Kirjoitukset avainsanalla pop up kemut

P7054142.JPG
P7054142.JPG

P7054145.JPG
P7054145.JPG

P7054154.JPG
P7054154.JPG

F:n huone on ollut tässä jo vähän aikaa siinä tilassa, että aina on ahdistanut, kun olen kurkannut ovesta sisään. Täynnä leikkimättömiä leluja, seinät tuhruiset liimatuista ja alas revenneistä julisteista.

Viime viikolla suoritettu suuroperaatio, eli lelulaatikoiden konmaritus kuitenkin antoi lisäpotkua myös huoneen muun ilmeen kohentamiselle. Pesimme seinät ja annoin F:n valita netistä huoneeseensa uudet julisteet (vielä postissa).

Yksi seinä näytti pesun jälkeen edelleen vähän nuhjuiselta. Tai ainakin tyhjältä. Pienen huoneen korkea seinä tarvitsi selvästi vähän potkua ja väriä. Varsinkin, kun joulukuussa seinälle tapahtui pieni isku. Olin parin päivän työreissussa ja F oli saanut sillä aikaa mummolta kirjeen, jossa oli ollut tonttuovi. Kiinnitysmekanismina tuollainen aika jämäkkä karhuteippi. Ennen kuin A oli ehtinyt väliin, oli F täräyttänyt oven keskelle seinäänsä…ja kun se tammikuussa irrotettiin, irtosi seinästä myös pala sen mukana.

Mietin jo hetken, että paklaisin ja maalaisin F:n seinän, mutta koska en osannut päättää mieleistäni sävyä, päätin, että sisustustarrat saisivat luvan kelvata. Ja seinästähän tuli juuri niin herkullinen, kun olin toivonutkin!

Itse tarrojen laitto oli monimutkaisempaa kuin olin kuvitellut. Tarrat piti leikata erikseen arkista, irrottaa tarraa molemmin puolin olevat kalvot ja hinkuttaa sitten vielä pankkikortin reunalla kiinni seinään. Mutta onneksi lopputulos oli ahkeroinnin arvoinen. Tarrat löysin Pop Up Kemujen alesta ja olivat kotimaisen Made of Sundaysin, joka valmistaa tarrat Vallilassa.

Hassua, miten joku näin pieni teko saa aikaan kokonaisvaltaisen sisustusinnon. Nyt pohdin, mihinkä seinään seuraavaksi voisi liimailla tarroja, mitä paikkaa voisi maalailla ja olisiko tori.fi:ssä se ihana vitriini, jollaista olen kaivannut meille jo vaikka kuinka kauan.

Paitsi että....nuo inventoidut kamat pitäisi saada pikaisesti pois nurkista ennen kuin tänne voi tuoda yhtä ainotta uutta huonekalua.

-Karoliina-

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

P1012116 (8).JPG
P1012116 (8).JPG

P1012138 (5).JPG
P1012138 (5).JPG

P1012160 (3).JPG
P1012160 (3).JPG

P1012098 (10).JPG
P1012098 (10).JPG

P1012100 (10).JPG
P1012100 (10).JPG

P1012105 (10).JPG
P1012105 (10).JPG

P1012112 (8).JPG
P1012112 (8).JPG

P1012146 (5).JPG
P1012146 (5).JPG

P1012148 (5).JPG
P1012148 (5).JPG

P1012156 (3).JPG
P1012156 (3).JPG

P1012186 (2).JPG
P1012186 (2).JPG

P1012162 (2).JPG
P1012162 (2).JPG

P1012167 (2).JPG
P1012167 (2).JPG

Tänään juhlittiin F:n 7-vuotissynttäreitä sukulais- ja ystävävoimin. Juhlinta alkoi jo puolen päivän aikaan ja vieraita riitti porrastetusti ihan tänne iltaan asti. Olin onnistunut kutsumaan niin paljon vieraita, että aloin jo pelätä, minne kaikki mahtuisivat. Onneksi porrastus tuli kuitenkin vieraiden aikataulujen mukaan kuin itsestään, joten suurempaa ongelmaa ei lopulta syntynyt. Mitä nyt istumapaikoista oli vähän pula ja lämpöä riitti, mutta eikös niin tapahdu vähän paremmissakin kemuissa? Oli ihanaa, kuinka 7-vuotiskemut olivat houkutelleet juhlakansaa niin lähiseudulta kuin ihan Keski-Suomesta ja Helsingistäkin asti.

Minua helpotti hirmuisesti ennen juhlia se, että saatiin vihdoin ja viimein nurkista pyörimästä kaikki ne kirppikselle menevät huonekalut, tekstiilit ja vaatteet, joita olimme haalineet ja inventoineet kaapeistamme koko syksyn ajan. Pitkästä aikaa oli mahdollisuus siivota koti oikeasti niin, ettei jokaisessa huoneessa tarvinnut siirrellä kirppisnyssäköitä ja -tavaroita edestä pois. Tiistaina kävi Kontin pakettiauto ja vei mennessään kaiken meille tarpeettoman, mutta varmasti jollekin vielä hyödyllisen tavaran. Ei voi kun ihailla, miten hyvin koko homma heillä toimikaan.

Koska minulla oli takana (ja osin päälläkin) hulinaviikot ja -kuukaudet, päätimme, että juhlat järjestetään aika matalalla profiililla (jos ei vierasmäärää lasketa). Toisin sanoen ei alettu leivonta- ja askartelutalkoisiin, vaan juhlakoristelun ja tarjoamiset hommattiin pääasiassa valmiina*. Itse leivoimme ainoastaan vuohenjuustopiiraat. Niin ja nuo Lidl:n macaronsit hamstrasin pakastimeen jo kuukausia sitten, kun näin ne kausituotteina kaupan pakastealtaassa.

Kakun, muffinit ja voileipäkakun toimittanut Purppurahelmi oli minulle vielä vähän aikaa sitten ihan uusi tuttavuus, mutta kun söin heidän kakkuaan kesällä ystäviemme häissä, päätin, että täältä tilattaisiin herkut kaikkiin seuraaviin juhliimme. Kesäinen kakku oli loistava, eikä tämän päivän tarjoamiset tuottaneet myöskään pettymystä. Ne olivat kauniin ulkomuotonsa lisäksi vieläpä superhyviä.

Sain myös kuulla aika ihanan jutun Purppurahelmen Hanna Silanderilta, samalla,kun suunnittelimme F:n synttäritarjoamisia. Purppurahelmi nimittäin lahjoittaa joka kuukausi Kakku lapselle -tempauksen mukaisesti synttärikakun sellaiselle 3-12-vuotiaalle lapselle, jonka perheellä ei ole muuten varaa kakkuun. Pienen juhlijan ja hänen kakkutarpeensa voi ilmiantaa niin isä, äiti, kummi, isovanhempi, opettaja tai ihan kuka vaan lapsen läheinen.** Täytyy sanoa, että tällainen konkreettinen auttaminen on sellaista, jota minä arvostan aivan hurjasti! Jokainen meistä voi puhua hyvistä teoista ja lähimmäisen rakkaudesta, mutta harvasta on toimiaan kuitenkaan näin järjestelmällisesti ja kuukausittain omassa työssään toisten hyväksi.

Kun katselin päivänsankaria juhlinnan touhussa, melkein liikutuin. Kuinka nopeasti vuosi jos toinen meneekin. F:n syntymästä ei tunnu olevan kuin hetki, ja silti tässä seitsemässä vuodessa on tapahtunut ihan hirmuisesti. Se 2,5 kiloinen kalju vauva on nyt tuo ihana tyttö, joka liikuu paikasta toiseen kärrynpyörin, kertoo hulvattomia juttuja ja osaa jo miljoonia taitoja. Joka ei tarvitse meitä aikuisia aina joka paikkaan ja joka tietää, mitä pannaritaikinaan tulee. Joka on yhtäaikaa iso ja pieni. Seuraavat seitsemän vuotta  eteenpäin ja hän on jo keskellä yläkoulua, minä piirun verran vaille neljäkymmentä ja meneillään vuosi 2023. 

Päivänsankari nukkuu jo ansaittua unta. Päivä oli ihana meille aikuisillekin, mutta päivänsankarille itselleen tietysti yksi vuoden tärkeimmistä. Vihdoin hän on saman ikäinen kuin luokkakaverinsakin…joulukuun lapsen pieni, suuri murhe on taas hetkeksi selätetty!

-Karoliina-

** Tarinan kakkua vailla olevasta lapsesta voi lähettää osoitteeseen hanna@purppurahelmi.fi

*osa koristeista saatu blogin Pop up kemuista // osa tarjoilusta saatu blogin kautta Purppurahelmestä

 

Kommentit (19)

Suttastiina
1/19 | 

Omat lapset syntyneet joulukuun 8. ja 13. päivä. Tuo luokan nuorimmuus häiritsi heitä koko peruskoulun.
Ei paljon lohduttanut se, kun kerroin että sitten vuosien päästä te olette ne kadehditut, jotka kaveriporukasta viimeisinä täyttää 30/40/50 jne.

Vierailija
3/19 | 

Nämä ovat juhlien parhaita! Ihanaa että tyttärelläsi on lähellään iso joukko hänen kanssaan iloitsevia ja hänestä välittäviä. Hyvää mieltä ja onnen hetkiä on ihanaa katsoa, niistä tulee itsellekin onnellinen olo. :)

Karoliina Sallinen

Se on juuri niin!  Juuri eilen mietin, miten onnekkaita ollaan, kun lähellä on näin paljon aivan huikean ihania ihmisiä! 

Karoliina Sallinen

Kiitos mielipiteestäsi, mutta valitettavasti on kerrottava, että harva asia tulee täällä blogissa varmaankaan tämän tai monen muunkaan asian suhteen muuttumaan. Toki on tärkeää kuunnella lukijoita, koska teille tätä tehdään! Mutta: Tämä on kuitenkin työ, joka kumpuaa minusta ja minun tulee tehdä sitä myös tavalla, jonka koen itselleni luontevaksi. 

Ja nykyisen linjan koen tälle blogille parhaaksi :) 

Tanjami

Mulla taas tuli ekana mieleen, että tässä oli oikein onnistunut mainos- tai yhteistyöpostaus :)

Kaa

Minua jaksaa ihmetyttää tämän luokan kommentit tässä blogissa. Ensinnäkin, miksi se kiinnostaa sinua ja toiseksi, mitä se edes sinulle kuuluu?

Täällä tuntuu käyvän vähän väliä ihmisiä, jotka tuntuvat kuvittelevan lapsen isän tarvitsevan edunvalvontaa.

Harmittaa, että jotkut käyttävät aikaansa negatiivisen energiansa levittämiseen. Vieläpä lapsen kustannuksella. Paremminkin voisi aikansa käyttää.

Vierailija

Juuri samaa mietin noita lukiessani! Sanottiinko missään ketä juhlissa oli??? Hieman ihmetyttää moiset olettamukset että isä olisi puuttunut juhlista... ja jos ei siellä olisi ollutkaan niin silloinhan näiden kirjoitusten tuottajat ovatkin ehkä niitä jotka ovat siellä kovin lähellä isää ja heillä on silloin ihan omat tarkoitusperänsä :) . Onhan se tietysti hyvä että isästäkin huolta pidetään mitta eiköhän aikuiset järkevät ihmiset järjestele nämä asiat ihan keskenään.
Mutta kovin ihmetyttää tämä kurjien kommenttien vyöry. Alasti pitäisi olla tyhjän pöydän ääressä - muuten "mainostat" koko ajan jotain tai olet "LIIAN KAUPALLINEN". Jostainhan ne tarjoamiset tulee,samoin vaatteet ja eiköhän tämä pienyrittäjän kannalta ole mitä edullisin ja näkyvin tapa tuoda esiin omia tuotteita! Todella ikävää että jopa lapsen syntymäpäivät saavat aikaan näin ikäviä tunteita. Ehkäpä hän joskus itsekin lukee näitä kirjoituksia ja luulen että hänelle ne eivät hyvää mieltä tee. Miettikääpä sitä.

Karoliina Sallinen

Kolmeen edelliseen kommenttiin:

Minä uskon ja toivon, että saadaan se uusi lapsiemme ikäinen sukupolvi kasvatettua niin mediakriittisiksi, että he osaavat etsiä netin sisällöstä trollit ja todelliset kommentit. Eivätkä itse sorru samaan, mihin aikuiset jatkuvasti. He ehkä ymmärtävät paremmin sen, kuinka netin kommentti ei koskaan ole niin anonyymi kuin luullaan. Ja toisaalta: Anonyymiydestä huolimatta kauniit käytöstavat on hyvä siirtää myös nettiin.

Ja mitä aiheeseen tulee: Mietin itse samaa, että en luetellut yhtäkään vierasta nimetä tai statukseeltaan. Minusta on myös aika mielenkiintoinen ilmiö, kuinka vieraat (tai sitten ei lopulta niin vieraat?) ihmiset ovat ottaneet tehtäväkseen puuttua asioihin, joista eivät tiedä mitään muuta, kuin mitä ovat itse tulkinneet netin välityksellä. 

Toisaalta sellaiseen en voi vaikuttaa itse, joten en myöskään jaksa asiaa hirveästi pohtia. Pääasia, että se tosimaailmassa asiat ovat oikein ja kaikki oikeat ihmiset tietävät, miten asiat on :)

 

Vierailija

En ole Karoliinan kanssa monessakaan asiassa samaa mieltä, mutta tässä kyllä sataprosenttisesti. Jotain kunnioitusta olisi hyvä olla, ja tajua siitä, mitä kannattaa kysyä julkisen blogin kommenttiosiossa anonyymina, ja mitä puolestaan omilla kasvoillaan ihan livenä esimerkiksi...

Tanjami
6/19 | 

Itsekin joulukuun lapsena tiedän, miltä tuo odottamimen tuntuu... varsinkin se vuosi oli pitkä, kun täytettiin 18v :D

neitoliini
8/19 | 

Jännä, et vaikka itse olen syntynyt yhtenä joulukuun "pahimmista" päivistä eli jouluaattona, niin en ole kokenut sitä koskaan huonona. En edes lapsena. Se on ollut ja on edelleen ihan sika hauska synttäripäivä. Elämä toi myös lisämausteensa joulukuuhun ja tyttäreni on syntynyt uudenvuoden aattona, ja on siis se todellinen "rajatapaus" eskarin / koulun aloituksessa. Ihmisiä on kiva hauskuutta syntymäpäivillä. Monta kertaa on joko mulle tai miehelle selitetty, et hyvä et teidän tyttö ei syntynyt jouluaattona, kun se on NIIN HUONO päivä. On sitten naama vääntynyt kivalle ilmeelle, kun on todennut, et mä olen syntynyt silloin ja oikeasti jouluaatto on ihan paras päivä. :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

PC110196.JPG
PC110196.JPG

PC110168.JPG
PC110168.JPG

PC110171.JPG
PC110171.JPG

PC110184.JPG
PC110184.JPG

PC110193.JPG
PC110193.JPG

PC110197.JPG
PC110197.JPG

 

PC110218.JPG
PC110218.JPG

PC110221.JPG
PC110221.JPG

PC110228.JPG
PC110228.JPG

PC110220.JPG
PC110220.JPG

PC110243.JPG
PC110243.JPG

PC110248.JPG
PC110248.JPG

PC110255.JPG
PC110255.JPG

Tänään vietettiin F:n kaverisynttäreitä. Viimeiset kemut tätä 6-vuotisjuhlimista. Ensimmäiset kemut juhlittiin sukulais- ja kummivoimin jo marraskuussa, toiset ihan pienesti Saksassa siinä varsinaisen päivän tietämillä ja kolmannet nyt kaverivoimin vielä vähän jälkijunassa.

Nämä taitavat olla vasta toiset varsinaiset kaverisynttärit F:llä (jos oikein muistan), mutta aika monta asiaa on tullut synttärijärjestelyistä jo oivallettua.

6 LAPSISYNTTÄREIDEN AHAA-ELÄMYSTÄ:

  1. Kemut kannattaa järjestää mahdollisimman aikaisin aamupäivällä. Odotuksen ja innon määrä ei ehdi eskaloitua megamittasuhteisiin, kun juhlia voi jo melkein heti heräämisen jälkeen. F:n synttärit oli tänä vuonna klo 11-13. Loistavaa! Hiljaisimmat, rauhallisimmat ja hyvähenkisimmät synttärit tälle sakille. 
  2. Jos mahdollista, kannattaa varata tila, jossa voi riehua vapaasti. Kun on tilaa ja vapaus juosta, syntyy vähemmän kahnauksia ja sokerihumalankin voi juosta pois.
  3. Tarjoiluissa kannattaa panostaa yhteen wau-efektiin, koska eivät lapset jaksa kuitenkaan keskittyä moneen pikkutarkkaan räpellykseen, saati maistella makuyhdistelmiä. F:n kakku oli – kuten sukulaissynttäreilläkin – Frangipanista*, ja voin sanoa, että kakku herätti ihailua niin aikuisissa kuin lapsissakin. Vitsi en voi kun ihmetellä tuota taitoa, mitä kakun tekeminen vaatii. Ja se maku – taas. Pure love!
  4. Vanhempana voi nipottaa terveellisyydestä kaikkina muina päivinä, mutta ehkä synttärijuhlat voi vetää sieltä, mistä aita on matalin (ainakin silloin, kun siltä tuntuu). Minun kokemukseni mukaan lapset a)harvoin syövät kemuissa juuri mitään ja b)varsinkaan niitä tarkkaan suunniteltuja ja aikaa vieviä porkkanatikkuja, vegekolmioleipiä tai kasvisvartaita. 
  5. Ruokaa enemmän lapsia kiinnostaa juhlaan virittelevä koristelu*, yllätyspussukka (tästä aiheesta lisää myöhemmin) tai jokin kisa. Koska F halusin Unicorn-synttärit, toimi koristelun punaisena lankana Pop Up Kemujen ihanat yksisarviskamat. Yllätyspussukat muistin aivan viime tipassa, joten haalin ne kokoon lähiostarin ruokakaupasta ja Suomalaisesta kirjakaupasta.
  6. Lahjat kannattaa avata ringissä lattialla. Silloin jokainen vieras saa hetken olla keskipiste antaessaan oman lahjansa ja tilanne rauhoittuu kymmenen minuutin ajaksi.

Kuinka teillä juhlitaan lasten synttäreitä? Yhdessä aikuisten kanssa vai kahdessa osassa? Mitä neuvoja sinä antaisit lastenkutsujen järjestämiseen?

-Karoliina-

*saatu 

Kommentit (40)

Vierailija
1/40 | 

Näyttää ihanilta juhlilta! Kakku taas niin upea!
Tuli vaan mieleen kun tätä luin, että jotenkin ahdistaa se, miten nykyään lasten synttäreistäkin on tullut jonkinlaista "kilpailua", enkä nyt tarkoita tässä, että se sitä F:n synttäreillä olisi. On kuitenkin jotenkin paha mieli niitten puolesta, joilla ei ole varaa järjestää huikeita teemasynttäreitä hoplopissa (vai onko sekin juhlapaikkana jo ihan out?) ennennäkemättömine kaverilahjoineen. Miten tämä vaikuttaa lapsiin? Voiko enää kutsua kavereita synttäreille, jos tarjolla on tavallinen kermakakku ranskanpastilleilla koristeltuna eikä tiedossa ole lahjoja kavereille?! Omille lapsille emme ole vielä järjestäneet kaverijuhlia, mutta vähän hirvittää, kun sen aika tulee, että millainen show pitää järjestää ja lähteekö kaverit myrtseinä kotiin kun kaverilahjaksi saatu pieni pussukka oli aivan liian tylsä?! Kaverilahjat synttäreillä on ylipäänsä sellainen juttu mitä en vaan tajua...

Karoliina Sallinen

Tämä kaverilahja on asia, joka sapettaa myös minua. Siksi tekstissä tuo "palaan asiaan myöhemmin -huomio". Palaan asiaan vielä tänään :)

Annaman
2/40 | 

Minulla heräsi samoja ajatuksia, kuin ensimmäisellä kommentoijalla. Itse olen aiemmin järjestänyt lapsille kivoja juhlia hienoilla koristeilla ja kakulla, mutta pari viime vuotta ollaan menty paljon matalammalla profiililla. Oikeasti, sitä ei ehkä aina osaa ajatella, mutta lasten keskuudessa on niitä, joiden vanhemmilla ei ole varaa järjestää edes niitä yksinkertaisia juhlia ja se, että toiset hankkivat hienot kakut sun muut voi olla lapsille tosi iso erottelevat tekijä. Silmäni aukesivat, kun juttelin ystäväni kanssa, ja hänellä ei ole varaa laittaa lapsille aina lainkaan juhlia, sillä kaikki rahat menevät arjessa selviämiseen. Miten pahalta se tuntuu äidistä, kun ei voi päästää lastaan kavereiden syntymäpäiville, kun ei ole varaa ostaa lahjaa tai lasta hävettää viedä huonompi lahja kuin muut vievät. Tai kun muilla kavereilla on ollut vuokratut tilat ja hienot kakut niin miltä tuntuu olla porukan ainoa, jolla on hyvin vähäeleiset juhlat ja jäätelöä kakun sijaan tms. Minusta lapselle on tärkeä näyttää että hänen syntymäpäivänsä on erityinen ja todellakin juhlan arvoinen, mutta ainakin omat lapseni ovat ymmärtäneet että ei ne hienot kaverisynttärit ole tärkeä asia lainkaan, vaan heidän merkityksensä on täysin muissa tekijöissä. Mielestäni blogeissa näkyvät kaverisynttärit luovat vain turhaa painetta ja eikö olisi hienoa, jos bloggaajat voisivatkin tehdä esimerkiksi jonkinlaisen syrjinnän vastaisen haasteen ja liputtaa yksinkertaisten, vähemmän materialististen lastenjuhlien puolesta.

Vierailija

Teen töitä vähävaraisten lapsiperheiden kanssa ja tavallaan olen todella vahvasti samaa mieltä. Mutta toisaalta se lasten eriarvoisuus näkyy niin monissa asioissa, harrastuksissa, vaatteissa, älypuhelimissa, ulkomaanmatkoissa... Mitä elämyksiä vanhemmat voivat lapselle järjestää, niin ettei se aseta toisia eriarvoiseen asemaan? Itse olen pyrkinyt tukemasn vähävaraisia lapsiperheitä mm. Hope ry:n kautta. Että mahdollisimman moni lapsi tässä materialistisessa maassa saisi edes yhden lahjan jouluna ja syntymäpäivänä. Ja yritän omalta osaltani puhua omille lapsille siitä, mikä on synttärijuhlissa ja kaverisuhteissa tärkeää. Olinkin pakahtua ylpeydestä, kun 10-vuotias ilmoitti synttärikutsussa haluavansa kavereilta vain itsetehdyn lahjan/kortin. Poika saikin sitten yhden äidin tekemät villasukat, mahtavia piirustuksia, kaverin leipomia keksejä. Näistä asioista kannattaa puhua lasten kanssa avoimesti. Lapset ovat usein materialisteja, mutta usein tätäkin enemmän empaattia ystäviä.
Toivoisinkin, että enemmän mietittäisiin, mitä voidaan tehdä eriarvoisuudelle, joka näyttäytyy terveydessä ja koulutustasossa...

Karoliina Sallinen

Annaman ja Vierailija.

Syrjinnän vastainen haaste olisi ihana blogiin. Kuitenkin se, miten järjestän äitinä juhlat ei ole - vaikka kuvia sieltä onkin blogissa - "blogihaaste", vaan ihan tavallista elämää. Valintoja, joita äitinä olen tehnyt. 

Tuo eriarvoisuus ja se, miten voisi tehdä asiat oikein on NIIN iso haaste. Voi kun kukaan lapsi ei joutuisi kohtaamaan kurjaa oloa esimerkiksi toisen lapsen synttäreistä :/

Vierailija
3/40 | 

No mutta kyllähän itsetehdyissäkin juhlatarjoiluissa ja lahjoissa on paljon eroja ja niilläkin erottaudutaan. Koen, että nykyään on niinpaljon moninaisempia arvopohjia, että aina äidin voi dumata, joko olet köyhä tai sitten ympäristönvihollinen. Toisaalta jos itse on empaattinen ja reilu ja lapset kasvatetaan samoin, ei eri tulotasoilla tai kiinnostuksenkohteilla ole niin väliä. Överikerskakulutusmeininkiä toki tulee ihan eettis-kasvatuksellisista syistä välttää, mutta mielestäni hienon, paikallisena käsityönä tehdyn kakun tilaaminen on pelkästään hienoa. Lisäksi Karoliinan julkisesti kertoo saaneensa tuotteet ilmaiseksi työnsä kautta ja juhlapaikkakin näyttää koulun liikkasalilta. Kyllä muistan itse ainakin jo eskarissa tajunneeni, että jotkutvanhemmat saattavat ole superrikkaita, toisilla on siisti ammatti, jonka kautta saa hienoja juttuja ilmaiseksi (ryömiessämme yhden näyttelijän tyttären kanssa teatterin penkkien alla). Lapsille parhaat jutut voivat olla ilmaisia tai lähes ilmaisia, meilläkin parhailla synttäreillä lapset juoksivat opiskelija-asuntolan vehreällä pihalla ja ampuivat vesipyssyillä vapaaehtoista aikuista kurahaalarissa. Lapset tiedostavat kyllä, että eri kodeissa on erilaista, mutta en usko, että he opettamatta arvottavat näitä eroja. Yhtä lailla se, jolla on enemmän kuin muilla, voi joutua silmätikuksi kuin se, jolla on vähemmän. Ennemmin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan tuloerojen kasvuun, eriarvoistumiseen ja köyhyyteen, kuin syyllistää ihmisiä tuloistaan tai työsuhde-eduistaan nauttimisesta.

Annaman

Olen samaa mieltä, että toki yhteiskunnan polarisoitumisee tulisi puuttua ja ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan isossa kaavassa. Ja lapset toki ymmärtävät kotien erot ja niistä muuten kyllä usein kiusataankin rankalla kädellä, enkä kommentillani tarkoittanut arvostella Karoliinan tapaa vaan yleensäkin synttärikulttuuria. Itse olen ajatellut, että järjestämällä lapsilleni kivat juhlat, myös vieraana olevat lapset saavat nauttia kivoista asioista jne. Kuitenkin, lasten maailma on vaan niin hitsin raadollinen, että jos pystyn yhtään vaikuttamaan siihen järjestämällä juhlia ilman sen kummempia hienosteluja niin se on jo alku ja panos minkä itse haluan asialle antaa. Ihan oikeasti minusta on kamala tilanne lapselle esim. tuo lahjojen avaus ringissä (mikä usein synttäreillä on, ei vain F:n juhlissa), kun miettii että miten pahalta se voi tuntua, kun oma lahja onkin jotain muuta kuin mitä muut ovat tuoneet. Ä Aikuisethan voi tässä ajatella, että ei meidän lapsi ainakaan inhottavasti ajattele, mutta juuri näistä pienistä jutuista erottelu ja syrjiminen lähtee, puhutaan päiväkodissa ja koulussa. Ja siis, en vain ymmärrä miksi tätä kulttuuria ei voisi lähteä muuttamaan, olisi ainakin yksi asia vähemmän erottelemassa, sillä ne erottelun aiheethan eivät maailmasta lopu. Mutta tämä on vain näkemykseni. Itse ajattelen monesta muustakin lapsiin ja materiaan liittyvistä asioista melko eri tavalla, kuin valtavirta, sillä mielestäni se on asia mitä tulisi korostetusti miettiä tässä mini rodinien ja laulavien Elsa-nukkejen yhteiskunnassa.

Kotiviini

Pakko kommentoida tuohon ringissä avaamiseen. Kuinka eri lailla me ihmiset ajattelemme. Meillä lahjat on kaverisynttäreillä aina avattu ringissä vuoron perään kunkin lahja pullonpyöritysidealla. Mä olen puolestani ajatellut, että tällä tavalla jokaisen vieraan tuoma lahja saa ansaitsemansa huomion ja etukäteen on tähän tilanteeseen viitaten myös lapsen kanssa käyty läpi, että jokainen lahja on tärkeä; sen on joku ajatuksella hänelle valinnut ja sitä myös arvostetaan. Meillä tämä oppi on mennyt hyvin perille ja olen nähnyt hyvin monella vaatimattomammankin lahjan antajalla onnellisen hymyn kasvoilla, kun saatuja juttuja on yksitellen ihailtu.

Meillä kaverisynttärit on ajoittuneet kesälle ja olemme usein vuokranneet läheisestä maauimalasta vuokrasaunan ja sitten pitäneet uimisen lomassa piknikkiä nurmikolla. Väittäisin, että melko halpa ja takuuvarmasti mieluisa tapa. Lisäksi aina on joukkoon mahtuneet kaikki luokan tytöt, mikä kotiseinien sisällä ei olisi mahdollista.

Karoliina Sallinen

Kotiviini.

Hyvä pointti tuo tila ja se, että vuokratilalla ei tarvitse rajata kurjasto pois osaa lapsista (joka sekin aiheuttaa kuumenevia tunteita). Täällä kerrostaloissa kun ei ole oikein tilaa kutsua kovin montaa vierasta kerralla. 

Mamamaaa

Moi.
Juhlien pitopaikka tosiaan näyttää liikkasalilta. Voisitko kertoa mitä kautta olet sen vuokrannut? Oma tytär haluaisi kutsua sen verran monta vierasta, että meidän kaksioon ei millään mahdu ja liikuntasali voisi olla aika täydellinen vaihtoehto.

Karoliina Sallinen

Vierailija ja Annaman.

Fiksuja ajatuksia molemmilta. Ehkä olennaista on se, miten lapset kasvatetaan. Millaista esimerkkiä aikuiset näyttävät sillä, kuinka ihmisiä kohdellaan. Merkkivaatteet tai ei. Hienot juhlat tai ei.

Suttastiina
4/40 | 

Jännä miten tämä "kilpavarustelu" meininki on edelleen voimissaan, vaikka sitä vastaan kampanjoitiin jo silloin kun omille lapsille (nyt 21 ja 19) synttäreitä järjestettiin.

Kuka olisi se ensimmäinen rohkea bloggaaja, joka postaisi synttäreistä, joissa syödään muumikeksejä ja kaupan kääretorttua ja lapset saavat itse keksiä omat leikkinsä ilman showmasteria ja aikatauluja?
Nythän se vääristynyt todellisuus on, että kun ensimmäisiä lastenkutsujaan järjestävät etsivät ideoita netistä, niin mitäpä muuta sieltä silmille iskee kuin toinen toistaan megalomaanisempia juhlaohjelmia, ihan jo päiväkoti-ikäisille?

Sinänsä tässä pata haukkuu kattilaa - itse rakastin järjestää lapsille synttärijuhlia milloin milläkin teemalla, oli naamiaisia, leivontasynttäreitä, merirosvojuhlia ja milloin mitäkin, onneksi omassa kodissa on tilaa niin että vaikka molempien lasten kaverisynttärit juhlittiin samalla kertaa, niin 20-30 -päinen pikkuhunnilauma mahtui hyvin häröilemään.

Itse huomasin jo päiväkotiaikojen juhlista lähtien, että suolaiset tarjoilut upposivat paljon paremmin kuin kakut ja herkut, niinpä meillä olikin milloin minihampurilaisia, coctail-tikkuherkkuja (lihapullia, kasvispullia, juustoa, kirsikkatomaatteja) tai esim. itse täytettäviäsämpylöitä sokeriherkkujen sijaan.
Kaksi kakkua tietysti piti joka vuosi tehdä ja niistä tulikin milloin käärmeitä, satulinnoja, hämähäkkejä tai mitä ikinä päivänsankarit keksivät pyytääkään. Kakut olivat kuitenkin lähinnä kynttilöiden puhaltamista ja onnittelulaulua varten, varsinaisen syömisen suoritimme me vanhemmat.

Yllätyspusseja ei jaettu, mutta synttäreillä askarreltiin mm. karkkihelmet, koristeltiin pipareita (joulukuun lapsia) tai useampana vuonna tein ilmapalloeläimiä (mieletön hitti ikävuosille 6-9) ja vieraat saivat tekeleensä kotiin.

Silti - jokainen järjestäköön oman näköisensä juhlat - jos on varaa, niin suurelliset ja jos ei ole varaa, niin pienemmät. Pääasia, että omia juhliaan ei selittele eikä häpeä!
 

Vierailija
5/40 | 

Kyllä se on niin että teit niin tai näin niin aina teet väärin; altistat lapsesi kulutusyhteiskunnan kirouksille tai toimit muuten epäekologisesti. Hoh hoh. Minusta on ihana että joku järjestää synttäreitä! Nämäkin näyttävät kuvista päätellen olla jossain koulun liikuntasalissa, mikä lienee luonnollinen valinta kun molemmat vanhemmat ovat opettajia. Ei liene kallista vaan järkevä valinta. Pääsevät lapset tekemään sellaista mitä ei välttämättä voi muualla tehdä. Eikä kai iso lapsilauma mahtuisi kummankaan vanhemman huushollissa juoksemaankaan.... Ja eiköhän jokainen järjestäjä nykyisin tarjoa sekä suolaista että makeaa.

Mielestäni taas lahjojen avaaminen ringissä antaa juuri mahdollisuuden ihailla yhdessä kaikkia lahjoja - se on sitten kavattajan hommaa valmistaa ja opettaa lapsi siihen, että kaikkia lahjoja ihaillaan ja niistä kiitetään. Samoin vieraiden. Jos tätä ei ole järjestetty niin monesti lahjojen anto menee vain lahjojen riipimiseksi käsistä joista tuskin edes kiitosta sanotaan.

Ja lopuksi: jokainen järjestää synttärit oman vointinsa ja mahdollisuuksiensa mukaan. Ihanaa olisi varmaan peuhata pihalla ja paistaa nuotiomakkaraa, mutta kaikilla sekään ei liene mahdollista ihan olosuhteiden vuoksi. Kaikki eivät myöskään ole itse leipureita, jolloin sen kakun voi hyvin ostaa. Kaikilla ei ole mummon mehuja, nekin voi ostaa. Eli tehdä ihan niin kuin parhaaksi näkee!! Hyvä kuitenkin, että eri näkemyksiä tulee esille:)

Kaa
6/40 | 

"Vanhempana voi nipottaa terveellisyydestä kaikkina muina päivinä, mutta ehkä synttärijuhlat voi vetää sieltä, mistä aita on matalin".
Suosittelen lukemaan sokerimyrkytys-kirjan, tai edes selailemaan läpi. Sieltä taitaa jo takakannesta löytyä osuva teksti: jokainen lapsi jokaisen vastuulla.
Teidän synttäreiden sokerimäärä näyttää todella runsaalta, vielä kun juomatkin ovat kaikki? sokeripitoisia. Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos lapseni olisivat synttäreillä, missä ei tarjota suolaista(synttärit vieläpä lounasaikaan) ja siihen päälle saa vetää sokeria niin paljon kun haluaa. Tämä tyhjä vatsa+sokeri yhtälö on vaarallista ja useimmille siitä tulee vielä hirveä olo ja tähän riittää pienikin sokerimäärä tyhjään vatsaan. Mielestäni on ihan aiheellista miettiä minkälaiset suolaiset lapsille siellä synttäreillä maistuisivat. Synttäreitä tulee kuitenkin juhlittua aika monet vuodessa, siis kavereiden ja kaikki muut juhlat vielä tähän päälle. Toivoisin todella vähän vastuullisempaa asennetta muilta vanhemmilta. Noille överisokerisynttäreille on kuitenkin paljon vaihtoehtoja. Meilläkin on aina ihan suosikkeja olleet vanhat perinteiset suolaiset cocktailtikut. Hedelmät ja tuoreet marjat maistuvat myös hyvin lapsille! Ja myös makeuttamiseen on nykypäivänä paljon valkoista sokeria terveellisempiä vaihtoehtoja (hunaja, kookossokeri ym).
Toivottavasti tästä tekstistäni ei tullut liian hyökkäävä, aihe vaan nostattaa karvat pystyyn. Mukavaa joulun odotusta sinulle!

Karoliina Sallinen

Synttäreillä tarjottiin myös suolaista ja pillimehut olivat Raikastamon (ei lisättyä sokeria).

Hyviä pointteja, mutta en itse pysty, enkä oikeasti haluakaan olla noin ehdoton. Vaikka toki myönnän, ettei sokeri ole varmasti tarpeellista kenellekään.

Kaa
7/40 | 

"Vanhempana voi nipottaa terveellisyydestä kaikkina muina päivinä, mutta ehkä synttärijuhlat voi vetää sieltä, mistä aita on matalin".
Suosittelen lukemaan sokerimyrkytys-kirjan, tai edes selailemaan läpi. Sieltä taitaa jo takakannesta löytyä osuva teksti: jokainen lapsi jokaisen vastuulla.
Teidän synttäreiden sokerimäärä näyttää todella runsaalta, vielä kun juomatkin ovat kaikki? sokeripitoisia. Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos lapseni olisivat synttäreillä, missä ei tarjota suolaista(synttärit vieläpä lounasaikaan) ja siihen päälle saa vetää sokeria niin paljon kun haluaa. Tämä tyhjä vatsa+sokeri yhtälö on vaarallista ja useimmille siitä tulee vielä hirveä olo ja tähän riittää pienikin sokerimäärä tyhjään vatsaan. Mielestäni on ihan aiheellista miettiä minkälaiset suolaiset lapsille siellä synttäreillä maistuisivat. Synttäreitä tulee kuitenkin juhlittua aika monet vuodessa, siis kavereiden ja kaikki muut juhlat vielä tähän päälle. Toivoisin todella vähän vastuullisempaa asennetta muilta vanhemmilta. Noille överisokerisynttäreille on kuitenkin paljon vaihtoehtoja. Meilläkin on aina ihan suosikkeja olleet vanhat perinteiset suolaiset cocktailtikut. Hedelmät ja tuoreet marjat maistuvat myös hyvin lapsille! Ja myös makeuttamiseen on nykypäivänä paljon valkoista sokeria terveellisempiä vaihtoehtoja (hunaja, kookossokeri ym).
Toivottavasti tästä tekstistäni ei tullut liian hyökkäävä, aihe vaan nostattaa karvat pystyyn. Mukavaa joulun odotusta sinulle!

Kaa

En ole varma ja nyt kun mietin, niin varmaan tarjottiinkin. Minulle jäi vaan kirjoituksesta sellainen kuva, ettei suolaisiin kannata lasten juhlissa panostaa. Vähän turhan kärkäs tuosta ylemmästä kommentistani kyllä tuli :D

Terveydenhuollon ammattihlö

Tiedoksi: valkoinen sokeri, kookossokeri, hunaja kaikki samalla viivalla kun puhutaan siitä reaktiosta mitä saa elimistössä aikaan ja mitkä on sen haittaoireet.

Eriarvoista?
8/40 | 

Kyllä se vaan niin on, että hyvä on oppia jo lapsesta pitäen siihen, että aina on ollut ja aina tulee olemaan eri palkkaluokkien vanhempia ja niiden lapsi. Kyllä sitä rahaa saa käyttää, jos sitä on. Ei se hautaan kuitenkaan mukaan tule. Ja enimmäkseen ne rahat omalla työllä hankitaan. Suomessa ilmaiset koulut, joten mene ja opiskele ammatti, jossa tienaat hyvin. Turhaa paapomista sulkea lasten silmät siltä. Kyllä se jossai vaiheessa karu totuus tulee vastaan.

Ihanat synttärit!<3

Karoliina Sallinen

Kyllä mä toivoisi kaikille lapsille tasavertaisia oloja. Se lienee mahdotonta kuitenkin. 

:(

Ihan kamalasti sanottu! Ei kukaan vain "mene ja opiskele"- tiesitkö että lasten koulutukseen vaikuttaa eniten vanhempien sosioekonominen tausta? Lisäksi korkeakouluihin on todella vaikea päästä ja kaikilla ei edes lähtökohtaisesti ole varaa opiskella pitkiä aikoja jos vanhemmat eivät pysty tukemaan. Eikä opiskelemaan pääseminen todellakaan aina ole mahdollista vaikka kuinka yrittäisi ja tekisi töitä sen eteen. Mua harmittaa ihan älyttömästi tää asenne että kuka vaan voisi opiskella korkeapalkkaiseen ammattiin.

-jenni-
9/40 | 

Miten tosta kakusta leikataan pala ja mikä pitää olla lautasen halkaisija? Kiitos!

mirvaannamarian
10/40 | 

Ihanan näköiset synttärit teillä <3 Mä palaan tähän kun järjestän taas lastenkutsuja, toi aikainen ajankohta oli aivan loistava vinkki!! 

Meillä lähtee kaikkien juhlien kanssa yleensä ihan käsistä, 2-v synttäreillä oli muistaakseni 40 vierasta ja pitopalvelu.. Omat lapsuuden synttärimuistot ovat  Aikuiset ja lapset samassa, on sitten monta "vahtijaa" ja komentelijaa. 

Ei se sokeri ketään tapa silloin tällöin synttäreillä nautittuna, mä en ainakaan halua olla se nipottava äiti jonka lapsi kieltäytyy kaverin synttäriherkuista, "koska äiti kielsi". Itse en lapselleni sokeria syötä, mutta en katso kenenkään herkkusynttäreitä millään lailla kieroon, päinvastoin.

Minniskä
11/40 | 

Eihän älypuhelin, vaatteet, synttärit jne kerro mitään var_esta. Voihan joku ajatelka niin, mutta se kertookin paljon ihmisestä...tämä siis kommentteihin.

Nätti, mutta hankalasti leikattavan oloinen kakku.

Näihin, niinku aikuistenkin juhliin kakku on saatu ilmaiseksi. Monissa blogeissa synttärijuttuja on saatu ilmaiseksi ja silti moni ajattelee kyseisiä ihmisiä varakkaiksi.

Itselleni tulee usein mieleen leuhotus. Halutaan esitellä kuinka järkätään kahdet-kolmet juhlat rahoja säästelemättä ja annetaan kuva, että se on ainut ja oikea tapa. Oikeesti siinä säästää pitkän pennin, jos kakku ja osa muista on ilmaiseksi saatu...

Karoliina Sallinen

Asutaan 55 neliön kerrostalokodissa. Olisi sata kertaa helpompaa järjestää yhdet kemut, mutta se ei ole tilan vuoksi mahdollista (ja mummoja en halua istuttaa koulun liikkasalin lattialle). Ja kuitenkin mummot ja kummit on minusta tärkeä kutsua, samoin tyttären omat ystävät. Kolmansissa "juhlissa", jotka olivat oikeana synttäripäivänä, syötiin kakku kollareissa reissun päällä. En kutsuisi leuhotukseski, mutta se lienee tulkinta-asia :)

Vierailija
12/40 | 

Oliko nämä nyt kolmannet synttärit joissa lapsen isä ei ollut juhlimassa? Eikös voisi tulla molemmat puolitiehen vastaan edes lapsen tähden?

Karoliina Sallinen

Heippa. En edelleenkään, enkä jatkossakaan, kommentoi tähän teemaan liittyviä asioita. Jos asia mietityttää, kannattaa kysyä asia häneltä itseltään :)

Vierailija

mistä lukija teki päätelmän että lapsen isä EI ollut mukana näillä (tai muilla synttäreillä)? Minä en nähnyt kenestäkään aikuisesta yhtään kuvaa, joten semmoista päätelmää en minä ainakaan voinut tehdä.

Vierailija
13/40 | 

Miksi isän pitäisi olla kaverisynttäreillä? Omia vinkkejäni: kyllä meillä vaan erityisesti uppoavat porkkanatikut, ovat todella monen lapsen herkkua, vettä pitää olla iso kannu helposti saatavilla, ettei janoon juoda sokerilitkua, mistä tulee vain paha olo, maljat voidaan alkuun nostaa pienellä määrällä mehua, mutta sitten vesi (korkeintaan marjoilla, kurkkuviipaleilla ja appelsiinilohkoilla koristeltu vesi), meilläkin kakku on kaverisynttäreillä lähinnä koriste, ja voikin olla överi, kun eivät ne sitä muutenkaan juuri syö. Olen samaa mieltä siitä, että on ihan kasvatuksesta ja lapsen valmistamisesta kiinni, valittääkö lapsi lahjojen hinnasta (tai tietääkö edes), kyllä vaan jopa lapselle voi huolellisesti harkittu, käsintehty, kirpparilöytö tai muu taloudellisia ponnisteluja vaatimaton lahja olla rakas ja tärkeä. Sen sijaan pätemistarkoituksessa hankittu kallis lahja voi olla lapsellekin kiusallinen. Näin vähävaraisina olemme pärjänneet mielestäni tosi hyvin paljon varakkaammissa seurapiireissä tarkalla kuuntelemisella ja pienellä budjetilla, läheisille kavereille käsitykseni mukaan meidän lapsilta ovat tulleet ne tärkeimmät lahjat. Ainoat ongelmat ovat tulleet kimppalahjoista, kun mieluummin antaisimme jotain pientä, mietittyä, kun laitamme saman tai suuremman rahan johonkin älyttömään. Pelkkää rahaa toivoville (meitä varakkaampien vanhempien) lapsille annamme usein vain lapsen itse tekemän kortin.

riik
14/40 | 

Kylläpä synttäriasia herättää suuria tunteita! Näistä kommenteista hoksaa, ettei ole yhtä tapaa tehdä oikein - aina menee jonkun mielestä vikaan.

Mä oon kyllä samoilla linjoilla siitä, että jos arkena syö terveellisesti, niin juhlien tarjottavat ei keikauta kenekään ruokavaliota epäterveelliseksi. Tai sitten pitää ainakin juhlia monta kertaa viikossa. Ehkä joillakin on vaan superpaljon kekkereitä?

Meillä oli 3-vuotissynttäreillä tarjolla jätskibuffet, josta jokainen sai valita haluamaansa jätskiä ja koristella sen kastikkeilla, erilaisilla strösseleillä ja niin halutessaan vaahtokarkeilla. Musta se oli loistava idea, helposti gluteeniton ja erilaisilla jätskeillä vielä maidotonkin. Lapsista oli hauskaa tehdä annoksia. Näitä kommentteja lukiessa tajuan, että meillä olikin köyhät ja vielä epäterveelliset tarjoilut :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

PB200058.JPG
PB200058.JPG

PB200053.JPG
PB200053.JPG

PB200046.JPG
PB200046.JPG

PB200048.JPG
PB200048.JPG

PB200052.JPG
PB200052.JPG

 

PB200056.JPG
PB200056.JPG

PB200060.JPG
PB200060.JPG

PB200070.JPG
PB200070.JPG

PB200090.JPG
PB200090.JPG

PB200092.JPG
PB200092.JPG

PB200094.JPG
PB200094.JPG

PB200102.JPG
PB200102.JPG

PB200104.JPG
PB200104.JPG

PB200116.JPG
PB200116.JPG

PB200117.JPG
PB200117.JPG

PB200133.JPG
PB200133.JPG

PB200137.JPG
PB200137.JPG

Meillä vietettiin tänään jo vähän etukäteisesti F:n kotisyntymäpäiviä. Vieraiksi oli kutsuttu perhettä ja ystäviä. Pääasiassa aikuisia, mutta kyllä mukaan mahtui muutama tärkeä pienikin. Aluksi kilisteltiin juhlamaljat alkoholittomalla #Winner-kuoharilla* ja toivotettiin vieraat tervetulleeksi.

Koska pidän leipomisesta ja juhlien järjestäminen on ollut minulle aina vähän sellainen kunnia-asia, piti minun muuttaa ajattelumalliani näiden juhlien osalta. Tauti kun laittoi aika nöyräksi, oli pakko päättä, että tällä kertaa kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Itse asiassa : En tehnyt MITÄÄN itse!

Asettelin vain täytteet valmiiden taikinalevyjen pääle, kun tein suolaisia voitaikinanaposteltavia K Ruoka -lehden ohjeella. Olin bongannut ohjeen jo kuun alussa ja päätin, että noita haluaisin tarjota F:n kemuissa. Helppoja, edullisia, kauniita ja hyviä. Valmiin voitaikinan päälle vain basilikaa, tomaattia, tuorejuustoa ja juustoa, ja sitten koko komeus uuniin. Toki hieman tuunasimme ohjetta, mutta näihin sopii nyt kyllä melkein mikä vain päällinen.

Äitini teki puolestaan popcorn-kinuskiherkkuja saamallaan ohjeella, A:n äiti toi karjalanpiirakat ja munavoin, kakut tilasin Frangipanista*. Maistoi ensimmäisen kerran Frangipanin kakkuja eräissä ristiäisissä pari vuotta sitten, ja olin jo silloin aika äimänä. Niin ihania!

Kun sitten pohdin, voisinko tilata tällä kertaa kakut valmiina, mieleeni tuli kyseinen leipomo vuosien takaa. Makeaksi kakuksi valikoitui aivan TAIVAALLINEN Dark Forrest -kakku ja suolaiseksi taas kana-caesar-voileipäkakku. Molemmat muuten laktoosittomia ja gluteenittomia.

Kattaus olikin sitten sekalainen seurakunta uutta, vanhaa ja lainattua. Mutta jotenkin se hillitty sekamelska kävi minusta aika ihanasti esimerkiksi tuohon kakun rönsyilevään tyyliin. Paperilautasliinat, tähtikoristeet, kynttilät ja synttärikyltti oli Pop Up Kemuista*, mukit ja lautaset omasta kaapista (Marimekolta, kirpparilta, Arabialta, Iittalasta ja Ikeasta), tarjoiluastiat omista ja äidin kaapeista. 

Sellaiset juhlat. Ehkä parhaat, jotka olen järjestänyt, koska tällä kertaa ei tarvinnut stressata mistään järjestelyistä. Voisi tottua tähän.

Ja mitä tärkeintä. Sankari oli tyytyväinen juhliinsa!

-Karoliina-

*saatu 

Kommentit (19)

AnLe
1/19 | 

Kuohuviiniä, alkoholitonta - tajusin kyllä, alaikäisen lapsen syntymäpäiväjuhlissa; miksi oi miksi? Minusta kilistelyt ylipäätänsä eivät myöskään kuulu lastenjuhliin. Olen sitä mieltä, että niin kauan kun juhlasankari on alaikäinen ei 'aikuisten juomia' juhlissa tarjoilla. Lisäksi neiti F:n laittaminen mainostamaan kuohuviiniä, menee minusta hyvän maun yli. Mieleeni tuli ajatus, että etkö uskonut muiden tarjottavien ja miljöön tuovan tarpeeksi wau-ilmiötä juhliin. Kakku näytti aivan mielettömän hienolta!

Kävin tuolla Lasso Drinks:in sivustoihin tutustumassa. Kerrottakoon, että minun täytyi klikata olevani 18 vuotias, päästäkseni tutustumaan tuotteisiin. Jos jollain juomalla haluat lastenjuhlissa jatkossa kilistellä, suosittelisin esim. Frozen kuplivaa juhlajuomaa. Mausta en tiedä, mutta kohderyhmä on oikea:lapset. Aikuisten juhlat ovat erikseen!

Karoliina Sallinen
2/19 | 

F:n juhlissa on ollut 1-vuotissynttäreistä lähtien alkaen ollut alkumalja. Ja jos kyseessä on alkoholiton, on se sama, kuin olisi limua lasissa. Minusta on turhaa hysteriaa kriminalisoida alkoholiton kuohuviini ihan siksi, että kyljessä ei ole Mikki Hiirtä ja Frozenia. Vaikka varsinaisilla lastenkutsuilla ei kyllä tätäkään tarjota, mutta nämä juhlat olikin kummeille ja sukulaisille.

Missäs kohdassa F muuten mainosti juomaa?

Tätä wau-ilmiötä tässä 14 päivää kestäneen kuumeen jälkeen en varsinaisesti miettinyt, mutta mahtavaa, jos sellaistakin löytyi.

Vierailija
3/19 | 

Musta kilistely tuo vain kivan lisän ja juhlavuutta juhlaan kuin juhlaan. Meillä kippistely kuuluu myös välillä arkipäivään (juomana mikä tahansa) ja silloin toteamme yleensä "hyvä me" ja koko perhe siis, 2-vuotias etunenässä ;)
Mua vähän harmittaa, että esikoisemme ristäisiin, emme ottaneet alkumaljoja. Ehkä lähinnä siksi, kun emme oikein tienneet, että mikä kohta olisi ollut luonteva kohta kohottaa malja.

Vierailija

Ja näytääpä tarjoilut herkullisilta! Nam! Välillä on hyvä olla myös itselleen armollinen <3

Karoliina Sallinen

Samoin me :) Joskus arkena katetaan "hienosti" ja kilistellään maitoa jalkalaseissa!

Vierailija
4/19 | 

Tosi kaunis kakku ja kiva kattaus, suolaisetkin näyttää maukkailta. Valmis voitaikina on kätevä, kun voi vain vaihtaa täytteitä ja valmistuu nopeasti.
Minusta lasten synttäreillä, jossa vieraat valtaosin aikuisia, voi aivan hyvin aikuiset kilistellä kuohuvaa (alkoholitonta tai oikeaa) yhden lasin verran! Meillä on usein tarjottu lasilliset halukkaille ja lapsetkin saavat kilistellä jos haluavat toki omilla juomilla enkä koe, että meillä lapsille muuta opetetaan kuin tapakulttuuria ja sitä, että alkoholiakin aikuiset voivat joskus juoda.

Karoliina Sallinen

Olen kyllä samalla linjalla. Olisi ihanaa, jos suomalaislapset oppisivat, ettei alkoholi ole jokin tabu, josta seuraa väkisin humala ja pahaa. Se, kuten alkoholiton kuoharikin, voi olla vain parin hörpyn juhlistusjuoma. 

Diddi
5/19 | 

Ihanat tarjoilut ja kattaus! Olen aivan saa mieltä, kilistelyt sopivat lastenkin juhliin jos suurin osa vieraista on aikuisia. Eiköhän suomalaisen kulttuurin humalahakuisuus ja kieroutunut alkoholikulttuuri kumpua ihan jostain muualta..

Suolaiset näyttivät ihanan helpolta, vielä jäi kiinnostamaan että miten tuunasitte ohjetta? Täytyy pistää samat tulille ensi viikonloppuna kun lapsuudenystävät tulevat pikkujouluihin meille..

Karoliina Sallinen

Laitettiin (kalliin) poron sijaan toisiin piiraisiin kylmasavulohta, tilliä ja ruohosipulia :) 

Riia
6/19 | 

Heippa, löysin juuri blogisi ja kirjoituksesi ovat piristäneet päivääni. Olet ihastuttava ihminen Karoliina! Herkulliset ja kauniit tarjoilut juhlissa. En vain ymmärrä ihmisiä jotka kirjoittavat negatiivisia kommentteja blogeihin, joita itse vapaaehtoisesti seuraavat :D käytöstapoja pitäisi opetella, älä välitä ;) Ihanaa joulun odotusta sinulle ja tyttärellesi! ❤

Karoliina Sallinen

No huh. Kiitos. Ihana viesti ja piristi kyllä mun harmaata päivää!

Ihanaa marraskuuta ja tulevaa joulua <3

tuutti
7/19 | 

Ihanan herkullisen näköiset kakut, samoin karjalanpiirakat. Mutta kuka on A? Jotain mennyt ohi..

Karoliina Sallinen

A on poikaystäväni. Vai miesystävä? Mikähän on oikea termi, kun ensimmäinen kuulostaa 15-vuotiaalta ja toinen 57-vuotiaalle? Jotain siltä väliltä :) 

Vierailija
8/19 | 

Hienonnäköiset kakut. Millaista tuommosta korkeaa kakkua on leikata, jossa noin paljon koristeita? Pysyykö nättinä?

Karoliina Sallinen

Täytyy sanoa, että leikkaaminen aiheutti jännitystä vieraissa. Mutta hyvin meni terävän veitsen ja kakkulapion kanssa. Lopussa toki kellahti, mutta se ei haitannut. 

Marttanen
10/19 | 

Ihanan näköiset tarjoilut ja suloinen synttärisankari!
Minua itsekin samassa tilanteessa lähitulevaisuudessa olevana kiinnostaisi tietää, kuinka uudessa elämäntilanteessasi järjestät juhla-asiat. Ne kun yleensä tuottaa monelle eroperheelle päänvaivaa ja kenties riitojakin. Eli järjestättekö F:n isän kanssa molemmat omat lapsen synttärijuhlat omille sukulaisille ja ystäville? Vai oliko näihin juhliin kutsuttu myös F:n isä ja kenties hänen puolen sukua myös? Ja jos oli näin, niin kuinka saada kaikki toimimaan luontevasti?!

Karoliina Sallinen

Uskon, että tämä on yksi niistä haastekohdista. Näillä synttäreillä oli kummit ja minun puolen perhettä ja perhetuttuja. En itse asiassa edes tiedä, järjestääkö isä omia juhlia hänen puolelleen sukua. 

Kaverisynttärit järjestämme yhdessä tyylillä "tuo sinä nämä, minä tuon nämä."

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat