästä postauksesta, ihan kuin jonkun tutun vauvauutisista kuulisin ekaa kertaa. Mielelläni lukisin jatkossa raskausjuttuja, mutta ymmärrän tosi hyvin jos haluat pitää asian yksityisenä. Lempeää odotusta! ❤️

*S
87/106 | 

Onnea 💛💛 kaksosten saaminen on ihanaa! Omat jo melkein 5. Tsemppiä loppuraskauteen ja rauhallista menoa!

Vierailija
95/106 | 

Minäkin olen jo tovin kuvia sillä mielellä katsonut että koskas tämä on julkista:) Onnea!

Ni
97/106 | 

Itsekkin raskaana tällähetkellä ni vertaistuki postauksia, kiinnostaa millasia vaivoja tullu kylkiäisiks ja miltä ne tuntuu:D itsehän en nauti tästä raskaanaolemisesta yhtään. Ja muutenkin mietteitä miltä tuntuu saada kaksi, jännittääkö vauva-arki ja miten mahdutte asuntoon ja ehkä myös se että mitä mieltä olet nykyään niin pinnalla olevista sormiruokailuista, kestovaipoista ja sukupuolineutraalista kasvatuksesta

Niina
101/106 | 

Paljon, paljon onnea!! Kaksosten ja yksösen äitinä voin todeta että tulee olemaan ihania aikoja edessä, kaksosten kasvua ja keskinäistä yhteyttä on ihana seurata vanhempana! Jos vielä tulisin raskaaksi toivoisin todella saavani vielä kaksoset! 💕

Vierailija
103/106 | 

Suuret onnittelut! Ja mukava, että kaksosraskauspostauksia on tulossa! :) vuosi sitten olisin toivonut löytäväni enemmän niistä kertovia blogeja vertaistukimielessä.. Hyvää vointia raskauden edetessä! T: 11kk kaksosten äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014