Kirjoitukset avainsanalla lapsiperheen pieni koti

Mä kirjoitin tämän viikon kolumnissani siitä, kuinka välillä jokainen meistä tarvitsee läsnäolemattomuuden taitoa. Sellaista ärsykkeiden ulos sulkemista, jolloin itseään suojatakseen on hyvä sulkea korvat ympäristöltä ja käpertyä hetkeksi vain omiin ajatuksiinsa. (Koko kolumnin voit lukea täältä).

Mulle tällainen ”henkinen pakopaikka”, jonne uppoudun reaalimaailman pyörteistä, on unelmakotien ajattelu. Kun lapset kiljuvat iltapäivän kolmatta tuntia, tai jos mua alkaa puuduttaa samojen vaunulenkkimaisemien katselu, mä sukellan tietoisesti ajattelemaan erilaisia unelmakoteja. Suljen ikään kuin osan todellisesta hetkestä vähän enemmän taka-alalle, ja alan pohtia lasiseiniä, kakluuneja, narisevia lautalattioita ja isoja ruokapöytänurkkauksia. Se jos mikä helpottaa kummasti! Ja jos totta puhutaan. Vaikka ajattelu onkin nyt kaukaista ja abstraktia unelmointia, piilee ajatuksissa totta kai sellainen pieni todellinen haave myös siitä, josko joskus lähivuosina voisimme asua uudenlaisessa unelmakodissa.

Moni on kysynyt, onko ajatus pieneen kotiin mahtumisesta muuttunut sen jälkeen, kun vauvat syntyivät. Ja täytyy todeta, että hieman. Ei paljon, mutta ehkä itselleni on alkanut tulla kuitenkin asteen verran enemmän kiire muuton suhteen. (Joka on tietysti yllättävää, koska enhän muuten ole mitenkään nopeiden liikkeiden ja malttamattomuuden nainen. Hah. Enpä).

Ennen kun tytöt syntyivät, ajattelimme, että haluamme heidän syntyvän tähän nykyiseen kotiimme. Ja sen pohjalta teimme myös muutoksia sen suhteen, että elämä 70 neliössä kolmen lapsen kanssa onnistuu. Rakennettiin Inarian kaappeja (taas kerran, koska rakastan niitä!), konmaritettiin ja järjesteltiin huonekaluja vähän uusiksi. Ja täytyy sanoa, että nuo ratkaisut ovat olleet juuri oikeita! Koti on toiminut yllättävän hyvin kaikkien viiden käytössä, eikä ainakaan minulla ole sellainen olo, että eläisimme mitenkään erityisen ahtaasti.

Vaikka teimmekin kotiin muutoksia, ajattelimme jo silloin, että muuttaisimme kuitenkin jossakin vaiheessa isompaan kotiin. Silloin puhuttiin niistä hetkistä, kun pienet ovat 2-3-vuotiaita. Minä ajattelen nyt, että ehkä tuo kahden vuoden etappi olisi kuitenkin parempi takaraja. Vaikka tilaa kotona minusta riittääkin ihan hyvin, haluaisin silti, että ihan kaikki roinat saisi kaappien sisään piiloon. Ja nyt aivan kaikki ei kaappeihin mahdu. Tyttöjen sitterit ja unipesät vaeltelevat pitkin lattioita ja ikkunalaudat on sullottu täyteen tavaraa. Tilanne ei ole kaoottinen, mutta ei myöskään unelmatilanne. Toisaalta ymmärrän myös sen, että tämäkin on vain vaihe. Vuoden päästä ei tarvita enää puoliakaan noista isoista vauvahärpäkkeistä, joten tavallaan tavaran määrä tulee vähentymään tässä seuraavan vuoden kuluessa.

Vaikka asuntoasiat ovatkin vielä unelmatasolla, on muutamia asioita, joita toivoisin sieltä tulevaisuuden kodista löytyvän. Niitä ovat:

  • Paikka isolle, vähintään 10 hengen ruokapöydälle. Me rakastetaan syödä, kuten tiedätte. Ja usein meillä syödään ja kahvitellaan myös ystävien kanssa. Siksi haluaisin ison pitkän pöydän, jonka ympärille mahtuisi kaikki ruokavieraat ilman ongelmia.
  • Kolme makuuhuonetta. Yksi A:lle ja minulle, yksi F:lle ja yksi pienille jaettavaksi.
  • Kaksi vessaa. Ei tarvitse varmasti selityksiä. 
  • Vanhan talon henkeä. Mä en syty laisinkaan uusiin taloihin, vaan haluan, että kodissa on jo valmiina sellainen henki, joka vain vanhoissa taloissa on. Sellainen, että seinät ovat nähneet ja kuulleet elämää myös ennen meitä. Tykkään tosi eri aikakauden kodeista. Jykevistä Jugend-kerrostaloista, natisevista puutaloista, funkkiskodeista ja 50-luvun hengestä. Kaikesta, joka on rakennettu ennen 80-lukua. Vanhoissa kodeissa on tietysti se, että monien asioiden kanssa on tehtävä kompromisseja. Silti ne vetävät puoleensa. Tuntuisi jotenkin tylsälle (masokistiluonne?) esimerkiksi rakentaa alusta asti koti, jonne saisi KAIKEN haluamansa.
  • Valoa. Eli ikkunoita. Ne on tärkeä juttu. Siksi googlailen – ihan huvin vuoksi jo nyt – myös erilaisia lasiovi- ja sisäikkunaratkaisuja.
  • Aitoja materiaaleja. Mä rakastan sitä, että lattiat ovat oikeaa puuta ja tasot oikeaa kiveä. Vaikka moni laminaatti jo jäljitteleekin aitoja materiaaleja todella hyvin, olen silti old school -materiaalien ystävä.
  • Sijainti. Kuten olen sanonut, mä rakastan Pyynikkiä ja ylipäätään keskusta-asumista. Haluaisin olla joku päivä se Pyynikin mummo, joka kertoilisi nuorisolle, millaista oli, kun ratikkakiskoja rakennettiin ja kuinka asiat silloin 2020 täällä tehtiin. Aivan kuten naapurin rouvat kertovat siitä, kuinka nukuttivat lapsensa meidän tuuletusparvekkeella vuonna -65. Voi kuitenkin olla, rahapussin nyörit pakottavat katselemaan kotia myös muilta alueilta. Olipa uusi koti sitten missä hyvänsä, toivoisin, että olo olisi siellä yhtä kotoisa ja naapuristo yhtä kylämäinen kuin täällä. Vaikka muuten en niin sosiaalinen olekaan, minusta on ihana, että näillä nurkilla kaikki tuntevat toisensa.
  • Ja sitten vielä muutama höpsötoive. Ei yhtään pakollisia, mutta ihanaa olisi myös: amme tai sauna, kodinhoitohuone (niin vissiin, keskustassa), parveke, takka, kakluuni, työhuone…

Millainen olisi sinun unelmakotisi?

-Karoliina-

Kollaasin kuvat lainattu Alvhemin Instagram-sivuilta

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kunhan lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoa, riittävät rahani taas toivottavasti pieneen keskustakotiin.
Saunaa en tahdo, enkä suuria neliöitä. Parveke olisi kiva. Tai sitten pienimpuutalo-osake, jossa olisi oma sisäänkäynti, jonka portailla juoda kahvia.

Minulla asunnossa tärkeää on ikkunoista avautuva näkymä ja valon suunta. Seinän kun voi maalata ja tapetin vaihtaa, mutta ikkunan näkymää ei millään vaihdeta. Eikä tietysti sijaintiaan.

Vierailija
2/4 | 

Tuo ikkunasta avautuva näkymä on minullekin tärkeä. Se on jäänyt monista vanhoistakin asunnoista mieleen. Kaunis näkymä on korvaamaton.

Blogisi tuo iloa..
3/4 | 

Valoa  runsaasti puulattiat ja lepakkotuoli nämä on oltava kodissani joista en hevin luovu!

Annelinn
4/4 | 

Ihania inspiskuvia! Miten tuntuukin, että keväisin iskee aina ihan hullu sisustusvimma 😄 Hei taisit instan puolella vinkata, että teiltä löytyy kotoa tuo oikeassa yläkuvassa näkyvä valaisin? Mikä/mistä sen on? On aivan ihana!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

*saatu tuote 

Kuten olen joskus kertonut, mä olen ennen kaikkea käytännönläheinen sisustaja. Mun silmää hivelee toimiva koti ja säilytysratkaisut. Ei niinkään koriste-esineet, joilla ole muuta kuin visuaalista virkaa.

Yksi käytännöllisen sisustamisen kulmakivi mun mielestä on se, että tavarat ovat helposti otettavissa ja paikalleen laitettavissa. Ja yleensä tämä tarkoittaa sitä, että tavarat ovat niissä huoneissa, joissa niitä käytetään.

Mutta. Kun neliöt on pienet, voi kodin toimintoja ja tiettyjen huonekalujen paikkaa miettiä myös uudella tavalla. Muistan aina, kun kävin Lähiömutsi-Hannen perheen entisessä kodissa, ja tajusin, että heillä oli arkkupakastin olohuoneessa. Se oli sellainen ahaa-elämys siitä, kuinka kotia voi katsella uudella tavalla. Että jos pakastin ei mahdu keittiöön, ei se tarkoita sitä, etteikö sitä voisi silti hankkia, jos sellaisen tarvitsee.

Meidän suurin arjen pelastus näissä neliöissä on ollut varmasti juuri se, että meillä ei kaikki toiminnot ja kodinkoneet ole ns. oikeissa huoneissa. Ensinnäkin (kuivaava) pesukone keittiössä on ehdoton, koska kylpyhuone on niin pieni, ettei sinne ole mitään mahdollisuutta mahduttaa pesukonetta. Toinen kodin kannalta merkittävä juttu on Inaria-kaappi* meidän eteisaulassa. Aulasta ja kaapista voit lukea enemmän täältä postauksesta, mutta pähkinänkuoressa tuo kaappi kätkee sisäänsä kaiken sen, mitä vauvat "toivat mukanaan" - rataskopat, turvakaukalot, hoitopöydän ja niin edelleen.

Kolmas arkea helpottava, vähän erikoisessa paikassa oleva kodinkone/toiminto on eteisen kaapin sisältä löytyvät Electroluxin kuivausrumpu*. Kun olimme kaksosvalmennuksessa, meille tuleville monikkovanhemmille kerrottiin lukuisia ja taas lukuisia arkea helpottavia niksejä, tavaroita ja vempaimia. Monet niistä olivat tietysti perhekohtaisia suosikkeja, joita kaikki eivät kokeneet tarpeellisiksi. Mutta kuivausrumpu oli kodinkone, jota KAIKKI suosittelivat. Eikä ihme! Pyykkiä tulee kauheat määrät, eikä pyykin ripsutamiseen ja kuivan pyykin odotteluun oikeasti ole aikaa.

Mä olin ensin vähän pelokas kuivausrummun suhteen, koska pelkäsin sen rypyttävän ja kutistavan vaatteet. Mutta näin kuukauden kuivausrumpukokemuksella olen täysin rakastunut tuohon vempaimeen! Ei ole kutistunut, ei rypistänyt ja kaiken lisäksi kaikille vaatteille on omat ohjelmansa. Jopa villalle ja kengille!

Toinen asia, jota en kuivausrummuista tiennyt, oli se, ettei kuivausrummut tarvitse vedenpoistoletkua. Vesi, joka vaatteista tulee, kerääntyy kuivurin yläosan säiliöön, josta sen voi sitten itse kipata kuivauskerran jälkeen pois.

Että sellaisia käteviä, pienen kodin pelastajia. Joita ilman tämä meidän arkipaletti ei tosiaan pysyisi kasassa. 

-Karoliina-

Kommentit (6)

Marttamuija
1/6 | 

Ja hitsi mikä määrä sitä pesupölynukkaa jää sinne sihvilään rummutuksen jälkeen. Kun se kaikki olis muuten huoneilmassa ja vaatekaapissa vähintään ✌

Kettu84
3/6 | 

Kannattaa vaan muistaa tyhjentää se vesisäiliö tarpeeksi usein. Ei mitenkään että itte oisin unohtanut joskus ja saanut kaikki vedet päälleni ja pitkin lattiaa...

Meillä se rumpu oli tosin myös pesutornin ylempi osapuoli ja vesisäiliö rummun yläosassa (en tiedä onko ne aina). Ja kun olen tämmöinen pätkä, tyhjentäminen oli vaikeeta ilmankin. Kaikenlaista ehti tapahtua :D

Vierailija
4/6 | 

Miksi sekä kuivaava pesukone että kuivausrumpu? Eikö kuivaavan pesukoneen ideana ole juurikin se, ettei tarvitse olla kahta erillistä laitetta?

Karoliina Pentikäinen
Liittynyt26.2.2019
5/6 | 

Kuivaava pesukone pesee 8kg, mutta kuivaa vain 4kg. Joten jos haluaa kuivata saman määrän kuin pesee, pitää pestä vajaita koneellisia. Tosin: Tuplakuivaus pelastaa paljon. Ensin pestään 8kg koneellinen ja kuivataan se kuivurissa. Kun kuivurin menee päälle, voi heti perään laittaa pesukoneeseen vielä yhden 4kg satsin pesuun ja kuivaukseen. Näin saa kerralla 12kg pyykkiä puhtaaksi ja kuivaksi. Tehdään tällainen "tuplabuukkaus" usein esimerkiksi yön ajaksi.

Vierailija
6/6 | 

Joskus ”ennen vanhaan”, kun lapsuudenkotiini hankittiin ensimmäinen kuivausrumpu, siihen tosiaan tarvittiin sekä poistoletku vedelle, mutta myös ilmalle. Rummut olivat kuin päiväkodin kuivauskaapin, joista lämmin poistoilma johdettiin ilmanvaihtokanavaan. Sellaisen sijoittaminen kotiin oli vähän hankalaa, mutta itse kone kyllä aivan ihana.

Ekan oman kuivausrummun hankin kuusitoista vuotta sitten, enkä kyllä suostuisi enää ilman olemaan. Kesällä on toki mukavaa ripustaa pyykkejä ulos kuivumaan, mutta muuten en kyllä halua pyykinkuivaustelinettä kotiini tilaa viemään. Kuivaan siellä kaiken.
Pyykin kuivatus sisällä vie tilan lisäksi myös enemmän energiaa kuin kuivausrummussa kuivaaminen.
Meillä on esimerkiksi vain yhdet (varsinaiset) lakanat jokaiselle perheenjäsenelle. Kun haluan ne pestä, otan aamulla sängystä pois, pesen ja kuivaan ja puetaan illalla takaisin sänkyyn. En todellakaan halua enää suurta määrää liinavaatteita säilyttää vain pyykkipäivä varten!

Ps. Kyllä niitäkin malleja markkinoilta vielä saa, joissa vesi ohjataan letkulla suoraan lattiakaivoon.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Me laitettiin A:n kanssa lauantaina kotia aamukympistä iltakymppiin, kun roudattiin kamaa varastoon, vaihdeltiin tavaroiden paikkaa, tutustuttiin vauvatuotteiden käyttöoppaisiin ja tehtiin kaikkea sitä, mitä oltiin suunniteltu tekevämme, mutta jota ei oltu vielä saatu aikaiseksi.

Kun laittelin instaan samalla kuulumisia, tosi moni teistä kyseli, voisinko näyttää, millaista meillä on ja kuinka ollaan suunniteltu koti toimimaan myös siinä tilanteessa, kun perheeseen tulee kaksi uutta tulokasta. Ja kun vielä Mattilan Raisa vinkkasi alullepanemastaan #pienikotihaasteestaan, päätin, että tässähän olisi oiva tapa samalla esitellä vähän mun asumisideologiaa ja sitä, mitä ajattelen tilasta ja perheestä siinä. Sain muuten ihan hirveästi inspiraatioita Raisan 40-neliöisestä kodista, kun katselin tuolta Highlight-palluroista heidän kotinsa Kotiesittely-kuvat. Hauskaa, että sieltä taas oli yksi tilaratkaisu, jonka Raisa kertoi aikanaan bonganneen minulta. Tällä tavalla sitä laitetaan todellakin hyvä kiertämään.

Ekana on sanottava se, että mä uskon, ettemme tule asumaan tässä kodissa enää siinä vaiheessa, kun pienet vaikkapa lähtevät kouluun. Ja ollaankin puhuttu, että yksi lisämakuuhuone, toinen vessa ja tila suuremmalle ruokapöydälle ovat meidän tarpeet jatkossa, sitten joskus. Mutta ajattelen kuitenkin myös niin, ettei tästä ole kiire pois, kunhan ei itse tehdä tilasta tässä vaiheessa ongelmaa. Moni asia on järjestely-, tilaratkaisu- ja asennekysymys. Ja mun ja meidän asenne on tällä hetkellä se, että koti on niin kaunis ja täydellisellä sijainnilla, ettei tästä haluta vielä pois. Kaiken lisäksi tässä tilanteessa halutaan, että edes jotkin perusasiat – kuten koti – säilyy muutosten keskellä. Olisi ollut ihan järjetöntä alkaa nyt etsimään uutta, kun tulot tippuvat, kulut kasvavat ja hyvä kun jaksan selviytyä ihan perusarkipuuhista.

Okei. Mutta tässä alkulöpinät. Ja sitten katse sinne vessaan. Joka on siis samanaikaisesti meidän kylppäri ja spa (öh).

Tämä tila on ehdottomasti oma inhokkini meidän kodissa, koska se on kertakaikkisesti niin pieni. Ja koska se on pieni, ja siellä tulee sekä istua pöntöllä, käydä suihkussa, pestä hampaat, kuivata lapsen ulkona kuraamat ja kastelemat vaatteet, on se lähestulkoon aina liian täynnä rompetta omaan makuuni. Toisaalta onpa vessassa paljon hyvääkin. Se laatat on ihan ok-neutraalit, säilytysratkaisuja on ängetty sen sisään niin paljon kuin mahdollista ja toisaalta on hyvä, että meidän kodin neliöitä ei ole upotettu vessaan. Siellä kun kuitenkaan harvoin kestitään vieraita tai vietetään hengailuaikaa.

Koska tämä nyt sattuu kuitenkin olemaan muuten niin mieluisen kodin vessa-kylppäri, sitten sen kanssa on vaan elettävä ja tehtävä ratkaisut niin hyvin, kun vaan voi. Tässä mun ratkaisut ja vinkit pieneen kylpyhuoneeseen kanssa elelyyn:

  1. Nosta mahdollisimman moni asia pois lattialta tasoille ja seinille. Tämä pätee tosin muihinkin kodin huoneisiin. Meillä oli ennen kylppärin lattialla F:n suihkulelukorit, osa pesuaineista jne. Mutta kun tilaa on vähän, lattialla oleva tavara tekee tilasta vieläkin ahtaamman oloisen. Plus tavara kerää lattialla pölyä ja likaa. Siksi meillä on nyt paljon enemmän wc:n ja kylppärin tarvikkeita nostettu seinille ja jätetty lattiapinta-alaa puhtaaksi.
  2. Ikean imukuppikorit on loistavia. Ja toiset suositeltavat korit kylppäriin on nuo – muistaakseni Clasulta ostamani – roikkuvat korit, jotka voi laittaa koukkuihin kiinni. On ihan parasta, ettei seinille tarvitse porailla mitään, ja korien paikkaa voi muutella tarpeen mukaan.
  3. Kylppärissä olennaista on tietysti pyyhkeiden paikat, ja onneksi koukkuja voi joko teipata, laittaa imukupilla tai ripustaa esimerkiksi oven päälle. Mulla oli itse asiassa vielä vähän aikaa sitten tuossa ovenpäälliskoukussa nippusiteillä kiinni sellainen metalliverkkoinen lehtiteline. Ai miksikö? No siksi, että siellä oli todella kätevä säilyttää mun hiusraudat ja hiustenkuivaaja. Voisi kai siis sanoa, että yksi mun pienen tilan sisustusvinkki onkin se, että ajattele piensäilytystuotteiden ja isompienkin säilytysratkaisujen käyttö vähän toisin. Lehtitelineeseen ei ole pakko siis laittaa lehtiä tai kukkatelineeseen ei ole pakko laittaa kukkia, kuten kirjoitin jo täällä.
  4. Mun mielestä pienissä tiloissa korostuu erityisesti toimivuus. Mulla oli vielä vähän aikaa sitten allastasolla ihana kultainen tarjotin ja joskus siinä maljakossa kukkia jne. Fakta on kuitenkin se, että koska pieni kylppäri pölyyntyy yhdessä päivässä, oli tasoa vaikea pitää puhtaana, koska tarjotinta sai koko ajan siirrellä ja pelkäsin aina, milloin maljakko menee rikki. Siksi mun vinkki onkin, että pieneen tilaan ei edes kannata änkeä juuri turhanpäiväisiä koriste-esineitä. Koska vaikka ne ovat kauniita, itselläni ainakin menee niiden siirtelyyn hermo. Samasta syystä meillä on nykyisin tuossa kukkatelineessä kaikki sellaiset kylppärinpesuaineet heti käden ulottuvilla, joita tarvitsee (tai tarvitsisi) päivittäin. Samalla kun käy vessassa, voi pyyhkäistä peilin tai pölyt lavuaarista, mutta sitä ei todellakaan tulisi tehtyä niin usein, jos pesuaineet tulisi kaivella erikseen jostain hyllyjen päältä tai siivouskomerosta.

Sellaisia ajatuksia pienestä vessa-kylppäristä! Tässä vielä pitäisi parissa viikossa saada sellainen seinien väliin purstettava tanko tuonne suihku"kopin" ylälaittaan syksyä ajatellen. Tähän asti ollaan voitu kuivata F:n ulkotamineet tuossa kuivauspatterilla, mutta nyt kun pyyhkeitä tulee lisää, pitää saada osa roikkumaan tällaisina päivinä jonnekin muualle. Myös pienten ihmisten amme ja teline on vielä sovittamatta tuohon tilaan. Saa nähdä, mitä siihen keksitään. 

Millaisia vinkkejä tai inspiskuvia tai -sivustoja sinä seuraat liittyen hyviin ja toimiviin pienen kodin sisustusratkaisuihin. Ja hei: Osallistu ihmeessä oman kotisi kanssa #pienikotihaaste -haasteeseen Instassa. Olisi ihana päästä kurkistelemaan teidän koteihin ja löytämään sieltä ideoita myös meille.

-Karoliina-

 

Kommentit (17)

Vierailija
3/17 | 

Tarvitseeko vauvat välttämättä ammetta, jos tilanpuute iskee? ☺️ Pieniä kun ovat, niin voi pestä lavuaarissa ja vähän isompana suihkun alla!

Vierailija
7/17 | 

Meillä kaksoset on kylvetetty alusta asti lavuaarissa, koska ei ole aikaa alkaa täytellä ammetta. Sanoisin siis että tosiaan turha tilanviejä.
Meillä ei mahdu kahta pinnistä, joten alusta asti on nukutettu samassa. En tiedä, ovatko siihen näin tottuneet, vai ovatko persoonina sellaisia, mutta toista sänkyä ei taideta tulla tarvitsemaankaan.

Jenna Heinikoski
9/17 | 

Ja jos haluaa kylvettää muualla kuin lavuaarissa (meillä sen mallinen, ettei oikein onnistu, kun hana tiellä yms.), niin iso vati ajaa vauva-aikana asiansa oikein hyvin ja voi säilyttää jossain yläkapissa tms. kun ei ole käytössä. Tai nostaa seinälle, jos visuaalinen silmä sen kestää.

Myös kattoon saa roikkumaan asioita ja moni asia on sellainen, että ptrmpi säilytyspaikka löytyisikin oikeastaan jostain muualta kuin kylppäristä.

Mietinnässä olisi meillekkin noi imukuppikorit - pysyykö oikeasti seinällä?

Vierailija
11/17 | 

Hei tämä on kiva postaussarja! :) Meillä on rivarinpätkä 90neliötä ja uusperheeseemme saapuu neljäs lapsi talvella. Lasten käytössä on iaksi pientä huonetta, vessoja meillä onneksi on kaksi! :D
Näppärät säilytysratkaisut tulee tarpeeseen ja täälläkin niitä parasta aikaa kovasti suunnitellaan. Tilan jakaminen lasten kesken on myös asia erikseen, kun vanhin on 11 ja nuorin vauva -aika erilaiset tarpeet siis lapsilla!

Vierailija
13/17 | 

Kiva juttusarja, kiitos tästä:) Ja sopiipa hyvin tuo kukkateline vessaan, eipä olisi itselle tullut mieleen, hyvä idea!

Mariella
16/17 | 

Ihailen sun mahtavaa asennetta, että ette haluakaan ostaa suurta ja kallista, vaan mietitte tilaratkaisut niin, että elämä voi jatkua isommallakin sakilla. On upeaa ajattelua, että elämän ei tarvitse olla luksuskodissa 150 neliön neliöissä, vaan vähempi riittää hyvään elämään. Tykkään kovasti Karoliina sinun maalaisjärkisestä elämästä, joka ei ole vain glitteriä ja hienoja juhlia! ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

sisustus1
sisustus1
sisustus2
sisustus2

Koska 55 neliötä –postaussarja on melkein lopussa (vain makuualkovi enää puutuu), päätin, että aloittelen jo toista kotiin liittyvän sarjaa.

Kuten moni teistä tietääkin, muutimme kaksi vuotta sitten 100-neliöisestä rivitaloasunnosta 55 neliön kerrostalokotiin. Moni sanoi, että emme kyllä tule mahtumaan nykyiseen kotiimme ja seinät kaatuvat pian päälle, mutta niinpä vaan 2013 tehty päätös tuntuu edelleen yhdeltä elämän parhaista.

Tokihan asunnon kokoomme vaikutti tietysti myös se, että Helsingin hintataso asunnoissa on niin huima, mutta ei pieni koti silti mitenkään pakkoratkaisulle tuntunut. Tai tunnu, edelleenkään.

Uskon, että pienestä kodistakin saa juuri sopivan perheasunnon, jos pohjaratkaisu on hyvä, keksii innovatiivisia ratkaisuja ja on valmis luopumaan rojusta. Niin ja onhan tähän kaikkeen aika monta muutakin jippoa tullut keksittyä. Niinpä päätin, että koska tiiviissä neliöissä asuminen kiinnostaa monesti teitä lukijoita, ja koska koen olevani oikea pienten kotien puolestapuhuja, voisinkin kirjoittaa jatkossa tätä sarjaa siitä näkökulmasta, kuinka pienen kodin saa toimivammaksi.

Pohdin myös, että linkkaan tähän sarjaan vanhoja aiheeseen liittyviä postauksia (jahka ne jostain löydän) ja etsin teidän kanssanne ratkaisuja myös niihin pulmiin, joihin emme ole itse vielä mitään keksineet. Niin ja jos onni suo, olisi sarjan kautta kiva päästä kuvaamaan myös muidenkin ihmisten tehoneliökoteja ja -ratkaisuja. Joten omista tai kamujen kämpistä saa ehdottomasti vinkata sähköpostiin!

Tällä linjalla siis kohti uutta viikkoa! Postauksen kuvat Instagram-suosikeistani!

-Karoliina-

Ylempi kollaasi: Kuvat lainattu Instagramin avoimilta tileiltä. Ylävasen, scandinaviahomes // yläoikea,scandinaviahomes // alavasen, sisustusinspiraatio (via saara_hki) // alaoikea, sisustusinspiraatio (via stadshem.se)

Alempi kollaasi: Kuvat lainattu Instagramin avoimilta tileiltä. Ylävasen, design_school_bilim // yläoikea, a_tearose_blooms_n_ivy // alavasen, stadshem // alaoikea, trendspanarna

Seuraa Kolmistaan-meininkiä myös Instagramin, Facebookin, Bloglovinin, Blogilistan, sekä Eskon ja Karoliinan twittereiden kautta.

Kommentit (9)

2/9 | 

Tämä on kyllä loistava aihe! :) Innolla odotan tulevia postauksia.
Me ollaan asuttu 57 neliöisessä kolmiossa miehen, lapsen sekä kissan kanssa nyt melkein vuosi. Ahdastahan täällä välillä on, mutta luovilla ratkaisuilla on saatu kotia kivemman näköiseksi, sekä tilavemman tuntuiseksi. Pikkuhiljaa hyvä tulee, ja innolla odotan jos tämän postaussarjan kirjoituksista saisi lisää ideoita ja uutta inspiraatiota.

Sanna
3/9 | 

Jes! Hyvä idea, innolla jään odottelemaan :)

Riina
4/9 | 

Tosi hyvä postaussarjaidea! :) Erityisesti odotan juttua vaatehuoneen muutoksesta makuualkoviksi! :)

9/9 | 

Tehoneliö-jutut kiinnostaa aina! Meillä asuu äiti ja 4 eri ikäistä lasta 89m2 asunnossa. Pelastus on kaksi vaatehuonetta joista toinen ihan super, nielee meidän kaikkien vaatteet niin sisä-, juhla-, kuin jemmassa olevat kulloisetkin kausivaatteet. Se hyvä puoli on että tasausesti joutuu käydä tavaroita läpi ja laittaa meille tarpeettomat kiertoon.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kolmistaan ja Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan on blogi rakkaudesta ja likasukista. Mukavista tennareista ja oikeasta elämästä. Uusperheestä, vanhemmuudesta, ihanista mekoista ja viinilasillisista, jota kohotetaan hämärtyvissä syysilloissa. Suklaasta ja suukoista, fiilistelystä ja tasa-arvosta. Uustamperelaisuudesta ja keskisuomijuurista. Kerrostaloelämästä ja pyörällä kuljettavista matkoista, joiden määränpäätä ei tiedä (johtuen seikkailunhalusta tai vaan huonosta yhteydestä Google Mapsiin). 

Kirjoittaja on 34-vuotias ammattibloggaaja, kirjailija,copywriter ja kirjoittamisen sekatyönainen, jonka tietokone, näppis ja aivot raksuttavat H23 Agencyn seinien sisällä. Tokaluokkalaisen äiti. Vaimo. Isosisko. Tytär. Ja ystävä, joka soittaa aivan liian harvoin.Kotimaisen kirjallisuuden maisteri, joka on saanut Kauppakadun approsta arvosanan Cum Laude Approbatur.


Blogissa olevien kuvien ja tekstin luvaton julkaisu on
tekijänoikeuslain vastaista.

Teemat

Blogiarkisto

2020
2019
Tammikuu
2018
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Tammikuu
2017
Lokakuu
Maaliskuu
2016
2015
Kesäkuu
Huhtikuu
2014
2013

Kategoriat