Kirjoitukset avainsanalla siisteys

IMG_3116.JPG
IMG_3116.JPG

Mä olen tehnyt kaappi-inventaarioita viime vuosien aikana varmasti kymmenen kertaa. Olen karsinut, raivannut ja järjestellyt. Ja löytänyt itseni tuijottamasta kaaosta uudelleen viimeisen puolen vuoden päästä. Tekin saatatte olla jo ihan turhautuneita siellä, että mitä helkkaria se TAAS jorisee raivaamisesta.

Osasyy tähän jatkuvaan kaappien läpikäyntiin on tietysti se, että lapsiperheessä, neljän vuodenajan maassa, kaappeja saisi ilman omaa ”vikaakin” olla koko ajan mylläämässä. Vaatteet jää pieneksi ja kelit vaihtuvat. Kyllä te tiedätte!  Milloin numeron 35 kenkä odottaa vielä kaapissa käyttäjäänsä ja milloin se sama kenkäpari on jo liian pieni. Milloin pyöräilykypärä vaihtuu luistelukypärään ja milloin taas rantalelut suksiin.

Tämän jatkuvan muutoksen, tyhjentämisen ja täyttämisen lisäksi kaappien ja kodin haasteita tulee luotua ihan itse. Ja siis nyt syytän itseäni. En miestä, enkä lasta, vaikka toki moni kaappi ja tavara on yhteinen. Mun on kuitenkin tunnustettava, että mä olen pääasiassa se ihminen, joka saa kaapit kaaokseen. Ihan vaan minä.

Koska olen tässä 14 sairastelupäivän (en mitenkään laske päiviä tai mitään) aikana katsonut kaikki Netflixin Konmari-jaksot ja itsetutkiskellut sitä, miksi nimenomaa mun kaapit joutuvat kaaoksen kynsiin, olen päättänyt tällä kertaa tarttua tätä ongelmaani ikään kuin sieltä alkulähteiltä. En pelkästään korjata vahinkoja vaan yrittää estää vahinkoja tapahtumasta jatkossa.

Mä uskon, että en ole ainoa ongelmani kanssa, niin kirjoittelen nyt auki näitä meikäläisen ajatuksia aiheesta. Jos kasvava lapsi ja vaihtelevat kelit ovat kaappiemme tuhon syyt numero yksi ja kaksi, tulee tässä kahdeksan lisää. Täydentäkää ihmeessä myös omillanne, niin saadaan oivallusta yhdessä aikaiseksi.

 

  1. Teen pikasiivouksia, koska en kestä sotkua. Kuvitelkaa tilanne: Tulen töistä kotiin. Pöydillä ja kaapin päällä on harja, hiuspompula, kasa papereita ja huulirasva. Koska aikaa vieraiden tuloon/harrastukseen lähtöön on kaksi minuuttia, pikasiivoan. Sullon kaikki kamat yhdellä pinolla kaappiin ja laitan kaapinoven kiinni. Tadaa! Olkkari näyttää heti siistimmälle, mutta kun tätä toistaa tarpeeksi usein, kaikki on hukassa ja kaapit kaaoksessa.
  2. Etsin pikasiivouksen satoa. Kerran olen pikasiivonnut aikaisemmin päivällä/viikolla ja sullonut siinä rytinässä kaikki vaatteet topeista alkkareihin ja neuleisiin farkkupinoon, pitää samaisessa – kahden minuutin kiireessä – etsiä juuri se yksi pikasiivouksessa kaappiin perukoille sullottu paita. Siinä tapauksessa ei auta muu kuin repiä aivan kaikki kaapista lattialle myttyyn. Ja tunkea yhtä nopeasti loput vaatteet kaappiin takaisin, kun kadoksissa ollut paita on (ehkä) löytynyt.
  3. Minulla pirskahtelee liiaksi. Yksi marittamisen perusideahan on se, että kaappeihin jätetään vain ne tavarat, jotka pirskahtelevat ja tuovat iloa. Mutta mitäs sitten, jos vaate toisensa jälkeen pirskahtelee niin maan perkeleesti? Onko pirskahteluun ylärajaa? Saako pirskahdella, vaikka kaappi pursuaa?
  4. Summa on pirskahdellut joskus pankkitilillä. Sitten on tietysti niitä ostoksia, jotka ovat maksaneet (paljon) ja joista ei siksi halua luopua. Ei, vaikka ne eivät oikeasti pirskahtele, eikä niitä halua enää käyttää. Tässä asiassa olen kyllä petrannut verrattuna aikaisempiin siivouskierroksiini, mutta vieläkin kauhistuttaa heittää kamaa pois, jos muistan, paljonko tuote maksoi.Sellaisesta tulee kauhea morkkis. 
  5. Syytän hormoneita. Mä en enää nykyisin tykkää shoppailla (vaikka kauniista esineistä ja vaatteista edelleenkin pidän). Musta on kiva tehdä täsmäiskuja joihinkin mun lempiliikkeisiin, mutta en enää laahustelisi useita tunteja keskellä kauppoja ja kauppakeskuksia ilman päämäärää, kuten nuorempana tein. Silti, jos mut päästä menkkojen ekoina päivinä kaupungille, saavun kotiin kauppakassit pullollaan. Kun naama on täynnä finnejä, omat housut kiristää ja olo muuten vaan karmea, tulee helpommin tehtyä ostoksia, joita en oikeasti tarvitse. Mutta joiden kuvittelen jotenkin poistavan kurjan olon. Olen joskus jopa menkkapäissäni vaihtanut vaatteet KESKEN kauppareissun jossakin pukukopissa, kun kotona valittu asu on ollut mielestäni kauhea. Toisin sanoen olen omasta mielestäni ollut kauhea. Tiedostan tavallaan tämän hetkellisen alemmuustilan, mutta ihan aina se ei silti johda fiksuihin lopputuloskiin. 
  6. Koko vaihtelee. Mun paino vaihtelee viiden kilon haitarilla johtuen juuri hormoneista, IBS:n tilasta ja ties mistä (siis herkkuiltapaloista). Ja vaikka a-linjaisissa mekoissa tuollainen heittely ei haita, rintsikoissa, farkuissa ja vaikka tyköistuvissa vaatteissa se jo tuntuu. Siksi tuntuukin, että kaapista löytyy aina niitä vaatteita, jotka ovat tosi kivoja, mutta jotka ovat sillä hetkellä joko liian löysiä tai liian tiukkia. Sitten ne seilaavat pitkin hyllyjä ja luovat sotkua. Ovat tiellä. 
  7. Olen lyhyt (jos vertaa kaksimetriseen mieheen ja 3,5-metriseen kotiin). Meillä on aika fiksusti säilytystilaa, joka on nostettu tuonne huoneiden yläosiin. Harmi vaan, että ne ovat mulle tavoittamattomissa. Ainakin ilman tikkaita. Ja jotkut jopa niiden kanssa. Mies  esimerkiksi laittaa lävikön keittiössä aina yhteen yläkaapin nurkkaan, jonne en yletä ilman keittiötikkaita. Mä ehkä jaksan pastanhimoissani vielä hakea tikkaat ja kivuta hakemaan sen, mutta en todella jaksa enää pesun jälkeen laittaa lävikköä takaisin. Sitten se seilaa pitkin keittiötä.
  8. Oon vaan tämmönen. Vaikka olen joissain asioissa millimetrin tarkkaa, sitten olen luonteeltani näissä asioissa – ryhdistäytymisten väleissä – boheemi huithapeli. Joskus katson kylppärin kaappia ja olen ihan ”apua, mikä tämä kaaos on. Alan raivota nyt perheelleni, joka on saanut tämmöistä aikaan!” ja sitten tajuan, että kaikki ne levitellyt pumpulipuikot, avonaisen tuubit ja loppuun käytetyt, mutta hyllyille jätetyt purki, on mun jäljiltä.

 

Kohti parempaa kaappien siisteyttä siis. Taas kerran. En lupaa mitään pysyvää, mutta ihan varmasti jauhan tästä taas seuraavat pari kuukautta. Teitä on varoitettu.

-Karoliina-

Kuva: Noora Näppilä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

idamoida
1/2 | 

Lisäisin omaan listaani vaihtelunhalun. Tykkään vaihdella kodin tekstiilejä ja ikkunalautojen koristuksia usein, varsinkin näin lasten kanssa kotona ollessa tulee tarve uudistaa ympäristöä tasaisin väliajoin. Vaikka yleensä teenkin ostokseni kirppareilta ja ompelen itse (ja myös myyn tavaraa kirppiksellä), ei silti kannattaisi kaikkea mahdollisesti tyynynpäällisiksi kelpaavaa hillota vaatehuoneeseen. Sinne ylähyllylle on helppo aina jotain heittää ja oven avatessaan toivoa, ettei mitään putoa niskaan...Vaatekaappi taasen ei pysy järjestyksessä, koska sen hyllyt ovat aivan vääränmalliset vaatepinoille! Miten syvä ja kapea kaappi toimisi ilman, että taakse sulloo ja edestä kiskoo, ja sulloo ja kiskoo.

Karoliina Pentikäinen

Todella hyvä pointti. Mulla on kanssa jemma tyynynpäällisiä yläkaapissa :) Ja sitten kun kasaan tyynyt sohvalle, viskoo lapsi ne varmasti 5 kertaa päivässä siinä temutessaan lattialle. Mietin, että pitäisikö rajoittaa tyynyt vaikka kolmeen ja samalla voisi luopua osasta päällisistä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No nyt on jo kuin varkain tullut marraskuu, mutta koska lokakuun ajankohtaiskatsaus on jäänyt tekemättä, täytynee se tehdä näin jälkikäteen.

Lokakuussa mietitytti seuraavat asiat:
• Miten niin surkean kesän jälkeen pystyikin tulemaan näin upea syksy? Ihanat värit ja ihana lämmin syksy. Kurahousuja taidettu tarvita kerran koko syksyn aikana.
• Voiko nainen koskaan olla tyytyväinen hiuksiinsa? Oli kokopitkä ja otsis ja LOB ja nyt himo joko mustaan tai sitten ihan vaaleaan lettiin.
• Räjähtääkö muiden ihmisten kodit yhtä karmeaan kuntoon kuin meillä? Tehtiin viikko sitten sunnuntaina 12 tuntia kestävä viikkosiivous. Ja hei, 55 neliön kämppään!
• Kannattaisiko hommata siivooja? Onko ökyä vai ihan jees?
• Kuka virkkaisi mulle Virkkuri 3:ssa olevan "Do epic shit -seinävaatteen"? Ihan huikea!
• Onko Suomessa muita aikuisia ihmisiä, jotka eivät pidä myöskään sukkia vielä tässä vaiheessa vuotta?
• Miten musiikki voikaan vaikuttaa niin paljon mielialaan?
• Voiko jo laittaa jouluvalot? Entä koristeita?
• Miksi koko ajan surffailen Oikotiellä, vaikka meidän kämppä on minusta ihana.
• Miksi mietityttää niin moni juttu?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (15)

Daniella
1/15 | 

Kyllä! Meidän koti räjähtää vähän väliä! Selasin sen KonMarin läpi ja vaikka siinä on mun mielestä osin menty vähän överiksi, on siinä paljon hyvää. Mutta kuka perheellinen työssäkäyvä/opiskeleva voi kertarysäyksellä siivota yhtään mitään? En siis ainakaan minä, jonka työaika ei ole millään lailla sidottu mihinkään, eikä näin ollen siis pääty koskaan. No joka tapauksessa, vakaa aikomus ottaa monta juttua sieltä käyttöön, pitäisi vaan jostain repiä hyvä ajankohta. Ja tietysti suunnitella hyvin etukäteen.

Mun mielestä siivoojan käyttö ei ole mitenkään ökyä. Jos on esimerkiksi taloudellisesti mahdollista, antaa palaa vaan! Fiksuahan se on vapauttaa itselleen hetki aikaa jollekin muulle ja monessa tapauksessa myös tehdä loppu siivouksesta tappelemiselle. Mieti, kuinka ihanaa olisi tulla töistä kotiin kiiltävään kotiin :) Siivooja pari kertaa kuussa on siis ainakin tämän mimmin haave, kunhan tuo talouspuoli järjestyisi :)

Arja
2/15 | 

Olemme mökillä ja me virittelimme jo eilen vähän jouluvaloja ulos. Ulkorappujen yläpuolella roikkuu jääpuikot. Rannassa yhden ison puun runko on kääritty led nauhalla. Upea näky tässä ilman synkkyydessä. Lisäähän niitä laitetaan ehkä jo loppuviikolla.

Meillä on käynyt siivooja ( 2-hengen talous) 15v keskeytyksettä, 2-4 viikon välein. Minulla on selkä kipeä kroonisesti ja tästä palvelusta en luovu. Meillä on isohko omakotitalo joten ja on selviö että asia jatkuu. Te työssäkäyvät äidit, tämä olisi "ihana lahja" myös teille ja lapsiperheissä myös. Sehän on kotilalousvähennys kelpoista.

neito
3/15 | 

Mun roope ankalle sukua oleva eno (= pihi eno) on ilmeisesti vanhuuttaan seonnut ja hänen luonaan käy jo monetta vuotta siivooja. Tyyppi siis asuu yksin kolmiossa ja on opettaja, joten anti palaa vaan, jos kukkaro vaan sen sallii. Nykyään kun nämä ajat ovat mitä ovat, niin mikäli pystyy työllistämään suomalaisia työntekijöitä, niin se on aina plussaa.

A.S.
4/15 | 

Tää syksy on ollu kyllä aivan huippu! Lämmin ja kaunis. Jouluvaloja saa laittaa, menevät kausivaloina pitkälle helmikuuhun saakka. Meilläkin selaillaan melko tiuhaan Etuovea, vasta muutama kuukausi sitten vaihdettiin uuteen omaan. Harrastus se on sekin. Kuvat on monesti noilla sivuilla jo niin priimaa, että voi ottaa sen myös sisustusideoiden etsinnän kannalta. Go girl ton siivooja-asian suhteen, monet käyttää eikä oo mitenkään öky tai överi. Ite mietin ikkunanpesijän palveluita ens keväälle, mikäli budjetti antaa myöten. Hienoa päivän jatkoa ja notkeita sormia kirjan kirjoittajalle :)

E
5/15 | 

Hei kiitos, en ole tienny tommosesta virkkuri -kirjasta aiemmin ja nyt googletuksen perusteella varma joululahja äidilleni. Jospa vaikka oma äitisi virkkaisi sulle! ?

6/15 | 

Meillä käy siivooja kerran kahdessa viikossa. En kyllä näe ökynä, vaan ihan tavallisena palveluna. Toisilla käy lastenvahti, toiset vaihdattavat talvirenkaat liikkeessä jne. siivous on mielestäni palvelu siinä missä muutkin. Kuin ravintolassa kävisi.
Ja ihan ilman työtä ei jää, vaikka siivooja kävisikin, sillä kolme ladta saa kyllä tarvittaessa kämpän sekaisin vaikka tunnkssa.
Ja tuo suomalainen työ: kannatan. Mieluummin laitan rahani hyvään palveluun kuin tavaraan, joka tukkii vain lopulta kaikki nurkat.

Kristiina
7/15 | 

Minä pidän sukkia vasta kun on ihan pakko. Vielä ei ole ollut niin kylmä.
Joskus kaupungilla kävellessäni havahdun siihen, että itsellä on sukattomat jalat pikkukengissä ja takkina joku villatakki ja vastaan tulee ihmisiä kevyttoppatakissa ja saappaissa. Silloin aina havahdun, että jompi kumpi meistä taitaa elellä toisessa todellisuudessa...

14/15 | 

Mä olen siinä mielessä outo, että muussa vartalossa mulla pitää olla hirveästi vaatetta. En esim tiedä kovin montaa muuta minunikäistäni ihmistä, joka käyttää jo marraskuussa villa-aluspaitoja ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
P2260032
P2260032
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllästyin viime viikolla siihen, että vaikka kuinka F:n huone olisi ”siisti” (mitä luonnollisestikaan näissä ennen-kuvissa ei kyllä ole ), ei se silti siistille näyttänyt. Lelulaatikot olivat niin täynnä, että kaikki ikkunalaudat ja kaapinpäälliset pursusivat turhaa romua.

F itsekään ei tainnut enää viihtyä huoneessa, joka oli niin täynnä tavaraa, että oikeiden lelujen löytäminen sieltä oli melkein mahdotonta.

Niinpä päätin, että puolet leluista (lukuun ottamatta Legoja, kirjoja ja kyniä) vietäisiin varastoon jemmaan. F saisi ne sieltä takaisin esim. puolen vuoden päästä, jolloin hän voisi vaihtaa ne huoneessa nyt oleviin tavaroihin.

Luulin, että F ei voisi luopua mistään, mutta niinpä vain hän oikealla markkinoinnilla (lue: ruokalahjonnalla) osallistui koko kaksituntisen ajan inventaarioon. Näytin F:lle aina kahta lelua, josta hän toisen viskasi varastosäkkiin, toisen ”jää huoneeseen –säkkiin”. Palkkioksi valinnasta sai aina rusinan. Näin käytiin huone läpi jokaista Sylvania Families –hahmoa ja Prinsessa-lehteä myöten, ja kyllä tuli - karmeasta välivaiheesta huolimatta - todella paljon siistimpi huone!

Nyt F on leikkinyt huoneessaan paljon ahkerammin kuin ennen suursiivousta. Tuntuu, kun hän olisi löytänyt laatikoiden pohjilla lymyilleet lelunsa aivan uudelleen. Mahtavaa!

Voi kun itse uskaltaisi tehdä saman prokkiksen vaikkapa kylppärin, keittiön ja olohuoneen     kaappien sisällölle. Osaisinko luopua omista tavaroistani yhtä fiksusti kuin F?

Kuka muu on harrastanut kodissaan tavaroiden kierrätystä varaston kautta?

-Karoliina-

 Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (18)

Maria/PalikoiDesign
1/18 | 

Meillä myös noi samat Ikean Trofastit ja se on äääärsyttävää kun kannet ei mahdu kunnolla kiinni ja tavaraa seilaa siivouksenkin jälkeen joka paikassa. Puoli vuotta aloin tehdä niin että huomaamatta vain otan jemmaan sellaisia leluja mitä ei leikeissä ole aikoihin näkynyt, jos ei 3kk niitä kaipaa niin lähtee myyntiin. Ja aina jos tulee esim jouluna tai syntymäpäivänä isompi määrä leluja, niin saa valita mitä vanhoja laitetaan pois.
Eli se vanha perinteinen "paikka kaikelle, ja kaikki paikalleen"

Daniella
2/18 | 

Iso peukku tälle! Mä teen tuota samaa jonkin verran harkitusti salaa :) Eli rikkinäiset lelut roskiin. Jos ne on jotain suosikkileluja, niistä sovitaan yhdessä. Mutta lelut, joilla ei ole aikoihin leikitty ja ovat rikki, heitän mielummin salaa roskiin. Yhdessä ollaan tehty inventaariota ihan kokonaan poisannettavista leluista, yhdestä tai kahdesta on malttanut luopua kokonaan ja on viety Hopelle. Muuten meillä on noin puolet leluista kaapissa ja loput laatikoissa hyllyssä niin, ettei niitä näe. Silmälle ilo ja lapset löytävät välillä jotain uutta.

Vessan laatikoille sama projekti itsellä ihan nyt näillä näppäimillä tiedossa...

3/18 | 

Olisi sitä karsittavaa omissakin hyllyissä!
Lastenhuoneessa on karsittu toisinaan isollakin kädellä - viime kesänä viimeksi. Sellaiset klassikkolelut, kuten vaikka brion junarata tai duplo Legot on säilötty tulevaa käyttöä varten. Pikkuautot lapset kävivät läpi itse isolla kädellä: varastoon jäi vain murto-osa, loput annettiin pois. Roskat ja ilmaisjakelut roskiin jne.
Kirpputorilla voi eroon päästä leluista, jotka ovat "jääneet pieniksi". Selkeät, ehjät sarjat käyvät kaupaksi. Lelumyynneistä rahat on menneet suoraan lapsille, mikä on tietysti innostanut luopumaan ylimääräisestä.

4/18 | 

En ole koskaan siirtänyt leluja varastoon. Tosin omia tavaroita olen, ne on paljon helpompi laittaa pois, kun huomaa ettei niitä oikeasti tarvitse. Lapset ovat antaneet leluja keräyksiin (esim. Karjalaan tai Viroon), myyneet ja joitakin on viety mummulaan (emme kuljeta leluja mukana, kun käymme siellä). Ja osa on annettu muutenvain pois.

Meillä lelupaljoutta helpottaa se, kun lelusarjoja ei ole kauheasti, ja jokaiselle leikille on oma laatikko. Eli keittiössä on keittiöleikki, omassa huoneessa legot, herofactoryt, traspackit sekä muovieläimet. Peleille ja kirjoille on omat paikat.

Yritän muistuttaa lapsia, että kerrallaan on vain yksi leikki. Ja tärkein juttu, illalla siivotaan kaikki leikit.

Nicole
5/18 | 

Kannatetaan! Oon kuullu, että useat tekee tota; puolet kellariin ja puolen vuoden päästä vaihto. Sehän on ku sais läjän uusia leluja taas! Vois koittaa itekki vaatekaapille tota, säästyisköhän rahaa..:D

6/18 | 

Hei, me ollaan yritetty tuota samaa, mutta poika ei raaskisi luopua mistään, "kun leikkii niillä ehkä vielä joskus"... Jonkin verran olenkin salakuljettanut leluja kirppiskassiin, jotta saisin vähän hallittua tuota autopaljoutta. Kunnes kolmevee löysi keräämäni kirppiskassin vaatehuoneesta ja nyt ollaan taas lähtöpisteessä :O...

7/18 | 

Hups.
Mitenkähän julma äiti se täällä kun meidän lolmella lapsella on yhteensä ehkä n. puolet tuosta lelumäärästä. :-D
Siitäkin haluaisin vielä karsia.

Karoliina
10/18 | 

Tuohan on kiva idea: Kirppismyyntiin menneiden lelujen myyntivoitot lapsille. Otetaan käyttöön täälläkin!

Karoliina
13/18 | 

F ei suostunut myös antamaan mitään myyntiin, mutta kun vakuutin, että nämä lelut hän saa vaihdossa joskus takaisin, oli hetkellinen luopuminen helpompaa!

Kolmistaan-Karoliina
16/18 | 

Voi kun saisi kevään aikana tehtyä kaikkiin kaappeihin saman homman!

17/18 | 

Tuolla joissain muissa kommenteissa kehuttiin miten tämä teidän blogi poikkeaa monista muista blogeista rehellisyydellään ja aitoudellaan ja se juuri on täällä parasta. Samaa mieltä! Siis apua tuota 3. kuvaa :D Mutta hei, meillä välillä ihan samanlaista kahden pojan huoneessa.

Olen jo useamman viikon suunnitellut suursiivousta ja tavaroiden hävittämistä lastenhuoneessa mutta se täytyy tehdä niin että nuorempi ei ole paikalla, se kun ei haluaisi ikinä luopua yhtään mistään. Jopa legojen pahvipakkaukset pitäisi säilyttää :O, ja pieneksi jääneitä vaatteita ei saisi laittaa kiertoon. Meiltä saa kyllä lähteä paljon leluja kokonaan pois, kirppiksille ja varmaan roskiinkin kun siellä on kaikkea rikki mennyttäkin (mitä kuopus ei halua heittää pois). Olen ihan varma ettei poika lopulta huomaa jos jotain laitetaan pois, siellä on paljon leluja jotka on täysin unholassa eikä niillä ole enää aikoihin leikitty.

Riikka
18/18 | 

Aaah, kiitos näistä kuvista! Ihanan rehellistä! Päiväni, tai varmasti koko vuosi, on pelastettu. Luulin, että vain meillä on näin paljon leluja. Ja kaikkea sekaisin pienissä ja isommissa laatikoissa. Myönnän, haksahdan ostelemaan lapsille millon mitäkin leluja, merkistä ja "sarjasta" riippumatta. Saavat synttäreillä ja jouluna toivoa mitä haluavat.. Ja aina välillä siitä väliltäkin. Meillä siis on (paljon) muutakin kuin "Brion junarata ja Legoja". Neljä leikki-ikäistä lasta..

Huomenna suuntaan Ikeaan ja googlettelin erilaisia säilytysratkaisuja lastenhuoneeseen. Näin päädyin blogiisi. Aika hauskaa ja viihdyttävää luettavaa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat