Kirjoitukset avainsanalla pieni koti

*saatu tuote 

Kuten olen joskus kertonut, mä olen ennen kaikkea käytännönläheinen sisustaja. Mun silmää hivelee toimiva koti ja säilytysratkaisut. Ei niinkään koriste-esineet, joilla ole muuta kuin visuaalista virkaa.

Yksi käytännöllisen sisustamisen kulmakivi mun mielestä on se, että tavarat ovat helposti otettavissa ja paikalleen laitettavissa. Ja yleensä tämä tarkoittaa sitä, että tavarat ovat niissä huoneissa, joissa niitä käytetään.

Mutta. Kun neliöt on pienet, voi kodin toimintoja ja tiettyjen huonekalujen paikkaa miettiä myös uudella tavalla. Muistan aina, kun kävin Lähiömutsi-Hannen perheen entisessä kodissa, ja tajusin, että heillä oli arkkupakastin olohuoneessa. Se oli sellainen ahaa-elämys siitä, kuinka kotia voi katsella uudella tavalla. Että jos pakastin ei mahdu keittiöön, ei se tarkoita sitä, etteikö sitä voisi silti hankkia, jos sellaisen tarvitsee.

Meidän suurin arjen pelastus näissä neliöissä on ollut varmasti juuri se, että meillä ei kaikki toiminnot ja kodinkoneet ole ns. oikeissa huoneissa. Ensinnäkin (kuivaava) pesukone keittiössä on ehdoton, koska kylpyhuone on niin pieni, ettei sinne ole mitään mahdollisuutta mahduttaa pesukonetta. Toinen kodin kannalta merkittävä juttu on Inaria-kaappi* meidän eteisaulassa. Aulasta ja kaapista voit lukea enemmän täältä postauksesta, mutta pähkinänkuoressa tuo kaappi kätkee sisäänsä kaiken sen, mitä vauvat "toivat mukanaan" - rataskopat, turvakaukalot, hoitopöydän ja niin edelleen.

Kolmas arkea helpottava, vähän erikoisessa paikassa oleva kodinkone/toiminto on eteisen kaapin sisältä löytyvät Electroluxin kuivausrumpu*. Kun olimme kaksosvalmennuksessa, meille tuleville monikkovanhemmille kerrottiin lukuisia ja taas lukuisia arkea helpottavia niksejä, tavaroita ja vempaimia. Monet niistä olivat tietysti perhekohtaisia suosikkeja, joita kaikki eivät kokeneet tarpeellisiksi. Mutta kuivausrumpu oli kodinkone, jota KAIKKI suosittelivat. Eikä ihme! Pyykkiä tulee kauheat määrät, eikä pyykin ripsutamiseen ja kuivan pyykin odotteluun oikeasti ole aikaa.

Mä olin ensin vähän pelokas kuivausrummun suhteen, koska pelkäsin sen rypyttävän ja kutistavan vaatteet. Mutta näin kuukauden kuivausrumpukokemuksella olen täysin rakastunut tuohon vempaimeen! Ei ole kutistunut, ei rypistänyt ja kaiken lisäksi kaikille vaatteille on omat ohjelmansa. Jopa villalle ja kengille!

Toinen asia, jota en kuivausrummuista tiennyt, oli se, ettei kuivausrummut tarvitse vedenpoistoletkua. Vesi, joka vaatteista tulee, kerääntyy kuivurin yläosan säiliöön, josta sen voi sitten itse kipata kuivauskerran jälkeen pois.

Että sellaisia käteviä, pienen kodin pelastajia. Joita ilman tämä meidän arkipaletti ei tosiaan pysyisi kasassa. 

-Karoliina-

Kommentit (6)

Marttamuija
1/6 | 

Ja hitsi mikä määrä sitä pesupölynukkaa jää sinne sihvilään rummutuksen jälkeen. Kun se kaikki olis muuten huoneilmassa ja vaatekaapissa vähintään ✌

Kettu84
3/6 | 

Kannattaa vaan muistaa tyhjentää se vesisäiliö tarpeeksi usein. Ei mitenkään että itte oisin unohtanut joskus ja saanut kaikki vedet päälleni ja pitkin lattiaa...

Meillä se rumpu oli tosin myös pesutornin ylempi osapuoli ja vesisäiliö rummun yläosassa (en tiedä onko ne aina). Ja kun olen tämmöinen pätkä, tyhjentäminen oli vaikeeta ilmankin. Kaikenlaista ehti tapahtua :D

Vierailija
4/6 | 

Miksi sekä kuivaava pesukone että kuivausrumpu? Eikö kuivaavan pesukoneen ideana ole juurikin se, ettei tarvitse olla kahta erillistä laitetta?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
5/6 | 

Kuivaava pesukone pesee 8kg, mutta kuivaa vain 4kg. Joten jos haluaa kuivata saman määrän kuin pesee, pitää pestä vajaita koneellisia. Tosin: Tuplakuivaus pelastaa paljon. Ensin pestään 8kg koneellinen ja kuivataan se kuivurissa. Kun kuivurin menee päälle, voi heti perään laittaa pesukoneeseen vielä yhden 4kg satsin pesuun ja kuivaukseen. Näin saa kerralla 12kg pyykkiä puhtaaksi ja kuivaksi. Tehdään tällainen "tuplabuukkaus" usein esimerkiksi yön ajaksi.

Vierailija
6/6 | 

Joskus ”ennen vanhaan”, kun lapsuudenkotiini hankittiin ensimmäinen kuivausrumpu, siihen tosiaan tarvittiin sekä poistoletku vedelle, mutta myös ilmalle. Rummut olivat kuin päiväkodin kuivauskaapin, joista lämmin poistoilma johdettiin ilmanvaihtokanavaan. Sellaisen sijoittaminen kotiin oli vähän hankalaa, mutta itse kone kyllä aivan ihana.

Ekan oman kuivausrummun hankin kuusitoista vuotta sitten, enkä kyllä suostuisi enää ilman olemaan. Kesällä on toki mukavaa ripustaa pyykkejä ulos kuivumaan, mutta muuten en kyllä halua pyykinkuivaustelinettä kotiini tilaa viemään. Kuivaan siellä kaiken.
Pyykin kuivatus sisällä vie tilan lisäksi myös enemmän energiaa kuin kuivausrummussa kuivaaminen.
Meillä on esimerkiksi vain yhdet (varsinaiset) lakanat jokaiselle perheenjäsenelle. Kun haluan ne pestä, otan aamulla sängystä pois, pesen ja kuivaan ja puetaan illalla takaisin sänkyyn. En todellakaan halua enää suurta määrää liinavaatteita säilyttää vain pyykkipäivä varten!

Ps. Kyllä niitäkin malleja markkinoilta vielä saa, joissa vesi ohjataan letkulla suoraan lattiakaivoon.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

*postauksessa saatuja tuotteita. Bloggaaja ei saa linkeistä tai niiden kautta tehdyistä ostoista rahaa tai etuuksia. Ei sis. affilinkkejä.

Mä aloitin pari viikkoa sitten tämän postaussarjan, jossa esittelen meidän kodin pieniä tilaratkaisuja ja -huoneita. Ekana postasin meidän vessa-kylppäristä ja viime viikolla meidän eteisaulan Inaria-säilytysratkaisusta, joka on oikeasti yksi tärkeimmistä elementeistä sen osalta, että voidaan mahduttaa tulevien lasten kamppeet tämän kodin neliöihin.

Tänään en ajatellut esitellä mitään huonetta, vaan yhden tuotetyypin, jonka avulla pienessä kodissa saa säästettyä tilaa. Ja hei kiitos tästä myös teille, koska tuo ammevinkki tuli todella monelta seuraajalta, kun mietiskelin tuota kylppärin toimivuutta vauva-arjessa ja pesuissa.

Mä rakastuin nettiä selaillessa jo kesällä – varmasti monen muun tavoin – Aykasan taitettaviin koreihin. Silloin korit kuitenkin jäivät ostamatta, mutta pari viikkoa sitten sain itseäni niskasta kiinni ja niinpä ensimmäiset korit rantautuivat meille kotiin. Ihastuin koreihin kuitenkin niin paljon, että parin päivän päästä tilasin niitä lisää.

Aykasaahan myy todella moni paikka, mutta mä ostin meidän korit Li`l Decor -nimisestä nettikaupasta, koska siellä valikoima oli tosi selkeästi esillä ja jäljellä myös niitä korivärejä, joita meille halusin. Syy, miksi me tarvittiin korit, oli ensisijaisesti pyykkihuolto. Me taitellaan vaatteet aina narulta/kuivausrummusta tultua jokaiselle perheenjäsenelle omiin pinoihinsa niin, että pinon sisällä vaatteet on jaettu vielä omiin kategoriapinoihinsa. Sillä tavalla ne on helppo (tai siis olisi, KUULEEKO LAPSEN  JA MIEHENI?!) siirtää sitten vaan suoraan kaappiin. Tähän asti olen vienyt vaatepinot sellaisenaan jokaiselle perheenjäsenelle vaikkapa sängyn päälle, mutta siitähän pinot kaatuvat ja myttääntyvät, jos niitä ei siirrä suoraan kaappiin. Tai siis KUN ei siirrä.

Mietin, että vaatteita olisi helpompi siirtää ja säilöä ennen kaappiin menoa, kun ne voisi viikata suoraan koreihin. Mutta tähän asti koriviikkausta on estänyt se, että olen tuskaillut korien säilömistä. Aykasa kuitenkin ratkaisi tämän ongelman: Kun korit eivät ole käytössä, voi ne joko pinota päällekkäin auki olevina. Tai sitten taitella siististi kaappiin. (Toisaalta korit ovat minusta nyt niin kauniit, ettei niiden esilläolo edes haittaa). Ostettiin Torista viime viikolla kympillä tuollainen Ikean säilytyspenkki ja pidän itse asiasta siitä näystä, että penkillä on kauniinväriset korit rivissä. Taas niitä toimivia säilytysjuttuja, jotka ovat minusta samalla myös kauniita.

Toinen taitettava löytö on Stokken taitettava amme*, jonka sain Vaunuaitasta viikonloppuna. Mua jo alkoi ahdistaa, minne pienten amme säilötään, mutta nyt Stokken ominaisuuksien takia amme mahtuu taitettuna vessan nurkkaan. Mukana tuli myös Stokken uutuustuote, niin ikään taitettava ammeteline*! Eli ammetta ei ole pakko roudata millekään pöytätasolla, tai kyykkiä maassa, vaan ammeen saa kiinni telineeseen niin, että koko kokonaisuuden voi sekä avata, että taittaa kerralla. Amme siis koko ajan kiinni telineessä,jos niin haluaa.(Tosin isosiko halusi kuivaharjoitella ammessa, niin päätettiin, että teline tässä tapauksessa voisi olla jo vähän vaarallinen kolmasluokkalaiselle) Voisin kuvitella, että teline säästää tositoimissa kylvettäjien selkää aika hyvin. Sanoisin, että aikamoinen pienen tilan ammeinnovaatio siis!

Pinterestistä ja instasta löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä innovaatioita muuten noille Aykasoille. Itsekin vähän hurahdin niihin ja ostin niitä myös minikoossa vauvojen tavaroille (näette myöhemmin). Mutta siis ne toimivat niin kenkätelineinä kuin yöpöytinäkin. Jotenkin olen ihan täpinöissäni tällaisesta!

Mitä muita taitettavia ja pinottavia säilytysratkaisuja suosittelette?

-Karoliina-

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

En ole ikinä nähnyt. Huippua! Niin sitä blogista oppii. Opin yhdestä blogista, että lähtöselvityksen tehtyä kuvakaappaa se, on helppo vilauttaa porteilla lähtömaassa. Matkalla mies oli ihmeissään, mistä sä tiesit? No, niistä parjatuista blogeista, joita mä aina luen. 😭😭😭😭

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Me laitettiin A:n kanssa lauantaina kotia aamukympistä iltakymppiin, kun roudattiin kamaa varastoon, vaihdeltiin tavaroiden paikkaa, tutustuttiin vauvatuotteiden käyttöoppaisiin ja tehtiin kaikkea sitä, mitä oltiin suunniteltu tekevämme, mutta jota ei oltu vielä saatu aikaiseksi.

Kun laittelin instaan samalla kuulumisia, tosi moni teistä kyseli, voisinko näyttää, millaista meillä on ja kuinka ollaan suunniteltu koti toimimaan myös siinä tilanteessa, kun perheeseen tulee kaksi uutta tulokasta. Ja kun vielä Mattilan Raisa vinkkasi alullepanemastaan #pienikotihaasteestaan, päätin, että tässähän olisi oiva tapa samalla esitellä vähän mun asumisideologiaa ja sitä, mitä ajattelen tilasta ja perheestä siinä. Sain muuten ihan hirveästi inspiraatioita Raisan 40-neliöisestä kodista, kun katselin tuolta Highlight-palluroista heidän kotinsa Kotiesittely-kuvat. Hauskaa, että sieltä taas oli yksi tilaratkaisu, jonka Raisa kertoi aikanaan bonganneen minulta. Tällä tavalla sitä laitetaan todellakin hyvä kiertämään.

Ekana on sanottava se, että mä uskon, ettemme tule asumaan tässä kodissa enää siinä vaiheessa, kun pienet vaikkapa lähtevät kouluun. Ja ollaankin puhuttu, että yksi lisämakuuhuone, toinen vessa ja tila suuremmalle ruokapöydälle ovat meidän tarpeet jatkossa, sitten joskus. Mutta ajattelen kuitenkin myös niin, ettei tästä ole kiire pois, kunhan ei itse tehdä tilasta tässä vaiheessa ongelmaa. Moni asia on järjestely-, tilaratkaisu- ja asennekysymys. Ja mun ja meidän asenne on tällä hetkellä se, että koti on niin kaunis ja täydellisellä sijainnilla, ettei tästä haluta vielä pois. Kaiken lisäksi tässä tilanteessa halutaan, että edes jotkin perusasiat – kuten koti – säilyy muutosten keskellä. Olisi ollut ihan järjetöntä alkaa nyt etsimään uutta, kun tulot tippuvat, kulut kasvavat ja hyvä kun jaksan selviytyä ihan perusarkipuuhista.

Okei. Mutta tässä alkulöpinät. Ja sitten katse sinne vessaan. Joka on siis samanaikaisesti meidän kylppäri ja spa (öh).

Tämä tila on ehdottomasti oma inhokkini meidän kodissa, koska se on kertakaikkisesti niin pieni. Ja koska se on pieni, ja siellä tulee sekä istua pöntöllä, käydä suihkussa, pestä hampaat, kuivata lapsen ulkona kuraamat ja kastelemat vaatteet, on se lähestulkoon aina liian täynnä rompetta omaan makuuni. Toisaalta onpa vessassa paljon hyvääkin. Se laatat on ihan ok-neutraalit, säilytysratkaisuja on ängetty sen sisään niin paljon kuin mahdollista ja toisaalta on hyvä, että meidän kodin neliöitä ei ole upotettu vessaan. Siellä kun kuitenkaan harvoin kestitään vieraita tai vietetään hengailuaikaa.

Koska tämä nyt sattuu kuitenkin olemaan muuten niin mieluisen kodin vessa-kylppäri, sitten sen kanssa on vaan elettävä ja tehtävä ratkaisut niin hyvin, kun vaan voi. Tässä mun ratkaisut ja vinkit pieneen kylpyhuoneeseen kanssa elelyyn:

  1. Nosta mahdollisimman moni asia pois lattialta tasoille ja seinille. Tämä pätee tosin muihinkin kodin huoneisiin. Meillä oli ennen kylppärin lattialla F:n suihkulelukorit, osa pesuaineista jne. Mutta kun tilaa on vähän, lattialla oleva tavara tekee tilasta vieläkin ahtaamman oloisen. Plus tavara kerää lattialla pölyä ja likaa. Siksi meillä on nyt paljon enemmän wc:n ja kylppärin tarvikkeita nostettu seinille ja jätetty lattiapinta-alaa puhtaaksi.
  2. Ikean imukuppikorit on loistavia. Ja toiset suositeltavat korit kylppäriin on nuo – muistaakseni Clasulta ostamani – roikkuvat korit, jotka voi laittaa koukkuihin kiinni. On ihan parasta, ettei seinille tarvitse porailla mitään, ja korien paikkaa voi muutella tarpeen mukaan.
  3. Kylppärissä olennaista on tietysti pyyhkeiden paikat, ja onneksi koukkuja voi joko teipata, laittaa imukupilla tai ripustaa esimerkiksi oven päälle. Mulla oli itse asiassa vielä vähän aikaa sitten tuossa ovenpäälliskoukussa nippusiteillä kiinni sellainen metalliverkkoinen lehtiteline. Ai miksikö? No siksi, että siellä oli todella kätevä säilyttää mun hiusraudat ja hiustenkuivaaja. Voisi kai siis sanoa, että yksi mun pienen tilan sisustusvinkki onkin se, että ajattele piensäilytystuotteiden ja isompienkin säilytysratkaisujen käyttö vähän toisin. Lehtitelineeseen ei ole pakko siis laittaa lehtiä tai kukkatelineeseen ei ole pakko laittaa kukkia, kuten kirjoitin jo täällä.
  4. Mun mielestä pienissä tiloissa korostuu erityisesti toimivuus. Mulla oli vielä vähän aikaa sitten allastasolla ihana kultainen tarjotin ja joskus siinä maljakossa kukkia jne. Fakta on kuitenkin se, että koska pieni kylppäri pölyyntyy yhdessä päivässä, oli tasoa vaikea pitää puhtaana, koska tarjotinta sai koko ajan siirrellä ja pelkäsin aina, milloin maljakko menee rikki. Siksi mun vinkki onkin, että pieneen tilaan ei edes kannata änkeä juuri turhanpäiväisiä koriste-esineitä. Koska vaikka ne ovat kauniita, itselläni ainakin menee niiden siirtelyyn hermo. Samasta syystä meillä on nykyisin tuossa kukkatelineessä kaikki sellaiset kylppärinpesuaineet heti käden ulottuvilla, joita tarvitsee (tai tarvitsisi) päivittäin. Samalla kun käy vessassa, voi pyyhkäistä peilin tai pölyt lavuaarista, mutta sitä ei todellakaan tulisi tehtyä niin usein, jos pesuaineet tulisi kaivella erikseen jostain hyllyjen päältä tai siivouskomerosta.

Sellaisia ajatuksia pienestä vessa-kylppäristä! Tässä vielä pitäisi parissa viikossa saada sellainen seinien väliin purstettava tanko tuonne suihku"kopin" ylälaittaan syksyä ajatellen. Tähän asti ollaan voitu kuivata F:n ulkotamineet tuossa kuivauspatterilla, mutta nyt kun pyyhkeitä tulee lisää, pitää saada osa roikkumaan tällaisina päivinä jonnekin muualle. Myös pienten ihmisten amme ja teline on vielä sovittamatta tuohon tilaan. Saa nähdä, mitä siihen keksitään. 

Millaisia vinkkejä tai inspiskuvia tai -sivustoja sinä seuraat liittyen hyviin ja toimiviin pienen kodin sisustusratkaisuihin. Ja hei: Osallistu ihmeessä oman kotisi kanssa #pienikotihaaste -haasteeseen Instassa. Olisi ihana päästä kurkistelemaan teidän koteihin ja löytämään sieltä ideoita myös meille.

-Karoliina-

 

Kommentit (17)

Vierailija
3/17 | 

Tarvitseeko vauvat välttämättä ammetta, jos tilanpuute iskee? ☺️ Pieniä kun ovat, niin voi pestä lavuaarissa ja vähän isompana suihkun alla!

Vierailija
7/17 | 

Meillä kaksoset on kylvetetty alusta asti lavuaarissa, koska ei ole aikaa alkaa täytellä ammetta. Sanoisin siis että tosiaan turha tilanviejä.
Meillä ei mahdu kahta pinnistä, joten alusta asti on nukutettu samassa. En tiedä, ovatko siihen näin tottuneet, vai ovatko persoonina sellaisia, mutta toista sänkyä ei taideta tulla tarvitsemaankaan.

Jenna Heinikoski
9/17 | 

Ja jos haluaa kylvettää muualla kuin lavuaarissa (meillä sen mallinen, ettei oikein onnistu, kun hana tiellä yms.), niin iso vati ajaa vauva-aikana asiansa oikein hyvin ja voi säilyttää jossain yläkapissa tms. kun ei ole käytössä. Tai nostaa seinälle, jos visuaalinen silmä sen kestää.

Myös kattoon saa roikkumaan asioita ja moni asia on sellainen, että ptrmpi säilytyspaikka löytyisikin oikeastaan jostain muualta kuin kylppäristä.

Mietinnässä olisi meillekkin noi imukuppikorit - pysyykö oikeasti seinällä?

Vierailija
11/17 | 

Hei tämä on kiva postaussarja! :) Meillä on rivarinpätkä 90neliötä ja uusperheeseemme saapuu neljäs lapsi talvella. Lasten käytössä on iaksi pientä huonetta, vessoja meillä onneksi on kaksi! :D
Näppärät säilytysratkaisut tulee tarpeeseen ja täälläkin niitä parasta aikaa kovasti suunnitellaan. Tilan jakaminen lasten kesken on myös asia erikseen, kun vanhin on 11 ja nuorin vauva -aika erilaiset tarpeet siis lapsilla!

Vierailija
13/17 | 

Kiva juttusarja, kiitos tästä:) Ja sopiipa hyvin tuo kukkateline vessaan, eipä olisi itselle tullut mieleen, hyvä idea!

Mariella
16/17 | 

Ihailen sun mahtavaa asennetta, että ette haluakaan ostaa suurta ja kallista, vaan mietitte tilaratkaisut niin, että elämä voi jatkua isommallakin sakilla. On upeaa ajattelua, että elämän ei tarvitse olla luksuskodissa 150 neliön neliöissä, vaan vähempi riittää hyvään elämään. Tykkään kovasti Karoliina sinun maalaisjärkisestä elämästä, joka ei ole vain glitteriä ja hienoja juhlia! ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

// Kaupallinen yhteistyö: Inaria //

'

Kuten olen monta kertaa kirjoittanut (viimeksi taisi olla tämän viikon alussa), mä saan suunnattomat kiksit siitä, että asioilla on kodissa omat paikkansa. Mä en ole mikään pikkutarkka, pumpulipuikolla lattialistoja pesevä siivoushirmu, mutta mua ahdistaa, jos asioille ei ole edes teoriassa oikeita paikkoja, vaan kamppeet seilaa epäkäytännöllisissä hyllyissä ja kaappien perukoilla. Tai mikä pahempaa: röykkiöissä, kasoissa ja lattialla.

Olen huomannut aikoja sitten sen, että – juuri kun en tosiaan ole mikään himosiivoaja – koti meni täyteen kaaokseen, jos säilytysratkaisut ja tavaran määrä ei ole oikeassa suhteessa. Siksi mä yritän karsia jatkuvasti meidän kodin tavara- ja vaatemäärää. Ja järjestää kamat oikeanlaisiin kaappeihin niin, että ne on helppo ottaa ja laittaa takaisin.

Koska päätimme jäädä meidän nykyisen asuntoon toistaiseksi, vauvojen syntymänkin jälkeen, oli tietysti selvää, ettei koti toimisi aivan sellaisenaan. Tiedettiin, että tarvitaan vauvoja varten lisää säilytystilaa ja ennen kaikkea sellaista toimivuutta, että arki kolmen lapsen ja pienehkön kerrostalokodin kanssa tulee sujumaan.

Mä olen ollut uskollinen Inaria-nainen jo vuodesta 2012, eli olen omistanut näin nopeasti laskettuna jo viisi erilaista Inaria-kokonaisuutta. Siksipä, kun mieli kääntyi taas kodin säilytyksen parantamiseen, oli selvä, että ratkaisua lähdettäisiin hakemaan Inarian suunnasta.

Inariahan on kotimainen, liukuovistaan tunnettu säilytysratkaisu- ja kaappivalmistaja. Jokainen kaappi, ovi tai hylly, joka Inariasta tilataan, valmistetaan siis mittatilauksella, vasta tilauksen jälkeen, juuri tilaajan toiveiden mukaan. Muistatte ehkä, millaisen muutoksen F:n huone sai taannoin, kun mun toiveet kaapin sisälle rakennattavasta työpöydästä ja säilytyslaatikkosängystä räätälöitiin F:n haasteellisen kokoiseen huoneeseen. Todella onnistuneesti, sen käytäntö on myös osoittanut.

Noh. Nyt, kaksosten tulon vuoksi, meidän toiveet kodin säilytyksen kohentamiselle olivat seuraavat:

  • Lisää säilytystilaa eteis”aulaan”, joka on ollut meillä käytännössä aika turhaa tilaa.
  • Säilytystilaa vauvojen turvakaukaloille, vaunukopille ja muille tarvikkeille, koska meillä ei ole vaunuvarastoa erikseen, jonne rattaat voisi kätevästi jättää.
  • Jonkinlainen piilopaikka kuivausrummulle.
  • Mahdollinen hoitopöytä kaapin sisään vähän samalla tavalla, kun F:n huoneessa on työpöytä.
  • Lisää vetolaatikkoja tai -koreja jo olemassa olevaan kaappiin meidän makuuhuoneeseen, jotta saisimme pienet vaatteet hyvin säilytykseen.
  • Liukuovi makuuhuoneen ja eteisaulan väliin. Tästä on puhuttu jo kauan, mutta nyt vihdoin elämäntilanne pakottaa rajaamaan huoneen muusta asunnosta. Täytyy olla paikka, jossa vauvat/väsyneet vanhemmat saavat nukkua ihan rauhassa.

Näiden toiveiden pohjalta Tampereen Inaria Studion Jaana, meille jo tuttu nainen F:n huoneen muutoksen tiimoilta, tuli meille kotikäynnille kesällä. Juteltiin, mitkä toiveet voisi ikään kuin yhdistää ja millaiset Inaria-ratkaisut olisi meille sopivia. Samalla Jaana otti jo mitat kotoa (ihanaa, koska en itse luottaisi KOSKAAN itseni ottamiin mittoihin), jotta suunnittelun voisi aloitta realistisista lähtökohdista.

Tämän jälkeen Jaana piirsi ehdotukset, lähetti ne meille sähköpostilla, jonka jälkeen kävimme vielä Inaria Studiolla katsomassa materiaaleja livenä. Itse asiassa kotoa ei tarvitsisi käsittääkseni poistua suunnitteluvaiheessa ollenkaan, koska Jaanalla oli ainakin meillä mukana aika hyvä materiaaliopas ja esimerkki”palikoita”, mutta totta kai kaikki kaappien erikoisjärjestelyt ja mekanismit näkee parhaiten livenä. Kun suunnitelmat oli saatu pakettiin, lähti tieto tilauksestamme tehtaalle, ja nyt odotamme – kuumeisesti ja malttamattomina – että kaapit, vetokorit ja ovi saadaan paikalleen.

Viimeksi itse asennushan meni käsittämättömän helposti. Avasimme asentajalle ovet aamulla töihin lähtiessä, ja kun tulimme kotiin, oli kaikki valmista ja joka ikinen roska ja jälki siivottu.

Tampereen Inaria Studiolla on tällä hetkellä, vielä elokuun ajan, menossa tarjous, jossa mittauskäynnin, suunnittelun ja asennuksen saa ilmaiseksi. Joten jos olet harkinnut Inariaa, nyt olisi hyvä sauma saada kotia järjestyksen. Jaanan ja Tampereen Studion yhteystiedot löydät täältä. 

Mutta tällaisten kuvien ja suunnitelmien saattelemana odottamaan meidän kodin tilaihmeitä!

-Karoliina-

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat